15/2014 Moottoriurheilu, kurinpito, varoitus, sakko, kuuleminen,

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                          PÄÄTÖS    Nro 15/2014

 

                                                                                           17.6.2014                   Diaarinro 15/2014

 

 

 

 

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

 

AKK-Motorsport ry:n hallituksen päätös 8.4.2014

 

ASIA

                  Varoitus ym.

 

MUUTOKSENHAKIJA

 

Juha Salo

 

KUULTAVA

 

AKK-Motorsport ry

 

 

AKK-MOTORSPORT RY:N PÄÄTÖS 8.4.2014

 

AKK-Motorsport ry on 8.4.2014 antamallaan päätöksellä määrännyt Autourheilun sääntökirjan 2014 kohdan 81 nojalla ralliautoilija Juha Salolle 18 kuukauden varoituksen ja sakkoa 400 euroa. Päätöksen mukaan kilpailijalisenssin haltijalle määrätty varoitus ja sakko voidaan vaihtaa kilpailijalisenssin peruuttamiseksi, jonka pituus on 12 kuukautta. Perusteena Salolle määrätylle kurinpitorangaistukselle on ollut sääntöjen vastaisella autolla kilpaileminen rallin SM-sarjan Vaakuna Rallissa Mikkelissä helmikuussa 2014.

 

AKK-Motorsport ry:n Salolle määräämä kurinpitorangaistus liittyy yhdistyksen vetoomusoikeuden päätökseen 26.3.2014, jossa se on Mikkelin Vaakuna Rallin tuomariston tavoin hylännyt Salon kilpailusuorituksen sivutörmäyssuojien osalta sääntöjen vastaiseksi osoittautuneen auton vuoksi.

 

VALITUS PERUSTEINEEN

 

Juha Salo on valituksessaan vaatinut, että AKK-Motorsport ry:n päätös 8.4.2014 kumotaan ja hänelle määrätyt rangaistukset poistetaan sekä että lautakunnan valitusmaksu 200 euroa palautetaan.

 

AKK-Motorsport ry:n päätös 8.4.2014 oli kumottava ensisijaisesti Salon kuulemisessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi. Salo oli ensimmäisen kerran kuullut hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta, kun hän oli 11.4.2014 saanut tiedon AKK-Motorsport ry:n asiassa tekemästä päätöksestä. AKK-Motorsport ry ei ollut kuullut eikä edes tiedottanut Saloa asiasta ennen kurinpitorangaistuksesta annettua päätöstä. Saloa oli kuultu henkilökohtaisesti sekä Vaakuna Rallin tuomariston kokouksessa että AKK-Motorsport ry:n vetoomusoikeuden käsittelyssä. Kummassakin näissä kuulemisissa käsittelyn kohteena oli ollut ainoastaan Salon kilpailussa käyttämä auto eikä hänen toimintaansa ollut arvioitu kurinpidollisessa mielessä, kuten vetoomusoikeuden päätöksessä 26.3.2014 oli nimenomaisesti todettu. Salolle määrätty kurinpitorangaistus oli erityisen ankara, koska siihen oli sisällytetty 18 kuukauden koeaika. Kurinpitorangaistusta ei voitu määrätä suorana seuraamuksena urheilijan tahattomasta tai tulkinnanvaraisesta sääntörikkomuksesta, vaan hänen subjektiivisen syyllisyytensä selvittäminen edellytti nimenomaista kuulemista. Yksipuolinen menettely asiassa vaaransi Salon elinkeinonharjoittamisen ralliautoilijana.

 

Joka tapauksessa AKK-Motorsport ry:n hallituksen päätös 8.4.2014 oli aiheettomana kumottava, koska päätös oli sisällöltään virheellinen. Ainoa päätöksessä viitattu sääntökohta oli AKK-Motorsport ry:n sääntökirjan kohta 81, jossa ainoastaan lueteltiin mahdolliset rangaistuslajit. Mitään sisällöllistä sääntökohtaa, jonka perusteella Saloa olisi ollut mahdollista henkilökohtaisesti rangaista, ei hänen väitettyyn rikkomukseensa liittyen ollut esitetty. Näin ollen Salon oli mahdotonta ottaa kantaa väitetyn sääntörikkomuksen tapahtumiseen tai tapahtumatta jäämiseen.

