30/2016 Jalkapallo Kurinpito – Kurinpitosakko – Turvallisuusmääräykset - Ottelun järjestäjän vastuu – Ankara vastuu – Oikeustoimilaki - Kohtuullistaminen

 

 

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                             PÄÄTÖS     Nro 30/2016

 

                                                                                          19.12.2016 Diaarinro 17/2016

 

 

 

 

 

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

 

Suomen Palloliitto ry:n kurinpitovaliokunnan päätös 19.5.2016

 

ASIA            

Kurinpitosakko

 

MUUTOKSENHAKIJA

 

PK Football Management Oy (PK-35 Vantaa)

 

KUULTAVA

 

Suomen Palloliitto ry

 

 

KURINPITOVALIOKUNNAN PÄÄTÖS

 

Suomen Palloliitto ry:n kurinpitovaliokunta on päätöksellään 19.5.2016 määrännyt PK-35 Vantaalle rangaistusmääräysten 3.1 §:n d-kohdan ja turvallisuusmääräysten 3.1 ja 4.1.10 e -kohtien nojalla 1.200 euron suuruisen kurinpitosakon ja HJK:lle rangaistusmääräysten 3.1 §:n d-kohdan ja turvallisuusmääräysten 3.5-kohdan nojalla 2.000 euron suuruisen kurinpitosakon.

 

Kurinpitosakkoon johtaneet tapahtumat liittyvät PK-35 Vantaan ja HJK:n välillä 7.5.2016 pelattuun Veikkausliigan otteluun, jossa vierasjoukkueen kannattajakatsomossa sytytettiin alkukättelyjen aikana ja sen jälkeen savuja ja soihtuja.

 

VALITUS PERUSTEINEEN

 

PK-35 Vantaa on vaatinut, että kurinpitovaliokunnan päätös kumotaan ja kurinpitosakko poistetaan. Lisäksi PK-35 Vantaa on vaatinut, että Suomen Palloliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen lautakuntakulut asiassa 1.960 eurolla korkoineen.

 

Palloliiton turvallisuusmääräys, jonka mukaan ottelun järjestäjän vastuu oli tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta, oli varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n mukaisesti kohtuuton.

 

Kohtuuttomuutta harkittaessa tuli ottaa huomioon, että PK-35 Vantaa oli ottelun järjestäjänä tehnyt kaiken mahdollisen, mitä siltä lainsäädäntö huomioon ottaen voitiin kohtuudella edellyttää savujen ja soihtujen stadionille tuomisen estämiseksi. PK-35 Vantaalla ei ottelun järjestäjänä ollut voimassa olevan lainsäädännön eli järjestyksenvalvojista annetun lain ja pakkokeinolain nojalla mahdollisuutta muulla tavoin tapahtuneeseen katsojien tarkastamiseen kuin vaatteiden läpi tapahtuvaan tunnusteluun. Metallinilmaisimien käyttö olisi puolestaan ollut savuissa ja soihduissa käytetty materiaali huomioon ottaen merkityksetöntä. PK-35 Vantaa ei siten ollut rikkonut turvallisuusmääräyksiä tahallaan eikä huolimattomuuttaan vaan se oli toiminut ottelun järjestäjänä huolellisesti.

 

Palloliitto oli yksipuolisesti ja liiton alaisia seuroja sitovasti muuttanut turvallisuusmääräyksiään vastuuperusteen osalta. Muutettu turvallisuusmääräysten kohta 3.1 oli ankaran vastuun asettaessaan sellaisenaan kohtuuton. Myös sen soveltaminen johti kohtuuttomuuteen.

 

VALITUKSEEN VASTAAMINEN

 

Suomen Palloliitto ry on vaatinut, että valitus hylätään.

 

Kurinpitovaliokunnan päätös oli Palloliiton rangaistus- ja turvallisuusmääräysten mukainen. Päätöksessä oli otettu huomioon PK-35 Vantaan tekemät toimenpiteet rangaistusta harkittaessa ja lievennetty seuraamusta tämän perusteella. Määrätty kurinpitoseuraamus oli myös kohtuullinen ja kurinpitokäytännön mukainen.

 

Palloliitolla oli yhdistysautonomian perustella oikeus säätää sääntöjä ja määräyksiä, kunhan ne eivät olleet perusoikeuksien tai yhdistyslain vastaisia. Turvallisuusmääräykset olivat seurojen valitsemien henkilöiden eli Palloliiton liittohallituksen ja siten myös seurojen tältä osin hyväksymiä.

