20/2013 Maastohiihto Dopingrikkomus - Kasvuhormoni - Raja-arvot

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS    Nro 20/2013

5.12.2013   Diaarinro 13/2013

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n Valvontalautakunnan päätös 19.6.2013 A:n asiassa

ASIA

Dopingrikkomus

MUUTOKSENHAKIJA

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry

KUULTAVAT

A

Suomen Hiihtoliitto ry

Suomen Maastohiihto ry

SUOMEN ANTIDOPINGTOIMIKUNNAN VALVONTALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n Valvontalautakunta (Valvontalautakunta) on 19.6.2013 antamallaan päätöksellä vahvistanut, että A ei ollut syyllistynyt dopingrikkomukseen ja määrännyt Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n 27.10.2011 asettaman A:n väliaikaisen toimintakiellon päättymään välittömästi.

Valvontalautakunta on lausunut perusteluinaan, että A:lle oli tehty kilpailun ulkopuolinen dopingtesti Kouvolassa 7.9.2011. Dopingtestin analysoinut laboratorio oli ilmoittanut näytteen tuloksen olleen positiivinen ja että näyte oli sisältänyt rekombinantti kasvuhormonia (rhGH). Kasvuhormoni kuuluu Maailman Antidopingtoimiston (World Anti-Doping Agency, WADA) kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloon.

A:n pyynnöstä Valvontalautakunta lykkäsi päätöksellään 19.1.2012 asian käsittelyä ja jätti asian lepäämään siihen saakka, kunnes urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin (Court of Arbitration for Sport, CAS) antaa lopullisen ratkaisunsa virolaisen maastohiihtäjän Andrus Veerpalun asiassa. CAS antoi ratkaisunsa Veerpalun asiassa 25.3.2013 ja kumosi kansainvälisen hiihtoliiton dopinglautakunnan ratkaisun. CAS:n ratkaisun mukaan kasvuhormonitestin raja-arvot eivät olleet luotettavia.

Valvontalautakunta totesi, että A:n antaman dopingnäytteen tulokset olivat riidattomat. A:n antamassa dopingnäytteessä todettujen kasvuhormonityyppien suhde ylitti WADA:n asettamat raja-arvot. CAS oli kuitenkin Veerpalua koskevassa ratkaisussaan todennut kasvuhormonitestin raja-arvot epäluotettaviksi ja todennut ratkaisussaan, että raja-arvot eivät olleet luotettavia, koska ne oli (1) määritetty liian pienen otoksen perusteella, (2) raja-arvoja asetettaessa testijoukon otannasta oli hylätty tiettyjen henkilöiden näytteitä selittämättä tarkemmin, miksi nämä oli hylätty ja (3) WADA oli muuttanut sovellettavaa jakaumaa raja-arvojen asettamisprosessin aikana.

Antidopingsäännöstön kohdan 3.2. mukaan väitetyn dopingrikkomuksen tosiseikat voidaan näyttää toteen millä tahansa luotettavalla tavalla. Kasvuhormonitestin tarkkuus oli WADA:n asiakirjan mukaan 99,99 %. CAS:n ratkaisun perusteella oli kuitenkin todettavissa, että WADA:n kasvuhormonitestin raja-arvot olivat epäluotettavia. Tämän jälkeen asiassa oli vielä arvioitava sitä, oliko raja-arvon epäluotettavuus voinut aiheuttaa A:n positiivisen testituloksen.

Kasvuhormonia koskevat raja-arvot oli vahvistettu tasoille 1,81 (testissä Kit 1) ja 1,68 (testissä Kit 2). A:n testien matalimmat arvot olivat dopingtestin analysoineen laboratorion mukaan 3,44 (Kit 1) ja 2,65 (Kit 2). Antidopingsäännöstön kohtien 3.2.1. ja 3.2.2. mukaan urheilijan ei tarvitse osoittaa poikkeaman varmasti aiheuttaneen positiivien testituloksen, vaan perusteltu mahdollisuus siihen oli riittävä. CAS oli todennut raja-arvot epäluotettaviksi. Valvontalautakunta ei ollut voinut varmistua siitä, että raja-arvot nousevat yli A:n kasvuhormonisuhdelukujen. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan voitu sulkea myöskään pois. Valvontalautakunta katsoi, että puutteet kasvuhormonitestin raja-arvojen asettamisessa olivat perustellusti voineet aiheuttaa A:n positiivisen tuloksen.

Vielä Valvontalautakunta totesi, että tämän jälkeen ADT:n olisi tullut näyttää, että poikkeaminen raja-arvojen asianmukaisesta asettamisesta ei ollut aiheuttanut positiivista testitulosta. ADT ei ollut täyttänyt näyttötaakkaansa epäluotettavien raja-arvojen merkityksettömyydestä vetoamalla vain A:n korkeisiin arvoihin. WADA:n tämänhetkiset raja-arvot olivat epäluotettavat eikä absoluuttisia raja-arvoja ollut. Uusien tutkimusten perusteella raja-arvot voivat laskea tai nousta, vaikka ne todennäköisimmin pysyvät tämänhetkisissä raja-arvoissa. Koska raja-arvot olivat epäluotettavia niitä ei ollut mahdollista käyttää kasvuhormonitestin tulosten analysointiin. A:n arvojen vertaaminen epäluotettaviin raja-arvoihin ei siten riittänyt täyttämään ADT:n todistustaakkaa. ADT oli todennut, että raja-arvot eivät tule muuttumaan A:n näytteen arvoja korkeammiksi, mutta tämän väitteen tueksi ei ollut esitetty riittäviä perusteluja.

ADT ei ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että A olisi syyllistynyt antidopingsäännöstön 2 §:n mukaiseen dopingrikkomukseen.

VALITUS PERUSTEINEEN

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry on valituksessaan vaatinut, että Valvontalautakunnan päätös kumotaan ja että oikeusturvalautakunta vahvistaa A:n kohdalla kysymyksessä olevan positiivinen dopingtapaus.

Näyttö dopingrikkomuksesta oli riittävä. A:lle oli tehty kilpailun ulkopuolinen dopingtesti 7.9.2011. Laboratorioanalyysissä testitulos oli todettu positiiviseksi ja näytteen oli ilmoitettu sisältävän elimistön ulkopuolista kasvuhormonia (rhGH). Valvontalautakunta vapautti A:n ja perusteli ratkaisuaan WADA:n kasvuhormonitestin raja-arvojen tieteellisen näytön puutteellisuudesta johtuvalla epäluotettavuudella.

Elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöä mittaava testi koostuu kahdesta toisistaan riippumattomasta testistä (Kit 1 ja Kit 2), joiden molempien tulee olla positiivinen, jotta urheilijan voidaan todeta käyttäneen elimistön ulkopuolista kasvuhormonia. Alun perin raja-arvot oli määritetty vuonna 2009 mittaamalla 300 urheilijan elimistön ulkopuolisen ja elimistön oman kasvuhormonipitoisuuksien suhteet. Raja-arvoiksi muodostuivat Kit 1 osalta 1,81 ja Kit 2 osalta 1,68. Tämän jälkeen WADA oli tehnyt kaksi varmistavaa tutkimusta vuosina 2009 - 2010 ja 2010 - 2011. WADA ei ole muuttanut raja-arvoja, vaan on pitäytynyt alkuperäisessä tutkimuksessa määritetyissä raja-arvoissa. Toisesta varmistavan tutkimuksen aineistosta oli poistettu 12 urheilijan epätavallisen korkeaa raja-arvoa, koska neljän kohdalla urheilija oli myöntänyt kasvuhormonin käytön, yhdellä oli poikkeuslupa kasvuhormonin käyttöön, kolme oli hyväksynyt kasvuhormonin käytöstä saaman dopingrangaistuksen ja loput neljä olivat epäiltyinä dopingrikkomuksesta. Näiden 12 henkilön poistamiseen oli tieteellisesti pätevät perusteet, toisin kuin CAS ja Valvontalautakunta olivat katsoneet. Alkuperäinen tutkimusaineisto oli suhteellisen pieni, mutta varmistavissa tutkimuksissa raja-arvot eivät olleet muuttuneet. Raja-arvojen arviointiin soveltui WADA:n käyttämät Log-normal- ja gammajakaumat, joten jakauman muutoksella ei ollut merkitystä.   

CAS ja Valvontalautakunta olivat kaivanneet absoluuttisesti oikeita raja-arvoja. Tällaisia absoluuttisesti oikeita raja-arvoja ei ollut kuitenkaan olemassa. Näyttöä on siten arvioitava riittävän todennäköisyyden perusteella. ADT:n käsityksen mukaan WADA:n määrittelemät raja-arvot eivät olleet epäluotettavia. Raja-arvot eivät ehkä osoittaneet 99,99 %:n todennäköisyyttä, mutta niiden osoittama todennäköisyys ei tieteellisesti arvioituna poikennut siitä merkittävästi. Näyttö A:n elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytöstä oli näin ollen riittävän varma. Lisäksi oli huomattava, että A:lta oli pystytty mittaamaan kasvuhormonien suhde myös 28.8.2012, jolloin suhde oli ollut testillä Kit 1; 0,186. A:lta 7.9.2011 otetuista näytteistä oli mitattu korkeat suhteet Kit 1 (A-analyysi 3,74 ja B-analyysi 3,44) ja Kit 2 (A-analyysi 2,82 ja B-analyysi 2,65). Ainoastaan elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttö oli selitys näille korkeille suhteille. Näyttö elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytöstä on vahva ja dopingrikkomuksen tosiseikat on näytetty toteen antidopingsäännöstön kohdan 3.2. mukaisesti millä tahansa luotettavalla tavalla.

Ottaen huomioon, että A:n recGH / pitGH -suhteet olivat niin korkeat ja ylittivät kasvuhormonitestin raja-arvot selvästi, CAS:n päätöksessä mainitut heikkoudet raja-arvojen määrittelyssä eivät vaikuttaneet raja-arvoihin niin merkittävästi, että A:n testitulos olisi niin sanottu väärä positiivinen tulos. Seuraamuksena A:lle on määrättävä kahden vuoden urheilun toimintakielto.

VASTAUKSET PERUSTEINEEN

A on vastauksessaan vaatinut, että ADT:n valitus hylätään ja että ADT velvoitetaan korvaamaan hänen kulunsa asiassa 35 712 eurolla.

Toisin kuin ADT on todennut, CAS ei ollut päätynyt Veerpalua koskevassa ratkaisussaan vapauttavaan ratkaisuun sillä perusteella, että kasvuhormonia mittaavasta neljästä raja-arvosta yksi oli osoittautunut epäluotettavaksi. CAS ei myöskään ollut hyväksynyt WADA:n näkemystä siitä, miksi tietyt tulokset oli hylätty otoksesta. Tuomitseminen dopingrikkomuksesta edellyttää tieteellisesti luotettavasti todettuja raja-arvoja.

Käytössä oleva testi ei mittaa elimistön ulkopuolisen ja elimistön oman kasvuhormonin suhdetta. Sitä vastoin testissä on kyse siitä, että siinä mitataan kasvuhormoni 22 kDa:n isoformin suhdetta muihin ihmisen verenkierrossa esiintyviin isoformeihin. Jos 22 kDa:ta on liikaa suhteessa muihin isoformeihin, suhdeluku nousee yli WADA:n asettaman raja-arvon ja testitulos tulkitaan epänormaaliksi.

Oikeusturvalautakunnan tulee perustaa ratkaisunsa CAS:n päätöksessä esitettyihin oikeudellisiin arviointeihin, koska CAS:n päätöksellä on tässä tapauksessa ennakkopäätösvaikutus. Käytetty testimenetelmä ja näyttö olivat tässä tapauksessa samat kuin CAS:n ratkaisemassa tapauksessa. CAS:n päätöksellä kasvuhormonien raja-arvojen on todettu olevan epäluotettavia. Näitä raja-arvoja oli käytetty CAS:n ratkaisemassa Veerpalua koskevassa tapauksessa ja kysymyksessä olevassa A:n tapauksessa. Näitä epäluotettaviksi todettuja raja-arvoja ei voida käyttää hyväksi analysoitaessa kasvuhormonitestien tulosta. Kun uusia raja-arvoja tai lisänäyttöä aikaisemmin käytössä olleiden raja-arvojen tueksi ei ole esitetty, oikeustila CAS:n päätöksen jälkeen on, että luotettavia raja-arvoja ei ollut olemassa.

ADT:n tulisi osoittaa riittävän tieteellisen näytön avulla, että nykyiset raja-arvot ovat oikeat tai ainakin lähellä oikeita arvoja. Riittävä näyttö ei ole se, että tarkastellaan A:n arvoja epäluotettaviin raja-arvoihin. Luotettavien raja-arvojen puuttuessa ei ole mahdollista arvioida sitä, onko kulloinenkin kasvuhormonitestin tulos positiivinen vai negatiivinen.

ADT:n menettelyn johdosta A:lle on aiheutunut merkittävät kulut. A ei ole voinut saattaa asiaa oikeusturvalautakunnan ratkaistavaksi aikaisemmin ja oikeusturvalautakunta on ensimmäinen taho, joka voi ottaa kantaa kulujen korvaamiseen. A ei olisi voinut toimia asiassa toisin kuin on nyt toiminut.

Suomen Hiihtoliitto ry on vastauksessaan toistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Suomen Maastohiihto ry ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta.