 

Asiaa yleisellä tasolla arvioitaessa Salon toiminnassa ei ollut osoitettavissa mitään sellaista moitittavaa menettelyä, minkä johdosta Saloa olisi tullut henkilökohtaisesti rangaista. Salo oli osallistunut R4-osapaketilla varustetulla autollaan rallin SM-sarjaan jo vuodesta 2011 lukien. Auto oli koko tämän ajan ollut täysin samanlainen Mikkelin Vaakuna Rallissa tapahtuneeseen Salon suorituksen hylkäämiseen saakka. Auton kuljettajana Salolla ei ollut ollut syytä epäillä, että hänen autonsa sivutörmäyssuojiin olisi liittynyt jotakin epäselvyyksiä, vaan hänellä oli ollut oikeus luottaa siihen, että auto oli ollut sääntöjen mukainen. Tämä näkemys perustui siihen, että R4-osapaketti oli saatu vuonna 2011 Mitsubishin viralliselta luokiteltujen osien valmistajalta RalliArt Italylta, sivutörmäyssuojat oli asennettu Salon autoon täsmälleen RalliArt Italyn asennusohjeiden mukaisesti eikä RalliArt Italy ollut ennen auton ensimmäistä kilpailua siihen tutustuessaan löytänyt huomautettavaa auton turvavaahtojen asennuksista. Tämän jälkeen autolla oli osallistuttu yhteen MM-ralliin ja 16 rallin SM-sarjan osakilpailuun ongelmitta. Sivutörmäyssuojat olivat olleet kaksi kertaa jälkitarkastuksen kohteena SM-rallin osakilpailujen yhteydessä. Molemmilla kerroilla auto oli todettu sääntöjen mukaiseksi. Auton toteaminen lopulta sääntöjen vastaiseksi oli ollut paitsi Salolle myös muille täydellinen yllätys, ja asia oli vaatinut paljon selvitystyötä. Sivutörmäyssuojien muuttaminen ei olisi ollut iso asia, jos niiden sääntöjen vastaisuudesta olisi ollut jotakin epäilystä. Asia oli ollut kokonaisuutena tarkastellen varsin tulkinnanvarainen.

 

Joka tapauksessa Salolla ei olisi edes ollut mahdollisuutta selvittää asiaa enemmälti, jos hän olisi osannut epäillä sivutörmäyssuojien asennuksessa olevan jotakin epäselvää, koska hänellä ei ollut pääsyä niihin vaatimuksiin, joita R4:n luokitukselle oli luokitussäännöissä asetettu. RalliArt Italyn mukaan asennustavalle oli FIA:n hyväksyntä ja se oli täyttänyt luokitussäännöt. Asiassa ei ollut kysymys luokiteltujen osien säännönvastaisesta muokkaamisesta tai käsittelystä eikä niiden korvaamisesta halvemmilla osilla. Osat olivat olleet virallisesti luokiteltuja, ja ne oli asennettu valmistajan ohjeiden mukaan, mistä syystä Salolla ei ollut ollut syytä epäillä asennuksen sääntöjen vastaisuutta.

 

Salon kuljettamat autot olivat hänen ralliuransa aikana joutuneet useisiin teknisiin jälkitarkastuksiin. Kertaakaan ennen Mikkelin Vaakuna Rallia Salon autoa ei ollut hylätty. Salo oli erittäin huolellinen kilpailija autonsa kunnon sekä sääntöjen noudattamisen suhteen, eikä mitään syytä eikä tarvetta ollut pyrkiä ojentamaan Saloa kurinpitorangaistuksella olemaan huolellisempi autonsa suhteen. Salon menettelyssä ei ylipäätään ollut osoitettavissa minkäänlaista vilpillistä tarkoitusta, eduntavoittelua, välinpitämättömyyttä sääntöjä kohtaan tai muunlaista moitittavuutta. Yksinomaan jo Mikkelin Vaakuna Rallin kilpailusuorituksen hylkääminen oli ollut Salolle erittäin ankara ja riittävä seuraamus asiassa.

 

VASTAUS PERUSTEINEEN

 

AKK-Motorsport ry (jäljempänä AKK) on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja Salon velvoittamista korvaamaan AKK:n oikeudenkäyntikulut lautakunnassa 3.360 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen.

 

Salolle määrätty kurinpitoseuraamus oli sisällöltään oikea. Salon auton sääntöjen vastaisuus oli käsitelty perusteellisesti AKK:n vetoomusoikeudessa, joka oli todennut, ettei auto ollut täyttänyt sääntöjen edellyttämiä vaatimuksia. Autourheilun autoa koskevat tekniikkasäännöt perustuivat Kansainvälisen autoliiton FIA:n laatimiin ja AKK:n suomentamiin ja mahdollisin kansallisin lisäyksin täydentämiin sääntökirjan sääntöihin. Salon käyttämän auton oli todettu olevan näiden sääntöjen vastainen.

 

AKK:n hallituksen päätös 8.4.2014 oli AKK:n sääntöjen mukainen seuraamus kilpailijalle, joka oli käyttänyt sääntöjen vastaista autoa kilpailussa. AKK:n autourheilun sääntöjen kohdan 81 nojalla AKK:n hallitus voi määrätä kilpailijalle muun muassa varoituksen tai sakkoa sääntöjen rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Varoitus on voimassa 18 kuukautta sen antamisesta.

