19/ Nyrkkeily Yhdistys - Osallistumisoikeuden rajoittaminen - Elinkeinovapaus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                          PÄÄTÖS    Nro 19/2015

 

                                                                                           23.6.2015                   Diaarinro 11/2015

 

  

 

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

 

Valmentajan kilpailutoimintaan osallistumisen kieltämistä koskeva Suomen Nyrkkeilyliitto ry:n liittojohtokunnan päätös 12.3.2015

 

ASIA         

Kilpailutoimintaan osallistumisen kieltäminen

 

 

MUUTOKSENHAKIJA

 

A

 

KUULTAVA

 

Suomen Nyrkkeilyliitto ry

 

 

SUOMEN NYRKKEILYLIITTO RY:N LIITTOJOHTOKUNNAN PÄÄTÖS

 

Suomen Nyrkkeilyliitto ry:n (jäljempänä Nyrkkeilyliitto) liittojohtokunta on päätöksessään 11.2.2015 todennut, että valmentajat, jotka ovat toimineet valmentajina ammattinyrkkeilyotteluissa viimeisen puolen vuoden aikana, eivät voi toimia valmentajina eivätkä kulma-avustajina vuoden 2015 miesten ja naisten SM-kilpailuissa. A:n oikaisuvaatimuksen johdosta antamassaan päätöksessä 12.3.2015 Nyrkkeilyliiton liittojohtokunta on katsonut, ettei päätöstä 11.2.2015 ole syytä muuttaa.

 

 

VALITUS PERUSTEINEEN

 

A on valituksessaan vaatinut, että Nyrkkeilyliiton liittojohtokunnan päätös 12.3.2015 kumotaan ja että Nyrkkeilyliitto velvoitetaan korvaamaan hänen lautakuntakulunsa 3.075 eurolla korkoineen.

 

Perusteinaan A on lausunut, että valituksen kohteena oleva päätös on syrjivä ja rajoittaa kohtuuttomasti hänen oikeuksiaan. Suomessa ja muissa pienemmissä nyrkkeilymaissa, joissa ammattilais- ja amatööriurheilijat harjoittelevat yhdessä samoilla harrastuspaikoilla, ammattilaisnyrkkeilyn ja amatöörinyrkkeilyn parissa toimivia valmentajia ja avustajia ei voida erotella toisistaan. Ammattilaistoimintaan osallistuneiden valmentajien ja nyrkkeilijöiden amatöörikilpailuihin osallistumisen kieltäminen on siten Suomessa ongelmallista ja olosuhteiden vastaista.

 

Kansainvälisen Amatöörinyrkkeilyliiton (jäljempänä AIBA) sääntöjä ei olisi tullut soveltaa nyrkkeilyn SM-kilpailuissa myöskään sen vuoksi, että kysymys ei ollut AIBA:n hyväksymästä tai valvomasta kilpailusta, jossa näitä sääntöjä on sovellettava. Nyrkkeilyliitto on soveltanut AIBA:n sääntöjä asiassa sen vuoksi, että se on AIBA:n jäsenyyden myötä velvollinen noudattamaan AIBA:n sääntöjä. Koska kilpailuille ei kuitenkaan ollut haettu AIBA:n virallista hyväksyntää, ei sääntöjä olisi tullut soveltaa. Lisäksi mainittuja sääntöjä on sovellettu asiassa valikoivasti, yksilön oikeuksia kohtuuttomasti rajoittavalla tavalla sekä ratkaisua perustelematta. Epäselvässä tilanteessa sääntöjä olisi tullut tulkita yksilön edun mukaisesti ja myös perusoikeusmyönteisesti. AIBA:n sääntöjen soveltaminen on toisaalta ongelmallista myös sen vuoksi, että sääntöjä päivitetään satunnaisesti. Lisäksi tehty päätös on vakiintuneen käytännön vastainen.  