VASTASELITYS JA LISÄSELVITYS

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry on vastausten johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut aikaisemmin esittämänsä lisäksi, että ADT:n valitus perustuu siihen, että A:n näytteestä mitatut recGH / pitGH-suhteet ovat niin korkeat, ettei A:n elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttämisestä jäänyt mitään järjellistä epäilyä. Käytössä oleva testi mittaa elimistön ulkopuolisen ja elimistön oman kasvuhormonin suhdetta kasvuhormonipartikkeleiden suhteiden avulla. A tulee määrätä kahden vuoden urheilijan toimintakieltoon ja tästä tulee vähentää väliaikaisen toimintakiellon pituus eli kaikkiaan 19 kuukautta 22 päivää.

CAS ei ollut päätöksessään todennut epäilevänsä WADA:n esittämiä seikkoja vääristetyiksi ja näin ollen raja-arvojen asettamisprosessia voidaan pitää CAS:n hyväksymänä. WADA oli esittänyt pätevän selvityksen siitä, miksi 12 epäluonnollisen korkeaa arvoa oli poistettu raja-arvojen asettelusta. CAS ei ollut ottanut päätöksessään huomioon sitä, että epäluonnollisen korkeiden arvojen poistamisesta oli esitetty pätevä selvitys. Lisäksi CAS ei ollut ottanut huomioon sitä, että ensimmäisessä raja-arvojen asettamista koskevassa tutkimuksessa ei ollut aineistosta poistettu yhtään tulosta. CAS:n ratkaisu ei siten kaikilta osin perustunut oikeisiin tosiseikkoihin.

CAS:n ratkaisun ennakkopäätösarvo koskee vain samankaltaisia tapauksia, joista Veerpalua koskevassa asiassa oli kysymys. Lisäksi sen jälkeen, kun CAS:n epäluotettavina pitämien kasvuhormonitestin raja-arvojen tueksi saadaan lisää tieteellistä näyttöä, ei Veerpalua koskevalla ratkaisulla ole enää merkitystä. ADT:n näkemyksen mukaan CAS:n Veerpalua koskevan ratkaisun ennakkopäätösvaikutus ei voinut ulottua sellaisiin tapauksiin, joissa mitatut kasvuhormoniarvot olivat selvästi Veerpalun arvoja korkeammat.

ADT on todennut, että A ei ollut esittänyt mitään fysiologista tai biologista syytä sille, miksi hänen näytteestään 441131 mitatut suhteet recGH / pitGH (3,74 ja 3,44; Kit 1) olivat voimakkaasti epäfysiologisia häneltä 28.8.2012 mitattuun suhteeseen (0,186; Kit 1) nähden. Ottaen huomioon se, että käytetty testi todistettavasti mittaa elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöä, ainoaksi selitykseksi jää elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttö.

WADA:n uudet raja-arvot

CAS:n ratkaisun jälkeen WADA on tehnyt lisäselvityksiä luotettavien raja-arvojen määrittämiseksi. Kaikkiaan 30 WADA:n akkreditoimaa dopinglaboratoriota on toimittanut raja-arvon määritystä varten WADA:n pyynnöstä kaikki kasvuhormonitestitulokset tammikuun 2009 ja maaliskuun 2013 väliseltä ajalta. Tämä aineisto käsittää kaikkiaan 21 943 määritystä ja aineisto sisältää myös aikaisempien määritysten raja-arvojen asettamisessa käytetyt 3 000 näytettä. Aineistoon on sisällytetty kaikki epätyypilliset ja epäilyttävät tapaukset. Sen sijaan aineistosta on poistettu yhdeksän näytettä, joissa neljässä tapauksessa urheilija oli myöntänyt elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytön, yhdellä oli ollut erivapaus elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöön ja neljässä tapauksessa urheilija oli ilman vastaväitteitä hyväksynyt kasvuhormonin käytöstä saamansa dopingsanktion. Aineistossa on siten todennäköisesti näytteitä myös kasvuhormonia käyttäneiltä urheilijoilta ja tämä nostaa raja-arvoa ja lisää vääriä negatiivisia löydöksiä.

Uudet raja-arvot on arvioitu laajalla aineistolla ammattitaitoisten ja puolueettomien henkilöiden toimesta. A:n näytteestä 441131 todetut suhteet ylittivät myös tällä aineistolla arvioidut varovaisimmat 99,99 prosentin raja-arvot reilusti. A:n A-analyysissä testillä Kit 1 saatu suhde oli korkein tällä testillä urheilijoiden joukossa koskaan mitattu suhde. Uudet raja-arvot varmentavat A:n käyttäneen elimistön ulkopuolista kasvuhormonia.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaisten tulee vastata omista kuluistaan. Joka tapauksessa A:n vaatima määrä oli kohtuuton. ADT ei ollut vastuussa myöskään niistä kuluista, jotka olivat aiheutuneet asian käsittelyn lykkäämisestä Valvontalautakunnassa CAS:n päätöksen odottamiseksi ja tämän johdosta kulut ajalta 3.1.2012 – 28.4.2013 tulee hylätä. Myöskään tietovuotoa koskevat toimet 15.11.2011 ja 25.11.2011 eivät ole ADT:n korvattavia. Korvattavina kuluina ei voida pitää myöskään avustajan perehtymistä kyseiseen asiatyyppiin yleisesti. Tässä tapauksessa korvattavana ei voida pitää sitä, että avustaja on opiskellut tällaisten tapausten ominaispiirteitä.

A:N LAUSUMA

A on vedonnut asiassa aikaisemmin lausumaansa. Lisäksi A on todennut, että hän ei ollut osannut missään vaiheessa ilmoittaa, mistä fysiologisesta tai muusta syystä hänen testituloksensa olivat ilmoitetun mukaiset. A on maininnut joitakin tekijöitä, joista testitulos on voinut aiheutua, mutta näiden todentamiseen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia. CAS:n Veerpalu-ratkaisun jälkeen A on vedonnut kasvuhormonia koskevien raja-arvojen epäluotettavuuteen.

Toisin kuin ADT on väittänyt, WADA ei ollut toiminut CAS:n käsittelyssä avoimesti ja WADA oli noin puolentoista vuoden ajan ollut kertomatta gammajakaumaan siirtymisestä tulosten analysoinnissa ja paljasti tämän vasta viimeisessä lausumassaan joulukuussa 2012.

WADA ilmoitti CAS:n ratkaisun jälkeen aloittavansa uusien raja-arvojen määrittämisen. ADT:n vastaselitykseen liittämä tieteellinen selvitys on A:n näkemyksen mukaan osa tätä raja-arvojen uutta määrittämistä. Vastaselityksen liitteeksi otettu aineisto on siten vasta osa sitä tieteellistä keskustelua, jonka seurauksena vastaisuudessa pyritään määrittämään raja-arvot tieteellisesti kestävällä tavalla. Uusia raja-arvoja ei ollut vielä tieteellisesti määritetty eikä WADA ollut uusia arvoja asettanut. Ennen kuin WADA on vahvistanut tieteellisesti todetut luotettavat raja-arvot, A:n ei voida todeta syyllistyneen dopingrikkomukseen.