 

Salolle määrätty seuraamus oli AKK:n seuraamusasteikon mukainen. Seuraamusasteikko oli tarkoitettu työkaluksi sanktioiden yhtenäisen linjan säilyttämiseksi. Asteikko oli suuntaa-antava suositus, josta oli mahdollista poiketa tapauskohtaisesti. Seuraamusasteikon kohdan 305 mukaisesta rikkomuksesta eli sääntöjen vastaisella autolla ajamisesta kilpailussa voitiin määrätä seuraamusasteikon mukaan esimerkiksi varoitus ja 200–800 euron sakko, mikä vastasi Salolle määrättyä seuraamusta.

 

Salon seuraamuksen määräämisessä ei ollut ollut menettelyvirheitä. Asiassa ei ollut ollut epäselvää, että sen käsittely saattoi johtaa myös kurinpidollisiin seuraamuksiin. Salo ei myöskään ollut voinut olla ymmärtämättä sitä, mihin rikkomukseen kurinpitoseuraamus oli perustunut. Sääntöjen kohdan 81 mukaan AKK:n hallitus voi langettaa seuraamukset sen jälkeen, kun tutkimukset oli tehty. Saman sääntökohdan mukaan kilpailijaa oli kuultava, jos seuraamuksessa oli kysymys kilpailutuloksen mitätöimisestä tai kilpailukiellosta. AKK:n hallitus oli määrännyt Salolle seuraamuksen vasta sen jälkeen, kun AKK:n tuomaristo ja vetoomusoikeus olivat tutkineet, oliko Salon Vaakuna Rallissa käyttämä auto ollut sääntöjen vastainen. Saloa oli kuultu henkilökohtaisesti AKK:n tuomaristossa ennen kilpailutuloksen mitätöinnistä tehtyä päätöstä sekä lisäksi vetoomusoikeuden käsittelyssä. Salolla oli siten ollut useita mahdollisuuksia esittää näkemyksensä asiasta ja tapahtumien kulusta. AKK:n säännöt eivät edellyttäneet varoituksen tai sakon osalta sitä, että kilpailijaa olisi tullut erikseen kuulla ennen kyseisten seuraamusten langettamista, koska kysymys oli ainoastaan lievistä teknisistä seuraamuksista. AKK:n hallituksen Salolle määräämä seuraamus AKK:n vetoomusoikeuden päätöksen jälkeen ei ollut myöskään itsenäinen menettely, vaan sen perusteena oli ollut aikaisemmin käsitelty ja tutkittu auton sääntöjen vastaisuus. Näin ollen AKK:n hallitus oli määrännyt Salolle seuraamuksen AKK:n sääntöjen mukaisesti ja hänen oikeusturvaansa vaarantamatta.

 

Saloa ei olisi myöskään tullut kuulla ennen varoituksen ja sakon määräämistä yksinomaan hänen subjektiivisen syyllisyytensä selvittämiseksi. AKK:n autourheilun sääntöjen kohdan 54 mukaan kilpailijoiden oli tunnettava kaikki urheilua koskevat FIA:n kansainväliset säännöt sekä lajin kansalliset säännöt. AKK:n sääntökirjan liitteessä J oli määritelty rallikilpailuissa käytettyjen autojen tekniset määräykset. Kaikki kilpailijat olivat sitoutuneet noudattamaan kyseisiä määräyksiä. Rallin kilpailusääntöjen kohdan 5.2 mukaan kuljettaja kantoi ilmoittajan vastuun ja velvollisuuden, jos kilpailijan ilmoittaja ei kuulunut auton miehistöön. Kilpailusääntöjen kohdan 6.6 mukaan allekirjoittaessaan ilmoittautumislomakkeen ilmoittaja ja miehistö sitoutuivat noudattamaan AKK:n ja kilpailujen sääntöjä. Edelleen sääntökirjan liitteen J II artiklan kohdan 252 mukaan kilpailijalla oli näyttövelvollisuus katsastajille ja tuomaristolle siitä, että auto on kokonaisuudessaan sääntöjen mukainen koko kilpailun ajan. Edellä sanottu tarkoitti sitä, että kilpailijan oli huolehdittava ja tarvittaessa osoitettava, että auto oli sääntöjen mukainen. Kyseessä oli siten kuljettajan objektiivinen vastuu auton sääntöjen mukaisuudesta. Selvää oli, että Salo oli sitoutunut noudattamaan AKK:n ja kilpailun sääntöjä. Näin ollen Salon subjektiivisen syyllisyyden arviointi eikä selvittäminen ollut ollut tarpeellista.

