16/2024 Motocross - Muutoksenhakumenettely

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              PÄÄTÖS                                    
Nro 16/2024
5.5.2024 
Diaarinro 43/2023

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Moottoriliitto ry:n vetoomusistuimen päätös 11.10.2023, joka on koskenut Imatran Moottorikerho ry:n järjestämän motocrossin MX-liigan osakilpailun MX65-luokan 1. erää, joka ajettiin Imatralla 20.8.2023, sekä tuomariston päätös 20.8.2023

ASIA

MX-liigan osakilpailussa annettu rangaistus ja sitä koskeva muutoksenhakumenettely

MUUTOKSENHAKIJA
A edustajanaan huoltajansa B

KUULTAVA
Suomen Moottoriliitto ry

ASIAN TAUSTA JA VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

A osallistui Imatran Moottorikerho ry:n järjestämän motocrossin MX-liigan osakilpailun MX65-luokan 1. erään Imatralla 20.8.2023 ja sai kyseisessä kilpailussa kymmenen (10) sijan rangaistuksen heiluvan keltaisen lipun vaikutusalueella hyppäämisen vuoksi. A teki tästä kilpailun johtajan antamasta rangaistuksesta vastalauseen kilpailupaikalla. Kilpailun tuomaristo hylkäsi vastalauseen. A valitti päätöksestä Suomen Moottoriliitto ry:n vetoomusistuimeen. Vetoomusistuin tutki vetoomuksen ja siihen liitetyt todistajanlausunnot, A:n vastalauseen sekä tuomariston pöytäkirjat. Vetoomusistuin katsoi, että asia voitiin käsitellä ilman enempiä kuulemisia ja täysistuntoa asiakirjojen perusteella. Päätöksessään vetoomusistuin viittasi Moottoriliiton urheilusäännöstön 021.1 kohtaan, jonka mukaan jokaisella, jota rangaistaan Moottoriliiton sääntöjen perusteella, on oikeus puolustautua. Vetoomusistuin totesi, että mainittu sääntökohta sisältää myös oikeuden esittää todisteita tai todistajia osana puolustustaan. Vetoomusistuin lausui, että säännöstön 021.3 kohdan mukaan kilpailijalla, joka kiistää rangaistuksen perusteena olevan tapahtuman, on vastuu haluamansa todistusaineiston ja todistajien esittämisestä tuomaristolle. Vetoomusistuin totesi, ettei sille tässä tapauksessa ollut esitetty sellaisia erityisiä syitä, jotka olisivat estäneet A:ta esittämästä silminnäkijätodistajia jo heti kilpailupaikalla kilpailun tuomaristolle. Näin ollen vetoomusistuin ei voinut tässä tapauksessa poiketa mainitusta pääsäännöstä eli kilpailijan velvollisuudesta esittää todistusaineisto ja todistajat jo kilpailupaikalla kilpailun tuomaristolle. Vetoomusistuin hylkäsi A:n vetoomuksen 11.9.2023 antamalla päätöksellään.

A pyysi vetoomusistuimelta uutta käsittelyä ja esitti uusia seikkoja. A:n mukaan kilpailun tuomaristo oli estänyt hänen silminnäkijätodistajiensa tuomisen tuomariston kuultaviksi. Esitettyjen uusien seikkojen vuoksi vetoomusistuin pyysi tuomariston puheenjohtajalta selvitystä tapahtumista sen selvittämiseksi, tarvitaanko asiassa urheilusäännöstön kohdassa 020.2 tarkoitettua uutta käsittelyä. Vetoomusistuin totesi, että A:n ensimmäisestä vetoomuksesta ei ollut ilmennyt, että hän oli esittänyt todistajiaan kuultaviksi jo tuomaristossa. Vetoomusistuin ei siten voinut ensimmäistä päätöstä tehdessään voinut tietää, että todistajien kuuleminen oli evätty. Koska vetoomusistuin ei ollut voinut ottaa huomioon tätä seikkaa ensimmäistä päätöstä tehdessään, se katsoi, että seikalla olisi voinut olla vaikutusta 11.9.2023 annettuun päätökseen. Sen vuoksi vetoomusistuin päätti käsitellä asian uudelleen. Vetoomusistuin järjesti asiassa 5.10.2023 istunnon, johon kutsuttiin kuultaviksi tuomariston puheenjohtaja, ratatuomari sekä silminnäkijät. Ratatuomariin ei saatu yhteyttä, mutta sen sijaan vetoomusistuin kuuli etäyhteydellä kyseisen kilpailun ratatuomareiden päällikköä. Vetoomusistuin kuuli asiassa myös A:ta.

