23/2010 Jääkiekko: Yhdistys- Päätöksen sääntöjenvastaisuus- Seurasiirto

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA PÄÄTÖS 23/2010

                                                             24.11.2010     Diaarinro18/2010

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

East Hockey Club r.y.:n ratkaisu 16.9.2010

ASIA

MUUTOKSENHAKIJAT

Juhani Ahokanto

Jake Heino

Robert Koivuhovi

Linus Lindberg

Samu Nastolin

Samu Sipponen

Oskari Soisalo

KUULTAVAT

East Hockey Club r.y. (EHC, seura)

Suomen Jääkiekkoliitto ry (liitto)

EAST HOCKEY CLUB RY:N PELAAJIEN SIIRTO-OIKEUDEN ANTAMISTA KOSKEVA RATKAISU

Valittajien asiamies on East Hockey Club ry:n hallituksen puheenjohtajalle osoitetussa sähköpostissa 15.9.2010 pyytänyt seuran hallituksen kirjallista päätöstä siitä, ettei valittajien siirtoasiakirjoja allekirjoiteta eikä seurasiirtoa sallita tai ilmoitusta siitä, ettei seuran hallitus anna kyseistä päätöstä.

East Hockey Club ry:n hallituksen puheenjohtaja on valittajien asiamiehelle osoitetussa sähköpostissa 16.9.2010 todennut seuraavasti: "Jääkiekossa on yleisenä käytäntönä pelaajasiirtojen ja pelaajan maksujen välinen riippuvuus. Tämä ei ole mitenkään EHC:sta riippuvainen asia vaan kaikilla seuroilla on käytössä tämä yleinen käytäntö. Kuka tahansa voi koska tahansa muuten sanoa, että ei maksa maksuja ja haluaa silti siirron. Tässä kyseisessä tapauksessa tehtyjen selvitysten perusteella ei ole ilmennyt mitään semmoista syytä miksi tietyille pelaajille pitäisi antaa alennusta kauden 2009–2010 kausimaksuista."

East Hockey Club ry ei ole antanut valittajille näiden pyytämää pelaajasiirron edellytyksenä olevaa siirtotodistusta.

VALITUS PERUSTEINEEN

Ahokanto, Heino, Koivuhovi, Lindberg, Nastolin, Sipponen ja Soisalo ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että Urheilun oikeusturvalautakunta vahvistaa East Hockey Club ry:n tulkinneen omia sääntöjään ja Suomen Jääkiekkoliitto ry:n kilpailusääntöjä väärin evätessään valittajilta siirto-oikeuden ja velvoittaa East Hockey Club ry:n antamaan suos-tumuksensa pyydettyihin pelaajasiirtoihin. Lisäksi Ahokanto, Heino, Koivuhovi, Lindberg, Nastolin, Sipponen ja Soisalo ovat vaatineet, että East Hockey Club ry velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa Urheilun oikeusturvalautakunnassa yhteensä 12.001,05 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua lautakunnan päätöksen antamisesta lukien.

Seura oli menetellyt omien sääntöjensä ja liiton kilpailusääntöjen siirtomääräysten vastaisesti kieltäytyessään antamasta alaikäisille valittajille siirtosuostumusta. EHC oli kieltäytynyt allekirjoittamasta valittajien urheiluharrastuksen jatkamisen uudessa jääkiekkoseurassa mahdollistavat asiakirjat. EHC oli halunnut näin painostaa valittajien huoltajia maksamaan riidanalaiset maksut, minkä seura oli myöntänyt. Seura oli vedonnut siihen, etteivät valittajat olleet suorittaneet seuravelvoitettaan. Valittajat olivat hoitaneet kaikki vaikutuspiirissään olevat velvoit-teensa seuraa kohtaan. Valittajien vanhemmat ja valittajat olivat kiistäneet seuravelvoitteiden perusteen ja määrän keväällä 2010. Liiton kilpailusääntöjen siirtomääräyksiä on yleisesti tulkittu siten, että vanhalla seuralla on oikeus pidättäytyä antamasta suostumusta siirtoon, mikäli pelaaja ei ole maksanut riidattomia seuravelvoitteitaan.

Seuran sääntöjä ja liiton kilpailusääntöjä ei voitu tulkita siten, että perustellusti riidanalaisten seuravelvoitteiden nojalla estetään pelaajien mahdollisuus harrastaa lajiaan tilanteessa, jossa seuran velvoitteiden määrän ja perusteiden epäselvyys johtui seuran laiminlyönneistä ja passiivisuudesta asian selvittämisessä. Pelaajasiirtojen myöntäminen ei vaikeuttanut tai rajoittanut EHC:n mahdollisuuksia periä aiheellisiksi katsomiaan saatavia. Seura ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saatavien perimiseksi vaan laillisten perintäkeinojen sijasta käyttänyt edellä kerrottuja painostuskeinoja saatavien perimiseksi.

East Hockey Club ry:llä ei ollut sopimukseen tai mihinkään muuhunkaan perustuvaa oikeutta kytkeä toisiinsa lapsen oikeutta harrastaa sekä pelaajien huoltajien ja seuran välistä maksuvelvoitetta ja sen määrää koskevaa riitaisuutta. EHC vaatii valittajien huoltajilta rii-danalaisia maksuja käyttäen alaikäisten pelaajien siirto-oikeutta panttina. Tällainen painostuskeino ei ollut huoltajien allekirjoittamien pelaajasopimusten tai seuran sääntöjen perusteella mahdollinen. Seura painosti alaikäisiä lapsia kohtuuttomalla tavalla ja loukkasi siten törkeästi lapsen oikeutta harrastaa. EHC:n menettely oli sen säännöistä ilmenevän seuran tarkoituksen vastaista ja rikkoi myös Lasten oikeuksien sopimuksen 2 kohtaa.

Alaikäiset valittajat olivat kaudella 2009–2010 pelanneet jääkiekkoa EHC:n B2-ikäluokan juniorijoukkueessa. B2-joukkueen pelaajien vanhemmat ja seura olivat tehneet joko kirjallisen tai suullisen sopimuksen, jolla vanhemmat ovat järjestäneet lapsilleen mahdollisuuden harrastaa jääkiekkoa ja sitoutuneet sopimuksenmukaiseen kuluvastuuseen. Alaikäiset B2-pelaajat eivät olleet sopimusosapuolia. Joukkueen pelaajien vanhemmat olivat vanhempainillassa 10.9.2009 sitoutuneet tehdyn budjetin mukaisesti 2.083,97 euron suuruiseen kustannusvastuuseen. Joukkueen sovittu budjetti oli kauden aikana ylitetty hyvin merkittävästi ilman kustannusvastuuseen sitoutuneiden pelaajien vanhempien suostumusta. East Hockey Club ry:n hallitukselta ei ollut saatu pyydettyä selvitystä joukkueen taloudesta. Joukkueen pelaajilta oli vaadittu ilmeisen perusteettomia ja selvittämättömiä suorituksia uh-kauksin, että seura ei anna pelaajille siirtosuostumusta. Ahokanto, Koivuhovi ja Lindberg olivat 1.3.2010 ilmoittaneet kirjallisesti eroavansa seurasta joukkueen taloudellisten epäselvyyksien vuoksi.