Asian käsittelystä aiheutuneiden kulujen osalta A on todennut, että asian käsittelyn lykkäämisestä ei ollut aiheutunut lisäkuluja, vaan lykkäys oli ollut tarpeellinen ja vähentänyt kuluja. Tietovuotoa koskeneet toimenpiteet liittyvät kiinteästi tähän asiaan. Yhteydenpito A:n B-näytteen analyysissä käyttämään asiantuntijaan Douwe de Boeriin, Veerpalun asiantuntijaan Sulev Köksiin ja Veerpalun asianajajaan Ilmar Aavakiveen on ollut asian hoitamiseksi tarpeen.

A:n kilpailukielto tulee määrätä joka tapauksessa päättymään 27.10.2013, jolloin tulee kuluneeksi kaksi vuotta väliaikaisen kiellon alkamisesta. A oli vapautunut väliaikaisesta toimintakiellosta 19.6.2013, mutta hän ei ollut kilpaillut tuon ajankohdan jälkeen. A:lle ei saisi aiheutua pidempää toimintakieltoa sen johdosta, että hän oli valittanut asiassa.

LISÄLAUSUMA

Oikeusturvalautakunta on pyytänyt ADT:ltä lausuman siitä, onko WADA tehnyt uuden selvityksen perusteella päätöksen kasvuhormonin raja-arvoista ja mistä tällainen päätös mahdollisesti ilmenee. Jos raja-arvoja ei ole uudelleen asetettu, ADT:tä on pyydetty lausumaa siitä, miten raja-arvojen määrittämisprosessin on tarkoitus WADA:ssa edetä.

ADT on toimittanut siltä pyydetyn lausuman ja todennut, että WADA:n oli määrä lähiaikoina tehdä päätös uusista raja-arvoista. Joka tapauksessa ADT oli esittänyt riittävän tieteellisen selvityksen siitä, että raja-arvot eivät tule muuttumaan korkeammiksi kuin mitä A:n A- ja B-näytteiden raja-arvot olivat.

A on ADT:n lausuman johdosta todennut, että ADT:n toimittama lisäselvitystä ei tule ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Joka tapauksessa ADT:n toimittamalle aineistolle ei voida antaa sellaista merkitystä uutena tieteellisenä selvityksenä kuin ADT oli sille antanut. ADT:n toimittamasta selvityksestä ilmenee, että tutkimustyö oli edelleen niin keskeneräistä, että sitä ei ollut voitu julkistaa. Tutkimuksen kriittinen arviointi ei ollut siten mahdollista.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Käsittelyratkaisut

(1) Valituksen tutkiminen

ADT:n valitus kohdistuu Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n Valvontalautakunnan päätökseen 19.6.2013, jossa on katsottu, ettei A ollut syyllistynyt dopingrikkomukseen.

Valvontalautakunnan päätöksen antamisen aikaan voimassa olevien Antidopingsäännöstön kohdan 13.2.3. c kohdan mukaan ADT saa hakea muutosta dopingrikkomusta koskevaan päätökseen. Lisäksi oikeusturvalautakunta katsoo, että ADT:llä on oikeus oikeusturvalautakunnan sääntöjen 2 §:n nojalla valittaa Valvontalautakunnan päätöksestä (UOL 26/2011). ADT:llä on siten muutoksenhakuoikeus asiassa eikä valituksen tutkimiseen ole esteitä.

(2) Suullinen käsittely

ADT ei ole pyytänyt suullista käsittelyä. A on ilmoittanut, ettei hän pidä suullisen käsittelyn toimittamista tarpeellisena. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen, että asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella ja että myöskään muut asiaan osalliset eivät ole suullista käsittelyä pyytäneet, asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta.

(3) ADT:n toimittama aineisto

A on vaatinut, että ADT:n valituksen jälkeen toimittamaa aineistoa ei oteta huomioon asiaa ratkaistaessa.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että ADT on toimittanut aineiston oikeusturvalautakunnalle asiassa esitetyn vastaselityspyynnön ja erillisen lausumapyynnön yhteydessä. Selvitys liittyy kasvuhormonin raja-arvojen uudelleen määrittelyä koskevaan prosessiin ja sen yhteydessä suoritettuihin toimenpiteisiin sekä WADA:n antamaan lausumaan. Estettä ADT:n esittämän aineiston huomioon ottamiselle ei ole. Sen näyttöarvoon oikeusturvalautakunta ottaa kantaa pääasiaratkaisun yhteydessä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tosiasiat ja kysymyksenasettelu

A:lle on 7.9.2011 tehty kilpailun ulkopuolinen dopingtesti. Dopingtestin analysoinut laboratorio on ilmoittanut testituloksen olevan positiivinen ja todennut kielletyn aineen olevan rekombinantti kasvuhormoni (rhGH).

ADT:n Valvontalautakunta on päätöksessään katsonut, että kasvuhormonia koskevat raja-arvot olivat epäluotettavat eikä ADT ollut näyttänyt, ettei tästä puutteesta johtunut poikkeama antidopingsäännöistä ollut aiheuttanut positiivista dopingtestitulosta. A:n kohdalla ei siten voitu katsoa olevan kysymys dopingrikkomuksesta.

ADT:n valituksen johdosta oikeusturvalautakunnassa on kysymys siitä, onko kyseessä positiivinen dopingtapaus ja onko A syyllistynyt dopingrikkomukseen. Jos A:n katsotaan syyllistyneen dopingrikkomukseen, kysymys on vielä siitä, tuleeko A määrätä urheilun toimintakieltoon.

Sääntömääräykset

A:lle suoritetun dopingtestin suorittamisen aikaan voimassa olleen Suomen antidopingsäännöstön 2009 (voimassa 1.1.2011 alkaen; antidopingsäännöstö) kohdan 2 mukainen dopingrikkomus on muun muassa se, että urheilijalla otetussa näytteessä on kiellettyä ainetta, sen aineenvaihduntatuotetta tai merkkiainetta (kohta 2.1). Urheilijan on varmistettava, että hänen elimistöönsä ei pääse mitään kiellettyä ainetta. Urheilija on vastuussa häneltä otetusta näytteestä löytyneestä kielletystä aineesta, sen aineenvaihduntatuotteista tai merkkiaineista. Urheilijan aikomuksella, tuottamuksella, laiminlyönnillä tai tietoisuudella ei ole vaikutusta näytettäessä toteen kohdan 2.1 mukaista dopingrikkomusta (kohta 2.1.1).