Vetoomusistuin piti kokonaisuutena arvioiden todistelua sellaisena, että ratatuomarin virhettä ei ollut asiassa riittävästi osoitettu mahdolliseksi. Vetoomusistuin hylkäsi valittajan vetoomuksen 11.10.2023 antamallaan päätöksellä. Päätös oli äänestysratkaisu.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan vaatinut, että ratatuomarin päätös kumotaan. Perusteinaan hän on esittänyt, että asian käsittelyssä oli tapahtunut menettelyvirheitä. Valittajan mukaan osakilpailun tuomaristo oli antanut vastalauseen laatimisesta virheellistä tietoa eikä ollut opastanut riittävästi vastalauseen tekemiseen liittyvissä seikoissa. Lisäksi palkinnot oli jaettu jo ennen kuin vastalause oli käsitelty, ja siten vastalause oli käsitelty sääntöjen vastaisessa järjestyksessä. Vastalause oli hylätty puhtaasti seikoilla, joita tuomaristo ei ollut halukas vastaanottamaan, eli todistajien puuttumisella. Vetoomusistuin oli käsitellyt asian uudelleen menettelyvirheiden vuoksi, ja uudessa käsittelyssä oli kuultu kolmea todistajaa. Vetoomusistuin ei kuitenkaan uusintakäsittelyssä ollut kuullut kaikkia asian osapuolia, kun ratatuomaria ei ollut saatu paikalle. Vetoomusistuimen ja tuomariston olisi tullut kiinnittää huomiota siihen, että kaikki esitetyt näkemykset olisivat tulleet esiin tasapuolisesti.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Moottoriliitto ry on vastauksessaan ensisijaisesti esittänyt, että kysymys on urheilulajin sääntöjen vastaisuudesta ja ettei asia sen vuoksi kuulu oikeusturvalautakunnan toimivaltaan. Siltä varalta, että valitus tutkitaan, liitto on lausunut, ettei vetoomusmenettely ollut ollut puutteellinen. Valittaja ei ollut tuonut esiin menettelyyn liittyviä puutteita vetoomusistuimelle sen ensimmäisessä käsittelyssä. Sen vuoksi asia käsiteltiin vetoomusistuimessa uudelleen suullisessa täysistunnossa, jossa kuultiin asianosaisia sekä valittajan todistajia. Ratatuomarin kuulematta jäämisellä ei ollut vaikutusta. Valittajalla oli ollut mahdollisuus halutessaan esittää kaikki vetoomustaan tukeva näyttö tuossa istunnossa. Väitetyt menettelypuutteet olivat korjaantuneet vetoomusistuimen toisessa käsittelyssä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko valittaja rikkonut urheilulajin sääntöjä. Tämä oli näyttökysymys, ja vetoomusistuimen jäsenet arvioivat äänin 2–1, että ratatuomarin havaintoon perustunut päätös oli oikea. Kilpailijan rangaistus ja sen peruste olivat sääntöjen mukaiset, minkä valittaja oli valituksessaan myöntänyt. Siten kyse oli ainoastaan todistelun arvioinnista.