Valittajien vanhemmat olivat keväällä 2010 olleet yhteydessä Suomen Jääkiekkoliittoon, josta oli ilmoitettu, että riidanalaiset talousasiat eivät olleet pelaajasiirtojen esteenä. Liitosta oli elokuussa 2010 saatu kirjalliset toimintaohjeet ja ilmoitettu, että riidanalaiset saatavat eivät estä pelaajien pelaamista uusissa seuroissa. Liitto oli kuitenkin syyskuussa 2010 ilmoittanut, ettei se ota kantaa asiaan vaan kyseessä on pelaajien ja seuran välinen asia.

VASTAUS PERUSTEINEEN

East Hockey Club ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus jätetään tutkittavaksi ottamatta. Asia ei kuulunut Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen mukaisesti sen toimivaltaan. Asiassa ei ollut kysymys Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:ssä tarkoitetuista ky-symyksistä. Siirto seurasta toiseen edellytti Suomen Jääkiekkoliiton sääntöjen mukaan sekä luovuttavan että vastaanottavan seuran suostumusta.

East Hockey Club ry on, mikäli Urheilun oikeusturvalautakunta katsoisi olevansa toimivaltaisessa asiassa, varannut itselleen mahdollisuuden antaa lisälausuma asiasisällön osalta.

SUOMEN JÄÄKIEKKOLIITTO RY:N LAUSUMA

Suomen Jääkiekkoliitto ry on lausumassaan todennut, että valittajien pelaajaoikeudet ovat East Hockey Club ry:llä. Liiton kilpailusääntöjen 5 §:n mukaan pelaajan saadakseen edustusoikeuden uuteen seuraan tulee tehdä siirtotodistus, jonka vahvistavat sekä vanha seura että uusi seura. Kilpailusääntöjen 5.3 §:n mukaan pelaajalla ei 1.7. jälkeen ole oikeutta vapaaseen edustusoikeuden siirtoon muutoin kuin sekä vanhan ja uuden seuran luvalla.

Liitto oli saanut tiedon valittajien ja seuran välisestä siirtoriidasta elokuun lopulla, jolloin niin sanottu vapaa siirtoaika oli mennyt. Liitto ei voinut sääntöjen mukaan myöntää pelaajasiirtoa, jos siihen ei ollut pelaajaoikeuden omistavan seuran lupaa.

VASTASELITYS

Ahokanto, Heino, Koivuhovi, Lindberg, Nastolin, Sipponen ja Soisalo ovat East Hockey Club ry:n vastauksen ja Suomen Jääkiekkoliitto ry:n lausuman johdosta antamassaan vastaselityksessä todenneet aikaisemmin esittämänsä lisäksi, että asiassa on kysymys seuran omien sääntöjensä ja liiton kilpailusääntöjen mukaan tekemän päätöksen tulkinnasta, jota valittajat pitävät sanottujen sääntöjen vastaisena ja valittajien jäsenoikeuksien rajoittamisena sekä tulkinnallisesti myös valittajiin kohdistettuna kurinpitotoimena. EHC ei voi jättämällä tekemänsä päätöksen saattamatta kirjalliseen muotoon myöskään välttää tekemänsä sääntöjen vastaisen päätöksen johdosta valittajiin kohdistamansa tosiasiallisen toiminnan seuraamuksia.

Seura ei ole ryhtynyt asiassa perintätoimiin periäkseen oikeiksi väittämänsä kausimaksut maksuvelvollisilta valittajien vanhemmilta ja siten se on korvannut laillisen oikeudellisen perinnän ottamalla tosiasiallisesti pantiksi alaikäisten valittajien pelaajaoikeudet. Näin menetellessään EHC on käyttänyt väärin sääntöjensä ja liiton siirtomääräysten suomaa mahdollisuutta olla myöntämättä siirtoa, jos pelaajan selvä ja riidaton seuravelvoite on suorittamatta. Seura on evännyt siirtosuostumuksen kiistettyjen ja riidanalaisten saataviensa perimiseksi, joiden maksuvelvollisia eivät ole alaikäiset valittajat vaan heidän vanhempansa. Seura-siirron estävää seuravelvoitetta ei voi olla olemassa, jos joukkueen taloudenpito on selvittämättä ja maksuvelvoitteen määrä ja peruste ovat lopullisesti yksilöimättömät. Seuran tulkinta säännöistä ei ollut yleisen käytännön mukainen vaan sen vastainen. Tältä osin kysymys on päätöksen sääntöjenvastaisuudesta. EHC on toiminut asiassa lisäksi sääntöjensä määrittämän tarkoituksen vastaisesti. Seuran valittajiin kohdistama menettely ei edistä heidän jääkiekkoharrastustaan.

Valittajat ovat seuran alaikäisinä B2-pelaajina täyttäneet kaikki velvoitteensa suhteessa seuraan täysin samoin kuin muutkin joukkueen pelaajat. East Hockey Club ry:n menettely evätä valittajilta siirtosuostumukset asettaa heidät eriarvoiseen asemaan viime kauden joukkuetovereidensa kanssa. Tältä osin kysymys on valittajien jäsenoikeuksien rajoittamisesta.

Seuran päätös ja sen jälkeinen menettely voidaan perusteeltaan tulkita myös valittajiin kohdistetuksi kurinpitotoimeksi tai rangaistuksen luonteiseksi menettelyksi. Tältä osin kysymys on sääntöjen vastaisesta kurinpitotoimesta.

Valittajia edustanut asianajaja oli ollut yhteydessä Suomen Jääkiekkoliiton edustajaan huhtikuussa 2010. Liiton edustaja oli lähettänyt valittajien asiamiehelle 17.5.2010 sähköpostiviestin. Liitto on viimeistään tuolloin ollut tietoinen vireillä olevasta kiistatilanteesta. Se oli antanut valittajien vanhemmille kevään ja syksyn 2010 aikana ristiriitaista tietoa valittajien edustusoikeudesta ja liiton siirtomääräyksiä koskevien sääntöjen tulkinnasta.

Liitto on ilmoittanut, että se katsoo asian seuran ja valittajien vanhempien väliseksi riidaksi ja ettei se puutu asiaan. Liitto on antanut tämän ilmoituksen tietoisena siirtomääräyksiä koskevien sääntöjensä epäselvyydestä ja puutteellisuudesta sekä siitä, ettei valittajilla ole liiton sääntöjen mukaisia oikeussuojakeinoja asiassa. Liitto on siten hyväksynyt valittajien pelaajaoikeuksien käyttämisen panttina mahdollisesti perusteettomien saatavien perimiseen valittajien vanhemmilta.