 

Joka tapauksessa mahdollinen kuulemisessa tapahtunut menettelyvirhe korjaantui, kun kilpailija valitti kurinpitopäätöksestä urheilun oikeusturvalautakunnalle, koska viimeistään tässä vaiheessa kilpailija sai esittää haluamaansa selvitystä hänelle määrätyistä seuraamuksista ja niiden perusteista. Mahdollinen menettelyvirhe oli siten korjaantunut, eikä pelkästään aikaisemmassa käsittelyvaiheessa noudatettu mahdollisesti virheellinen menettelytapa antanut aihetta päätöksen poistamiseen tai asian palauttamiseen AKK:n kurinpitomenettelyyn.

 

AKK ei ollut sopimussuhteessa auton valmistajan kanssa eikä se siten voinut kilpailussa edellyttää autojen valmistajilta, että kilpailuun osallistuvien kilpailijoiden autot olivat sääntöjen mukaisia. Se, että auton valmistaja oli väittänyt auton ostajalle auton vastaavan FIA:n luokituksia, oli auton ostajan ja valmistajan välinen asia. Siihen liittyvät mahdolliset vastuukysymykset eivät liittyneet nyt käsiteltävänä olevaan Salon ja AKK:n väliseen asiaan.

 

VASTASELITYS

 

Salo on vastaselityksessään viitannut valitukseensa ja sen perusteisiin sekä lisäksi vaatinut AKK:n hallituksen päätöksen 8.4.2014 poistamista lopullisesti sekä AKK:n velvoittamista korvaamaan Salon oikeudenkäyntikulut lautakunnassa 3.750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen.

 

AKK:n autourheilun säännöissä ei ollut mainintaa kurinpitomenettelyn kohteena olevan henkilön kuulemisesta silloin, kun seuraamuksena oli varoitus tai sakko. Tästä ei kuitenkaan ollut pääteltävissä, ettei kuuleminen ollut lainkaan tarpeen silloin, kun kilpailijalle määrättiin varoitus tai sakkoa. AKK:n sääntöjen kohdasta 81 kävi ilmi, että kuuleminen AKK:ssa oli välttämätöntä siinä tapauksessa, jos kurinpitomenettelyn kohteena oleva henkilö ei ollut kirjallisesti myöntänyt rikkomustaan. Salo ei ollut missään vaiheessa myöntänyt tehneensä asiassa rikkomusta eikä hän myöskään ollut toimittanut AKK:lle kirjallista ilmoitusta, jossa hän olisi myöntänyt rikkomuksen. Näin ollen Salon kuuleminen asiassa olisi ollut AKK:n autourheilun sääntöjen kohdan 81 nojalla ja joka tapauksessa jo yleisen kuulemisperiaatteen sekä urheilun oikeusturvalautakunnan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella välttämätöntä.

 

Salolle määrätty varoitus 18 kuukauden koeajalla ei ollut lievä kurinpitoseuraamus. AKK:n autourheilun sääntöjen kohdan 81 mukaan kahden varoituksen tai huomautuksen saaminen 18 kuukauden aikana aiheutti kilpailijalle AKK:n jatkotoimenpiteitä. Siinä tapauksessa, että Salon auto todettaisiin toisen kerran sääntöjen vastaiseksi mistä tahansa syystä koeajan kuluessa, hänelle oli mahdollista määrätä 12–14 kuukauden kilpailukielto. Asiassa oli otettava huomioon, että AKK:n hallituksen päätöksen 8.4.2014 mukaan Salolle määrätty sakko ja varoitus voitiin Salon niin halutessa vaihtaa 12 kuukauden pituiseksi kilpailijalisenssin perumiseksi eli käytännössä 12 kuukauden kilpailukielloksi. Näin ollen AKK rinnasti määräämänsä rangaistuksen ankaruudeltaan 12 kuukauden kilpailukieltoon. Näin ankaran seuraamuksen määrääminen edellytti Salon kuulemista, kun asiassa otettiin vielä huomioon, että ralliautoilussa oli kysymys Salon perustuslaissa turvatusta elinkeinovapaudesta. Rangaistuksen lievyys tai sen tekninen luonne eivät voineet olla peruste tinkiä menettelyn oikeellisuudesta.

 

AKK:n vetoomusoikeuden päätöksessä 26.3.2014 oli nimenomaisesti todettu, ettei käsittelyssä ollut ollut kysymys kurinpitomenettelystä, vaan Salon auton sääntöjen vastaisuuden arvioimisesta. Saloon ei myöskään tosiasiassa ollut 20.3.2014 pidetyssä vetoomusoikeuden käsittelyssä kohdistettu minkäänlaista henkilökohtaista rangaistusvaatimusta eikä hän ollut tällaisiin vaatimuksiin vastannut. Asiassa oli lisäksi otettava huomioon, että kurinpitomenettelyn käynnistäminen Saloa kohtaan oli tullut ajankohtaiseksi vasta AKK:n vetoomusoikeuden päätöksen 26.3.2014 myötä. Salon kuuleminen kurinpitorangaistuksesta ei siten voinut olla edes mahdollista ennen mainittua päätöstä. Asiassa saatujen tietojen perusteella kurinpitomenettely oli käynnistynyt AKK:n tekniikan lajiryhmän kokouksessa 1.4.2014, jossa lajiryhmä oli päättänyt esittää Salolle rangaistukseksi varoituksen ja sakkoa. AKK:n hallitus oli tehnyt asiassa päätöksen 4.4.2014. Kurinpitoasia oli siten tullut vireille vasta 12 päivän kuluttua AKK:n vetoomusoikeuden käsittelystä 20.3.2014. Salolle ei ollut annettu tietoa kurinpitoasian käsittelystä eikä mahdollisuutta vaikuttaa menettelyyn.