VASTASELITYS

A on antanut vastaselityksen ja todennut muun ohella seuraavan. Moottoriliiton vastauksessa oli esitetty, että valittaja vaati kilpailussa asetetun rangaistuksen kumoamista ja että asia ei kuuluisi lautakunnan toimivaltaan. Tekemällään vetoomuksella valittaja olikin pyrkinyt hänelle annetun rangaistuksen kumoamiseen. Vetoomukseen oli kuitenkin suhtauduttu ylimalkaisesti. Valituksessa oli siten kysymys tuomariston toiminnan asianmukaisuudesta ja luotettavuudesta. Tuomariston olisi tullut ohjeistaa ja opastaa valittajaa selvästi vetoomuksen laatimisessa. Tässä suhteessa tuomariston toiminta oli ollut puutteellista. Liiton lausunnon laatijat, joista kaksi kolmesta myös muodostivat vetoomusistuimen, olivat ohittaneet kaksi täysin riippumatonta ulkopuolista todistajaa ja vihjanneet todistajien olevan epäluotettavia, koska yksi näistä oli valittajan isä. Liitto oli myös toisaalta myöntänyt ratatuomarin saattaneen erehtyä, mutta toisaalta todennut asiassa olevan kysymys sana sanaa vastaan -tilanteesta. Tällä tavoin todistajien lausunnot oli vesitetty. Liitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin puutteen korjaamiseksi. Valittaja oli toimittanut vetoomuksessa selvitystä sitä mukaa kuin hänelle oli ilmoitettu, mitä selvitystä hänen olisi esitettävä. Mikäli ohjeistus olisi ollut riittävää, hän olisi voinut esittää selvitystä heti kilpailussa, jolloin koko prosessi olisi voinut näyttää erilaiselta. Menettelyvirheiden ja puutteiden vuoksi asiassa tehdyt päätökset eivät olleet luotettavia, minkä vuoksi ne oli kumottava.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Oikeusturvalautakunnan on ensinnäkin ratkaistava, kuuluuko asia oikeusturvalautakunnan toimivaltaan. Mikäli asian katsotaan kuuluvan lautakunnan toimivaltaan, kysymys on siitä, onko asian käsittelyssä tapahtunut menettelyvirheitä ja onko valituksen kohteena oleva päätös sen vuoksi kumottava.

Kuuluuko asia lautakunnan toimivaltaan?

Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys 1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä, 2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista tai 3) päätöksen sääntöjenvastaisuudesta, jolla ei kuitenkaan tarkoiteta urheilulajin sääntöjen eli lajisääntöjen vastaisuutta.

Kysymys on lautakunnassa siitä, onko oikeusturvalautakunnalla toimivalta ottaa käsiteltäväksi Suomen Moottoriliiton vetoomusistuimen päätös.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että lautakunnan tehtävänä ei ole arvioida esimerkiksi sitä, onko kilpailun tuomari määrännyt oikean sanktion kilpailutilanteessa. Urheilulajin sääntöjen vastaisuutta on lautakunnan käytännössä tulkittu siten, että kilpailusuoritusta koskevien urheilun lajisääntöjen soveltaminen ja lajisääntöjen mukaan määrättyjen kilpailusuoritusta koskevien seuraamusten tutkiminen eivät kuulu oikeusturvalautakunnan toimivaltaan (ks. esim. UOL 2/2001, 14/2008, 2/2009, 12/2011, 27/2011, 22/2012, 25/2012, 24/2013, 32/2021 ja 33/2021). Poikkeuksellisesti oikeusturvalautakunta on voinut tutkia myös lajisääntöjen rikkomista koskevan kysymyksen, jos sen perusteella on määrätty kurinpitoseuraamus, joka on määrätty kestämään huomattavan pitkän ajan.

Oikeusturvalautakunta on todennut, että kilpailusuoritusta arvioidaan ja kilpailun lopputulokset vahvistetaan lajisääntöjen mukaisesti. Oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei kuulu tutkia kilpailun tuomariston tekemiä päätöksiä eikä arvioida sitä, onko kilpailun lopputulos oikea. Lautakunta on esimerkiksi katsonut, että asia, jossa oli kysymys urheilukilpailun lopputulosten virheellisyydestä ja siitä, voitiinko tuloksia virheen havaitsemisen jälkeen myöhemmin muuttaa, koski urheilukilpailuun liittyviä urheilulajin sääntöjä ja niiden tulkintaa eikä kuulunut lautakunnan toimivaltaan (UOL 5/2016).

Ratkaisussa UOL 23/2013 kilpailutulosten muuttamista koskeva vaatimus on jätetty lautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. Lautakunta on todennut, ettei sen sääntöjen mukaan ole mahdollista, että lautakunnan käsiteltäväksi saatettaisiin tuomaritoiminnassa noudatetun tai noudattamatta jätetyn menettelyn oikeellisuuden arviointi, koska menettely liittyy olennaisesti lajisääntöjen soveltamiseen ja siten menettelyn arvioinnilla voitaisiin puuttua myös kilpailun lopputulokseen. Myös ratkaisuissa UOL 32/2021 ja UOL 33/2021 vaatimukset on jätetty lautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta sillä perusteella, että kyse on ollut yksinomaan lajisääntöjen tulkinnasta ja kilpailutulosten oikeellisuuden tutkimisesta. Ratkaisussaan UOL 29/2020 oikeusturvalautakunta on todennut, että lautakunnan toimivallan arvioinnin kannalta ratkaisevaa on sen arviointi, onko kysymys yksittäisen kilpailun tuomaritoimintaa tai kilpailusuorituksen sisältöä koskevasta säännöstä (lajisääntö) riippumatta siitä, minkä nimiseen säännöstöön nämä lajisäännöt sisältyvät.