Asian käsittely ei sietänyt viivytystä. Urheilun oikeusturvalautakunnan East Hockey Club ry:lle vastineen antamiseen varaama määräaika olisi riittänyt vastauksen antamiseen myös itse pääasiassa. EHC on tietoisesti jättänyt käyttämättä mahdollisuutensa lausua valituksen materiaalisista perusteista.

Seuran viivyttelyn ja pelaajaoikeuksien panttina käyttämisen vuoksi valittajien Ahokanto, Lindberg, Nastolin ja Soisalo vanhemmat ovat olleet pakotettuja sopimaan asian East Hockey Club ry:n kanssa. He vaativat kuitenkin, että Urheilun oikeusturvalautakunta ratkaisee EHC:n toi-minnan sääntöjenmukaisuuden myös heidän osaltaan katsoen, että heillä on asiassa oikeussuojan tarve. Lautakunnan ratkaisulla saattaa olla merkitystä tehtäessä lopullista tilinpäätöstä asianosaisten välillä.

LISÄLAUSUMAT

Liitto on 10.11.2010 toimittanut oikeusturvalautakunnalle lisälausuman.

PÄÄTÖS

Käsittelyratkaisut

Oikeussuojan tarve

Valittajat ovat vaatineet, että Urheilun oikeusturvalautakunta vahvistaa East Hockey Club ry:n tulkinneen omia sääntöjään ja Suomen Jääkiekkoliitto ry:n kilpailusääntöjä väärin evätessään valittajilta siirto-oikeuden ja vaatineet, että EHC velvoitetaan antamaan suostumuksensa pyydettyihin pelaajasiirtoihin. Ahokanto, Lindberg, Nastolin ja Soisalo ovat ilmoittaneet sopineensa asian seuran kanssa, mistä on seurannut se, että EHC on hyväksynyt heidän pelaajasiirtonsa uuteen seuraan.

Valittajien osalta heidän oikeussuojan tarpeensa perustuu siihen, että he saavat siirto-oikeuden ja siten jatkaa jääkiekkoharrastustaan toisessa seurassa. Ahokannon, Lindbergin, Nastolinin ja Soisalon osalta tämä on sovinnon seurauksena toteutunut. Koska Urheilun oikeusturva-lautakunnan toimivalta ei ole yleinen, eivät mahdolliset muut, lautakunnan toimivallan ulkopuolelle jäävät asiaan liittyvät seikat aiheuta heille oikeussuojan tarvetta Urheilun oikeusturvalautakunnassa.

Lautakunta jättää valituksen Ahokannon, Lindbergin, Nastolinin ja Soisalon osalta tutkimatta.

Onko asiassa annettu valituskelpoista päätöstä?

Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys 1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä, 2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista tai 3) päätöksen sääntöjenvastaisuudesta, jolla ei kuitenkaan tarkoiteta urheilulajin sääntöjen eli lajisääntöjen vastaisuutta.

East Hockey Club ry:n sähköposti 16.9.2010 on osoitettu valittajien asiamiehelle ja siinä on todettu pelaajasiirtojen ja pelaajan maksujen välinen riippuvuus. Valittajien asiamiehen sähköpostissa 15.9.2010 on nimenomaisesti pyydetty seuran hallituksen kirjallista päätöstä siitä, ettei valittajien siirtoasiakirjoja allekirjoiteta eikä seurasiirtoa sallita tai ilmoitusta siitä, ettei seuran hallitus anna kyseistä päätöstä.

Lautakunta toteaa, että sähköposti on annettu East Hockey Club ry:n nimissä ja sähköpostin on lähettänyt seuran puheenjohtaja.

Lautakunnan säännöissä ei ole tarkemmin määritelty sitä, minkälainen kannanotto voidaan katsoa valituskelpoiseksi päätökseksi. Lautakunta katsoo, että arvioitaessa sitä, onko kyseessä päätös, viestin muodolla tai välitystavalla ei ole merkitystä. Päätökseksi voidaan katsoa esimerkiksi kirje tai sähköpostiviesti. Olennaista on, että jotta viesti voitaisiin katsoa päätökseksi, viestin täytyy sisältää kannanotto, jossa viestin lähettäneen tahon tarkoituksena on vaikuttaa viestin vastaanottajan tai muiden osapuolien oikeudelliseen asemaan.

Urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen (CAS) oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että myös päätöksen antamatta jättäminen tai viivyttely päätöksen antamisessa yli kohtuullisena pidettävän ajan silloin, kun jokin asia edellyttää päätöstä, voidaan itsessään katsoa oikeussuojan kieltämiseksi ja siten valituskelpoiseksi "päätökseksi" (CAS 2005/A/899 kohta 13). Koska asiassa on yhdistyksen nimissä otettu kantaa valittajan oikeuksia koskevaan asiaan, oikeusturvalautakunta katsoo, että East Hockey Club ry:n sähköposti on rinnastettavissa valituksen käsittelyn edellytyksenä olevaan yhdistyksen päätökseen.

Oikeusturvalautakunta ottaa tällä perusteella Heinon, Koivuhovin ja Sipposen valituksen tutkittavakseen.

Asian käsittely lautakunnassa

Lautakunnan sääntöjen 19 §:n mukaan valittajalle ja muulle asianosaiselle on ennen päätöksentekoa varattava tilaisuus lausua toisen asianosaisen vaatimuksista ja sellaisista asian käsittelyn aikana hankituista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Sääntöjen 20 §:n mukaan lautakunnan on käsiteltävä valitusasiat ilman aiheetonta viivytystä mahdollisuuksien mukaan yhdessä kokouksessa.

Valittajien valitus on saapunut lautakuntaan 14.10.2010. Valittajat ovat pyytäneet valituksen käsittelemistä kiireellisenä. Seuralle on ilmoitettu asian kiireellisyydestä ja sen suostumuksin alkuperäisen vastauksen määräpäivä on ollut 25.10.2010. Vastauksen määräaika on EHC:n pyynnöstä pidennetty päättymään 1.11.2010. Vastaus on saapunut lautakunnalle 2.11.2010.

Lautakunta toteaa, että vaikka East Hockey Club ry on varannut itselleen mahdollisuuden antaa lisälausuma asiasisällön osalta, on sille vastauksen antamiseen varattu määräaika ollut riittävä myös asian vastaamiseen valittajien valituksen kaikilta osin. Lautakunnan yleinen käytäntö on, että vastaus pyydetään uhalla, että jos vastinetta ei toimiteta määräajassa, asia voidaan kuitenkin ratkaista.

Ottaen huomioon, että Heinon, Koivuhovin ja Sipposen oikeusturva vaatii asian ratkaisemista kiireellisenä ja että seuralle vastauksen antamiseen varattu määräaika on ollut riittävä, ei lautakunta katso aiheelliseksi varata EHC:lle tilaisuutta lausua enemmälti valituksesta. Asia voidaan ratkaista käytettävissä olevan aineiston perusteella.