 

Kuulemisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen lajiliiton sisäisessä menettelyssä ei korjaantunut sillä, että kurinpitorangaistuksen kohde valitti asiasta urheilun oikeusturvalautakuntaan. Tällöin kuulemisperiaate menettäisi merkityksensä ja tekisi kuulemisvelvollisuuden noudattamisen lajiliiton kurinpitomenettelyssä tarpeettomaksi. Olennaista asiassa oli se, oliko virhe korjattu lajiliiton sisäisessä kurinpitomenettelyssä ennen asian etenemistä urheilun oikeusturvalautakuntaan. Näin ei ollut Salon asiassa tapahtunut.

 

AKK:n autourheilun sääntöjen kohdan 81 tarkoituksena oli ilmaista, minkälaisia seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta voitiin määrätä. Siinä ei sen sijaan ollut määritelty sitä, mitkä toimet olivat sellaista sääntöjen rikkomista, joista voi seurata jokin kohdassa 81 mainittu rangaistus. Sääntöjen kohta 81 ei siten sisältänyt rangaistavien tekojen tunnusmerkistöjä, vaan ne oli todettu sääntöjen kohdassa 80. Sen mukaan sääntöjen vastainen rikkomus oli muun ohella jokainen toimenpide, jonka tarkoituksena oli ilmoittaa kilpailuun tai osallistua siihen autolla, joka ei ollut hyväksytty. Tämän perusteella oli selvää, ettei pelkästään se seikka, että kilpailijan auto olisi todettu jossakin kilpailussa sääntöjen vastaiseksi, ollut peruste kurinpitorangaistuksen määräämiselle. Sääntöjen vastaisella autolla kilpaileminen oli rangaistava teko vain, jos se oli tarkoituksellista. Tämä edellytti, että kurinpitomenettelyn kohteena oleva kilpailija oli toiminut vilpillisesti ja ollut tietoinen auton sääntöjen vastaisuudesta kilpailuun osallistuessaan. Näin Salo ei ollut menetellyt.

 

Kilpailusuorituksen hylkääminen oli objektiivisesti tarkasteltuna automaattinen seuraamus sääntöjen vastaisesta autosta. Sen sijaan arvioitaessa kurinpitorangaistuksen määräämistä urheilijalle oli virheellistä jättää subjektiivisen syyllisyyden selvittäminen kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Kurinpitorangaistuksen määrääminen ei voinut olla automaattinen seuraamus auton sääntöjen vastaiseksi toteamisesta.

 

AKK:n autourheilun säännöissä ei ollut millään tavalla viitattu AKK:n omaan seuraamusasteikkoon. Kysymys oli siten ainoastaan AKK:n sisäisestä tulkintaohjeesta seuraamusten mittaamisessa noudatettavista suuntaviivoista. Seuraamusasteikko ei ollut kurinpidollisen laillisuusperiaatteen edellyttämä sääntö, jossa olisi määritelty rangaistavien tekojen tunnusmerkistöt. Kurinpitoseuraamuksen perustaminen tunnusmerkistön osalta pelkästään AKK:n seuraamusasteikkoon loukkasi kurinpidollista laillisuusperiaatetta.

 

AKK:n vastauksessaan viittaamat muut säännöt eli liitteen J II artiklan kohta 252 ja rallin kilpailusääntöjen kohdat 5.2 ja 6.6 eivät olleet luonteeltaan rangaistussäännöksiä, joissa olisi määritelty rangaistavien tekojen tunnusmerkistöt, vaan liite J käsitteli autojen teknisiä määräyksiä ja rallin kilpailusäännöt rallien järjestämistä ja niihin osallistumista.

 

Auton valmistaja ei vastannut auton sääntöjen mukaisuudesta. Se ei kuitenkaan ollut täysin ulkopuolinen taho auton sääntöjen mukaisuutta määritettäessä. Salolla oli ollut syy olettaa, että luokiteltu osapaketti valmistajan ohjeiden mukaisesti asennettuna oli ollut sääntöjen mukainen. Salon toiminta oli ollut huolellista ja tarkkaa eikä välinpitämätöntä sääntöjä kohtaan.