 

Kansainvälisten lajiliittojen sääntöjä ei voida soveltaa Suomessa kunnioittamatta Suomen oikeusjärjestystä ja perustavanalaatuisia oikeusperiaatteita. Valituksen kohteena oleva päätös on A:n osalta perustuslain ja yksilön toimintavapautta koskevien yleisten oikeusperiaatteiden vastainen. A on Nyrkkeilyliittoa heikommassa asemassa ja vailla mahdollisuuksia kieltäytyä sidonnaisuudesta Nyrkkeilyliittoon. A ei myöskään ole voinut millään tavoin vaikuttaa AIBA:n sääntöjen sisältöön. Yhdistysautonomia ei oikeuta yhdistystä laatimaan ja soveltamaan sääntöjä siten, että yksilön perustuslaissa turvattu oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla estyy. Monopoliaseman omaavan Nyrkkeilyliiton päätös loukkaa nyrkkeilyurheilusta pääasiallisen elantonsa saavan A:n elinkeinon harjoittamisen vapautta, minkä vuoksi se on kumottava. Joka tapauksessa asiassa olisi tullut arvioida, onko A:n oikeuksien rajoittaminen oikeassa suhteessa rajoituksesta saatavaan hyötyyn nähden. Tällaista punnintaa Nyrkkeilyliitto ei kuitenkaan ole tehnyt. Mikäli päätös jäisi voimaan, se vaarantaisi vastaisuudessa myös muiden nyrkkeilyvalmentajien perusoikeudet sekä amatöörinyrkkeilijöiden harrastusmahdollisuudet. Lisäksi muodostunut käytäntö erottelisi eri tasoilla nyrkkeileviä ja valmentavia sekä eri kamppailulajeja harrastavia henkilöitä syrjivällä tavalla. 

 

Valituksen kohteena oleva päätös on syrjivä, koska se poikkeaa selvästi ja asiattomin perustein siitä, mitä vakiintuneesti vastaavissa tilanteissa on päätetty. Näin ollen päätös on myös yhdistyslain vastainen, koska yhdistyksen jäseniä ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti. Vaikka AIBA:n säännöissä on ollut rajoituksia aikaisemminkin, niitä ei ole noudatettu Suomessa. Nyrkkeilyliiton toimintasääntöjen mukaan AIBA:n sääntöjä noudatetaan ainoastaan soveltuvin osin. Mikäli rajoitussäännösten olisi tarkoitettu olevan voimassa Suomessa, olisi rajoitukset tullut kirjata Nyrkkeilyliiton toimintasääntöihin. Toimintasäännöt mahdollistavat lisäksi kohtuuspunninnan, mutta A:n kohdalla sellaista ei ole tehty. Erilaista ja syrjivää kohtelua ei ole perusteltu mitenkään.              

 

Asiassa on rikottu sääntöjen taannehtivan soveltamisen kieltoa. Nyrkkeilyliitto ilmoitti sähköpostilla 11.2.2015, että AIBA oli tarkentanut teknisiä sääntöjään ja kilpailusääntöjään ja että uusia sääntöjä tuli soveltaa 1.2.2015 lukien. Tarkennetut säännöt eivät ole voineet tulla sovellettavaksi aikaisemmin kuin 11.2.2015. A oli ilmoittautunut SM-kilpailuihin jo 30.1.2015, joten hänen osallistumisoikeuttaan tulee arvioida ilmoittautumishetkellä voimassa olleiden säännösten ja vakiintuneiden käytäntöjen perusteella. Kuten edellä on todettu, vakiintuneen käytännön mukaan ammattilaistoimintaan osallistuminen ei ole rajoittanut Suomessa amatöörinyrkkeilyn parissa toimimista.