Suullinen käsittely

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet.

Pääasiaratkaisu

I Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

(1) Tapahtumat

(1) Heino, Koivuhovi ja Sipponen ovat pelanneet kaudella 2009–2010 jääkiekkoa East Hockey Club ry:n B2-ikäluokan juniorijoukkueessa. Heinolla ja Sipposella on ollut kirjallinen vastikkeeton pelaajasopimus seuran kanssa. Koivuhovin osalta vastaava sopimus on ollut suullinen. Joukkueen pelaajien vanhempien ja seuran välille on syntynyt riita joukkueen kustannusvastuun jakamisesta pelaajien vanhempien kesken. Heinon, Koivuhovin ja Sipposen vanhemmat ovat kieltäytyneet maksamasta perusteettomana ja epäselvänä pitämäänsä seuran vaatimaa määrää.

(2) Suomen Jääkiekkoliiton aluepäällikkö on sähköpostissa 17.5.2010 ilmoittanut valittajien asiamiehelle, ettei liitto puutu asia millään tavoin todeten, että valittajat eivät ole hoitaneet velvoitteitaan ja että ne tulee hoitaa, mikäli valittajat haluavat siirtyä toiseen seuraan.

(3) Koivuhovi on 10.6.2010, Heino 17.6.2010 ja Sipponen 21.6.2010 pyytänyt sähköpostitse edustusoikeuden siirtoon oikeuttavaa siirtotodistusta seuralta. EHC on suhtautunut passiivisesti pyyntöihin kieltäytyen siten antamasta pyydettyjä siirtotodistuksia.

(4) Yhdeksän pelaajaa, muun muassa Heino, Koivuhovi ja Sipponen ovat 23.8.2010 tehneet tutkintapyynnön poliisille joukkueen toiminnan maksujen kattamiseksi kerättyihin maksuihin liittyvistä epäselvyyksistä.

(5) Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusihteeri on sähköpostissa 25.8.2010 ilmoittanut valittajien asiamiehelle, että riitatapauksessa pelaajan uuden seuran tulee riitauttaa siirto ja ilmoittaa, ettei se saa siirtoa pelaajakohtaisesti. Kun riitautetut asiakirjat on vastaanotettu, alkaa riidan selvitys. Riita ei estä pelaamista, vaan EHC:n tulee antaa siirtotodistukset. Molempien osapuolien tulee tyytyä tehtyyn päätökseen ja mahdolliset määrätyt velvoitteet vanhaa seuraa kohtaan on hoidettava tai siirto puretaan ja pelaajat ovat edustuskelvottomia uusissa seurois-saan.

(6) Suomen Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö on sähköpostissa 31.8.2010 ilmoittanut Pitäjänmäen Tarmolle, jonka Heino on siirtotodistusta pyytäessään ilmoittanut uudeksi seurakseen, että liiton EHC:ltä saaman selvityksen mukaan pelaajilla on kiistattomia kausi-maksuja maksamatta ja että EHC:lla on täysi oikeus olla antamatta siirtopapereita, kunnes seuran saatavat on maksettu.

(7) Liiton kilpailupäällikkö on sähköpostissa 1.9.2010 ilmoittanut valittajien asiamiehelle, etteivät pelaajat saa edustusoikeutta ennen kuin epäselvät asiat vanhan seuran kanssa on hoidettu. Pelaaja saa oikeuden pelata vain, jos seurat riitauttavat pelaajasiirron. Tällöin kyse on seurojen välisestä asiasta, mikä sähköpostin mukaan ei toteudu kyseisessä asiassa.

(8) Poliisi on 1.9.2010 päättänyt jättää esitutkinnan toimittamatta kohdan (4) tutkintapyynnön osalta "Ei syytä epäillä rikosta – perusteella".

(9) Liiton kilpailupäällikkö on sähköpostissa 2.9.2010 ilmoittanut Pitäjänmäen Tarmolle, että pelaajien tulisi sopia vanhan seuran kanssa veloistaan. Kilpailupäällikön mukaan ei ollut olemassa sellaista pelaajan ja hänen seuransa välistä riitauttamista, jolla saisi peliluvan liitosta.

(10) East Hockey Club ry on ilmoittanut sähköpostissa 16.9.2010 valittajien asiamiehelle, että jääkiekossa on yleisenä käytäntönä pelaaja-siirtojen ja pelaajan maksujen välinen riippuvuus ja että syytä kauden 2009–2010 kausimaksujen alentamiseen ei ollut.

(11) East Hockey Club ry on antanut riidanalaiset saatavat ulkopuolisen perintäyhtiön perittäviksi. Perintätoimisto on ilmoituksellaan 22.10.2010 lopettanut saatavien perimisen.

(2) Kysymyksenasettelu lautakunnassa

Lautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys 1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä, 2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista, 3) päätöksen sääntöjenvastaisuudesta. Sääntöjenvastaisuus ei tarkoita urheilulajin sääntöjen vastaisuutta.

Lautakunnan toimivaltaan ei kuulu ratkaista asianosaisia sitovalla tavalla heidän välisiä velvoite- tai sopimusoikeudellisia kysymyksiä siitä, onko seuralla pelaajien kausimaksuihin liittyviä saatavia. Asiaan liittyvien velvoite- ja sopimusoikeudellisten kysymyksien osalta lautakunta toteaa, että siltä osin kun niihin on otettu jäljempänä kantaa, kysymys on asian taustan selvittelystä tai asioiden tarkastelusta ennakkoluontoisina kysymyksinä.

Asiassa on ensinnäkin kysymys Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen soveltamisesta siltä osin, onko East Hockey Club ry tulkinnut kyseisiä sääntöjä oikein kieltäytyessään antamasta Heinolle, Koivuhoville ja Sipposelle edustusoikeuden siirron mahdollistavaa siirtotodistusta. Kysymys on siten menettelyn sääntöjenvastaisuudesta

Lisäksi kysymys on siitä, onko seura menetellyt omien sääntöjensä vastaisesti kieltäytyessään antamasta kyseisiä todistuksia.

Valittajat ovat valituksessaan ja vastaselityksessään esittäneet väitteitä siitä, että EHC:n menettely siltä osin, kun se on evännyt valittajilta siirtosuostumukset asettaa heidät eriarvoiseen asemaan viime kauden joukkuetovereidensa kanssa.

Jäsenoikeuksien rajoittamisessa voi olla kysymys esimerkiksi yhdistyksen toimielimen päätöksestä tai muusta toiminnasta, joka vähentää yhdistyksen jäsenelle sääntöjen mukaan kuuluvaa erityistä etua yhdistyksessä taikka sisällöltään olennaisesti loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta. Jäsenoikeuksiin kuuluu myös oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Yhdistyksen päätös, joka olennaisesti loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta on yhdistyslain mukaan mitätön.