 

Salo on pyytänyt AKK:n hallituksen päätöksen 8.4.2014 poistamista lopullisesti sillä perusteella, että menettelyvirhe kuulemisessa oli ollut perustavanlaatuinen eikä Salon rankaisemiselle ollut myöskään ollut sisällöllisiä perusteita.

 

 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS

 

Käsittelyratkaisu

 

Suullinen käsittely

 

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet.

 

Pääasiaratkaisun perustelut

 

Tosiasiat ja kysymyksenasettelu

 

Salolle on AKK:n hallituksen päätöksellä 8.4.2014 määrätty sääntöjen vastaisen auton käytöstä Mikkelin Vaakuna Rallissa kurinpitorangaistuksena 18 kuukauden varoitus ja sakkoa 400 euroa. AKK:n vetoomusoikeus on käsitellyt Salon auton sääntöjen vastaisuutta koskevan asian, eikä oikeusturvalautakunnassa siten ole kysymys muusta kuin kurinpitorangaistuksen määräämiseen liittyvän menettelyn asianmukaisuudesta sekä siitä, onko mainittua kurinpitorangaistusta ylipäätään ollut mahdollista tässä tapauksessa määrätä.

 

Asiassa on riidatonta, ettei AKK ole ennen kurinpitorangaistuksen määräämistä järjestänyt asiassa erillistä tilaisuutta Salon kuulemiseksi kurinpitoa koskevassa asiassa, vaan Saloa on kuultu ainoastaan Vaakuna Rallin tuomariston kokouksessa sekä AKK:n vetoomusoikeuden käsittelyssä. Kurinpitorangaistus on siten ollut automaattinen seuraamus siitä, että Salon auto on AKK:n vetoomusoikeuden käsittelyn seurauksena todettu sääntöjen vastaiseksi. Asianosaisten näkemykset asiassa eroavat siinä, olisiko kuulemistilaisuutta tullut järjestää kurinpitorangaistuksen selvittämiseksi ja onko Salolle ollut mahdollista määrätä mainittu kurinpitorangaistus häntä nimenomaisesti sen johdosta kuulematta. Erimielisyyttä on niin ikään siitä, onko AKK:n määräyksissä sellaista sääntöä, jonka perusteella kurinpitoseuraamus on ollut mahdollista määrätä.

 

AKK:n kurinpitomääräysten soveltaminen Saloon

 

Urheilun kurinpidon vakiintuneisiin periaatteisiin kuuluu, että kurinpitotoimen kohteelle voidaan määrätä vain sellaisissa kurinpitomääräyksissä mainittuja seuraamuksia, joihin hänet on sitoutettu. Perusedellytyksenä sille, että urheilun kurinpidossa tai muussa yhteydessä voidaan määrätä kurinpitoseuraamus, on siten se, että tällainen perustuu asianosaista velvoitettaviin sääntöihin tai sopimuksiin.

 

Autokilpailujen Suomen kansallisten määräysten (jäljempänä määräykset) kohdan 10 mukaan AKK:n arvosarjoja ovat autourheilun SM-sarjat, CUPit ja Thophyt. AKK:n arvosarjoissa ja arvokilpailuissa sarjapistekelpoisia kuljettajia/miehistöjä ovat AKK:n kilpailijalisenssin haltijat. Määräysten kohdan 54 mukaan jokainen kilpailuun osallistuva luonnollinen tai juridinen henkilö 1) sitoutuu tuntemaan kilpailussa sovellettavat FIA:n kansainväliset säännöt sekä lajin kansallisen säännöstön ja 2) sitoutuu varauksetta alistumaan yllämainittujen sääntöjen määräyksiin ja AKK:n päätöksiin sekä tyytymään niistä aiheutuviin seurauksiin. Näiden ehtojen rikkomisesta voi olla seurauksena lisenssin peruuttaminen. AKK ilmoittaa päätöksensä syyt. Määräysten kohdan 58 mukaan AKK vahvistaa joka vuosi autojen luokat lukuun ottamatta kansainvälisiä kilpailuja ja kansainvälisiä ennätysyrityksiä, joissa on voimassa FIA:n määräämä luokittelu.

 

Salo on kilpaillut ralliautoilun SM-sarjan SM2-luokassa Mitsubishin valmistamalla Lancer Evo X -tuotantoautolla. Saloon voidaan siten edellä todettujen määräysten nojalla soveltaa jäljempänä todettuja kurinpitoa koskevia sääntöjä.

 

Menettely Salon kurinpitoasiassa

 

Salolle on AKK:n hallituksen päätöksellä 8.4.2014 määräysten kohdan 81 nojalla määrätty 18 kuukauden varoitus ja sakkoa 400 euroa. Päätöksen mukaan kilpailijalisenssin haltijalle määrätty varoitus ja sakko voidaan vaihtaa kilpailijalisenssin peruuttamiseksi, jonka pituus on 12 kuukautta. Määräaika alkaa hetkestä, jolloin kilpailija ilmoittaa haluavansa tehdä edellä mainitun vaihdon.