 

Katsomohäiriöihin ja esimerkiksi soihtujen polttamiseen liittyvien riskien johdosta Palloliitto on katsonut, että ottelun järjestäjän vastuun määrääminen ankaraksi vastuuksi on ollut perusteltua. Otteluiden järjestäminen on seuroille liiketoimintaa ja niillä on mahdollisuus vaikuttaa riskeihin ja seurauksiin. Näin ollen vastuuperusteen määrääminen ankarana vastuuna ei ollut kohtuutonta. Tältä osin tuli lisäksi ottaa huomioon, että mikäli ottelun järjestäjä pystyi näyttämään toteen, että se oli tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi tai niihin puuttumiseksi, voitiin se ottaa rangaistusta vähentävänä huomioon.

 

PK-35 Vantaan lautakuntakuluvaatimus oli määrältään kohtuuton ja suhteeton.

 

VASTASELITYS

 

PK-35 Vantaa on liiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä katsonut, ettei mitään kurinpitoseuraamusta olisi tullut määrätä, koska seura oli tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Joka tapauksessa varoitusta olisi tullut pitää riittävänä seuraamuksena.  Järjestyksenvalvojien määrä oli 9.4.2016 pelatun HIFK-ottelun jälkeen lisätty eikä sallituissa turvallisuustarkastuksissa voitu havaita, jos räjähteitä oli tuotu otteluun alusvaatteissa.

 

Vaikka turvallisuusmääräykset oli sinällään säädetty Palloliiton sääntöjen mukaisesti ja vaikka myös PK-35 Vantaan edustaja oli välillisesti ollut määräyksistä päättämässä, eivät turvallisuusmääräysten ankaraa vastuuta koskevat määräykset olleet seurojen edun mukaisia. Ottelun järjestäjän vastuu ei voinut olla ankaraa vastuuta.

 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

 

Käsittelyratkaisu

 

Suullinen käsittely

 

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska se on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella ja koska asianosaiset eivät ole pyytäneet suullista käsittelyä.

 

Pääasiaratkaisun perustelut

 

1. Tausta ja kysymyksenasettelu

 

PK-35 Vantaan ja HJK:n välillä on 7.5.2016 pelattu jalkapallon Veikkausliigan ottelu. Ottelun alkukättelyjen aikana ja sen jälkeen oli vierasjoukkueen HJK:n kannattajakatsomossa sytytetty savuja ja soihtuja.

 

Palloliiton kurinpitovaliokunta on päätöksessään katsonut, että PK-35 Vantaa ei ollut ottelun järjestäjänä pystynyt estämään savujen ja soihtujen tuomista katsomoon, joten se oli syyllistynyt turvallisuusmääräysten rikkomiseen. Kurinpitovaliokunta on ottanut rangaistusta koventavana huomioon, että kysymyksessä oli ollut saman kauden aikana toinen kerta, kun PK-35 Vantaan kotiottelussa oli päästy tuomaan räjähteitä katsomoon. Toisaalta PK-35 Vantaan turvallisuustoimenpiteet olivat olleet mittavat ja se oli kurinpitovaliokunnan mukaan tehnyt lähes kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi. Tämä samoin kuin se, ettei turvallisuustarkastuksessa voitu havaita, jos räjähteitä tuotiin alusvaatteissa katsomoon, otettiin rangaistuksen määrää harkittaessa huomioon. Kuripitovaliokunta on määrännyt kurinpitosakon myös vierasjoukkueelle eli HJK:lle, koska sen kannattajat olivat sytyttäneet savut ja soihdut.

 

PK-35 Vantaa on valituksessaan katsonut, että turvallisuusmääräysten kohta 3.1, jonka mukaan ottelun järjestäjän vastuu oli tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta, oli oikeustoimilain 36 §:n mukaisesti kohtuuton. PK-35 Vantaa oli omasta mielestään tehnyt ottelun järjestäjänä kaiken mahdollisen, mitä siltä voitiin kohtuudella edellyttää.

 

Palloliitto on puolestaan katsonut, ettei turvallisuusmääräysten kohta 3.1 ollut kohtuuton ja että kurinpitovaliokunnan päätöksessä oli otettu huomioon PK-35 Vantaan tekemät toimenpiteet rangaistusta alentavina.

 

PK-35 Vantaan valituksen johdosta asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko ottelun järjestäjän niin sanottua ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta koskevat Palloliiton turvallisuusmääräykset oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomia. Toisaalta kysymys on myös siitä, onko Palloliton kurinpitovaliokunnan päätöstä pidettävä lopputulokseltaan oikeana ja Palloliiton sääntöjen ja määräysten mukaisena.