 

On kohtuutonta, että kurinpidolliseen toimitsijakieltoon rinnastuva päätös on annettu liiton toimintasääntöjen vastaisesti A:lle sähköpostitse tiedoksi vasta 18.2.2015, kaksi päivää ennen SM-kilpailujen alkamista. Aikataulun vuoksi A:lle ja koko nyrkkeilyharrastukselle aiheutui huomattavia ongelmia ja vahinkoa. Päätöksen pysyttämisestä seuraisi huomattavaa haittaa nyrkkeilyn kilpailu- ja harrastustoiminnalle sekä haittaa ja vahinkoa A:n elinkeinonharjoittamiselle myös jatkossa.          

 

      

VASTAUS PERUSTEINEEN

 

Nyrkkeilyliitto on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

 

Perusteinaan Nyrkkeilyliitto on esittänyt, että AIBA:n jäsenenä se on sitoutunut noudattamaan AIBA:n kilpailutoimintaa koskevia sääntöjä sekä teknisiä sääntöjä. Nyrkkeilyliiton toimintasääntöjen mukaan AIBA:n säännöt ja yleiset toimintaohjeet ovat ensisijaisia suhteessa Nyrkkeilyliiton toimintasääntöihin ja -ohjeisiin. Nyrkkeilyliiton toimintasäännöt sitovat jäseniä ja sääntöihin sitoutuneita toiminnassa mukana olevia tahoja. Sääntöihin sitoudutaan seurajäsenyyden kautta, sopimuksella tai lunastamalla liiton lisenssi, jossa lisenssin lunastava henkilö sitoutuu noudattamaan Nyrkkeilyliiton ja AIBA:n kilpailusääntöjä.

 

AIBA on halunnut erottaa selkeästi järjestäytyneen olympiatyylin nyrkkeilyn ja useamman eri organisaation hallinnoiman ammattilaisnyrkkeilyn toisistaan. Sen vuoksi ammattilaisnyrkkeilyyn osallistuvat henkilöt voivat osallistua olympiatyylin nyrkkeilyyn vain tietyin AIBA:n säännöissä määrätyin ehdoin. AIBA:n teknisissä säännöissä ja kilpailusäännöissä kielletään valmentajia, jotka ovat toimineet valmentajina ammattinyrkkeilyotteluissa, toimimasta valmentajina tai kulma-avustajina kansallisissa kilpailuissa. A:lle voidaan myöntää oikeus toimia olympiatyylin nyrkkeilyn parissa, jos hän täyttää teknisten määräysten kuuden kuukauden karenssia koskevan edellytyksen.

 

Nyrkkeilyliitto on yleishyödyllinen yhteisö, joka edustaa olympiatyylin nyrkkeilyä ja on sitoutunut yleisiin urheiluyhteisön eettisiin periaatteisiin, kuten antidopingtyöhön. Ammattinyrkkeily ei ole samalla tavoin sitoutunut yleisiin eettisiin periaatteisiin eikä sitä velvoita samalla tavalla julkisen vallan eikä kattojärjestön sääntely. Olympiatyylin nyrkkeily ei ole elinkeinotoimintaa, vaan yleishyödyllistä toimintaa, joka rahoitetaan pääosin julkisin varoin. Kilpailuissa ei makseta rahapalkintoja. Sen sijaan ammattinyrkkeily on puhdasta liiketoimintaa. Ammattinyrkkeilyn harjoittamista ei ole Suomessa rajoitettu, joten Nyrkkeilyliiton liittojohtokunnan päätös ei vaikeuta A:n ammatinharjoittamista.

 

Jos henkilö valitsee ammattilaisnyrkkeilyn, hän ei pääsääntöisesti voi toimia olympiatyylin nyrkkeilyn parissa. AIBA:n asiaa koskeva sääntely on ollut voimassa jo 24.3.2011 lukien. Uusimmat sääntömuutokset 1.2.2015 eivät ole koskeneet tätä asiaa. AIBA:n sääntöjen noudattamatta jättäminen voisi johtaa Nyrkkeilyliiton erottamiseen AIBA:sta tai liiton sulkemiseen kansainvälisen kilpailutoiminnan ulkopuolelle. Uhka on todellinen, sillä viime vuonna Pohjoismaista sekä Norja että Tanska suljettiin AIBA:n sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi kansainvälisen kilpailutoiminnan ulkopuolelle.

