16/2011 Jalkapallo: Kurinpito- Kilpailutoiminnasta sulkeminen, Kurinpitoseuraamus-Kurinpitoseuraamuksen muuttaminen

 

Ratkaisuun sisältyvä salassapitomääräys on peruutettu 29.11.2011 annetulla ratkaisulla 30/2011.
 
 
URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                             PÄÄTÖS     16/2011
 
                                                                                                       31.5.2011    Diaarinro 8/2011
 
 
Osittain salainen
 
 
 
RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
 
Suomen Palloliiton valitusvaliokunnan päätös 27.4.2011 (nro 3/2011)
 
ASIA
 
 Kurinpito; kauden 2011 kilpailutoiminnasta sulkeminen
 
MUUTOKSENHAKIJA
 
Tampere United Oy
 
KUULTAVA
 
                      Suomen Palloliitto ry
 
SALASSAPITOA KOSKEVA MÄÄRÄYS
 
Oikeusturvalautakunnan pääasiaratkaisun perusteluiden otsikon (1) Esteellisyys alla olevat toinen, kolmas ja neljäs kappale on määrätty lautakunnan sääntöjen 29 §:n nojalla salaisiksi. Salassa pidettävät kappaleet on merkitty marginaalissa olevalla pystyviivalla. Muilta osin oikeusturvalautakunnan ratkaisu on julkinen.
 
PALLOLIITON VALITUSVALIOKUNNAN PÄÄTÖS
 
Suomen Palloliitto ry:n (Palloliitto) valitusvaliokunta on päätöksellään 27.4.2011 pysyttänyt Palloliiton kurinpitovaliokunnan päätöksen 14.4.2011, jonka mukaan Tampere United Oy (TamU) on suljettu 2011 liigacupista sekä kaikista Palloliiton virallisista kilpailuista eli Suomen Cupista ja Veikkausliigasta kaudella 2011.
 
Toimivalta
 
Palloliiton sääntöjen 5 §:n 2 kohdan mukaan muun muassa Palloliiton jäsenten ja niiden toimihenkilöiden tulee noudattaa toiminnassaan muun ohella FIFA:n sääntöjä, määräyksiä ja päätöksiä. TamU on säännön tarkoittama Palloliiton jäsen ja TamU:n edustajat sopimusneuvotteluissa ovat olleet säännön tarkoittamia toimihenkilöitä.
 
FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen artikla 18 bis oli Palloliiton sääntöjen tarkoittama FIFA:n määräys. Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n a kohdan mukaan voidaan rangaista sitä, joka rikkoo Palloliiton voimassa olevia sääntöjä. Näin ollen kurinpitomenettelyssä oli mahdollista tutkia, oliko seura syyllistynyt Palloliiton sääntöjen 5 §:n 2 kohdan rikkomiseen rikkomalla toiminnassaan FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevia sääntöjä.
 
FIFA:n määräyksen 18 bis 2 kohtaa ei tullut tulkita myöskään siten, että FIFA:n jäsenliitolla ei olisi oikeutta valvoa kyseisen määräyksen noudattamista.
 
Kurinpitoseuraamuksen perusteena olevat sääntömääräykset
 
TamU oli menettelyllään ja yhteistyöllään singaporelaisen yrityksen Exclusive Sports PTE Ltd:n (jäljempänä ESP) kanssa rikkonut Palloliiton sääntöjen 5 §:n 2 kohtaa ja tämän kohdan nojalla noudatettavaksi tullutta FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen 18 bis 1 kohtaa. Kyseisen FIFA:n sääntökohdan tarkoituksena on estää kolmannen osapuolen mahdollisuus vaikuttaa seuran itsenäisyyteen, toimintatapoihin ja joukkueen suorituksiin. TamU:n menettely oli rikkonut Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n a ja g kohtia.
 
FIFA:n määräyksen rikkominen
 
TamU oli neuvotellut kaudelle 2011 markkinointisopimuksesta singaporelaisen yrityksen ESP:n kanssa. ESP oli maksanut TamU:lle marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmessa erässä yhteensä 299 961 euroa. Veikkausliiga oli loppuvuodesta 2010 kehottanut olemaan tekemättä yhteistyötä ESP:n kanssa ja Veikkausliigan kannanotto oli toimitettu myös TamU:n tietoon. Helmikuussa 2011 TamU:lle oli ilmoitettu, että ESP:n oli epäilty syyllistyneen otteluiden lopputulosten järjestelyihin. ESP oli vaatinut TamU:a palauttamaan rahat.
 
Palloliiton kurinpitovaliokunta oli oma-aloitteisesti aloittanut TamU:n menettelyn arvioinnin rangaistusmääräysten näkökulmasta. Palloliiton kurinpitovaliokunta on antanut päätöksen 14.4.2011. Kurinpitovaliokunta on päätöksellään sulkenut TamU:n kilpailutoiminnasta kaudelle 2011. Arvioidessaan TamU:n ja ESP:n välisen sopimuksen voimassaoloa, valitusvaliokunta totesi seuraavan.
 
Kurinpitomenettelyn näkökulmasta kysymys oli ensisijaisesti siitä, oliko TamU yhteydenpidollaan ESP:hen syyllistynyt Palloliiton tai sen jäsenseurojen etua vahingoittavaan toimintaan. Kyseessä ei ole ollut siten niinkään sopimusoikeudellinen tulkintariita. Ratkaisevaa merkitystä ei tullut siten antaa sille, oliko TamU:n ja ESP:n välille syntynyt osapuolia velvoittava sopimus vai oliko sopimus jäänyt vasta neuvotteluasteelle.
 
FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen 18 bis 1 kohdan määräyksen tarkoituksena oli estää kolmannen osapuolen mahdollisuus vaikuttaa seuran itsenäisyyteen, toimintatapoihin ja joukkueen suorituksiin koskien pelaajien palkkaamista ja siirtoihin liittyviä asioita. TamU:n ja ESP:n välistä sopimusluonnosta oli arvioitava FIFA:n määräysten vastaisuuden kannalta ainakin seuraavilta osiltaan:
 
·         ESP:llä oli oikeus toimittaa TamU:n käyttöön 6-10 pelaajaa eli jalkapallojoukkueen pelaajien lukumäärään nähden huomattava määrä;
·         TamU:lla oli velvollisuus myydä muut kuin ESP:n toimittamat ulkomaalaiset pelaajat; ESP oli sitoutunut maksamaan TamU:lle toimittamiensa pelaajien kustannuksista 400 000 euroa kaudessa eli huomattavan korvauksen;
·         ESP:llä oli oikeus saada TamU:lta kauden jälkeen takaisin 400 000 euroa, jos ESP:n pelaajat eivät olleet saaneet riittävästi peliaikaa kauden Veikkausliigaotteluissa;
·         sopimusluonnoksen mukaan ESP:n TamU:lle ensimmäisenä sopimusvuotena maksettava rahamäärä yli 800 000 euroa oli erittäin huomattava osa TamU:n vuosibudjetista.
 
Kyseisen sopimusluonnoksen mukaista sopimusta olisi selvästi pidettävä FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen 18 bis 1 kohdan vastaisena, vaikka TamU:n valmentajalle olisi jätettykin lopullinen määräysvalta pelaajien peluuttamisen suhteen.
 
Kielteisen julkisuuden aiheuttaminen
 
TamU:n oli täytynyt olla selvillä FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien määräysten sisällöstä. TamU on ollut myös itse vastuussa ESP:n taustojen selvittelystä. ESP:n motiivit yhteistyösopimukseen TamU:n kanssa ovat liittyneet laittomaan vedonlyöntiin tai muuhun rikolliseen toimintaan.
 
Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei voida pitää lainkaan uskottavana, että entuudestaan tuntematon yhteistyökumppani antaa 300 000 euroa rahaa ehdoitta ja ilman rahan vastaanottajan taloudellisen aseman selvittelyä, ellei rahanantajan liiketoiminta liity rikollisuuteen tai harmaaseen talouteen. TamU:n on täytynyt tiedostaa riskit, jotka ovat liittyneet yhteistyöhön ESP:n kanssa. TamU on ottanut ESP:ltä vastaan lähes 300 000 euroa ja peluuttanut harjoitus- ja Liigacupin otteluissa ESP:n toimittamia pelaajia, joten TamU oli suhtautunut täysin välinpitämättömästi siihen varsin todennäköiseen mahdollisuuteen, että yhteistyö ESP:n kanssa on ollut sääntöjen vastaista sekä suomalaisen jalkapallon, Palloliiton ja seurojen etua vahingoittavaa toimintaa. TamU on rikkonut Paloliiton sääntöjen kohtaa 5 §:n 2 momenttia sekä rangaistusmääräysten 2 §:n a ja g kohtaa.
 


Rangaistus
 
TamU:n menettely oli erittäin moitittavaa. Tähän nähden riittävää ei ollut sakkorangaistus edes pistemenetyksellä lisättynä. Näin ollen TamU suljettiin kilpailutoiminnasta kaudelle 2011.
 
TAMPERE UNITED OY:N VALITUS PERUSTEINEEN
 
Tampere United Oy on valituksessaan vaatinut, että Palloliiton valitusvaliokunnan päätös kumotaan ja määrätty kurinpitoseuraamus poistetaan tai toissijaisesti että asia palautetaan sääntöjen mukaista käsittelyä varten Palloliittoon taikka että määrättyä kurinpitoseuraamusta ainakin lievennetään. Tampere United Oy on vielä vaatinut, että Palloliitto velvoitetaan korvaamaan sen lautakuntakulut 20 019,43 eurolla korkoineen.
 
TamU on valituksensa perusteina esittänyt seuraavan.
 
Palloliiton esteellisyys asian käsittelemiseen
 
Palloliitto oli myös itse neuvotellut saman singaporelaisen henkilön tai ainakin samaa organisaatiota edustaneen henkilön kanssa maaottelun järjestämisestä, jonka kanssa TamU oli käynyt neuvotteluja asiassa. Palloliitto oli neuvotellut samaan aikaan kuin TamU ja jatkanut neuvotteluja jopa pidempään kuin TamU. Palloliiton organisaatiot olivat tässä tilanteessa esteellisiä käsittelemään asiaa ja tämä saattoi olla syy sille, että asiaa ei ollut saatettu FIFA:n käsiteltäväksi.
 
Toimivallan puuttuminen
 
Palloliiton kurinpitovaliokunta ja valitusvaliokunta olivat päätöksissään katsoneet TamU:n rikkoneen FIFA:n Regulations and on the Status and Transfer of Players 18 bis 1 kohtaa. FIFA:n sääntöjen 18 bis 2 kohdan mukaan ainoastaan FIFA:n Disciplinary Committee voi asettaa kurinpitoseuraamuksen taholle, joka oli rikkonut 1 kohdan määräystä. Palloliiton omilla säännöillä ei ollut mahdollista luoda toimivaltaa asiassa, joka toimivalta kuului yksinomaan FIFA:lle. Palloliiton valitusvaliokunnan päätös oli FIFA:n sääntöjen vastainen.
                                                                          
TamU ei ollut menetellyt moitittavasti
 
TamU oli ollut syksyllä 2010 yhteydessä Palloliittoon ja tiedustellut suhtautumista yhteistyöhön singaporelaisen yhtiön kanssa. Palloliiton edustaja oli ilmoittanut vastauksenaan, että ”palaamme asiaan, nyt vain etäisyyttä tällaiseen”.
 
TamU oli vastauksen johdosta siinä käsityksessä, että Palloliitto tarkastaa ESP:n toimintaa ja palaa asiaan. Asiaan palattiin vasta vuoden 2010-2011 vaihteessa eikä TamU:lla ollut tätä ennen aihetta epäillä neuvottelukumppanin luotettavuutta.
 
 
Palloliitto oli ollut tietoinen TamU:n neuvottelusta ESP:n kanssa jo syyskuussa
2010. TamU ei ollut neuvotteluja käydessään tietoinen eikä sillä ollut syytä epäillä neuvottelukumppanin olevan epäilyttävällä asialla. Rahasuorituksen lähettäminen ja vastaanottaminen ei ole tavatonta jalkapalloseurojen toiminnassa. Nyt poikkeavaa oli ainoastaan se, että rahasuorituksen antoi Kaukoidästä oleva taho.
 