 

Määräysten kohdan 81 (Erilaiset seuraamukset) mukaan sääntöjen rikkominen tai laiminlyönti voi johtaa liiton määräämään seuraamukseen, joka voi kohdan 3 mukaisesti olla ilmoittajalle, ohjaajalle ja huoltaja/mekaanikolle huomautus, varoitus, sakko, kilpailutuloksen mitätöiminen, lisenssin peruutus ja kilpailukelvottomaksi julistaminen. Edellä mainitut seuraamukset voi langettaa AKK:n lajiryhmät ja hallitus sen jälkeen, kun tutkimukset on tehty. Kilpailutuloksen mitätöimisessä, järjestämis-, toimitsija- ja kilpailukielloissa on kuultava tutkittavaa. Kuulemisen tulee tapahtua kilpailujohtajan, tuomariston tai lajiryhmän toimesta. Suullisesta kuulemisesta on tehtävä kirjallinen raportti, jonka kaikki kuulemisen osapuolet vahvistavat allekirjoituksillaan. Kun kilpailun tuomaristo on suorittanut tutkimukset, ja tutkittava on kirjallisesti myöntänyt rikkomuksensa, ei kuuleminen AKK:ssa viimeistä tapausta (kilpailukelvottomaksi julistaminen) lukuun ottamatta ole välttämätön. Kuulemisen sijasta voi AKK pyytää asianosaisilta kirjallisen selvityksen silloin, kun tuomaristo on tehnyt asianmukaiset tutkimukset ja kuulustelut. AKK voi antaa muun seuraamuksen, vaikka tuomaristo on jo langettanut seuraamuksen. Varoitus ja huomautus ovat voimassa 18 kuukautta niiden antamisesta. Kahden varoituksen tai huomautuksen saaminen edellä mainitun ajan sisällä aiheuttaa AKK:n jatkotoimenpiteitä.

 

Määräysten kohdan 81 perusteella vaikuttaisi siltä, etteivät huomautuksen, varoituksen, sakon eikä kilpailijalisenssin peruuttaminen määräysten mukaan edellyttäisi kurinpitorangaistuksen kohteena olevan henkilön kuulemista, vaan kuuleminen olisi tarpeen ainoastaan kilpailutuloksen mitätöimisen sekä järjestämis-, toimitsija- ja kilpailukieltojen tapauksissa. Määräysten perusteella epäselvää toisaalta on, mihin seuraamuslajeihin määräyksissä viitataan rikkomuksen kirjallisen myöntämisen tapauksissa, jolloin kuuleminen ei ole AKK:ssa kilpailukelvottomaksi julistamista lukuun ottamatta välttämätöntä.

 

Salon asiassa esittämän ja AKK:n lautakunnalle antaman vastauksen perusteella asiassa ei ole aihetta epäillä, etteikö Salo olisi ollut tietämätön asian kurinpidollisesta käsittelystä AKK:ssa. Selvää myös on, ettei Salo ole kirjallisesti myöntänyt syyllistyneensä asiassa rikkomukseen, koska hän ei ole edes ollut tietoinen AKK:ssa häntä kohtaan vireillä olleesta kurinpitoasiasta.

 

Oikeusturvalautakunta on useissa kurinpitoa koskevissa ratkaisuissaan todennut, että keskeinen oikeussuojaperiaate on asianosaisen kuuleminen erityisesti silloin, kun häneen kohdistetaan kurinpidollisia toimia (esimerkiksi UOL 5/2008, UOL 7/2009, UOL 17/2010 ja UOL 23/2011). Kuulemisvelvoite perustuu myös urheilun kurinpidon ja yhdistysoikeudellisen kurinpidon yleisiin oikeusperiaatteisiin, ja sitä on vakiintuneesti edellytetty noudatettavan oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä. Kurinpitomenettelyyn liittyvä asianmukaista kuulemista koskeva periaate on niin keskeinen urheilijan oikeusturvan tae, että sitä on noudatettava riippumatta siitä, onko lajiliiton säännöissä nimenomaisesti edellytetty menettelyn kohteena olevan henkilön kuulemista.

 

Urheilun kurinpidossa asianmukaiseen kuulemismenettelyyn kuuluu, että ensiksikin urheilijalle annetaan tieto häneen kohdistetusta kurinpitomenettelystä ja kaikesta siitä aineistosta, johon menettely perustuu. Toiseksi urheilijalle tulee antaa aito mahdollisuus vaikuttaa menettelyyn siten, että hänelle varataan tilaisuus antaa vastineensa ja oma selvityksensä.