Toisaalta oikeusturvalautakunta on kilpaveneen pituusmittaa koskevassa ratkaisussaan 4/2003 katsonut valituksen käsittelemisen olevan perusteltua. Ratkaisussa on todettu, että säännönmukaisesti kilpailuvälineen asianmukaisuutta koskeva kysymys koskee lajin sääntöjenmukaisuutta ja tällainen kysymys ratkaistaan lajin sääntöjen mukaan, eikä kysymys voi tulla tutkituksi valitusasiana oikeusturvalautakunnassa. Kyseisessä asiassa kysymys ei kuitenkaan ollut vain yhtä kilpailua koskevasta asiasta, vaan mittakirja oli voimassa pidemmän aikaa. Lisäksi ratkaisussa on todettu, että kyseisessä rajatapauksessa voitiin puoltaa urheilijalle edullisempaa tulkintavaihtoehtoa ja tutkia valitus.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa A oli saanut motocrossin MX-liigan osakilpailussa kymmenen sijan rangaistuksen heiluvan keltaisen lipun vaikutusalueella hyppäämisen vuoksi. Kilpailun tuomaristo oli kilpailupaikalla hylännyt rangaistusta koskeneen A:n vastalauseen. A:n valitus vetoomusistuimessa oli kohdistunut mainittuun tuomariston päätökseen. Vetoomuksessaan A oli kiistänyt rikkomuksen, katsonut, että hyppy oli suoritettu sääntöjen mukaisesti, ja vaatinut rangaistuksen poistamista. Vetoomusistuimen hylättyä A:n vetoomuksen A oli pyytänyt vetoomusistuimelta asian käsittelyä uudelleen. Hän oli myös uudessa vetoomuksessaan kiistänyt rikkomuksen ja vaatinut rangaistuksen poistamista. Oikeusturvalautakunnassa A on edelleen valituksessaan vaatinut tuomariston ja vetoomusistuimen päätöksen kumoamista asiassa väitetysti tapahtuneiden menettelyvirheiden perusteella. A on kuitenkin täsmentänyt, että valituksessa on kysymys tuomariston toiminnan menettelystä ja sen asianmukaisuudesta ja että tuomariston toiminnan puutteet liittyvät liiton ohjeistuksen puutteisiin.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että arvioitavassa asiassa on edellä todetusti ollut alun perin kysymys urheilusuoritusta koskevien lajisääntöjen soveltamisesta. Jälkimmäisessä vetoomusistuimen käsittelyssä vetoomusistuin on kuitenkin muun ohella todennut, ettei se ollut ensimmäistä päätöstään tehdessään voinut tietää, että todistajien kuuleminen oli vastalausemenettelyssä evätty. Vetoomusistuin on todennut kilpailijan oikeusturvan kannalta olevan tärkeää, että mahdollisia silminnäkijätodistajia kuullaan asian vaatimassa laajuudessa ennen tuomariston päätöstä. Vetoomusistuin on katsonut tarpeelliseksi, että kyseisiä todistajia kuullaan, ja päättänyt käsitellä asian uudelleen. Valituksessaan A on lisäksi vedonnut siihen, ettei tuomaristo antanut hänelle riittävästi ohjeistusta vastalausemenettelyssä, että vastalause oli käsitelty sääntöjen vastaisessa järjestyksessä ja että vetoomusistuin ei uusintakäsittelyssä ollut kuullut kaikkia osapuolia.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että muutoksenhakuvaiheessa kyse ei ole ollut ensisijaisesti urheilusuoritusta koskevien lajisääntöjen soveltamisesta, vaan tuomariston toiminnassa noudatetun menettelyn oikeellisuudesta vastalausemenettelyn yhteydessä sekä vetoomusistuimen menettelyn oikeellisuudesta. Näin ollen lautakunta katsoo, etteivät sen säännöt ole esteenä A:n valituksen tutkimiselle.