TamU:n toiminta ei rikkonut FIFA:n sääntöjen 18 bis 1 kohtaa eikä aiheuttanut huonoa mainetta Suomen Palloliitolle. TamU:n menettelyssä ei ollut mitään sääntöjen vastaista.
 
ESP:n kanssa oli käyty vasta sopimusneuvotteluja eikä sopimusluonnos ollut vielä sitova. Luonnos kuvastaa sitä, missä vaiheessa neuvottelut olivat siinä vaiheessa, kun neuvottelut TamU:n aloitteesta ja Palloliiton sekä Veikkausliigan edustajien kehotuksesta katkaistiin.
 
TamU oli Liigacupissa peluuttanut kahta ulkomaalaista pelaajaa. Näiden peluuttamisessa TamU ei ollut rikkonut määräyksiä.
 
TamU:n menettely ei ollut vahingoittanut kenenkään mainetta eikä sääntömääräyksiä ollut rikottu.
 
PALLOLIITON VASTAUS PERUSTEINEEN
 
Suomen Palloliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus ja lautakuntakulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. 
 
Esteellisyys
 
Palloliiton kurinpitoelimet olivat Palloliiton johtoon nähden itsenäisiä elimiä. Asia on voitu ratkaista kurinpitovaliokunnassa ja valitusvaliokunnassa.
 
Toimivalta
 
Palloliiton valitusvaliokunnan päätös oli sääntöjen ja määräysten mukainen. Valitusvaliokunta oli katsonut TamU:n rikkoneen rangaistusmääräysten 2 §:n a ja g kohtia. Kurinpitoseuraamus oli voitu perustaa myös FIFA:n sääntöjen 18 bis kohtaan ja sääntöketjutus oli tältä osin aukoton. Palloliiton sääntöjen 5.2 §:n mukaan FIFA:n säännöt ja määräykset sitoivat Palloliiton jäseniä ja rangaistusmääräysten mukaan oli mahdollista rangaista sitä, joka rikkoi sääntöjä. FIFA:n säännöt eivät poistaneet kansallista toimivaltaa rangaista myös FIFA:n sääntöjen rikkomisesta.
 
TamU:n menettely
 
TamU oli ottanut vastaan singaporelaiselta yhtiöltä noin 300 000 euroa. Sopimusluonnosten perusteella oli pääteltävissä, että tämän yhtiön tarkoituksena oli vaikuttaa TamU:n pelaajapolitiikkaan siten, että se rikkoisi FIFA:n sääntöjen 18 bis kohtaa. Tällä toiminnalla TamU oli aiheuttanut vahinkoa suomalaisella jalkapalloilulle yleensä sekä erityisesti Veikkausliigalle ja Palloliitolle. TamU:n olisi pitänyt ymmärtää, että toiminta oli sääntöjen vastaista ja aiheuttaa vahinkoa tullessaan julkisuuteen.
 
TamU:n olisi pitänyt ottaa yhteyttä Palloliittoon ennen rahojen vastaanottamista. Palloliiton toimihenkilö oli kehottanut pitämään etäisyyttä singaporelaiseen tahoon. Myöhemmin TamU oli ollut yhteydessä Palloliittoon yhteistyön osalta, mutta se ei ollut ilmoittanut tarkkaan, minkälaisesta sopimusluonnoksesta oli kysymys eikä sitä, että se oli ottanut jo rahaa vastaan. Sen jälkeen, kun Palloliitto oli saanut sopimusluonnoksen käyttönsä tammikuun 2011 lopussa, Palloliitto oli ilmoittanut yhteistyön olevan sääntöjen vastaista.
 
TamU:n toimintaa tulee arvioida sopimuksen sisällön ja luonteen perusteella eikä sillä ollut merkitystä, mikä taho oli sopimuskumppanina. Sopimuskumppanin tarkoitus oli saada vaikutusvaltaa TamU:n pelaajapolitiikassa ja osittain tällaista vaikutusvaltaa oli jo saatu. Tätä tukee myös se, että sopimuskumppani oli sijoittanut huomattavan summan rahaa TamU:lle. Tällaisen rahamäärän sijoittaminen ei yleensä tapahdu ilman, että sijoittaja saisi huomattavan vastasuorituksen.
 
Kurinpitorangaistuksen ankaruus
 
Seuraamusta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että TamU oli rikkonut kahta rangaistusmääräysten kohtaa. TamU oli joutunut heikon taloudellisen asemansa johdosta ottamaan vastaan ulkopuolista rahaa. Tällaisten rahavarojen vastaanottamisen tulee olla ankarasti rangaistava teko.
 
VASTASELITYS
 
Tampere United Oy on Palloliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut valituksessaan esittämänsä lisäksi, että Palloliitto oli itse käynyt neuvotteluja ESP:n kanssa. Palloliitto on määrännyt kurinpitoseuraamuksen TamU:lle siitä samasta menettelystä, johon Palloliitto oli itsekin syyllistynyt. Palloliitto on ollut esteellinen käsittelemään asiaa. Jos asia olisi saatettu FIFA:n käsittelyyn, kurinpitomenettelyn kohteeksi olisivat saattaneet joutua TamU ja Palloliitto.
 
Toimivalta kurinpitoseuraamuksen määräämiseen on ollut yksin FIFA:lla. Palloliitto ei ole voinut omilla säännöillään kanavoida FIFA:n sääntöjen 18 bis 2 kohdan mukaista toimivaltaa itselleen.
 
Valitusvaliokunta on ratkaisussaan lähtenyt siitä, että ESP olisi voinut sopimuksen perusteella vaikuttaa TamU:n pelaajapolitiikkaan siten, että se rikkoisi FIFA:n säännön 18 bis artiklaa. Tämä oli kuitenkin ollut sopimusluonnoksessa se kohta, johon TamU oli nimenomaan pyrkinyt neuvotteluilla saamaan muutoksen.
 