Antidopingsäännöstön kohdan 2.1.3. mukaan urheilijalta otetusta näytteestä löytynyt mikä tahansa kielletty aine, sen aineenvaihduntatuote tai merkkiaine on, sen pitoisuudesta riippumatta, osoituksena dopingrikkomuksesta; lukuun ottamatta niitä aineita ja poikkeavuuksia, joille on asetettu rajapitoisuus tai -suhde kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa. Jos kielletylle aineelle, sen aineenvaihduntatuotteelle tai merkkiaineelle on kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa määrätty rajapitoisuus tai -suhde, tämän rajapitoisuuden tai -suhteen ylittävä testitulos on osoitus dopingrikkomuksesta.

Kasvuhormoni

Elimistön ulkopuolinen kasvuhormoni kuuluu urheilussa kiellettyihin aineisiin.

Kasvuhormoni on aivolisäkkeen etulohkon erittämä peptidihormoni. Ihmisen aivolisäke erittää kasvuhormonia useina eri muotoina (isoformi). Kasvuhormoni erittyy aivolisäkkeestä sysäyksittäin ja tästä johtuen veren kasvuhormonipitoisuudet vaihtelevat veressä vuorokauden aikana.

Kehon ulkopuolisen kasvuhormonin käytön osoittaminen perustuu kasvuhormonin eri isoformien suhteiden vertaamiseen. Ihmisen aivolisäke vapauttaa kaikkia kasvuhormonin eri isoformeja. Lääketarkoituksessa valmistettu rekombinanttikasvuhormoni koostuu 22 kDA painavasta isoformista. Elimistön oma kasvuhormonituotanto lamaantuu elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytön seurauksena, joten eri isoformien suhde muuttuu elimistön ulkopuolisen kasvuhormoninen käytön seurauksena.

Kasvuhormoni tutkitaan verinäytteestä. Kasvuhormonin eri isoformeille on kehitetty vasta-aineita siten, että dopingtestianalyysissä käytetään kahta vain 22 kDA-muotoa (recGH) eri kohdista tunnistavaa vasta-ainetta ja kahta useita muita aivolisäkkeen tuottamia isoformeja, lähinnä 20 kDA-muotoa (pitGH) eri kohdista tunnistavaa vasta-ainetta. Vasta-aineita analysoidaan pareittain siten, että muodostuu kaksi eri testiä Kit 1 ja Kit 2. Nämä molemmat mittaavat suhdetta recGH / pitGH.

WADA on vahvistanut käytettäviksi dopingtestauksessa kasvuhormonin osalta miesten kohdalla seuraavat raja-arvot:

Kit 1 (recGH / pitGH):    1,81

Kit 2 (recGH / pitGH):    1,68

Dopingaineen käytön näyttäminen

Dopingaineen käyttö voidaan näyttää monella eri tavoilla, kuten esimerkiksi todistajan kertomuksella, urheilijan tunnustuksella tai dopingtestin avulla. A on kiistänyt käyttäneensä elimistön ulkopuolista kasvuhormonia, ja elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytöstä on nyt esitetty näyttönä verinäytteestä tehty akkreditoidun laboratorion analyysi.

Dopingtestien analysointiin akkreditoitu laboratorio on analysoinut A:n A- ja B-näytteet ja ilmoittanut tuloksiksi seuraavat:

A-testi

Kit 1: 3,74

Kit 2: 2,82

B-testi

Kit 1: 3,44

Kit 2: 2,65

Tulokset ovat ylittäneet kasvuhormonin edellä mainitut raja-arvot Kit 1: 1,81 ja Kit 2: 1,68.

Dopingrikkomus voidaan perustaa urheilijalta otettuun näytteeseen. Kasvuhormonin kohdalla elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöä varten on WADA:n toimesta määritetty raja-arvot. Antidopingsäännöstön mukaan rajapitoisuuden tai -suhteen ylittävä testitulos on osoitus dopingrikkomuksesta.

A on kuitenkin kiistänyt WADA:n vahvistamien kasvuhormonin raja-arvojen luotettavuuden ja vedonnut CAS:n Andrus Veerpalun asiassa antamaan ratkaisuun, jossa nuo raja-arvot on todettu epäluotettaviksi.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että dopingrikkomuksen toteaminen edellyttää ensinnäkin sitä, että kasvuhormonia koskevat raja-arvot on asetettu sellaisen menetelmän seurauksena, että raja-arvojen voidaan katsoa luotettavalla tavalla osoittavan kehon ulkopuolisen kasvuhormonin käytön. Näytteen analysoinnilta tulee puolestaan edellyttää sitä, että analysointimenetelmä on luotettava. Tältä osin antidopingsäännöstön kohdan 3.2.1 mukaan WADA:n akkreditoimien laboratorioiden oletetaan suorittaneen näytteiden analysoinnin ja valvontamenettelyt kansainvälisen laboratoriostandardin mukaisesti.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kysymys ei ole siitä, onko A:n näytteen analysoinut laboratorio suorittanut näytteen analysoinnin kansainvälisen laboratoriostandardin mukaisesti. Laboratorion ilmoittamia tuloksia ei ole riitautettu. Kysymys on siitä, onko WADA:n määrittämä raja-arvo ylipäätään asetettu luotettavasti ja voidaanko tuon raja-arvon ylittymisen ja muun asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n katsoa syyllistyneen dopingrikkomukseen. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon se, että ADT:llä on viime kädessä antidopingsäännöstön kohdassa 3.2.1. todetuin tavoin todistustaakka siitä, että raja-arvoihin liittyvät epäluotettavuustekijät eivät ole aiheuttaneet virheellisesti väärää positiivista testitulosta.

Kasvuhormonin raja-arvoja koskeva selvitys

Elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttö pyritään osoittamaan edellä selostettujen raja-arvojen avulla. Kyse on siten antidopingsäännöstön kohdassa 2.1.3. tarkoitetusta kiellettyjen aineiden luettelossa määrätystä rajapitoisuudesta tai -suhteesta.

Lallukalla todetut kasvuhormonia koskevat raja-arvot ovat olleet seuraavat:

A-analyysi:                    Kit 1: 3,74                     Kit 2: 2,82

B-analyysi                     Kit 1: 3,44                     Kit 2: 2,65

Lallukalla todetut arvot ylittävät testin tekemisen aikaan miesten kohdalla käytössä olleet raja-arvot.