Lautakunnan toimivaltaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös liiton sääntömääräykset muutoksenhausta. Suomen Moottoriliitto ry:n (SML) urheilusäännöstön (2023) kohdan 019.3 mukaan vetoomusistuimen päätöksestä voidaan valittaa urheilun oikeusturvalautakuntaan sen sääntöjen mukaisesti ja vain sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse valittajan jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista, päätöksen sääntöjenvastaisuudesta, ei kuitenkaan SML:n urheilusäännöstön tai muiden vastaavien määräysten vastaisuudesta, tai päätöksestä, joka perustuu Suomen Antidopingtoimikunnan valvontalautakunnan päätökseen ja jonka osalta  on hankittu Antidopingtoimikunnan lausunto.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kaikki väitetyt menettelyvirheet liittyvät SML:n urheilusäännöstön määräyksiin, joiden osalta valitusoikeutta on edellä selostetulla tavalla liiton urheilusäännöissä nimenomaisesti rajoitettu. Toisaalta väitetyt menettelyvirheet ovat tässä tapauksessa luonteeltaan varsin vakavia ja liittyvät urheilijan keskeisiin oikeusturvan takeisiin muutoksenhakumenettelyssä. Valittaja on vedonnut muun muassa siihen, ettei vetoomusistuin ollut suullisessa käsittelyssä kuullut kaikkia asian osapuolia. Mikäli tällaisessa tilanteessa valittajalla ei olisi oikeutta tuoda vetoomusistuimen menettelyä oikeusturvalautakunnan arvioitavaksi, hänen oikeusturvansa jäisi puutteelliseksi. Lisäksi oikeusturvalautakunta toteaa, että liitto on lautakunnan toimivallan kiistämisperusteena vedonnut vain siihen, että kyse on urheilulajin sääntöjen vastaisuudesta. Tämä osoittaa osaltaan, että urheilusäännöstön sääntökohta 019.3 on tässä tapauksessa tulkinnanvarainen sen suhteen, onko sen katsottava rajoittavan A:n valitusoikeutta menettelyvirheiden perusteella. Epäselvässä tilanteessa toimivaltakysymystä on aiheellista tulkita valittajalle edullisella tavalla, jotta muutoksenhakuoikeus ei tarpeettomasti estyisi.

Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että A:n valitus voidaan tutkia.

Sovellettavat sääntömääräykset

Asiassa sovellettavan Suomen Moottoriliitto ry:n (SML) urheilusäännöstön (2023) 010.3 kohdassa määrätään tuomariston asemasta. Kyseisen kohdan kolmannen kappaleen mukaan ainoastaan tuomaristolla on päätösvalta kilpailussa tehdyistä vastalauseista. Käsittelyssä tulee täyttää SML:n vastalauseiden käsittelyyn tarkoitettu lomake. Päätöksestä voidaan vedota SML:n vetoomustuomioistuimeen.  Saman sääntökohdan neljännen kappaleen mukaan tuomaristolla on päätösvalta kurinpitokysymyksissä ja aliasteena määrätä rangaistuksia urheilusäännöstön kohtien 018, 019, 020, 021 mukaisesti. Viidennen kappaleen mukaan tuomariston on aina ennen päätöksentekoa kuultava rangaistuksia määrätessään asianosaista kilpailijaa tai toimitsijaa, ja vastalausetta käsitellessään tuomariston on aina ennen päätöksentekoa kuultava vastalauseen tekijää. Kuudennen kappaleen mukaan tuomariston tulee käsitellä kaikki vastalauseet ja määräämänsä rangaistukset ennen kilpailun päättämistä.