Lautakunnassa on siten kysymys myös siitä, onko valittajien jäsenoikeuksia rajoitettu loukkaamalla heidän yhdenvertaisuuttaan muiden joukkueessa pelikaudella 2009–2010 pelanneiden pelaajien kanssa.

Asiassa ei ole ollut kysymys urheilujärjestön tai -seuran omassa piirissä annetusta rangaistuksesta sääntörikkomustapauksessa. Lautakunnassa ei siten ole kysymys lautakunnan sääntöjen tarkoittamasta kurinpitotoimesta.

II Sovellettavat säännöt

(1) Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen kohdan 5.1.1.1. vapaata edustusoikeuden siirtoa koskevien määräysten mukaan pelaajan edustusoikeus siirtyy uuteen seuraan ainoastaan liiton hyväksymän pelaajasiirron kautta. Siirtotodistus on oltava aina riippumatta siitä, onko edustusoikeuden omaava seura toiminnassa tai ei. Jos pelaajan edellinen seura on lopettanut toimintansa tai siirtotodistusta ei ole saatavana seuran pidempiaikaisen toimimattomuuden takia, voi liitto hyväksyä siirron uuteen seuraan. Liitto voi erityisen painavasta syystä siirtää pelaajasiirron käsittelyä korkeintaan yhdellä viikolla.

Siirtotodistus tehdään liiton edellyttämällä tavalla. Siirtotodistukseen on tehtävä edustusoikeuden siirtoa koskevat merkinnät. Siirtotodistukset ovat kausikohtaisia. Siirto rekisteröidään ja se tulee voimaan kun siirto on tehty liiton määräämällä tavalla ja liittohallituksen vahvistama siirron kirjaamismaksu on maksettu. Uusi seura toimittaa pelaajan siirtotodistuksen liittoon. Edustusoikeuden siirtotodistuksen voi antaa vain se seura, joka pelaajan pelaajaoikeutta hallitsee (30.4.1987 jälkeen syntyneet).

Kilpailusääntöjen kohdan 5.3.1. kohdan mukaan 1.5.1987–30.4.1996 syntyneiden pelaajien, joilla ei ole voimassaolevaa pelaajasopimusta, on 30.6. mennessä joko tehtävä pelaajasopimus jonkun seuran kanssa tai ilmoitettava kirjallisesti edustusoikeuden omaavalle seuralle mahdollisesti vaihtavansa seuraa saadakseen vapaan edustusoikeuden siirron. Tämän ikäisten pelaajien pelaajaoikeuden siirto on aina seurojen välillä sovittava eikä automaattista vapaata pelaajaoikeuden siirtoa ole. 1.7. jälkeen pelaaja voi vaihtaa seuraa ainoastaan seurojen suostumuksella.

Kilpailusääntöjen kohdan 5.3.5.2. kohdan mukaan 1.1.1993 syntyneiden ja sitä nuorempien pelaajien osalta kaikkien osapuolien (kauden lähtö-, vanha ja uusi seura sekä pelaaja) hyväksyessä siirron, voi pelaaja siirtyä uuteen seuraan juniorisarjoissa 31.12. saakka.

Kilpailusääntöjen kohdan 4.2.1. mukaan pelaajan oikeutta osallistua liiton ja liigan järjestämään kilpailutoimintaan kutsutaan edustusoikeudeksi. Seuraa vaihtavien pelaajien edustusoikeus uudessa seurassa tulee voimaan, kun pelaajan siirto on liitossa rekisteröity. Liitto voi evätä edustusoikeuden pelaajalta, joka on jättänyt velvoitteensa suorittamatta edellistä joukkuettaan kohtaan.

(2) East Hockey Club ry:n sääntöjen 2 §:n mukaan seuran tarkoituksena on edistää liikuntaharrastusta eritoten jääkiekkoa seuran toimialueella siten, että mahdollisimman moni seuran jäsen harrastaisi kunto-, kilpa- tai huippu-urheilua edellytystensä ja tarpeidensa mukaisesti.

III Päätöksen Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen vastaisuus

Heino, Koivuhovi ja Sipponen ovat kilpailusääntöjen kohdan 5.3.1. mukaisesti ilmoittaneet kirjallisesti ennen 30.6.2010 heidän edustusoikeuden omaavalle East Hockey Club ry:lle vaihtavansa seuraa saa-dakseen vapaan edustusoikeuden siirron. Lautakunta toteaa, että Hei-non ja Sipposen kirjallisia ja Koivuhovin suullista pelaajasopimusta ei voida pitää sellaisena vastikkeellisena pelaajasopimuksena, joka tällä perusteella rajoittaisi heidän vapaata edustusoikeuden siirtoaan. Siten asiassa on sovellettava kilpailusääntöjen vapaata edustusoikeuden siirtoa koskevia määräyksiä eikä liiton lausumassaan esittämillä seikoilla siitä, milloin asia on tullut liiton tietoon, ole asiaa arvosteltaessa merkitystä.

Kilpailusäännöissä ei ole määritelty, millaisissa tapauksissa seura voi kieltäytyä antamasta kohdan 5.1.1.1 mukaista siirtotodistusta. Kilpailusäännöissä ei ole myöskään määräystä siitä, miten liiton tulee toimia tapauksissa, jossa seura kieltäytyy antamasta siirtotodistusta. Kohdan 5.1.1.1. mukaan jos pelaajan edellinen seura on lopettanut toimintansa tai siirtotodistusta ei ole saatavana seuran pidempiaikaisen toimimattomuuden takia, voi liitto hyväksyä siirron uuteen seuraan.

Lautakunta toteaa, että tästä on tehtävissä johtopäätös, jonka mukaan liiton on hyväksyttävä siirto uuteen seuraan myös tapauksissa, joissa vanha seura suhtautuu pyyntöön saada siirtotodistus passiivisesti tai kieltäytyy perusteettomasti antamasta siirtotodistusta. Selvää on myös, että kun kysymyksessä on jo sääntöjenkin perusteella vapaa siirto-oikeus, ei seura voi ilman asiallista perustetta kieltäytyä antamasta siirtotodistusta.

Tässä tapauksessa EHC on kieltäytynyt antamasta siirtotodistusta vedoten siihen, etteivät valittajat olleet suorittaneet seuravelvoitettaan eli kauden 2009–2010 toiminnasta aiheutuneita kuluja. Kilpailusääntöjen kohdan 4.2.1. mukaan liitto voi evätä edustusoikeuden pelaajalta, joka on jättänyt velvoitteensa suorittamatta edellistä joukkuettaan kohtaan. Asiassa on siten kysymys siitä, mitä näillä velvoitteilla tarkoitetaan sekä siitä, mikä merkitys on sillä, että kyseisten velvoitteiden peruste ja määrä on valittajien toimesta riitautettu.