 

2. Sovellettavat sääntömääräykset

 

Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin a -kohdan mukaan rangaista voidaan sitä, joka rikkoo liiton tai sen jäsenpiirin voimassa olevia sääntöjä, määräyksiä tai päätöksiä, joita liiton tai piirin sääntöjen nojalla annetaan. Määrättävä rangaistus voi rangaistusmääräysten 3 §:n 1 d -kohdan mukaan olla sakko.

 

Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdan 1.3 mukaan turvallisuusmääräysten laiminlyönti tai rikkominen voi johtaa Suomen Palloliiton rangaistusmääräysten mukaisiin rankaisutoimenpiteisiin.

 

Turvallisuusmääräysten kohdan 3.1 mukaan jalkapallo-ottelu on kokoontumislain mukaan yleisötilaisuus, jonka järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaa tilaisuuden järjestäjä. Kotijoukkue on tilaisuuden järjestäjä, jollei muuta ole määrätty. Järjestäjällä on tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu, mutta mikäli järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi, voidaan se ottaa huomioon vähentävänä rangaistuksen määrää harkitessa.

 

Turvallisuusmääräysten kohdan 3.5 mukaan seura on tuottamuksestaan riippumattomassa eli ankarassa vastuussa pelaajiensa, joukkueen taustahenkilöiden, toimihenkilöidensä, johtajiensa ja kannattajiensa käytöksestä kaikissa ottelutapahtumissa.

 

Turvallisuusmääräysten kohdan 4.1.1 mukaan jalkapallo-ottelun järjestäjän tulee pyrkiä ottelun turvallisuuteen liittyvillä toimenpiteillä estämään ennakolta häiriöt ja vaaratilanteet.

 

Turvallisuusmääräysten kohdan 4.1.10 e -kohdan mukaan jalkapallo-ottelussa taikka ottelupaikan välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa eikä niihin saa tuoda ilotulitteita, soihtuja tai savuja.

 

3. Oikeusturvalautakunnan johtopäätökset

 

3.1 Yhdistyksen sääntöjen kohtuuttomuuden tutkiminen

 

Oikeustoimilain 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

 

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yleiset tuomioistuimet voivat oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitella tai kohtuullistaa kauppaoikeudellisten yhteisöjen kuten osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräyksiä ja näihin määräyksiin perustuvia päätöksiä. Saman on katsottu soveltuvan myös yhdistysoikeuteen niin, että tuomioistuimet voivat sovitella tai kohtuullistaa yhdistyksen sääntöjä tai yhdistyksen päättämiä muita sääntöjä kuten kilpailumääräyksiä sekä niiden perusteella tehtyjä päätöksiä (ks. esim. Halila - Tarasti: Yhdistysoikeus, 2011, s. 121-123 ja Huttunen: Yhtiöjärjestyksen sovittelusta oikeustoimilain 36 §:n nojalla, 2010, s. 247).

 

Oikeustoimilain 36 §:n mukaiset sovittelukriteerit on laadittu ensisijaisesti sopimusten sovittelua silmällä pitäen. Tämän vuoksi joudutaan erikseen harkitsemaan se, mitkä ovat sovittelun edellytykset yhdistyksen sääntöjen tai sitä alemmanasteisten määräysten tai niiden nojalla tehtyjen päätösten kohdalla. Samalla tavoin kuin sopimusten kohdalla kohtuuttomuudessa voidaan erottaa yhtäältä sääntöjen tai määräysten tyyppikohtuuttomuus ja toisaalta yksittäistapauksellinen kohtuuttomuus. Tyyppikohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että sääntömääräys on sellaisenaan sisältönsä puolesta kohtuuton. Yksittäistapauksellisella kohtuuttomuudella tarkoitetaan puolestaan tilannetta, jossa sääntömääräystä ei voida yleisesti pitää kohtuuttomana, mutta sen tulkinta käsillä olevassa yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Lautakunnan sääntöjen 3 §:n 3-kohdan mukaan lautakunnan toimivaltaan kuuluu sen arvioiminen, onko määrätty seuraamus yhdistyksen sääntöjen vastainen. Tässä yhteydessä oikeusturvalautakunta voi arvioida, onko turvallisuusmääräysten yksittäinen kohta kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen (ks. esim. UOL 4/2010, UOL 3/2012 ja UOL 5/2014).

 

3.2 Palloliiton turvallisuusmääräyksistä ja vastuuperusteesta

 

Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan ottelun järjestäjän tulee pyrkiä ennalta estämään häiriöt ja vaaratilanteet (kohta 4.1.1). Jalkapallo-otteluun ei saa tuoda esimerkiksi soihtuja ja savuja (kohta 4.1.10 e). Määräysten laiminlyönti tai rikkominen voi johtaa rankaisutoimenpiteisiin (kohta 1.3).