Sopimusneuvottelujen aikana ESP:n motiivista ei ollut tietoa eikä Palloliittokaan ollut reagoinut neuvotteluihin, kun sille oli ilmoitettu neuvotteluista ESP:n kanssa. Samanaikaisesti myös Palloliitto oli käynyt neuvotteluita ESP:n kanssa maaotteluturnauksen järjestämisestä. TamU ei ole hyväksynyt sopimusluonnoksen sitä kohtaa, jonka oli voitu katsoa jättävän ESP:lle mahdollisuuden vaikuttaa TamU:n pelaajapolitiikkaan. Sopimusta ei allekirjoitettu ja neuvottelut lopetettiin 2.2.2011. TamU ei ole menetellyt FIFA:n sääntöjen 18 bis 1 artiklan vastaisesti.
 
TamU:n menettely ei ollut aiheuttanut myöskään huonoa mainetta. On selvää, että jokainen Veikkausliigassa pelaava seura saa ulkopuolista taloudellista tukea eikä tämän ole katsottu vahingoittavan mainetta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ainoa poikkeava tekijä on se, että neuvotteluja oli käyty singaporelaisen yhtiön kanssa. Perusteita kurinpitoseuraamuksen määräämiseen ei ole.  
 
SUULLINEN KÄSITTELY
 
Oikeusturvalautakunta on 23.5.2011 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Suullisessa käsittelyssä on todistelutarkoituksessa kuultu Tampere United Oy:n toimitusjohtaja Deniz Bavautdinia ja Palloliiton toimitusjohtaja Kimmo J. Lipposta. Todistajana on kuultu Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtaja Timo Marjamaata.  
 
OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS
 
Käsittelyratkaisu
 
TamU on vaatinut, että Palloliiton asiassa esittämää FIFA:n 13.5.2011 päivättyä kirjallista lausumaa ei hyväksytä kirjalliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi tässä asiassa. TamU on katsonut, että lausuma oli tätä lautakuntamenettely varten annettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä tarkoitettu kirjallinen yksityisluontoinen kertomus, jota ei voitaisi oikeudenkäynnissä käyttää todisteena.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että FIFA:n lausuma koskee FIFA:n sääntöjen soveltamista ja tulkintaa sekä FIFA:n sääntöjen sitovuutta Palloliittoon nähden. Kysymys on siten FIFA:n sääntöjen oikeudellisesta arvioinnista. Lausumassa on kyse oikeudellisesta asiantuntijalausunnosta.
 
Myöskään lautakuntamenettelyssä ei ole estettä ottaa vastaan tällaista lausumaa. Lautakunta arvioi sitä samalla tavalla kuin oikeudenkäynnissä arvioidaan oikeustieteellistä asiantuntijalausuntoa eli Palloliiton oikeudenkäyntikirjelmänä eikä todisteena.
 
TamU:n vaatimus hylätään.
 


Pääasiaratkaisun perustelut
 
Kysymyksenasettelu
 
Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys
 
1)   erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä;
2)   jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista;
3)   siitä, onko päätös sääntöjen vastainen kuten yhdistyksen sääntöjen tai kilpailutoimintaa koskevien sääntöjen vastainen; sääntöjenvastaisuus ei kuitenkaan tarkoita urheilulajin sääntöjen vastaisuutta.
 
Valituksen kohteena on kysymys Palloliiton TamU:un kohdistamasta kurinpidosta ja myös TamU:n jäsenoikeuksien rajoittamisesta. Lautakunta tutkii valituksen.
TamU:n valituksen johdosta oikeusturvalautakunnassa on kysymys siitä,
 
(1) onko Palloliitto itse neuvotellut saman singaporelaisen tahon kanssa erään maaottelun järjestämisestä siten, että Palloliiton kurinpitoelimet ovat olleet esteellisiä käsittelemään kurinpitoasiaa (esteellisyys);
 
(2) onko Palloliiton kurinpitoelimillä ollut toimivaltaa määrätä kurinpitoseuraamusta FIFA:n sääntöjen 18 bis 1 kohdan nojalla vai onko yksinomainen toimivalta kurinpitoseuraamuksen määräämiseen kuulunut saman artiklan 2 kohdan nojalla FIFA:n kurinpitoelimelle (toimivalta);
 
(3) onko TamU menetellyt sillä tavoin moitittavasti, että kurinpitoseuraamus on ollut mahdollista määrätä (TamU:n menettelyn arviointi);
 
(4) jos kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytykset ovat olleet käsillä, kysymys on lopuksi vielä kurinpitoseuraamuksen ankaruudesta (kurinpitoseuraamus).
 
 
(1) Esteellisyys
 
TamU on valituksessaan väittänyt, että Palloliiton toimielimet olivat olleet esteellisiä käsittelemään asiaa. Väitettään TamU on perustelut sillä, että Palloliitto oli myös itse neuvotellut maaottelun järjestämisestä sellaisten tahojen kanssa, jotka olivat yhdistettävissä ESP:iin, jonka kanssa TamU oli neuvotellut yhteistyösopimusta.
 
Suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan Palloliitto oli vuoden 2010 lopussa ja vuoden 2011 alkupuolella neuvotellut erään maaottelun järjestämisestä ja tähän oli liittynyt vieraan maan liiton kautta agenttina ulkomaalainen yhtiö. Palloliiton toimitusjohtaja oli selvitellyt maaottelun järjestämisessä mukana olleen tahon toimia ja tämän jälkeen maaottelun järjestämisestä oli luovuttu.
 
Palloliiton neuvottelut ovat koskeneet maaottelun järjestämistä eli toisenlaista toimintaa kuin mistä TamU:n kohdalla nyt on kysymys. Palloliiton edustajien käymät neuvottelut ja toiminta maaottelun järjestämisessä ei muutoinkaan sinänsä voisi aiheuttaa Palloliiton kurinpitoelimien esteellisyyttä käsitellä kurinpitoasiana Palloliiton jäsenseuran toimintaa liittyviä tapahtumia.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että kurinpitotoimivaltaa Palloliitossa ovat käyttäneet kurinpitovaliokunta ja valitusvaliokunta. TamU:n valituksessa ei ole edes väitetty, että näiden valiokuntien jäsenet tai osa jäsenistä olisivat olleet mukana Palloliiton edustajina väitetyissä neuvotteluissa ulkomaalaisen edustajan kanssa.
 