Seuravelvoitteiden voidaan yleisellä tasolla katsoa käsittävän muun muassa seuran pelaajalle luovuttamat varusteet sekä jäsen- ja muut toimintamaksut. Kyseiset toimintamaksut voivat olla eri lajeissa usein varsin huomattavia. Näiden toimintamaksujen maksamattomuudessa varsinkin alaikäisten pelaajien kohdalla voi usein olla kysymys joko maksukyvyttömyydestä tai maksuhaluttomuudesta taikka kuten nyt esillä olevassa tapauksessa, siitä, että maksut on riitautettu alaikäisen pelaajan huoltajan toimesta.

Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivaltaan kuuluu tässä asiassa sen selvittäminen, onko East Hockey Club toiminut pelaajien siirto-oikeutta koskevien sääntöjen eli Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen mukaisesti. Lautakunta toimii tässäkin asiassa itsesääntelyjärjestelmän kontrollielimenä. Valittajat ovat katsoneet, että kilpailusääntöjä on tulkittu väärin, kun lapsia on estetty jatkamasta harrastustaan uudessa seurassa. Perusteeksi ei ole esitetty sitä, että kilpailusäännöt olisivat tältä osin oikeusjärjestyksen vastaiset. Lautakunta tutkii esitetyn vaatimuksen sen mukaisena kuin se on esitetty.

Lautakunta ei voi ottaa valitusasiassa tutkittavakseen saatavan maksamista koskevaa riita-asiaa. Tutkimusoikeuden piiriin kuuluu sen sijaan se, millaisia maksuja kilpailusäännöissä on tarkoitettu.

Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen määräys saatavien suorittamisesta siirto-oikeuden edellytyksenä on poikkeuksellinen. Se on kuitenkin voitu vahvistaa samalla tavoin kuin itsesääntelyyn perustuvat kilpailumääräykset yleensäkin. Urheilun ulkopuolisilla työmarkkinoilla tai asiakassuhteissa ei tällaisia itsesääntelymääräyksiä ole eikä voikaan olla. Nuorten pelaajien osalta määräys ei ole perusoikeuksien vastainen, eikä se perustu lajiliiton määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Se ei sellaisenaan perustu urheilun erityispiirteisiin, mikä vaikuttaa sen hyväksyttävyyteen.

Toisaalta on kuitenkin huomattava, että urheilun kansanliikkeen toimintaympäristö on tässä tilanteessa toinen kuin liiketoimintaympäristö. Se, miten seura, jota voidaan tällaisessa tapauksessa usein kutsua kasvattajaseuraksi, voi turvata saatavansa on asetelmaltaan toinen kuin se, miten liikeyritys voi turvata asiakassaataviaan ja miten liiketoiminnan riskit asettuvat.

Seuran talous perustuu paljolti lasten ja näiden vanhempien panokseen. Kustannuksiltaan kallis urheiluharrastus kuormittaa toimintaan osallistuvien lasten perheiden taloutta. Jos maksuja jää rästiin, ne vyöryttyvät niille, jotka huolehtivat omat maksunsa. Jos maksuja jää hoitamatta, lapsen urheiluharrastus uhkaa päättyä, onpa kysymys urheilemisesta vanhassa tai uudessa seurassa. Jos velvoitteensa hoitaneiden perheiden maksuosuus lisääntyy maksunsa laiminlyöneiden osalta, voi perheiden sitoutuminen lasten urheiluharrastukseen heiketä. Seurojen välillä maksuvelvollisuuksien selvittäminen voi olla helpompaa kuin seurojen sisällä.

Esillä olevassa tapauksessa on kilpailumääräyksiä tulkittava minimisäännön mukaisesti. Tämän mukaisesti sitoumusta on tulkittava velvoittautuneen kannalta edullisesti. Puuttumatta muutoin kysymyksessä olevan kilpailusääntöjen määräyksen hyväksyttävyyteen on todettava, että seuralle olevien maksujen hoitamisen siirto-oikeuden edellytyksenä on koskettava jäsenyyteen perustuvia selviä ja riidattomia maksuja kuten jäsenmaksuja tai kausimaksuja. Kilpailusääntöjen määräysten on muutenkin oltava sellaiset, että urheilijoiden oikeusturvaan ei jää aukkoja.

Seuraa vaihtavan kannalta asetelma on kohtuuton, jos tosiasiallinen kilpailukielto seuraa perusteiltaan epäselvien ja riidanalaisten maksujen riitauttamisesta. Seuraamus on maksujen laiminlyöneen osalta muutenkin ankara, vaikka velvollisuus maksaa erääntyneet selvät ja riidattomat maksut on sinänsä itsestään oikea ja maksumoraalia tukevat järjestelyt lähtökohdiltaan hyväksyttäviä. Tilanne on kuitenkin seuraa vaihtavan kannalta kohtuuttoman hankala, jos hän joutuu tallettamaan riidanalaisen maksun ulosotonhaltijalle ja käymään maksuista erikseen oikeutta vanhan seuran kanssa.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että East Hockey Club r.y.:n taloutta ei ole hoidettu asianmukaisesti. Valittajat ovat voineet osoittaa, etteivät heiltä vaaditut maksut ole ainakaan kaikilta osin jäsenyyteen perustu-via sekä selviä ja riidattomia. Näin ollen seuralla ei ole ollut perusteita kieltäytyä antamasta Heinolle, Koivuhoville ja Sipposelle liiton kilpailusääntöjen kohdan 5.1.1.1 mukaista siirtotodistusta ja päätös on Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen vastainen.

IV Päätöksen East Hockey Club ry:n sääntöjen vastaisuus

Valittajat ovat vedonneet siihen, että East Hockey Club ry:n päätös on sen sääntöjen 2 §:n vastainen. Kyseisessä 2 §:ssä määritellään muun muassa seuran tarkoitus.

Sääntöjen 2 §:n mukaan seuran tarkoituksena on edistää liikuntaharrastusta eritoten jääkiekkoa seuran toimialueella siten, että mahdollisimman moni seuran jäsen harrastaisi kunto-, kilpa- tai huippu-urheilua edellytystensä ja tarpeidensa mukaisesti.

Valittajat ovat valituksessaan katsoneet, että seura on kieltäytyessään antamasta valittajille siirtotodistusta toiminut vastoin omaa tarkoitustaan. Lautakunta toteaa, ettei mainittua sääntökohtaa voida tulkita si-ten kuin valittajat ovat valituksessaan katsoneet. Kyseinen sääntökohta määrittää seuran toiminnan tarkoituksen eikä sitä voida soveltaa sellaiseen päätökseen, jossa seura on tulkinnut Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjä. Lautakunta katsoo, ettei East Hockey Club ry ole menetellyt omien sääntöjensä 2 §:n kohdan vastaisesti.