 

Oikeusturvalautakunta on III-divisioonan jalkapallo-ottelua koskeneessa ratkaisussaan 21/2013 niin sanottua kannattajavastuuta koskien todennut, ettei turvallisuusmääräysten rikkomiseen perustuvan rangaistusseuraamuksen tullut perustua ankaraan vastuuseen. Sanotussa ratkaisussa on edelleen ottelun järjestäjän vastuuta koskien katsottu turvallisuusmääräysten rikkomiseksi se, ettei ottelun järjestäjä ollut tehnyt riittäviä toimia ottelun turvallisuuden takaamiseksi tilanteessa, jossa katsojat olivat esimerkiksi polttaneet soihtuja. Myöskään ottelun järjestäjän rangaistusvastuun ei ole siten katsottu perustuvan ankaraan eli tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen. Ratkaisussaan 7/2016 lautakunta on puolestaan todennut, ettei Palloliiton tuon asian yhteydessä vetoama pääsarjaseurojen ankara vastuu ilmennyt Palloliiton turvallisuusmääräyksistä. Sen sijaan määräyksissä oli nimenomaisesti todettu, että ottelun järjestäjän tuli pyrkiä häiriöiden eli esimerkiksi savujen tuomisen estämiseen ja että määräysten laiminlyönti tai rikkominen saattoi johtaa rankaisutoimenpiteisiin. Lautakunta siten katsoi, että sääntöjen sanamuoto tuki valittajan esittämää siitä, että rankaisutoimenpiteiden edellyttämä vastuuperuste perustui ankaran vastuun asemesta ottelun järjestäjän tuottamukselliseen tai tahalliseen menettelyyn.

 

Edellä kerrottujen ratkaisujen jälkeen Palloliiton turvallisuusmääräyksiä on kuitenkin vastuuperusteen osalta muutettu. Uusien ja nyt esillä olevan PK-35 Vantaan ja HJK:n välisen ottelun pelaamisajankohtana voimassa olleiden turvallisuusmääräysten mukaan ottelun järjestäjän vastuu ottelutapahtuman järjestyksestä ja turvallisuudesta on tuottamuksesta riippumatonta eli niin sanottua ankaraa vastuuta (kohta 3.1).

 

3.3 Ankaraa vastuuta koskevan sääntömääräyksen tyyppikohtuuttomuus

 

Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdan 3.1 mukaan ottelun järjestäjällä on tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu, mutta mikäli järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi, voidaan se ottaa huomioon vähentävänä rangaistuksen määrää harkitessa. Lautakunta toteaa, että Palloliiton turvallisuusmääräykset vastaavat tältä osin Kansainvälisen jalkapalloliiton (Fifa) kurinpitosäännöstöä, jonka 67 artiklan 1 kohdan mukaan kotijoukkue on vastuussa katsojien sääntöjenvastaisesta käyttäytymisestä riippumatta siitä, onko se syyllistynyt moitittavaan menettelyyn tai huolimattomuuteen, ja jonka mukaan ottelun järjestäjää voidaan tapahtuneesta tilanteen mukaan sakottaa. Euroopan jalkapalloliiton (Uefa) kurinpitosäännöstössä ottelun järjestäjän vastuu järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä katsomossa perustuu sen sijaan tuottamukselliseen menettelyyn ja siihen liittyvään käännettyyn todistustaakkaan. Uefan kurinpitosäännöstön 16 artiklan 1 kohdan mukaan kotijoukkue on vastuussa järjestys- ja turvallisuushäiriöistä ottelutapahtumassa ja se voi olla kurinpitotoimien kohteena, ellei joukkue pysty näyttämään, ettei se ole miltään osin ollut huolimaton ottelun järjestämiseen liittyen.

 

Joukkueen vastuu omista kannattajistaan on määrätty niin Fifan kuin Uefankin kurinpitosäännöstöissä tuottamuksesta riippumattomana vastuuna.