 

Salolle ei ole annettu tietoa häneen kohdistetusta kurinpitomenettelystä, eikä hänelle ole varattu tilaisuutta esittää vastinettaan ja selvitystään kurinpitoa koskevan harkinnan perusteista. Saloa on tosin kuultu hänen kilpailusuorituksensa hylkäämistä koskevassa menettelyssä tuomaristossa ja AKK:n vetoomusoikeudessa, mikä onkin nimenomaisesti todettu vetoomusoikeuden päätöksessä. Tuossa yhteydessä ja siis jo ennen kurinpitomenettelyn vireille tuloa tapahtuneella kuulemisella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko häntä asianmukaisesti kuultu kurinpitoasiassa ja juuri sen johdosta. Merkitystä tämän asian arvioinnissa ei ole myöskään niillä AKK:n esittämillä seikoilla, että Salon auto oli sinänsä katsottu sääntöjenvastaiseksi vetoomusoikeudessa ja että Salolle ei ole määrätty varoitusta ja sakkoa ankarampaa kurinpitoseuraamusta.

AKK on kuulemisen osalta vedonnut vielä siihen, että kuulemiseen liittynyt mahdollinen menettelyvirhe olisi korjautunut asian jatkokäsittelyssä sillä, että Salo on voinut lausua käsityksensä kurinpidon edellytyksistä ja kurinpitoseuraamuksesta oikeusturvalautakunnassa. Niin kuin AKK on esittänyt, oikeusturvalautakunnan käytännössä on sinänsä saatettu toisinaan katsoa, että kuulemista koskevan menettelyvirheen on voitu todeta korjaantuneen, jos kurinpidon kohde on lajiliiton sisäisessä muutoksenhaussa tullut asianmukaisesti kuulluksi, vaikka kurinpitoseuraamusta määrättäessä hänelle ei ollut tällaista mahdollisuutta annettu.

 

Oikeusturvalautakunta kuitenkin toteaa, että tässä tapauksessa Saloa ei ole lainkaan kuultu kurinpitoseuraamuksen määräämiseen johtaneessa kurinpitomenettelyssä. Kurinpitomenettelyssä noudatettava sen kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta keskeinen kuulemisperiaate menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sanotunlaisen laiminlyönnin katsottaisiin korjautuvan sillä, että kuulemiseen ryhdytään vasta oikeusturvalautakunnassa. Salon kuulemista koskevan laiminlyönnin ei siten ole perusteltua katsoa korjautuneen tai menettäneen merkityksensä sillä, että hän on valittanut kurinpitoratkaisusta oikeusturvalautakuntaan.

 

Edellä mainituilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että AKK on menetellyt virheellisesti määrätessään Salolle valituksessa tarkoitetut kurinpitoseuraamukset, kun se ei ole varannut Salolle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi. Kurinpitoseuraamukset on sen vuoksi jo tästä syystä poistettava. Tällaisessa tilanteessa oikeusturvalautakunta ei voi ensimmäisenä asteena lausua niistä kurinpitoseuraamusten määräämisen asiallisiin edellytyksiin liittyvistä perusteista, joilla Salo on vaatinut kurinpitoseuraamusten poistamista.

 

Menettelyvirhe on koskenut keskeistä urheilijan oikeusturvan taetta. Näin ollen asiaa ei myöskään ole syytä palauttaa AKK:hon uudelleen käsiteltäväksi, vaan kurinpitoseuraamukset poistetaan kokonaan.

 

Lautakuntakulut

 

Lautakunnan sääntöjen 32 §:n mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on valitusasian ajamisesta aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan ellei se erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa. Jos korvausvaatimuksen tehnyt asianosainen on vain osittain voittanut lautakunnassa, lautakunnan on harkittava, missä suhteessa korvaus on tälle suoritettava, tai määrättävä, että kumpikin asianosainen on velvollinen kärsimään kulunsa.

 

Salon valituksessa esitetyistä vaatimuksista on pääosa hyväksytty ja Salon on siten katsottava voittaneen asiansa lautakunnassa. Lautakunta katsoo, että AKK on hävinneenä asianosaisena velvollinen korvaamaan Salon lautakuntakulut kokonaisuudessaan.

 

Päätöslauselma

 

Juha Salon valitus hyväksytään ja valitusmaksu palautetaan. AKK-Motorsport ry:n hallituksen päätös 8.4.2014 Salon kurinpitorangaistuksesta kumotaan.

 

AKK-Motorsport ry velvoitetaan korvaamaan Juha Salon oikeudenkäyntikuluina urheilun oikeusturvalautakunnassa vaaditut 3.750 euroa.

 

AKK-Motorsport ry:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

 

Ratkaisu oli yksimielinen.

 

 

 

 

                                                                        

 

Jukka Sippo                                                       Ida-Sofia Mäki

puheenjohtaja                                                    sihteeri

 

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Antti Aine, Pia Ek, Hilkka Salmenkylä ja Thomas Stenius