V Jäsenoikeuksien loukkaaminen

Valittajien jäsenoikeuksien väitettyä loukkaamista arvioitaessa lähtökohtana on pidettävä East Hockey Club ry:n sääntöjä. Yhdistyksen jä-senen oikeudet lajiliitossa tai muussa yksityisoikeudellisessa yhdistyksessä perustuvat ensisijaisesti yhdistyksen sääntöihin. Kuitenkin myös erikseen vahvistetuilla toimintaperiaatteilla ja yhdistyksessä tehdyillä päätöksillä voi olla merkitystä jäsenoikeuksien sisältöä arvioitaessa.

Asiassa ei ole saatu selvitystä siitä, ovatko muut B2-joukkueen pelaajat suorittaneet seuran vaatimat maksut. Jäsenten yhdenvertaisuus toteutuu, jos kaikilta pelaajilta on pelaamisen ehtona vaadittu samansuuruiset maksut. Näyttämättä on jäänyt, että seura ei olisi näin menetellyt.

Edellä kerrotun perusteella Urheilun oikeusturvalautakunta katsoo, että muutoksenhakijoita on kohdeltu yhdenvertaisesti muihin edellisen kauden B2-pelaajiin nähden. Muutoksenhakijoiden jäsenoikeuksia ei ole siten olennaisesti loukattu.

Lautakuntakäsittelystä aiheutuneet kulut

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 32 §:n mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on valitusasian ajamisesta aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan, ellei se erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa.

Heino, Koivuhovi ja Sipponen voittavat valituksensa ja asian näin päättyessä East Hockey Club ry on velvollinen korvaamaan Heinon, Koivu-hovin ja Sipposen lautakuntakäsittelystä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Heinon, Koivuhovin ja Sipposen käyttämän asiamiehen palkkiovaatimus on arvonlisäveroineen 10.793,25 euroa. Tämän lisäksi Heinon, Koivuhovin ja Sipposen aiemmin käyttämän asiamiehen palk-kiovaatimus on arvonlisäveroineen 1.207,80 euroa.

Lautakunta toteaa, että Heinon, Koivuhovin ja Sipposen aiemmin käyttämän asiamiehen toimet eivät ole valitusasian ajamisesta aiheutuneita kuluja ja tältä osin Heino, Koivuhovi ja Sipponen vastaavat itse näistä kuluista.

Heinon, Koivuhovin ja Sipposen asiamiehen, OTK Jukka Aution käyttämä tuntilaskutusperuste on 150 euroa. Tämä on määrältään kohtuullinen. Palkkiovaatimuksen mukaan asian hoitaminen on edellyttänyt 58,5 tunnin työmäärää. Tämän osalta lautakunta toteaa, että asian laa-tu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisena työmääränä on pidettävä 30 tunnin työmäärää.

Lisäksi East Hockey Club ry:n menettely on johtunut Suomen Jääkiekkoliitto ry:n sääntöjen puutteellisuudesta sekä tulkinnanvaraisuudesta ja Autiolla on ollut seitsemän päämiestä, joista neljän osalta lautakunta on jättänyt asian tutkimatta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo kohtuulliseksi määrätä, että East Hockey Club ry on velvollinen korvaamaan

Heinon, Koivuhovin ja Sipposen lautakuntakäsittelystä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset vain osittain. Tähän nähden lautakunta arvioi kohtuullisten kustannusten edellyttämäksi työmääräksi 20 tunnin työmäärän. Näin ollen oikeusturvalautakunta arvioi kohtuullisiksi lautakuntakuluiksi arvonlisäveroineen 3.690 euroa.

Päätöslauselma

Ahokannon, Lindbergin, Nastolinin ja Soisalon valitus jätetään tutki-matta.

Heinon, Koivuhovin ja Sipposen valitus hyväksytään.

Lautakunta vahvistaa East Hockey Club ry:n tulkinneen Suomen Jääkiekkoliitto ry:n kilpailusääntöjä väärin evätessään valittajilta siirto-oikeuden ja velvoittaa East Hockey Club ry:n antamaan suostumusensa Heinon, Koivuhovin ja Sipposen pyytämiin pelaajasiirtoihin.

East Hockey Club ry velvoitetaan korvaamaan Heinon, Koivuhovin ja Sipposen yhteiset oikeudenkäyntikulut Urheilun oikeusturvalautakunnassa 3.690 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua lautakunnan päätöksen antamisesta lukien.

Ahokannon, Lindbergin, Nastolinin ja Soisalon oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Valitusmaksu palautetaan.

Risto Jalanko                Eero Nikkarinen

puheenjohtaja              sihteeri

Äänestys.

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Risto Jalanko, Heikki Halila, Olli Rauste (eri mieltä), Kristiina Rintala ja Jukka Virtanen (eri mieltä)

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa 18/2010

Jäsen Rauste:

Ratkaisun lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Olen päätöksen Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen vastaisuuden osalta ratkaisun perusteluista eri mieltä kuin lautakunnan enemmistö. Kantanani lausun seuraavan:

III Päätöksen Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen vastaisuus

Heino, Koivuhovi ja Sipponen ovat kilpailusääntöjen kohdan 5.3.1 mukaisesti ilmoittaneet kirjallisesti ennen 30.6.2010 heidän edustusoikeutensa omaavalle East Hockey Club ry:lle vaihtavansa seuraa saadakseen vapaan edustusoikeuden siirron. Siten asiassa on sovellettava kilpailusääntöjen vapaata edustusoikeuden siirtoa koskevia määräyksiä. Sillä Suomen Jääkiekkoliiton lausumassa esitetyllä seikalla, että siirron hakeminen olisi tullut Jääkiekkoliiton tietoon vasta vapaalle edustusoikeuden siirrolle säännöissä asetetun takarajan 30.6. jälkeen, ei ole asiaa arvioitavissa merkitystä, koska pyyntö siirtotodistuksen saamisesta on esitetty seuralle ennen määräajan päättymistä.

Siirtotodistuksen antamista koskevassa kilpailusääntöjen kohdassa 5.1.1.1 ei ole millään tavalla määritelty sitä, millä perusteella seura voi kieltäytyä antamasta pelaajan pyytämää siirtotodistusta. Sääntökohtaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että seuran harkintavalta olisi tarkemman määrittelyn puuttuessa täysin rajoittamaton ja että seura voisi kieltäytyä antamasta siirtotodistusta täysin mielivaltaisilla perusteilla. Siirtotodistusta asianmukaisesti pyytävän pelaajan oikeussuojan kannalta vähimmäisvaatimuksena on pidettävä sitä, että seura ei voi kieltäytyä antamasta siirtotodistusta ilman asiallista syytä.

Tällainen asiallisen syyn vaatimus kieltäytymiselle voidaan johtaa jo pelkästään siitä, että ennen säännöissä asetettua takarajaa 30.6. pyydettävissä siirtotodistuksissa kysymyksessä on kilpailusääntöjen terminologian mukaan vapaa edustusoikeuden siirto. Vasta 1.7. jälkeen pyydetyissä siirroissa pelaaja voi vaihtaa seuraa ainoastaan seurojen suostumuksella.