ADT:n Valvontalautakunta on katsonut, että kasvuhormonia koskevat raja-arvot on todettu CAS:n ratkaisusta ilmenevin tavoin epäluotettaviksi eikä absoluuttisia raja-arvoja ollut todettu. Valvontalautakunta on todennut, että koska raja-arvot ovat epäluotettavat, niitä ei voida käyttää kasvuhormonitestin tulosten analysointiin. Lallukalla todettujen arvojen vertaaminen epäluotettaviin raja-arvoihin ei Valvontalautakunnan mukaan riittänyt osoittamaan dopingrikkomusta, kun ADT ei ollut esittänyt tieteellistä selvitystä siitä, että WADA:n asettamat raja-arvot ovat oikeat tai ainakin lähellä oikeaa.

CAS:n päätöksessä on (kohta 203) muun ohella todettu, että kasvuhormonitestin raja-arvot eivät olleet luotettavat, koska

1)    Raja-arvot oli määritelty liian pienen otoksen perusteella;

2)    Raja-arvoja asettaessaan WADA oli otannastaan hylännyt tiettyjä tutkimustuloksia esittämättä selvitystä, miksi kyseiset tulokset oli hylätty; ja

3)    WADA oli muuttanut raja-arvojen asettamisprosessin aikana sovellettavaa jakaumaa.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että WADA:n asettamia raja-arvoja ei ole CAS:n ratkaisulla kumottu tai poistettu. WADA:n toimesta tapahtuneeseen kasvuhormonin raja-arvojen asettamiseen on katsottu liittyneen epävarmuustekijöitä ja tämän vuoksi ne on todettu epäluotettaviksi. WADA onkin ryhtynyt Veerpalua koskeneen CAS:n ratkaisun jälkeen määrittämään uuden laajemman aineiston ja uuden analysoinnin avulla kasvuhormonin raja-arvoja.

ADT on toimittanut oikeusturvalautakunnalle selvitystä, jonka mukaan WADA on CAS:n ratkaisun jälkeen käynnistänyt kasvuhormonin raja-arvojen määrityksen. Tässä tarkoituksessa kaikkiaan 30 WADA:n akkreditoimaa dopinglaboratoriota on toimittanut WADA:n pyynnöstä kaikki määrittämänsä kasvuhormonitestitulokset tammikuulta 2009 alkaen maaliskuuhun 2013 asti raja-arvon määrittämistä varten. Aineisto käsittää yhteensä 21 943 määritystä ja se sisältää myös aiempien raja-arvojen asettamiseen käytetyt yli 3 000 näytettä. Aineistoon on ADT:n ilmoituksen mukaan sisällytetty myös kaikki epätyypilliset ja epäilyttävät tapaukset eli

a) Tapaukset, joissa recGH / pitGH-suhteet olivat ylittäneet aiemmat raja-arvot mutta joista ei ollut annettu sanktioita, koska näytteet oli määritetty ennen raja-arvojen asettamista.

b) Löydökset, joissa alustavan seulontatuloksen jälkeen A-analyysissä joko Kit 1:n tai Kit 2:n tulos oli jäänyt alle raja-arvon, jolloin tulos oli ollut negatiivinen.

c) Löydökset, joissa B-analyysi ei ollut vahvistanut A-analyysin tulosta, eli B-analyysissä joko Kit 1:n tai Kit 2:n tulos oli jäänyt alle raja-arvon ja tulos oli ollut negatiivinen.; ja

d) Tapaukset, joissa positiivisesta testituloksesta huolimatta urheilija oli kieltänyt käyttäneensä elimistön ulkopuolista kasvuhormonia. Näitä tapauksia oli ollut kolme eli hiihtäjä Veerpalun CAS:n arvioitavana ollut näyte, saksalaisen pyöräilijän CAS:n käsittelyssä parhaillaan ollut näyte ja A:n nyt Oikeusturvalautakunnan käsittelyssä oleva näyte nro 441131.

ADT:n lausumassa esitetyn arvion mukaan kaikki edellä mainitut tapaukset sisältänevät kasvuhormonia käyttäneitä urheilijoita.

ADT on todennut, että aineistosta oli poistettu vain varmasti kasvuhormonia käyttäneiden urheilijoiden näytteet, joita oli ollut yhteensä yhdeksän. Näistä neljä urheilijaa oli myöntänyt elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käytön, yhdellä oli ollut erivapaus elimistön ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöön ja neljä urheilijaa oli hyväksynyt ilman vastaväitteitä kasvuhormonin käytöstä saamansa dopingsanktion.

ADT on todennut, että tämän uuden aineiston perusteella tehtyjen tutkimusten ja analyysien perusteella kasvuhormonin raja-arvoiksi oli saatu analyysien perusteella Kit 1: 1,71 ja Kit 2: 1,77. Uuteen laajempaan aineistoon perustuvan analyysin pohjalta testin Kit 1 raja-arvo laskisi 0,1:llä ja testin Kit 2 raja-arvo nousisi 0,09:llä.

A on todennut, että ADT:n toimittama aineisto on osa WADA:n käynnistämää prosessia uusien raja-arvojen määrittämiseksi. Kyse on osa siitä tieteellisestä keskustelusta, jonka avulla vastaisuudessa kasvuhormonin raja-arvot pyritään asettamaan luotettavan tieteellisen menetelmän avulla. Uusia raja-arvoja ei ole tieteellisesti määritetty, eikä uusia raja-arvoja ole myöskään WADA:n toimesta vahvistettu.

Oikeusturvalautakunnan johtopäätökset

Kehon ulkopuolisen kasvuhormonin käyttöä ei sellaisenaan voida todeta verinäytteestä, vaan se joudutaan toteamaan edellä selostetuin tavoin kasvuhormonin isoformien välisten suhteiden avulla. Kasvuhormonin dopingkäytön todentamisen kannalta olennaista on, että asetetut raja-arvot riittävän luotettavasti osoittavat kehon ulkopuolisen kasvuhormonin käytön. Arvioinnin perustuessa kasvuhormonien välisten suhteiden raja-arvoihin näiden raja-arvojen määrittelyssä voi eri tutkimusten välillä olla pieniä eroavaisuuksia, koska esimerkiksi määrittelyn perusteena olevan otoksen koko vaikuttaa aineistoon ja siten tuloksiin. Jo tästä syystä raja-arvojen määrittelyn mahdollisiin epäluotettavuustekijöihin on kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin silloin, jos arvioitavana olevat tulokset ovat joltakin osin lähellä ilmoitettuja raja-arvoja.

A:n dopingtestin suorittamisen aikaan raja-arvot ovat olleet Kit 1-testissä 1,81 ja Kit 2 -testissä 1,68. Raja-arvoja on arvioitu ainakin kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen määritys on perustunut vuonna 2009 tehtyyn 300 urheilijan näytteiden analysointiin. Tämän jälkeen on vuosina 2009 - 2010 ja 2010 - 2011 suoritettu varmistavia tutkimuksia, joiden johdosta raja-arvoja ei ole muutettu. Näiden tutkimusten perusteella määritetyt raja-arvot CAS on Veerpalua koskevassa ratkaisussaan mainitsemillaan perusteilla todennut epäluotettaviksi niiden perusteena olleen otannan pienuuden sekä tutkimusmenetelmien ja tutkimustulosten dokumentointiin liittyneiden puutteiden vuoksi.