 

Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS (Court of Arbitration for Sport) on Fifan ja Uefan kurinpitosäännöstöjä koskevassa ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, ettei kurinpitosäännöstön mukaista ankaraa vastuuta ole pidettävä itsessään epäoikeudenmukaisena, ja että vastuuperusteen määrääminen ankaraksi on oikeutettua sen liittyessä katsomoväkivallan vastustamiseen ja turvallisuuden ylläpitoon katsomoissa (ks. esim. CAS 2014/A/3578, Koninklijke Nederlandse Voetbalbond v. Fédération Internationale de Football Association, 30.1.2015 ja CAS 2015/A/3875, Football Association of Serbia v. Union des Associations Européennes de Football, 19.7.2015). Toisaalta CAS on ensin kerrotussa ratkaisussa myös todennut, ettei ottelun järjestäjälle, siinäkään tapauksessa, että sen todetaan olevan vastuussa tapahtuneesta, tule Fifan kurinpitosäännöstön mukaan kaikissa tilanteissa määrätä kurinpitoseuraamusta. CAS:n mukaan ankaraan vastuuseen perustuvan vastuuperusteen ja seuraamuksen välille voidaan tehdä ero, kun vastuuperuste on luonteeltaan enemmänkin ennaltaehkäisevä kuin rankaisullinen ja kun rangaistusseuraamusta voidaan perustellusta syystä alentaa tai jättää se jopa määräämättä.

 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että CAS:n ankarasta vastuusta vastuuperusteena lausuma soveltuu myös Palloliiton turvallisuusmääräyksiin. Ottelun järjestäjän vastuun perustamista niin sanottuun ankaraan vastuuseen voidaan pitää sen tavoitteena oleva häiriöiden ja vaaratilanteiden ehkäiseminen huomioon ottaen hyväksyttävänä. Tältä osin myös oikeuskirjallisuudessa on yhteisöjen kysymyksessä ollen pidetty jopa tarkoituksenmukaisena sitä, ettei eräiden tekojen eli esimerkiksi katsomoväkivallan osalta syyksiluettavuutta määräyksissä edellytetä (ks. Riitesuo: Erottaminen ja kurinpito yhdistyksessä, 2001, s. 122).

 

Vastuuperusteen määrääminen tuottamuksesta riippumattomaksi voi kuitenkin johtaa siihen, että vierasjoukkueen kannattajille syntyy mahdollisuus kiusantekomielessä tai muutoin aiheuttaa ottelun järjestävälle joukkueelle kurinpitoseuraamuksia. Savuja ja soihtuja voivat ottelutapahtumaan tuoda myös muut henkilöt. Savujen ja soihtujen pieni koko aiheuttaa lisäksi sen, että niiden löytäminen on ottelun järjestäjän toimesta toteutettavassa turvallisuustarkastuksessa vaikeaa. Nämä seikat tukevat siten käsitystä siitä, että ankaraan vastuuseen perustuva sääntömääräys voi johtaa ottelun järjestäjän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan rangaistuksen määrää vähentävänä voidaan kuitenkin ottaa huomioon, jos ottelun järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi. Tämä sekä edellä vastuuperusteen tarkoituksesta ja tavoitteesta kerrottu huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei Palloliiton turvallisuusmääräyksiä ole pidettävä vastuuperusteen osalta sellaisinaan kohtuuttomina. Palloliitto on siten voinut määrätä vastuuperusteesta yhdistysautonomiansa puitteissa säännöissään ja määräyksissään tekemällään tavalla.

 

3.4 PK-35 Vantaalle määrätyn kurinpitosakon väitetty kohtuuttomuus

 

Asiassa on riidatonta, että PK-35 Vantaalle määrätyn kurinpitosakon aiheuttaneet savut ja soihdut olivat vierasjoukkue HJK:n kannattajien hallussa pitämiä ja stadionille tuomia. Riidatonta on edelleen, että sanotut savut ja soihdut ovat kooltaan olleet niin pieniä, että niiden piilottaminen katsojien vaatteisiin ja kehoon on ollut mahdollista siten, että niiden löytäminen on ollut ottelun järjestäjän käytettävissä olevin keinoin vaikeaa. Viimeksi mainitun voidaan katsovan tukevan myös PK-35 Vantaan esittämää siitä, että kurinpitosakon määrääminen on ollut kohtuutonta tai että kuripitosakko olisi ottelussa tapahtuneesta huolimatta tullut määrätä määrältään alhaisempana tai jättää kokonaan määräämättä.

 

Toisaalta oikeusturvalautakunta toteaa, että PK-35 Vantaalla on ottelun järjestäjänä ollut mahdollisuus käyttää erilaisia teknisiä välineitä otteluun saapuvien joukkueiden kannattajien tarkastamiseksi. PK-35 Vantaa on myös muin keinoin voinut pyrkiä etukäteen varmistamaan ja ehkäisemään sen, etteivät HJK:n kannattajat edes pyri savuja tai soihtuja otteluun tuomaan. Lisäksi se on voinut ottelun aikana valvoa, ettei otteluun mahdollisesti tuotuja savuja ja soihtuja päästä katsomossa käyttämään. Huomioon on otettava myös se, että savuista ja soihduista on aiheutunut vakavaa vaaraa katsojille ja stadionille.