Arvioitaessa sitä, mitä voidaan pitää asiallisena syynä seuran kieltäytymiselle olla antamasta siirtotodistusta vapaassa edustusoikeuden siirrossa, tulee lähtökohdaksi ottaa yleinen suhteellisuusperiaate. Lajiliitto tai urheiluseura ei voi käyttää ankarampia vastatoimia kuin mitä kulloinkin on tarpeen toimenpiteellä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa East Hockey Club ry on kieltäytynyt antamasta siirtotodistusta vedoten siihen, etteivät valittajat olleet seuran käsityksen mukaan suorittaneet seuravelvoitteitaan eli kaikkia kauden 2009–2010 toiminnasta aiheutuneita kuluja. Valittajat ovat riitauttaneet seuran maksuvaatimuksen oikeellisuuden.

Totean, että pelaajan oikeus harrastaa urheilulajiaan jossakin urheiluseurassa ja toisaalta pelaajan ja jonkin toisen urheiluseuran välinen rahasaatavaa koskeva erimielisyys ovat lähtökohtaisesti toisistaan erillisiä asioita, joilla ei ole suoranaista yhteyttä toisiinsa.

Urheiluseuroilla ja lajiliitoilla on yksityisoikeudellisissa riitatilanteissa käytettävissään samat perintä- ja riidanratkaisukeinot, joiden käyttämisen yleinen oikeusjärjestys kaikille yhteiskunnan eri osapuolille sallii. Rahasaataviin liittyvät riitaisuudet on myös urheilussa mahdollista ratkaista yhteiskunnan yleisten sääntöjen tarkoittamin keinoin.

Alaikäisen pelaajan edustusoikeuden epääminen on pelaajan kannalta erittäin ankara seuraamus. Edustusoikeuden puuttuminen johtaa käytännössä siihen, että pelaaja on estynyt osallistumasta urheilulajinsa kilpailutoimintaan säännöissä määrätyn, yleensä vähintään vuoden mittaisen karenssiajan. Ankaruudeltaan seuraamus on siten rinnastettavissa kilpailukieltoon. Tällainen seuraamus voi jopa johtaa nuoren pelaajan urheiluharrastuksen lopettamiseen.

Edustusoikeuden myöntäminen pelaajalle rahasaatavaa koskevassa riitatilanteessa ei toisaalta aiheuta seuran toiminnalle olennaista haittaa. Edustusoikeuden myöntäminen pelaajalle ei heikennä seuran oikeutta erimielisyyden kohteena olevaan saatavaan. Seura voi velkoa saatavaa pelaajalta tarvittaessa perintätoimenpitein tai viime kädessä oikeusteitse. Mikäli seura haluaa toiminnassaan välttyä oikeudellisten perintätoimenpiteiden käyttämiseltä, seuralla on mahdollisuus perustaa toimintansa pelaajilta perittäviin ennakkomaksuihin siten, että vain maksunsa etukäteen maksaneet pelaajat voivat osallistua seuran toimintaan. Seuralle aiheutuva haitta siitä, että pelaaja saa edustusoikeuden rahasaatavaa koskevasta riitatilanteesta huolimatta, on siten varsin vähäinen.

Punnittaessa edustusoikeuden epäämisestä nuorelle pelaajalle aiheutuvaa haittaa ja edustusoikeuden myöntämisestä seuralle aiheutuvaa haittaa toisiaan vastaan katson, että edustusoikeuden myöntämisestä seuralle aiheutuva haitta on merkittävästi pienempi kuin pelaajalle aiheutuva haitta siitä, että pelaaja ei voi harrastaa urheilulajiaan rahasaatavaa koskevan erimielisyyden vuoksi.

Totean, että myös Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusäännöissä on omaksuttu vastaava kanta silloin, kun kahden urheiluseuran välillä vallitsee erimielisyys pelaajasiirtoon liittyvistä rahasaatavista. Jääkiekkoliiton antaman selvityksen mukaan pelaaja voi tällaisissa kahden seuran välisissä erimielisyystilanteissa osallistua kilpailutoimintaan uuden seuran joukkueessa sinä aikana, kunnes rahasaatavia koskeva asia on ratkaistu. Rahasaatavaa koskevan erimielisyyden olemassaolo ei siis ole este pelaajan urheiluharrastukselle silloin, kun erimielisyyden osapuolina on kaksi urheiluseuraa.

Totean, että ei ole olemassa perusteita punnita eri osapuolten intressejä suhteellisuusperiaatteen valossa toisella tavalla silloin, kun rahasaatavaa koskevan erimielisyyden toisena osapuolena on pelaaja itse eikä toinen urheiluseura. Erimielisyystilanteen ratkaisumallin tulisi olla riippumaton siitä, mitkä tahot kussakin yksittäistapauksessa ovat asian osapuolina.

Totean lisäksi, että ammattilaispelaajien kohdalla perustuslain turvaamasta elinkeinovapaudesta seuraa, että rahasaatavia koskevat erimielisyydet eivät voi olla esteenä pelaajan oikeudelle tehdä työtään jossakin urheiluseurassa. Ammattilaispelaajalla on aina oikeus harjoittaa ammattiaan pelaamalla riippumatta siitä, liittyykö hänen aiempaan toimintaansa taloudellisia erimielisyyksiä vai ei. En näe perustetta sille, miksi alaikäisten harrastepelaajien tulisi olla tässä suhteessa täysi-ikäisiä ammattilaispelaajia heikommassa asemassa. Lapsioikeuden johtavan periaatteen mukaan kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa on otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen edun voidaan katsoa pitävän sisällään myös lapsen oikeuden voida harrastaa mieleistään urheilulajia.

Edellä kerrotuin perustein katson, että siirtotodistuksen antamisesta kieltäytyminen on suhteellisuusperiaatteen vastaista silloin, kun syynä kieltäytymiselle on rahasaatavaa koskeva erimielisyys urheiluseuran ja alaikäisen pelaajan tai hänen huoltajiensa välillä. Alaikäisen pelaajan edustusoikeuden epääminen rahasaatavaa koskevan erimielisyyden vuoksi on kohtuuttoman ankara seuraamus tavoiteltuun päämäärään nähden.

East Hockey Club ry:llä ei siten ole ollut asiallista syytä kieltäytyä antamasta Heinolle, Koivuhoville ja Sipposelle heidän vapaan siirtoajan puitteissa pyytämäänsä siirtotodistusta. East Hockey Club ry:n päätös on Suomen Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen vastainen.

Jäsen Virtanen:

Vakuudeksi

Eero Nikkarinen

Olen samaa mieltä kuin jäsen Rauste
Pelaajien siirto-oikeuden myöntäminen