Asiassa ei ole ilmennyt perusteita, joiden takia Palloliiton kurinpitoelinten jäsenet olisivat olleet esteellisiä käsittelemään asiaa.
 
Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta hylkää TamU:n väitteen Palloliiton esteellisyydestä.
 
 
(2) Toimivalta: Onko Palloliitolla ollut oikeutta perustaa kurinpitoratkaisu FIFA:n sääntöjen 18 bis artiklaan?
 
Lautakunta toteaa aluksi, että TamU on lausunut asiassa olevan riidatonta, että FIFA:n sääntömääräys on sinänsä ollut TamU:a sitova.
 
TamU on valituksessaan kuitenkin katsonut, että FIFA:n sääntöjen 18 bis artiklan 2 kohdan mukaan toimivalta kurinpitoseuraamuksen määräämiseen kuuluu ainoastaan FIFA:n kurinpitoelimelle. Valituksen mukaan Palloliitolla ei siis ole tähän sääntökohtaan kuuluvaa toimivaltaa määrätä kurinpitoseuraamusta.
 
FIFA:n säätöjen ”Regulations on the Status and Transfer of Players” artiklan 18 bis 1 kappaleessa on määräys, jolla pyritään estämään kolmannen osapuolen vaikutus seuran toimintaan. Tämän sääntömääräyksen rikkomisesta voi määrätä seuraamuksen 2 artiklan mukaan FIFA:n kurinpitoelin ”Disciplinary Committee”. Artiklan 2 kappale kuuluu seuraavasti:
 
”The FIFA Disciplinary Committee may impose disciplinary measures on clubs that do not observe the obligations set out in this article.”
 
Kyseisten sääntöjen johdantomääräysten mukaan artikla 18 bis sitoo kansallisella tasolla ja on sellaisenaan sisällytettävä kansallisen liiton sääntöihin.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että FIFA on voinut omissa säännöissään määritellä kurinpitoa vain FIFA:n omien kurinpitoelimien osalta. Kun otetaan huomioon FIFA:n sääntöjen kansallisen tason velvoittavuus, 18 bis 2 kappaletta ei ole perusteltua tulkita siten, että kurinpidon toimivalta olisi yksinomaan FIFA:n toimielimillä.
 
Kansallisen lajiliiton toimivalta 18 bis:n soveltamiseen määräytyy kansallisen kurinpidon toimivaltaa koskevien sääntöjen perusteella. Tämä tarkoittaa, että kansallinen liitto voi kurinpidossaan soveltaa artiklaa 18 bis, jos se on sisällytetty kansallisiin kurinpitosääntöhin esimerkiksi asianmukaisesti ketjuttamalla.
 
Näin ollen FIFA:n edellä selostettu toimivaltaan koskeva artiklan 18 bis 2 kappale ei estä artiklan soveltamista kansallisella tasolla.
 
Asiassa on riidatonta, että asianmukaisen sääntöketjutuksen perusteella artikla 18 bis sitoo TamU:a ja että kurinpitoseuraamuksen määrääminen on sinänsä mahdollista myös FIFA:n sääntöjen rikkomisen johdosta. Näin ollen Palloliiton kurinpitovaliokunta ja valitusvaliokunta ovat olleet toimivaltaisia kurinpitoelimiä arvioimaan, onko TamU rikkonut toiminnallaan myös artikla 18 bis 1. kappaleen määräystä ja määräämään sen rikkomisen johdosta kurinpitoseuraamuksen.
 
Tämän jälkeen asiassa on arvioitava, onko TamU syyllistynyt asiassa rangaistusmääräysten 2 §:n a tai g kohdan vastaiseen menettelyyn.
 
(3) TamU:n menettelyn arviointi
 
(3.1) Sääntömääräykset ja niiden tulkinta
 
(a) Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n g kohdan mukaan
 
”Rangaista voidaan sitä, joka syyllistyy liiton tai sen jäsenpiirin ja -seuran etua vahingoittavaan toimintaan.”
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että järjestöjen etua ei ole sääntökohdassa tarkemmin määritelty. Lautakunta katsoo, että ainakin järjestöjen toiminnan perusedellytysten ja sen keskeisten tavoitteiden vaarantamista on pidettävä järjestöjen etua vahingoittavana toimintana. Edussa on siten kysymys muun muassa niistä arvoista ja periaatteista, joille järjestöjen toiminta rakentuu.
 
Korkeimmalla sarjatasolla pelattavassa jalkapallossa on kyse kilpaurheilusta, jonka tärkein periaate on fair play, reilun pelin periaate. Ensiksikin se tarkoittaa otteluvoittoon pyrkimistä. FIFA:n eettisten määräysten mukaan voitto on jokaisen ottelun päämäärä. Palloliiton kilpailumääräysten eettisten periaatteiden mukaan kilpailuihin osallistuvien on aina pyrittävä urheilullisesti parhaaseen lopputulokseen. Toiseksi reilun pelin periaate tarkoittaa rehellisten keinojen käyttöä. Kilpailun ja ottelun lopputulos määräytyy urheilijan ja joukkueen henkisten ja fyysisten kykyjen ja taitojen sekä kilpailuolosuhteiden perusteella. Kun kilpailun ja ottelun lopputulos määräytyy reilun pelin pääperiaatteen mukaan, lopputulos ei ole koskaan ennalta selvä vaan siinä säilyy aina mahdollisuus yllätykseen ja ennalta arvaamattomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi urheillaan ja sen vuoksi urheilusta ollaan kiinnostuneita.
 
Urheilun arvo ja merkitys perustuvat reilun pelin periaatteen noudattamiseen. Sama koskee myös urheilun yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa ja merkitystä. Urheilujärjestöjen tärkein etu on näin ollen reilun pelin periaatteen noudattaminen
 
Reilun pelin periaatetta rikkoo räikeimmin doping ja menettely, jossa sovitaan kilpailun tai ottelun lopputuloksesta taikka muulla tavalla yritetään epäasiallisesti vaikuttaa kilpailun tai ottelun lopputulokseen.
 