Niin kuin CAS:kin on mainitussa ratkaisussaan todennut, sen toteamat WADA:n raja-arvojen asettamiseen liittyneet puutteet ja epäselvyydet eivät sellaisenaan välttämättä merkitse sitä, että nuo raja-arvot ovat asiallisesti virheellisiä. CAS:n toteamista puutteista johtunut WADA:n asettamien raja-arvojen epäluotettavuus ei oikeusturvalautakunnan käsityksen mukaan merkitse myöskään sitä, että nuo raja-arvot olisivat kokonaan vailla merkitystä arvioitaessa kasvuhormoniin liittyvään dopingrikkomukseen syyllistymistä. Tämän kysymyksen arvioinnissa on otettava huomioon myös esillä olevan asian erityispiirteet ja esitetty selvitys kokonaisuudessaan. Suomen antidopingsäännöstön kohdan 3.2.1. mukaan ADT:n asiana kuitenkin on näyttää, että todetut puutteet raja-arvojen asettamiseen liittyen eivät ole aiheuttaneet väärää positiivista testitulosta A:lle.

ADT:n edellä mainitun näyttötaakan arvioinnissa on otettava huomioon, että Suomen antidopingsäännöstön soveltamisella on syvällekäyviä vaikutuksia urheilijan oikeusasemaan. Urheilun toimintakieltoon määrääminen estää tosiasiassa urheilijan ammatin ja elinkeinon harjoittamisen. Tätä taustaa vasten on ilmeistä, että ADT:n näyttötaakalle on asetettava erityisiä vaatimuksia, jotka on kuitenkin suhteutettava kunkin asian ominaispiirteisiin.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että merkityksellisten raja-arvojen tulee olla luotettavalla ja riittävän täsmällisellä tavalla määriteltyjä. CAS:n päätöksestä ilmenevä raja-arvoihin liittyvä epävarmuus voidaan poistaa eri tavoin. Olennaista on se, että raja-arvojen määrittämisen perustana on oltava riittävä tieteellinen näyttö. ADT:n valituksessa tarkoitettu selvitys muodostaa erään osan raja-arvojen luotettavaan määrittämiseen tähtäävää menettelyä. Raja-arvoja koskevan uuden selvityksen lopputulos viittaa sinänsä siihen, että WADA:n aikaisemmin asettamat raja-arvot ovat oikean suuntaiset. Yksi selvitys ei aineistoa ja metodologisia seikkoja koskevista muutoksistaan huolimatta kuitenkaan vielä välttämättä sellaisenaan tuo raja-arvojen määrittämisen perustaksi riittävää tieteellistä näyttöä.

ADT:n toimittamassa uudessa selvityksessä on sinänsä pyritty ottamaan huomioon asiaa koskevassa CAS:n ratkaisussa todetut menettelylliset puutteet raja-arvojen asettamisessa. Kun tutkimustuloksia ei vielä ole julkaistu eikä tieteellisesti arvioitu, epäselvää kuitenkin ainakin tässä vaiheessa on, missä määrin tässä on onnistuttu ja millaisia epävarmuustekijöitä uuteen tutkimukseen ja sen pohjalta saatuihin tuloksiin mahdollisesti liittyy. Huomioon ottaen CAS:n toteamat WADA:n aiempiin selvityksiin liittyneet epäselvyydet tällaista mahdollisuutta ei voida pitää poissuljettuna. Nyt esitetty selvitys onkin vasta ensimmäinen CAS:n Veerpalu-ratkaisun jälkeinen tieteellinen kannanotto kasvuhormonin raja-arvoihin, jonka luotettavuutta ja tieteellistä pätevyyttä ei ole vielä voitu saattaa asianmukaisen tieteellisen keskustelun kohteeksi. Selvitys ei myöskään ole ainakaan toistaiseksi johtanut uusien tai aiempien raja-arvojen vahvistamiseen. Oikeusturvalautakunta katsoo, että urheilijan oikeusturva huomioon ottaen ADT:n oikeusturvalautakunnalle toimittamaa selvitystä ei ainakaan tässä vaiheessa voida pitää riittävänä osoituksena CAS:n epäluotettaviksi toteamien raja-arvojen asianmukaisuudesta.

Näin ollen oikeusturvalautakunta katsoo Valvontalautakunnan tavoin asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt väitettyyn dopingrikkomukseen. ADT:n valitus on tämän vuoksi hylättävä.

Lautakuntakulut

A on vaatinut, että ADT velvoitetaan korvaamaan hänen kulunsa asiassa 35 712 eurolla. Kuluvaatimus sisältää asian hoitamisesta aiheutuneet kulut ADT:n ja Valvontalautakunnan käsittelystä sekä oikeusturvalautakunnan käsittelystä.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 32 §:n mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on valitusasian ajamisesta aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan ellei se erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa. Oikeusturvalautakunnan mainitun sääntökohdan mukaan lautakunta voi määrätä kulujen korvaamisesta ainoastaan lautakuntakäsittelyn osalta. Näin ollen A:n vaatimus on hylättävä siltä osin kuin kuluvaatimukset kohdistuvat muihin kuin oikeusturvalautakunnan käsittelystä aiheutuneisiin toimenpiteisiin.

Oikeusturvalautakunnan käsittelystä aiheutuneita toimenpiteitä on yhteensä lähes 28 tunnin verran. Toimenpiteet ovat näiltä osin olleet asian hoitamiseksi tarpeelliset. A:n asiamiehen palkkiovaatimusta 250 euroa tunnilta on myös pidettävä kohtuullisena. Näin ollen A:n kuluiksi oikeusturvalautakunnan käsittelyn osalta on katsottava arvonlisäveroineen 8 680 euroa.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n Valvontalautakunnan päätöstä 19.6.2013 ei muuteta.

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry velvoitetaan korvaamaan  A:n lautakuntakulut arvonlisäveroineen 8 680 eurolla.

Valitusmaksua ei palauteta.

Äänestys.

Jukka Sippo                                      Timo Ojala

puheenjohtaja                                  sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo (eri mieltä), Antti Aine, Pia Ek, Pekka Lindroos (eri mieltä) ja Kristiina Rintala.

Muutoksenhaku

Suomen antidopingsäännöstön kohdan 13.2 mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta Kansainväliseltä urheilun välimiesoikeudelta CAS:lta niin kuin sen säännöissä määrätään. 