 

Ankaraan vastuuseen perustuvan sääntömääräyksen tulkinta voi kuitenkin yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi oikeusturvalautakunta pitää tärkeänä, että ottelun järjestäjän tuottamus tai sen puuttuminen otetaan ottelutapahtuman häiriöiden johdosta määrättävää seuraamusta harkittaessa turvallisuusmääräyksissä säädetyllä tavalla huomioon. Mikäli ottelun järjestäjä on laiminlyönyt sille ottelun järjestäjänä kuuluvat velvollisuudet, tulee seuraamuksen olla tuntuva. Sen sijaan silloin, kun tuottamusta ei ole tai kun se on vähäinen, seuraamus tulee määrätä vastuuperusteen ennaltaehkäisevä tarkoitus huomioon ottaen alhaisempana. Tällaisessa tilanteessa, jossa ottelun järjestäjän toiminnassa ei ole osoitettavissa puutteita tai laiminlyöntejä, perusteltuna ei voida pitää myöskään sitä, että kurinpitoseuraamusta kovennetaan virheellisen menettelyn toistumisen perusteella.

 

Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, ettei kurinpitovaliokunnan päätöstä määrätä PK-35 Vantaalle häiriöiden johdosta kurinpitosakko voi valituksessa esitetyt seuran toimenpiteetkään huomioon ottaen pitää sinällään kohtuuttomana. Palloliiton päätöksestä ilmenee, että PK-35 Vantaan toimenpiteet on otettu rangaistuksen määrää harkittaessa huomioon. Toisaalta PK-35 Vantaan ja HJK:n välinen ottelu on ollut Veikkausliigan ottelu, PK-35 Vantaa on ollut osakeyhtiömuodossa toimiva seura ja sen toimintaan on liittynyt urheilullisten tavoitteiden lisäksi liiketaloudellisia tarkoitusperiä. Koska PK-35 Vantaalla on kurinpitovaliokunnan päätöksessä todetulla tavalla kuitenkin ollut mittavat turvallisuustoimenpiteet ja se on valiokunnankin mukaan tehnyt lähes kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi, ei koventamisperustetta olisi tullut soveltaa seuraamusta määrättäessä. Tähän nähden lautakunta katsoo, että PK-35 Vantaalle määrättyä 1.200 euron sakkoa on alennettava. Kohtuulliseksi kurinpitosakon määräksi lautakunta arvioi 1.000 euroa.

 

4. Lopputulos

 

PK-35 Vantaan järjestämässä ottelussa on poltettu savuja ja soihtuja. Sille on siten voitu määrätä Palloliiton turvallisuusmääräysten ja rangaistusmääräysten mukaisesti kurinpitosakko. Palloliiton turvallisuusmääräysten kohta 3.1 ei ole ollut ottelun järjestäjän vastuun niin sanotuksi ankaraksi vastuuksi säätäessään sellaisenaan kohtuuton. Koska koventamisperusteen soveltaminen on ollut PK-35 Vantaan huolellinen toiminta huomioon ottaen kuitenkin kohtuutonta, on PK-35 Vantaalle määrättyä seuraamusta alennettava.

 

Sillä, miltä osin PK-35 Vantaa on voittanut asian lautakunnassa, on ollut vain vähäinen merkitys. Tämän vuoksi kummatkin asianosaiset saavat kärsiä omat kulunsa ja PK-35 Vantaan vaatimus lautakuntakulujen korvaamisesta on hylättävä. Asian näin päättyessä myöskään valitusmaksua ei palauteta.

 

Päätöslauselma

 

Valitus hyväksytään osittain ja PK-35 Vantaalle määrätty kurinpitosakko alennetaan 1.000 euroon.

 

Muilta osin valitus ja siinä esitetyt vaatimukset hylätään.

 

Valitusmaksua ei palauteta.

 

Ratkaisusta on äänestetty.

 

 

 

Jukka Sippo                                                               Ilkka Lahtinen

puheenjohtaja                                                             sihteeri

 

 

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Timo Ojala, Antti Aine, Kimmo Suominen ja Mikko Kohtala (eri mieltä)

 

 

 

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa Dnro 17/2016:

 

Jäsen Mikko Kohtala:

 

Palloliiton turvallisuusmääräyksissä ottelun järjestäjälle asetetun vastuun tyyppikohtuuttomuutta koskevan arvioinnin osalta totean, että jalkapallo-ottelun järjestäjän asettaminen tuottamuksestaan riippumattomaan eli ankaraan vastuuseen ottelun aikana mahdollisesti tapahtuvista häiriöistä on tosiasiallisesti hyvin ankara velvoite ja olisi itsessään helposti omiaan johtamaan kohtuuttomiin tilanteisiin ottelun järjestäjän kannalta.