 

Helmikuussa 2015 järjestettyjen SM-kilpailujen päivämääristä ja järjestelyistä oli ilmoitettu Euroopan maanosaliitolle EUBC:lle kilpailusääntöjen mukaisesti. Lisäksi kilpailusääntöjen mukaan AIBA:n teknisiä sääntöjä ja kilpailusääntöjä tulee noudattaa joka tapauksessa, vaikka kilpailuilla ei olisikaan AIBA:n virallista statusta. A:n väite, jonka mukaan AIBA:n sääntöjä ei olisi tullut soveltaa SM-kilpailuissa, on siten perusteeton. Nyrkkeilyliiton hallituksena toimiva liittojohtokunta on ollut oikea elin käsittelemään A:n asian. Sääntöjä ei ole sovellettu asiassa valikoivasti, vaan ratkaisu on perustunut selkeästi voimassa olevaan sitovaan sääntöön. Liitto oli evännyt osallistumisoikeuden SM-kilpailujen yhteydessä muiltakin sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät olleet olleet AIBA:n sääntöjen mukaan edustuskelpoisia, joten kohtelu on ollut yhdenvertaista. Mikäli osallistumisoikeutta ei olisi evätty, olisi tästä seurannut vastalauseita muilta tahoilta. Sääntöjen soveltaminen ei ole ollut Suomen oikeusjärjestyksen vastaista, vaikka se rajoittaakin eräiden tahojen osallistumista liiton alaiseen kilpailutoimintaan.

 

Sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraava kilpailutoiminnan ulkopuolelle sulkeminen tarkoittaisi sitä, että suomalaiset nyrkkeilijät eivät voisi osallistua olympialaisiin eivätkä MM-kilpailuihin. Päätöksen kumoaminen merkitsisi siten suomalaisen huippuamatöörinyrkkeilyn loppua ja vaikuttaisi haitallisesti lajin tulevaan kilpailutoimintaan ja harrastajamääriin. Lisäksi tällaisella ratkaisulla olisi haitallinen vaikutus myös laajemmin yleishyödyllisen liikunnan ja urheilun järjestötoiminnan tulevaisuuteen. Tämänkaltainen yhdistysautonomian rajoittaminen ammatinharjoittamisen vapauden perusteella murentaisi pohjaa järjestöjen toimintaedellytyksiltä.  

 

 

VASTASELITYS

 

A on Nyrkkeilyliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut, että Nyrkkeilyliitto ei ole valituksenalaisessa päätöksessä eikä myöhemminkään perustellut A:n osallistumisoikeuden epäämistä hyväksyttävällä tavalla. Tapauksessa on kysymys A:n etujen ja oikeuksien perustavanlaatuisesta loukkauksesta. Yksilön oikeuksia ei voida sivuuttaa liittojen välisen kanssakäymisen perusteella. AIBA:n säännöt olisi tullut jättää soveltamatta siltä osin kuin sääntöjen soveltaminen johtaa perusoikeusloukkaukseen. Nyrkkeilyliitto on käyttänyt asiassa vahvempaa asemaansa ja harkintavaltaansa väärin ja sen päätöstä on pidettävä Suomen oikeusjärjestyksen vastaisena.   

 

Lähtökohtaisesti AIBA:n sääntöjä ei olisi tullut soveltaa SM-kilpailuissa lainkaan. Lisäksi tätä asiaa koskevat rajoitusmääräykset ovat tulkinnanvaraisia ja epäselviä, minkä vuoksi niitä olisi tullut tulkita A:n kannalta myönteisesti. Näin etenkin, kun AIBA:n sääntöjen ensisijaisuus pätee Nyrkkeilyliiton toimintasääntöjen mukaan ainoastaan ristiriitatilanteissa ja koska ylikansallista suoraan soveltamista tai automaattista etusijaa ei voida hyväksyä myöskään yhdistyslaissa säädetyn perusteella. Nyrkkeilyliiton toimintasääntöjen mukaan AIBA:n sääntöjä tulee soveltaa vain soveltuvin kohdin. Nyt sovellettu sääntökohta olisi tämän säännöksen nojalla tullut jättää soveltamatta. Nyrkkeilyliitto ei myöskään ole selvittänyt, miksi osallistumisoikeus on evätty vastaavassa asemassa olevista henkilöistä ainoastaan A:lta.    