(b) FIFA:n sääntöjen artikla18 bis 1 kappale kieltää kolmannen osapuolen vaikuttamisen seuran pelaajapolitiikkaan. Sääntökohta kuuluu seuraavasti:
 
”No club shall enter into a contract which enables any other party to that contract or any third party to acquire the ability to influence in employment and transfer-related matters its independence, its policies or the performance of its teams.”
 
Asiassa on riidatonta, että tämän sääntömääräyksen rikkominen tulee rangaistavaksi rangaistusmääräysten 2 §:n a kohdan perusteella.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että artiklan 18 bis 1 kappaleen tarkoitus on estää, että jokin muu taho kuin seura päättäisi pelaajista ja näiden pelaamisesta. Muu taho on määritelty käsitteellä ”any third party”, siis siten, että sellaiseksi katsotaan mikä tahansa taho riippumatta esimerkiksi siitä, mitä siitä ja sen maineesta tiedetään.
 
Säännön tarkoituksena on estää, että ulkopuolinen taho, joka ei ehkä ole sitoutunut reilun pelin periaatteeseen tai ei ehkä siitä piittaa, voisi urheilulle vieraita päämääriä saavuttaakseen manipuloida ottelun lopputulosta.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että sääntökohdassa 2 g ja FIFA:n sääntöjen edellä mainitussa kohdassa on kyse siinä mielessä samasta asiasta, että edellisessä sääntökohdassa kielletään järjestöjen etuun keskeisesti kuuluvan reilun pelin periaatteen rikkominen yleisesti ja jälkimmäisessä kohdassa reilu pelin periaatteen rikkominen määrätavalla.
 
Oikeusturvalautakunta katsookin, että tässä tapauksessa rangaistusmääräysten 2 a kohtaa ja sitä kautta sovellettavaksi tulevaa FIFA:n määräysten artiklaa 18 bis sekä rangaistusmääräysten 2 g kohtaa on tarkoituksenmukaisinta arvioida yhdessä.
 


(3.2) TamU:n menettely
 
Asiassa on riidatonta, että TamU oli käynyt syksystä 2010 alkaen sopimusneuvotteluita singaporelaisen ESP:n kanssa. Asiassa esitettyjen kahden allekirjoittamattoman sopimusluonnoksen mukaan ESP voisi toimittaa TamU:n käyttöön 6-10 pelaajaa (sopimusluonnos kohta 2.2.). Kohdan 2.15. mukaan käynnistysrahana ESP maksaa marraskuussa 2010 kaikkiaan 200 000 euroa, joulukuussa 2010 yhteensä 50 000 euroa ja tammikuussa 2011 samoin 50 000 euroa.
 
Asiassa on edelleen riidatonta, että TamU oli marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana saanut ESP:ltä noin 300 000 euroa ja lisäksi tammikuussa 2011 ESP oli toimittanut kolme pelaajaa TamU:n käyttöön. Nämä pelaajat olivat pelanneet Liigacupin ja Lahticupin otteluissa.
 
Sopimusneuvotteluiden alkuvaiheesta TamU:n toimitusjohtaja Deniz Bavautdin on suullisessa käsittelyssä kertonut, että ESP oli 20.9.2010 ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä ja tuolloin kysymys oli koskenut turnauksen järjestämistä lokakuussa 2010. TamU oli ilmoittanut, ettei turnauksen järjestäminen ollut mahdollista ja Bavautdin oli 24.9.2010 lähettänyt sähköpostiviestin Palloliiton toimihenkilölle. Tämän jälkeen noin kahden viikon kuluttua ESP oli ollut uudestaan yhteydessä ja ehdottanut pelaajien välittämiseen liittyvää yhteistyötä TamU:n kanssa. Lokakuussa 2010 TamU:n taloudellinen tilanne oli ollut huono ja eri rahoitusvaihtoehtoja oli tutkittu. Neuvotteluja ESP:n kanssa oli jatkettu. Neuvotteluissa oli ollut esillä sellainen yhteistyö, että ESP välittää pelaajia TamU:iin ja pelaajat pyritään myymään ulkomaisiin seuroihin. Pelaajien myynnistä saadut varat oli tarkoitus jakaa osapuolten kesken. Lokakuun 2010 lopussa TamU oli pyytänyt rahaa ESP:ltä 300 000 euroa ja tämän jälkeen oli ryhdytty laatimaan sopimusluonnosta. Yhteistyösopimusta ei ole koskaan allekirjoitettu eikä TamU ole ollut valmis hyväksymään kaikkia niitä ehtoja, joita kahdessa viimeisimmässä sopimusluonnoksessa oli ollut.
 
Bavautdin on kertonut, että TamU oli pyrkinyt selvittämään ESP:n taustoja internetin kautta ja se oli saanut käyttöön myös yhtiön rekisteriotteen. Edelleen rahat oli vaadittu toimitettavaksi TamU:n Nordea-pankissa olevalle tilille eikä Nordea ollut havainnut mitään epäilyttävää rahojen toimittamisessa. Marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana TamU oli saanut rahaa noin 300 000 euroa.
 
Tammikuussa 2011 Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtaja Marjamaa oli tiedustellut, oliko TamU:lla yhteistyötä singaporelaisen ESP-yhtiön kanssa. Tällöin Marjamaalle oli toimitettu sopimusluonnos. Marjamaa oli toimittanut sopimusluonnoksen Palloliiton toimitusjohtaja Lipposelle. Marjamaa ja Lipponen olivat kehottaneet olemaan varovaisia yhteistyössä, mutta yhteistyötä ei ollut kuitenkaan kielletty. Tammikuussa TamU oli saanut kolme pelaajaa, joita oli peluutettu Liigacupissa ja Lahticupissa.
 