 

Lisäksi katson, että sääntömääräys, jonka perusteella jalkapallo-ottelun järjestäjälle aina automaattisesti ja täysin tuottamuksestaan riippumatta myös määrättäisiin konkreettinen kurinpitoseuraamus häiriötapahtumien jälkeen, voisi hyvinkin olla PK-35 Vantaan esittämällä tavalla itsessään kohtuuton.

 

Katson kuitenkin, että Palloliiton turvallisuusmääräyksissä ottelun järjestäjälle asetettu ankara vastuu tapahtuman järjestyksestä ja turvallisuudesta on kirjoitettu siten, että se mahdollistaa vastuuperusteesta huolimatta riittävällä tavalla huomiomaan järjestäjän tuottamuksen asteen sekä toimenpiteet häiriöiden ehkäisemiseksi mahdollista kurinpitoseuraamusta arvioitaessa.

 

Edellä sanotusta johtuen sekä lautakunnan päätöksen kohdassa 3.3 esitetyn perusteella olen samaa mieltä lautakunnan enemmistön kanssa, ettei Palloliiton turvallisuusmääräyksiä ole pidettävä ottelun järjestäjän vastuuperusteen osalta sellaisinaan kohtuuttomina.

 

Varsinaisen PK-35 Vantaalle määrätyn kurinpitosakon ja sen väitetyn kohtuuttomuuden osalta (lautakunnan päätöksen kohta 3.4) totean seuraavan:

 

Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaisesti PK-35 Vantaan on katsottava kotijoukkueena ja tilaisuuden järjestäjänä olleen vastuussa ottelun järjestystä ja turvallisuutta uhkaavista häiriöistä.

 

Arvioitaessa järjestäjälle ottelun järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä häiriöistä mahdollisesti koituvaa rangaistusta ja sen määrää on huomio kiinnitettävä Palloliiton turvallisuusmääräysten perusteella siihen, onko järjestäjä tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Katson, että tässä arvioinnissa vaikuttavia seikkoja ovat ainakin ottelun järjestäjän harjoittamat konkreettiset toimenpiteet ja niiden huolellisuusaste sekä myös häiriön laatu ja siihen liittyvät olosuhteet.

 

PK-35 Vantaan valitus sisältää selvityksiä ottelun järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä varsin mittavista varo- ja turvallisuustoimenpiteistä. Selvitykset antavat kuvan huolellisesta toiminnasta eikä Palloliitto ole vastauksessaan esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella selvityksien oikeellisuutta olisi syytä epäillä. Lisäksi Palloliitto on todennut jo valituksenalaisessa päätöksessään, että PK-35 Vantaalla oli mittavat turvallisuustoimenpiteet ja se oli tehnyt lähes kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi.

 

Kurinpitoseuraamus on määrätty pyrotuotteista, joiden osalta Palloliitto on todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että sallitussa turvatarkastuksessa ei voida havaita, jos räjähteitä tuodaan alusvaatteissa. Lisäksi asiassa esitetyn näytön perusteella voidaan riittävällä varmuudella todeta, että juuri tällä tavoin pyrotuotteet oli myös stadionille tuotu.

 

Katson, että asiassa on käytännössä hyvin vaikea sanoa mitä PK-35 Vantaan olisi tullut vielä tehdä, jotta se olisi ottelun järjestäjänä tehnyt turvallisuusmääräysten 3.1 kohdan tarkoittamalla tavalla ”kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi”. Valituksenalaisen päätöksen sekä osapuolten toimittaman aineiston perusteella katson, ettei kyse voi olla muusta kuin siitä, että PK-35 Vantaan järjestyksenvalvojien olisi tullut havaita portilla pyrotuotteet kannattajien alusvaatteista. Tämä ei kuitenkaan ole Palloliiton omankaan näkemyksen mukaan sallitun turvatarkastuksen puitteissa edes mahdollista.

 

Edellä sanotun perusteella katson, että PK-35 Vantaa on ottelun järjestäjänä näyttänyt toteen, että se on toiminut riittävän huolellisesti tapahtuman järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien toimien osalta ja täten tehnyt turvallisuusmääräysten 3.1 kohdan tarkoittamalla tavalla kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi.