Sihteerin ratkaisuehdotus ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot asiassa Dnro 13/2013

Sihteeri Timo Ojala: Ratkaisuehdotus oli ”Oikeusturvalautakunnan johtopäätös” -otsikon neljänteen kappaleeseen saakka lautakunnan ratkaisun mukainen. Neljännen kappaleen jälkeen ratkaisuehdotus kuuluu seuraavasti:

Valvontalautakunta on katsonut, että ADT:n olisi tullut dopingrikkomusta koskevan todistustaakan täyttääkseen esittää riittävää tieteellistä näyttöä siitä, että nykyiset raja-arvot ovat oikeat tai ainakin lähellä oikeita. ADT onkin toimittanut oikeusturvalautakunnalle uutta selvitystä kasvuhormonin raja-arvojen osalta. Selvitys on perustunut aiempaa selvästi laajempaan aineistoon, ja siinä on pyritty ottamaan huomioon asiaa koskevassa CAS:n ratkaisussa todetut menettelylliset puutteet raja-arvojen asettamisessa.

Tämän uuden selvityksen perusteella WADA:n aikaisemmin määrittämät raja-arvot ja niiden oikeellisuus näyttäisivät saaneen merkittävää vahvistusta: Uusienkaan tutkimusten mukaan raja-arvot eivät juurikaan muuttuisi, sillä Kit 1 -testin raja-arvo laskisi 0,1:llä ja Kit 2 -testin raja-arvo nousisi vain 0,09:llä. Nyt esitetyn selvityksen perusteella WADA:n asettamat raja-arvot näyttäisivät siten joka tapauksessa olevan varsin lähellä oikeita arvoja. Vaikka tutkimustuloksia ei ole vielä julkaistu eikä vahvistettu WADA:n toimesta, asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista, jonka perusteella tutkimustulosten oikeasuuntaisuutta olisi perusteltua aihetta epäillä.

A:n testitulokset ovat ylittäneet WADA:n vahvistamat raja-arvot varsin selvästi, alhaisimmillaankin Kit 1:n osalta 1,63:lla ja Kit 2:n osalta 0,97:llä. A:n arvot ovat poikenneet huomattavasti myös CAS:n tapauksessa arvioitavina olleista arvoista.

A:

A-analyysi:                    Kit 1: 3,74                     Kit 2: 2,82

B-analyysi                     Kit 1: 3,44                     Kit 2: 2,65

Cas:n ratkaisu:

A-analyysi                     Kit 1: 2,62                     Kit 2: 3,07

B-analyysi                     Kit 1: 2,73                     Kit 2: 2,00

Kun otetaan huomioon ensinnäkin vahvistettujen raja-arvojen huomattava ylittyminen A:n kohdalla ja toiseksi raja-arvoista tässä asiassa esitetyt uudet tutkimustulokset, WADA:n asettamat kasvuhormonia koskevat raja-arvot eivät mitä ilmeisimmin ole ainakaan sillä tavoin asiallisesti virheellisiä, että mahdollisella virheellisyydellä voisi olla merkitystä arvioitaessa A:n syyllistymistä dopingrikkomukseen. Raja-arvojen tulisi nimittäin nousta varsin merkittävästi, jotta ne ylittäisivät A:n korkeat testiarvot. Tätä on pidettävä nyt esitetyn uudenkin selvityksen valossa varsin epätodennäköisenä.

Vielä asian arvioinnissa on otettava huomioon A:lle 28.8.2012 suoritetun testin tulos. A:n näytteestä 441131 mitatut suhteet recGH / pitGH olivat 3,74 ja 3,44 Kit 1, kun taas häneltä 28.8.2012 mitattu suhde oli 0,186; Kit 1. Kun otetaan huomioon se, että käytössä olevan kasvuhormonitestin avulla on sinänsä mahdollista luotettavalla tavalla todentaa kehon ulkopuolisen kasvuhormin käyttö ja että tämä todentaminen perustuu nimenomaisesti isoformien suhteiden analysointiin, myös A:n näytteissä 7.9.2011 ja 28.8.2012 todetut eroavaisuudet tukevat johtopäätöstä kehon ulkopuolisen kasvuhormonin käytöstä.

Tässä asiassa esitetyn selvityksen valossa WADA:n määrittämiin kasvuhormonin raja-arvoihin ei siten näyttäisi liittyvän ainakaan sentasoista epävarmuutta, jolla voisi olla merkitystä arvioitaessa A:n syyllistymistä dopingrikkomukseen, kun otetaan huomioon hänen huomattavan korkeat testituloksensa verrattuna raja-arvoihin ja myös 28.8.2012 häneltä mitattuihin arvoihin sekä tässä asiassa esitetyt uudet tieteelliset analyysit, jotka osoittavat raja-arvojen olevan ainakin oikeasuuntaiset. Nämä seikat huomioon ottaen ADT on osoittanut, että A on käyttänyt urheilussa kiellettyä kehon ulkopuolista kasvuhormonia ja että hän on siten syyllistynyt dopingrikkomukseen.

Näin ollen A tulisi antidopingsäännöstön kohdan 10.2. nojalla määrätä kahden vuoden urheilun toimintakieltoon. 

A on vaatinut, että häntä ei enää määrätä toimintakieltoon, koska hän oli ollut pitkään väliaikaisessa toimintakiellossa ja toimintakiellon määrääminen olisi tähän sekä asian poikkeuksellisen pitkään käsittelyaikaan nähden kohtuutonta.

A on ollut väliaikaisessa urheilun toimintakiellossa 27.10.2011 – 19.6.2013 välisen ajan. A:n dopingrikkomusta koskevan asian käsittely on kestänyt tavanomaista dopingasiaa kauemmin erityisesti sen johdosta, että asian ollessa valvontalautakunnan käsiteltävänä asiassa on A:n pyynnöstä odotettu CAS:n ratkaisua Veerpalun asiassa, mitä voidaan sinänsä pitää perusteltuna. Poikkeuksellisen pitkä kokonaiskäsittelyaika on otettava seuraamusharkinnassa huomioon siten, että A:n katsotaan kärsineen rangaistuksensa kokonaan. Sen vuoksi Aa ei ole enää määrättävä jo suorittamansa väliaikaisen toimintakiellon lisäksi toimintakieltoon.

Lopputulos

Suomen Antidopingtoimikunta ry:n Valvontalautakunnan päätös 19.6.2013 kumotaan.  A:n menettelyä on pidettävä antidopingsäännöstön 2 §:n tarkoittamana dopingrikkomuksena.

ADT ry:n vaatimus urheilun toimintakiellon määräämisestä hylätään.

A:n vaatimus Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n velvoittamisesta korvaamaan hänen kulunsa asiassa hylätään.

Jäsen Pekka Lindroos: Hyväksyn sihteerin ratkaisuehdotuksen. Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan A:n lautakuntakulujen korvaamisesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Puheenjohtaja Jukka Sippo: Olen samaa mieltä kuin Lindroos.

Vakuudeksi                                          Timo Ojala