 

Nyrkkeilyliiton väite, jonka mukaan amatöörinyrkkeilyyn ei liity elinkeinotoimintaa, on virheellinen. Myös amatöörinyrkkeilyssä maksetaan tavallisesti valmentajille ja muille toimihenkilöille erilaisia korvauksia. Amatöörikilpanyrkkeily ei siten ole vain yleishyödyllistä toimintaa, joka eroaisi täysin ammattilaisnyrkkeilystä. Joka tapauksessa jokaisella tulee olla perustuslaissa edellytetyllä tavalla oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Nyrkkeilyliiton päätös estää sen omien sääntöjen vastaisella tavalla nyrkkeilyharrastuksen edistämistä Suomessa. Nyrkkeilyliitto ei myöskään ole kiistänyt sitä, että osallistumisoikeuden epääminen rinnastuu kurinpidolliseen toimitsijakieltoon ja päätös on siten annettu virheellisessä menettelyssä.       

 

 

 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

    

Käsittelyratkaisu

 

Valittajan oikeussuojan tarve

 

Amatöörinyrkkeilyn vuoden 2015 SM-kilpailut, joihin osallistumista valituksen kohteena oleva Nyrkkeilyliiton liittojohtokunnan päätös koskee, on järjestetty helmikuussa 2015. A on toimittanut valituksensa oikeusturvalautakunnalle vasta kilpailujen jälkeen, 1.4.2015.

 

Asiassa on kysymys muun ohella siitä, voidaanko nyrkkeilyvalmentajan osallistumista amatöörinyrkkeilykilpailuihin rajoittaa sillä perusteella, että tämä on toiminut edeltäneen kuuden kuukauden aikana ammattilaisnyrkkeilyn parissa. A on työskennellyt sekä ammattilaisnyrkkeilijöiden että amatöörinyrkkeilijöiden valmentajana. Ilmoituksensa mukaan hän saa elantonsa pääosin nyrkkeilystä. Tähän nähden ja koska asialla on vaikutusta myös muiden vastaavassa asemassa nyt ja vastaisuudessa olevien ammattivalmentajien mahdollisuuksiin toimia nyrkkeilyvalmentajana, oikeusturvalautakunta katsoo, että ratkaisun antamiselle asiassa on riittävä oikeudellinen intressi. Oikeusturvalautakunta ottaa siten asian ratkaistavakseen. 

 

Suullinen käsittely

 

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella ja koska asianosaiset eivät ole pyytäneet suullista käsittelyä. 

 

 

Pääasiaratkaisu

 

Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

 

A on riidattomasti toiminut valmentajana ammattilaisnyrkkeilyssä kuuden kuukauden ajanjaksolla ennen helmikuussa 2015 järjestettyjä amatöörinyrkkeilyn SM-kilpailuja. Nyrkkeilyliiton liittojohtokunta on päätöksissään 11.2.2015 ja 12.3.2015 katsonut, että Kansainvälisen Amatöörinyrkkeilyliiton (AIBA) Nyrkkeilyliittoa ja sen toimintaan osallistuvia henkilöitä sitovien sääntöjen perusteella osallistumisoikeus SM-kilpailuihin tuli evätä henkilöiltä, jotka olivat toimineet valmentajina ammattinyrkkeilyotteluissa viimeisen puolen vuoden aikana. Tämän vuoksi A:n ei ole sallittu toimia valmentajana vuoden 2015 SM-kilpailuissa.       