Palloliiton toimitusjohtaja Lipponen on kertonut, että hän oli saanut tiedon TamU:n ja ESP:n välisistä neuvotteluista 20.1.2011. Tieto oli tuolloin tullut Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtajalta eikä TamU:lta. Yhtiön taustoja oli selvitetty FIFA:n kautta ja ESP:llä epäiltiin olleen liittymä ottelun lopputuloksen manipulointiin. TamU:n ja ESP:n välisen sopimuksen luonnokseen liittyi myös pelaajamääriin liittyen poikkeuksellisia ehtoja ja sopimusluonnoksen perusteella kolmas osapuoli oli saamassa liiallisen vaikutusvallan. Kysymyksessä oli FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis vastainen sopimus. Lipponen oli ollut yhdessä Marjamaan kanssa TamU:n hallituksen kokouksessa 2.2.2011 ja tuolloin TamU:lle oli kerrottu yhtiön taustat ja että asia viedään FIFA:n tutkittavaksi, jos sopimus on tehty.
 
Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtaja Marjamaa on kertonut, että joulukuussa 2010 eräs toinen Veikkausliigassa pelaava seura oli ollut yhteydessä häneen ja kertonut ESP:n yhteydenotosta. Tuolloin Marjamaa oli saanut tietoonsa, että TamU oli mahdollisesti käynyt neuvotteluita ESP:n kanssa. Marjamaa oli 30.12.2010 ollut yhteydessä TamU:n toimitusjohtajaan ja saanut tietää TamU:n yhteydenpidosta singaporelaiseen yhtiöön. Marjamaa oli 4.1.2011 pyytänyt TamU:a ottamaan yhteyttä Palloliittoon. Tammikuussa 2011 TamU oli ilmoittanut ottaneensa rahaa vastaan. Marjamaa oli toimittanut sopimusluonnoksen Palloliiton toimitusjohtajalle ja Palloliitto oli ollut yhteydessä FIFA:aan. Veikkausliigan työvaliokunnan käsityksen mukaan tilanteessa, jossa ESP:n taustoja ei tiedetty, yhteistyö oli liian hyvää ollakseen totta. Marjamaan käsityksen mukaan TamU oli 2.2.2011 hallituksen kokouksessa vastentahtoisesti luopunut yhteistyöstä ESP:n kanssa.
 
Veikkausliigan työvaliokunta on 14.12.2010 todennut alun perin eräälle toiselle seuralle antamassaan ESP:tä koskeneessa kannanotossa, että singaporelaisen yrityksen tapa lähestyä seuraa oli omiaan herättämään epäilyjä. UEFA on eri yhteyksissä varoittanut kansallisia liittoja ja liigoja kansainvälisistä toimijoista, joiden liiketoiminta on käytännössä vedonlyöntihuijaus. Eri puolilla Eurooppaa seuroille tehdyt tarjoukset noudattelevat samantapaista kaavaa: liian hyvää ollakseen totta ja rehellistä. Veikkausliigan työvaliokunta on kehottanut äärimmäiseen varovaisuuteen jatkoneuvottelujen suhteen. Työvaliokunnan kannanotto on toimitettu tiedoksi TamU:lle 30.12.2010.
 
Asiassa esitetyn, TamU:n hallituksen kokouksen pöytäkirjan 2.2.2011 mukaan Palloliiton ilmoituksen mukaan ESP:tä edeltänyt yhtiö Football 4 You oli FIFA:n tutkittavana epäiltynä sopupeleistä. Koska samoja henkilöitä oli liitetty myös TamU:n neuvottelukumppaniin, TamU ei tule allekirjoittamaan sopimusta ESP:n kanssa.
 
(3.3) TamU:n menettelyä koskeva oikeusturvalautakunnan arviointi
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että TamU:n neuvottelut ESP:n kanssa olivat alkaneet lokakuun alkupuolella 2010. TamU oli jo lokakuun loppupuolella pyytänyt ESP:ltä rahaa noin 300 000 euroa. ESP oli toimittanut marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmessa erässä pyydetyn rahamäärän. Tämä rahamäärä oli vastannut sitä, mitä sopimusluonnokseen oli kirjattu ”käynnistysrahaksi”.
 
ESP on puolestaan toimittanut tammikuussa 2011 kolme pelaajaa TamU:n käyttöön, vaikka TamU ei ollut pelaajia pyytänyt. TamU oli peluuttanut näistä yhtä ja heidän sijalleen tulleita toisia pelaajia. 
 
Asiassa esitettyjä sopimusluonnoksia ei ole allekirjoitettu.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että osapuolten toiminta – TamU on vastaanottanut 300 000 euroa ja ESP on toimittanut pelaajia, joita TamU on käyttänyt – osoittaa, että osapuolet ovat toimineet vastavuoroisesti kuten sopijapuolet sopimussuhteessa menettelevät ja ryhtyneet toteuttamaan sopimusta. Näin pitkälle edennyt toiminta on epäilemättä myös luonut osapuolten välille sidonnaisuutta, johon kuuluu lojaalisuutta. Kun lisäksi otetaan huomioon TamU:n vaikea taloudellinen tilanne, sidonnaisuus on antanut ESP:lle mahdollisuuden vaikuttaa TamU:n urheilulliseen toimintaan.
 
Lautakunta toteaa, että FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis 1 kappaleen mukaan ratkaisevaa asiassa on ulkopuolisen tahon vaikutusmahdollisuus eikä se, mitä seura ulkopuolisesta tahosta tietää tai mitä tahosta yleensä tiedetään. Kuitenkin arvioitaessa TamU:n menettelyä järjestöjen etua loukkaavana rangaistusmääräyksien 2 §:n g kohdassa tarkoitettuna menettelynä, näillä näkökohdilla voi olla merkitystä.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa aluksi, että seura on lähtökohtaisesti itse vastuussa toiminnastaan. Liitolta väitetyksi saatujen neuvojen tai niin sanottujen lupien merkitys voi tulla arvioitavaksi vain esimerkiksi, jos on tarkka selko millaisia tietoja liitolle on annettu ja mitä on kysytty.
 
TamU:n yhteydenotto Palloliittoon 24.9.2010 oli koskenut turnauksen järjestämistä. Sähköpostiviestissä ei mainita muunlaisen yhteistoiminnan käynnistämisestä. Sähköpostiviestissä Bavautdin pyytää Palloliiton toimihenkilöä selvittämään FIFA:n kautta ESP:n taustoja. Koska sähköpostiviestissä ei mainita tarkoituksena olleen yhteistyösopimusneuvotteluiden käyminen ESP:n kanssa, TamU ei ole voinut tämän sähköpostiviestin perusteella olla siinä käsityksessä, että yhteistyötä on mahdollista jatkaa, ellei Palloliiton taholta muuta ilmoiteta.
 