Urheilusäännöstön sääntökohta 021 koskee menettelytapoja kurinpito- ja tuomioelimissä. Kohdan 021.1, joka on otsikoitu ”Oikeus oikeudenkäyntiin”, ensimmäisen kappaleen mukaan oikeudenkäynniksi katsotaan tuomariston, vetoomusistuimen taikka moottoriliiton johtoryhmän tai hallituksen vastalausetta, vetoomusta tai kilpailijan tai toimitsijan rankaisemista koskeva käsittely. Saman sääntökohdan toisen kappaleen mukaan jokaisella, jota rangaistaan Moottoriliiton sääntöjen perusteella, on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai asiamiehen kautta. Kohdan 021.2 toisen kappaleen mukaan avattuaan keskustelun puheenjohtaja kutsuu asianosaiset osapuolet esittämään omat tapauksensa ilman, että todistajat ovat läsnä. Saman kohdan kolmannen kappaleen mukaan asianosaisten osapuolien esitettyä kertomuksensa kurinpito tai tuomioelin kuulee todistajia. Asianosaisilla osapuolilla on oikeus kuulustella kaikkia todistajia näiden todistusten pohjalta. Kohdan neljännen kappaleen mukaan kurinpito- tai tuomioelimen kukin jäsen voi, oikeudenkäynnin joka hetki ja puheenjohtajan luvalla, kuulustella jokaista asianosaista osapuolta samoin kuin todistajia. Kun kaikki todistajat ovat antaneet lausuntonsa, jokainen asianosainen osapuoli voi antaa loppulausuntonsa.

Urheilusäännöstön kohdan 021.3 ensimmäisen kappaleen mukaan kukin asianosainen osapuoli voi kutsua todistajia ja kukin osapuoli on vastuussa omien todistajiensa läsnäolosta ja näistä aiheutuvista kuluista, ellei tuomioistuin asiasta toisin päätä.

Oikeusturvalautakunnan arviointi

Tässä tapauksessa kilpailun johtaja oli kilpailussa antanut valittajalle kymmenen sijan rangaistuksen heiluvan keltaisen lipun vaikutusalueella hyppäämisestä. Valittaja oli tehnyt kilpailupaikalla tuomaristolle vastalauseen, jonka tuomaristo oli hylännyt. Valittaja teki Moottoriliiton vetoomusistuimeen valituksen ja vaati, että hänelle määrätty rangaistus poistetaan. Vetoomuksessaan hän esitti, että hän oli toiminut sääntöjen mukaisesti ja että kilpailun lippumies oli ilmeisesti kirjannut väärän kuljettajan tiedot. Vetoomusistuin ei järjestänyt asiassa suullista käsittelyä eikä täysistuntoa vaan katsoi, että asia voidaan käsitellä vetoomuksen ja sen liitteinä olevien kolmen silminnäkijän todistajanlausunnon, vastalauseen sekä tuomariston pöytäkirjojen perusteella. Vetoomusistuin keskusteli asiasta sähköpostitse ja puhelinneuvotteluissa ja antoi sen jälkeen päätöksen, jolla valittajan vetoomus hylättiin. Päätöksensä perusteluissa vetoomusistuin lausui, ettei mahdollista virhettä kyseisten hyppyjen havainnoinnissa voitu pitää poissuljettuna. Tuomaristo oli kuitenkin päätöksensä perusteluissa todennut, ettei sillä ollut ollut käytössään mitään todistusaineistoa, jonka perusteella tilanne olisi yksiselitteisesti voitu tarkistaa, ja että tuomaristo oli siten päätynyt toimimaan ratatuomarin lausuman mukaisesti. Lisäksi vetoomusistuin viittasi ratkaisussaan urheilusäännöstön sääntökohtiin 021.1 ja 021.3 ja katsoi niiden ilmaisevan pääsäännön, jonka mukaan todistusaineisto ja mahdolliset todistajat on esitettävä ensisijaisesti heti kilpailupaikalla tuomaristolle. Vetoomusistuin katsoi, että sille ei ollut esitetty sellaisia erityisiä syitä, jotka olisivat estäneet valittajaa esittämästä silminnäkijätodistajia jo heti kilpailupaikalla tuomaristolle eikä vetoomusistuin siten voinut poiketa mainitusta pääsäännöstä.