 

Asiassa on oikeusturvalautakunnassa kysymys ensinnäkin siitä, onko asiassa tullut soveltaa AIBA:n teknisiä sääntöjä ja kilpailusääntöjä. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko Nyrkkeilyliitto sääntöjä soveltamalla loukannut A:n perustuslaissa turvattua elinkeinovapautta. Kolmanneksi asiassa on kysymys siitä, onko asian lopputulos A:n kannalta kohtuuton ja neljänneksi vielä siitä, onko asiassa loukattu yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.  

 

Väitetyt menettelyvirheet

 

A on muun ohella esittänyt, että Nyrkkeilyliitto on menetellyt virheellisesti asiaa käsitellessään ja toimittaessaan päätöksen tiedoksi A:lle. Asiassa olisi tullut soveltaa kurinpitoa koskevia toimintasääntöjä, koska osallistumisoikeuden epääminen rinnastuu toimitsijakieltoon. Lisäksi A on katsonut, että päätös on virheellinen sen vuoksi, että sitä ei ole perusteltu.

 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että asiassa ei ole kysymys A:lle määrätystä kurinpitoseuraamuksesta, vaan osallistumisoikeutta koskevien sääntöjen soveltamisesta. Nyrkkeilyliiton toimintasäännöissä ei ole säännelty sitä, millä tavoin tieto osallistumisoikeudesta tai sen epäämisestä on toimitettava kilpailuun ilmoittautuneelle. Esitetyn selvityksen perusteella päätös 11.2.2015 oli toimitettu A:lle sähköpostitse 18.2.2015, kaksi päivää ennen nyrkkeilyn SM-kilpailujen alkamista.

 

Tältä osin oikeusturvalautakunta toteaa, että huomioon ottaen asian suuri merkitys A:lle ratkaisu olisi tullut saattaa A:n tietoon ensi tilassa sen antamisen jälkeen. Tähän nähden tiedoksiannon, jonka suorittamisessa sähköpostia on pidettävä asian kiireellisyyden vuoksi asianmukaisena tiedonkulun välineenä, olisi tullut tapahtua nopeammin kuin vasta viikon päästä ratkaisun antamisesta. Viive ratkaisun tiedoksiannossa ei kuitenkaan ole sellainen menettelyvirhe, jonka vuoksi päätös tulisi kumota. 

 

Nyrkkeilyliitto on perustanut päätöksensä siihen, että sitä velvoittavien sääntöjen perusteella ammattilaisnyrkkeilyssä toimineiden valmentajien tulee olla kuusi kuukautta erossa ammattilaisnyrkkeilystä ennen kuin nämä voivat saada osallistumisoikeuden amatöörinyrkkeilyn SM-kilpailuihin. Tämä käy ilmi sekä päätöksestä 11.2.2015 että päätöksestä 12.3.2015. Päätöksen perusteluja ei siten voida pitää sillä tavoin puutteellisina, että päätös tulisi tästä syystä kumota.

 

Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia menettelyvirheitä, joiden vuoksi valituksen kohteena oleva päätös tulisi kumota.

  

AIBA:n sääntöjen soveltaminen Nyrkkeilyliiton järjestämissä nyrkkeilyn SM-kilpailuissa

 

Nyrkkeilyliiton toimintasääntöjen 2 §:n mukaan liiton tarkoituksena on toimia niiden nyrkkeilyn alalla Suomessa toimivien yhdistysrekisteriin merkittyjen seurojen aatteellisena järjestönä ja yhdyssiteenä, jotka näiden ja AIBA:n sääntöjen edellyttämin tavoin edistävät kansamme harrastusta nyrkkeilyyn.