 

Koska ottelun järjestäjän vastuuta koskevat Palloliiton turvallisuusmääräykset mahdollistavat ottelun järjestäjän häiriöiden estämiseksi ja niihin puuttumiseksi suorittamien toimenpiteiden huomioimisen varsinaista kurinpitoseuraamusta arvioitaessa, katson tämän tarkoittavan myös sitä, että pelkän häiriön ilmeneminen ei automaattisesti tarkoita, että ottelun järjestäjää tulisi välttämättä edes rangaista. Mikäli ottelun järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on toiminut riittävän huolellisesti tapahtuman järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien toimien osalta rangaistusseuraamus voidaan ja se myös tulisi yksittäistapauksissa jättää kokonaan määräämättä.

 

Edellä todettu tulkinta on lautakunnan päätöksen kohdassa 3.3 kuvatulla tavalla linjassa myös FIFA:n ja UEFA:n kurinpitosääntöjen ottelun järjestäjän vastuuta koskevien (tosin muotoiluiltaan hieman Palloliiton määräyksistä poikkeavien) sääntömääräysten sekä CAS:n kyseisiä määräyksiä koskevan oikeuskäytännön kanssa.

 

Katson, että Palloliiton turvallisuusmääräysten muunlainen tulkinta johtaisi kohtuuttomaan lopputulemaan. Ei nimittäin voida pitää hyväksyttävänä, että jalkapallo-ottelun järjestäjää rangaistaisiin, vaikka se ei olisi millään tavoin laiminlyönyt ottelun järjestyksen ja turvallisuuden organisointia tai ylläpitoa.

 

Lisäksi se olisi kyseenalaista myös turvallisuusmääräysten tavoitteiden, eli häiriöiden ja vaaratilanteiden ehkäisemisen kannalta. Jalkapallo-ottelun järjestäjällä tulee olla konkreettinen kannustin toimia mahdollisimman huolellisesti ja tarvittaessa parantaa ottelun järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä käytänteitään. Katson, että myös tätä taustaa vasten on tärkeää, että riittävän huolellisesti toimiva järjestäjä on vastuustaan huolimatta mahdollista jättää kokonaan ilman rangaistusta.

 

Nyt puheena olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan häiriön ovat aiheuttaneet vierasjoukkueen kannattajat, on mahdollisen kurinpitorangaistuksen osalta merkitystä myös sillä, että seuroille on Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdassa 3.5 asetettu tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu muun muassa kannattajiensa käytöksestä kaikissa ottelutapahtumissa. Tulkitsen tämän niin sanotun kannattajavastuuta koskevan sääntömääräyksen olevan sanamuodoltaan siinä määrin ehdoton, ettei seura voi välttyä kurinpitoseuraamukselta mikäli seuran kannattaja käyttäytyy riittävän moitittavasti edes siinä tapauksessa, ettei seuran voida katsoa toimineen mitenkään väärin. Koska niin kutsuttu soihduttaja on käytännössä aina identifioitavissa jommankumman pelaavan seuran kannattajaksi, koituu tästä yleisesti vaarallisesta teosta aina kurinpitoseuraamus vähintään kannattajavastuun kautta. Täten itse teko ei jää ilman rangaistusta, vaikka siitä ei ottelun järjestäjälle seuraamusta määrättäisi.

 

Edellä mainituin perustein katson, että kurinpitosakon määrääminen ottelun järjestäjänä toimineelle PK-35 Vantaalle on ollut nyt puheena olevassa tapauksessa kohtuutonta. Pyrotuotteiden yleisen vaarallisuuden vuoksi kuitenkin katson, että kynnys jättää ottelun järjestäjä kokonaan ilman kurinpitoseuraamusta tulee olla juuri tämän kaltaisten häiriöiden kohdalla hyvin korkealla. Stadionilta löydettyjen pyrotuotteiden määrä ei ollut aivan vähäinen, minkä lisäksi pyrotuotteita on havaittu PK-35 Vantaan kotiottelussa aiemminkin. Täten katson, ettei rangaistusseuraamusta voi tässä tapauksessa jättää kokonaan määräämättä ja arvioin kohtuulliseksi seuraamukseksi Palloliiton rangaistusmääräysten 3.1 §:n a-kohdan mukaisen varoituksen.

 

Jutun näin päättyessä palautan valitusmaksun valittajalle.

 

Lisäksi velvoitan Palloliiton korvaamaan valittajalle oikeudenkäyntikuluina asian laajuuteen nähden kohtuullisena pitämäni määrän 1 000 euroa.

 

 

 

 

Vakuudeksi                                            Ilkka Lahtinen