Uudessa käsittelyssään vetoomusistuin pyysi tuomariston puheenjohtajalta selvitystä tapahtumista. Selvityksessään puheenjohtaja viittasi urheilusäännöstön kohtaan 020.3, jonka mukaan vastalauseita kilpailun johtajan tai muun toimitsijan lausumaa tosiasiaa kohtaan ei voida hyväksyä. Silti tuomaristo oli päättänyt käsitellä vastalauseen ja varmistaa asian, mitä vetoomusistuin piti oikeana. Selvityksessään tuomariston puheenjohtaja myönsi, että tuomaristolle oli vastalauseen jättämisen yhteydessä kerrottu A:n halusta tuoda henkilöitä todistamaan. Tuomaristo oli kuitenkin katsonut, että ratatuomarin lausuma tosiasia oli vahvempi kuin ulkopuolisen henkilön lausuma. Päätöksessään vetoomusistuin totesi kilpailijan oikeusturvan kannalta olevan tärkeää, että mahdollisia silminnäkijätodistajia kuullaan asian vaatimassa laajuudessa ennen tuomariston päätöstä. Tätä ei ollut voitu ottaa huomioon vetoomusistuimen ensimmäisessä käsittelyssä, minkä vuoksi vetoomusistuin päätti käsitellä asian uudelleen. Uudessa käsittelyssä vetoomusistuin järjesti suullisen täysistunnon ja kuuli osapuolia sekä valittajan esittämiä todistajia. Sen sijaan ratatuomaria asiassa ei kuultu.

Oikeusturvalautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään korostanut oikeusturvan menettelyllisten takeiden merkitystä erityisesti kurinpitomenettelyissä. Tässä tapauksessa kysymys ei ole ollut erillisestä kurinpitomenettelystä vaan kilpailussa annetusta rangaistuksesta ja siitä seuranneesta urheilijan muutoksenhausta urheilusäännöstön mukaisissa vastalause- ja vetoomusmenettelyissä. Oikeusturvalautakunta toteaa, että myös kilpailusuorituksen arviointia koskevassa muutoksenhakumenettelyssä on olennaista taata urheilijan oikeusturvan toteutuminen.

Tässä tapauksessa kilpailun tuomaristo oli evännyt todistajien kuulemisen. Tuomariston menettelyä on tältä osin pidettävä virheellisenä. Vetoomusistuin on kuitenkin asianmukaisesti kiinnittänyt kyseiseen seikkaan huomiota ja käsitellyt asian uudelleen. Uudessa käsittelyssään vetoomusistuin on kuullut valittajaa, kyseisen kilpailun tuomariston puheenjohtajaa ja kolmea todistajaa. Myös ratatuomari oli kutsuttu kuultavaksi, mutta hän ei ollut ollut läsnä eikä häneen ollut saatu yhteyttä istunnon aikana, mitä vetoomusistuin on päätöksessään pitänyt valitettavana. Vetoomusistuin on kuitenkin todennut, että sillä on ollut mahdollisuus kuulla etäyhteyksin kyseisen kilpailun ratatuomareiden päällikköä. Päätöksessään vetoomusistuin on selostanut asiassa esitettyä näyttöä ja kokonaisharkinnassaan päätynyt katsomaan, ettei ratatuomarin virhettä ollut riittävästi osoitettu mahdolliseksi. Ratkaisu on ollut äänestysratkaisu.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että vetoomusistuimen uudessa käsittelyssä edellä mainittu kilpailun tuomariston menettelyvirhe oli korjaantunut, kun asia oli käsitelty kokonaisuudessaan uudelleen, vetoomusistuin oli järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn ja osapuolia sekä valittajan esittämiä henkilötodistajia oli tuolloin kuultu. Oikeusturvalautakunta toteaa, että välittömyyden periaate huomioon ottaen olisi ollut asianmukaista kuulla suullisessa käsittelyssä myös ratatuomaria henkilökohtaisesti. Toisaalta vetoomusistuin oli kuullut tuomariston puheenjohtajaa sekä kilpailun ratatuomareiden päällikköä. Sitä, ettei vetoomusistuin ollut suullisessa käsittelyssä kuullut ratatuomaria henkilökohtaisesti, ei näissä olosuhteissa ole katsottava sellaiseksi menettelyvirheeksi, että vetoomusistuimen päätös olisi kumottava. Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei asian käsittelyssä ole tapahtunut muitakaan sellaisia menettelyvirheitä, jotka antaisivat aiheen vetoomusistuimen päätöksen kumoamiseen.

Näillä perusteilla valitus on hylättävä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Kristiina Rintala
puheenjohtaja                                                

Paula Klami-Wetterstein
sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Kristiina Rintala, Niko Jakobsson, Terhi Kytö, Tanja Stormbom ja Kimmo Suominen