Noin kaksi viikkoa tämän sähköpostiviestin jälkeen TamU oli vasta aloittanut varsinaiset yhteistyöhön tähtäävät neuvottelut ESP:n kanssa, josta TamU ei ollut ilmoittanut Palloliitolle.
 
Palloliiton toimitusjohtaja oli kertomansa mukaan saanut tiedon sopimusneuvotteluista 20.1.2011 ja hän oli pitänyt sopimusluonnosta määräysten vastaisena. FIFA:aan suoritetun yhteydenoton jälkeen ESP:n taustoissa oli havaittu epäilyttäviä piirteitä ja ESP:n taustalla olleen yhtiön oli epäilty olleen mukana manipuloimassa erään kansainvälisen jalkapallo-ottelun lopputulosta.
 
Oikeusturvalautakunta toteaa, että ryhtyessään neuvottelemaan sopimusta ESP:n kanssa TamU ei ole ollut tietoinen ESP:n taustoista eikä yhtiön taustalla toimivien henkilöiden toiminnasta. Kuitenkaan ESP:n ei ole näytetty olleen sillä tavoin vakiintunut toimija jalkapallon parissa, että ESP:n taustojen olisi voitu katsoa olleen kunnossa ilman riittävää selvittelyä. Erityistä aihetta tällaiseen selvittelyyn on antanut se, että sopimusluonnoksista on selvästi ilmennyt ESP:n pyrkimys hankkia FIFA:n sääntöjen vastaista vaikutusvaltaa TamU:n pelaajapolitiikkaan.
 
TamU on marraskuussa 2010 pyrkinyt ESP:ltä itseltään saamaan selvää ESP:stä. Kun otetaan huomioon sopimusluonnoksista ilmennyt ESP:n edellä mainittu pyrkimys ja yhteistoiminnan taloudellinen arvo, tällaista selvittelyä ei voida pitää riittävänä.
 
Edellä lausutun kaltaisessa tilanteessa pitkälle edenneiden sopimusneuvotteluiden käyminen sekä sopimuksen toteuttamiseen ryhtyminen rahojen vastaanottamisella ja ESP:n toimittamien pelaajien peluuttamisella osoittaa, että TamU on ollut valmis taloudellista hyötyä saadakseen ryhtymään sellaiseen yhteistyöhön, joka on yhtäältä ollut johtamassa FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis 1 kappaleen vastaiseen kolmannen tahon vaikutusmahdollisuuteen seuran päätöksentekoon ja toisaalta on vahingoittanut Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n g kohdassa tarkoitettua järjestöjen etua
 
Perusteet kurinpitoseuraamuksen määräämiselle ovat siten olemassa.
 
(4) Kurinpitoseuraamus
 
Seuraamusharkinnassa lautakunta ottaa huomioon erityisesti sen, onko TamU:n sääntöjen vastainen menettely ollut tietoista sekä menettelyn vahingollisuuden ja sen, miten tekijä on suhtautunut tekonsa seurauksiin.
 
Palloliiton rangaistusmääräysten 3 §:ssä on määräykset rangaistuslajeista ja 3 §:n i kohdan mukaan joukkue voidaan sulkea nykyisestä ja/tai tulevasta kilpailusta. Edelleen 3 §:n 7 kappaleen mukaan eri rangaistuslajeja voidaan määrätä samanaikaisesti.
 
TamU:n sääntöjen vastaisessa menettelyssä on ollut kyse urheilun keskeisimmän periaatteen eli reilun pelin periaatteen rikkomisesta. TamU:n menettely on siten jalkapallojärjestöjen harjoittaman toiminnan kannalta hyvin vahingollista ja moitittavaa. Kysymys ei ole ollut yksittäisten pelaajien vaan seuran johdon toimintatavoista, jotka ovat olleet omiaan vakavasti vaarantamaan luottamusta koko toiminnan eettisiin perusperiaatteisiin.  
 
TamU on pitkähkön ajan kuluessa ottanut huomattavan määrän rahaa vastaan ESP:ltä. Yhteistyö on päättynyt vasta sen jälkeen, kun Palloliiton ja Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtajat ovat vaatineet yhteistyön lopettamista. Ryhtymällä yhteistyöhön tuntemattoman tahon kanssa ilmeisistä vahingollisista seurauksista välittämättä TamU on osoittanut ajatelleensa vain omaa välitöntä taloudellista etuaan jalkapalloilun edusta piittaamatta.
 
Ylimmällä sarjatasolla toimivan TamU:n menettely on ollut urheilun pääperiaatteista piittaamatonta ja jalkapalloilulle vahingollista. Myös TamU:n puolesta toimineiden on täytynyt tämä käsittää. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että kurinpitoseuraamuksen on oltava tuntuva. Seuraamusta lieventävänä ei voida näissä olosuhteissa pitää edes sitä, että TamU:n motiivina on ilmeisesti ollut seuran taloudellisen tilanteen kohentaminen.
 
Seuraamusharkinnassaan oikeusturvalautakunta päätyy siihen, että TamU:lle määrätty kauden 2011 kattava kilpailutoiminnasta sulkeminen on oikeudenmukainen seuraamus eikä kurinpitorangaistusta ole syytä lieventää.  
 
(5) Lautakuntakulut
 
Asian näin päättyessä TamU vastaa omista lautakuntakuluistaan.
 
 
Päätöslauselma
 
Valitus hylätään. Suomen Palloliitto ry:n valitusvaliokunnan päätöksen 27.4.2011 lopputulosta ei muuteta.  
 
Tampere United Oy:n vaatimus lautakuntakulujen korvaamisesta hylätään.
 
Valitusmaksua ei palauteta.
 
Ratkaisu oli yksimielinen.
 
 
 
 
Pertti Välimäki                                                              Timo Ojala
puheenjohtaja                                                             sihteeri
 
 
 
 
Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Pertti Välimäki, Antti Aine, Jarmo Hirvonen, Hilkka Salmenkylä ja Jukka Sippo.