 

Toimintasääntöjen 3 §:n 4 kohdan mukaan edellisessä pykälässä mainittua tarkoitustaan liitto toteuttaa valvomalla edellä olevien ja AIBA:n amatööri-, kilpailukelpoisuus- ja edustussääntöjen noudattamista sekä ratkaisemalla niitä koskevat rikkomukset ja riitaisuudet. Saman pykälän 5 kohdan mukaan liitto toteuttaa tarkoitustaan myös edustamalla jäsenliittona AIBA:a Suomessa ja valvomalla sen sääntöjen ja määräysten noudattamista.

 

Nyrkkeilyliiton hallituksena toimivaa liittojohtokuntaa koskevat säännökset ovat toimintasääntöjen 16 - 21 §:ssä. Sääntöjen 19 §:n mukaan liittojohtokunta toimii liiton toimeenpanevana elimenä hoitaen liiton asiat lain, näiden sääntöjen ja liiton kokousten päätösten sekä soveltuvin kohdin AIBA:n sääntöjen mukaisesti.

 

Edelleen toimintasääntöjen 26 §:n mukaan mikäli Suomen Nyrkkeilyliiton ja AIBA:n kilpailusäännöt ja yleiset toimintaohjeet ovat ristiriidassa toistensa kanssa, noudatetaan AIBA:n määräyksiä.  

 

AIBA:n 1.2.2015 voimaan tulleiden teknisten sääntöjen mukaan kaikkien AIBA:n jäsenliittojen on noudatettava kaikissa kilpailuissaan AIBA:n teknisiä sääntöjä (“These AIBA Technical Rules applying to AOB, APB and WSB are the only Technical Rules worldwide which AIBA National Member Federations, boxing members, clubs and boxing family must follow and respect in all their competitions in accordance to activities at all levels. No National Federation may develop its own Technical Rules that are contradictory to these AIBA Technical Rules.”). 

 

AIBA:n kilpailusääntöjen liite A sisältää tarkempia määräyksiä AIBA:n alaisista kilpailuista ja niissä noudatettavista säännöistä. Liitteen kohdan 2.1.2 mukaan AIBA:n teknisiä sääntöjä ja kilpailusääntöjä on noudatettava siitä riippumatta, onko kansallisen tason kilpailu hyväksytty AIBA:n alaiseksi kilpailuksi vai ei (”All other competitions may be AOB Competitions or not, which is something the Host National Federation has the liberty to choose. However, even in the case of non-recognized AOB Competitions, the AIBA Technical Rules and these AOB Competition Rules must apply anyway.”).  

 

A on valituksessaan katsonut, että AIBA:n sääntöjä ei olisi tullut soveltaa nyrkkeilyn SM-kilpailuissa muun ohella sen vuoksi, että SM-kilpailut eivät olleet AIBA:n hallinnoima tai hyväksymä virallinen kilpailu. Tältä osin oikeusturvalautakunta katsoo, että sekä Nyrkkeilyliiton omia toimintasääntöjä että AIBA:n teknisiä sääntöjä ja kilpailusääntöjä, joita Nyrkkeilyliitto AIBA:n jäsenenä on toiminnassaan velvollinen noudattamaan, on tulkittava siten, että SM-kilpailuissa on tullut noudattaa AIBA:n sääntöjä. Edellä selostetun AIBA:n kilpailusääntöjen liitteen A kohdan 2.1.2 perusteella kansallisen jäsenliiton harkittavaksi yksittäistapauksessa jää, hakeeko se tietylle kilpailulle AIBA:n hyväksynnän vai ei. Sen sijaan jäsenliiton harkinnassa ei edellä selostettujen sääntöjen perusteella ole se, sovelletaanko sen alaisissa kilpailuissa AIBA:n sääntöjä vai ei. AIBA:n säännöissä on nimenomaisesti mainittu, että sääntöjä on noudatettava kansallisissa kilpailuissa kaikilla tasoilla ja että jäsenliitot eivät voi antaa sääntömääräyksiä, jotka ovat ristiriidassa AIBA:n sääntöjen kanssa. Näin ollen Nyrkkeilyliitto on lähtökohtaisesti ollut velvollinen soveltamaan AIBA:n sääntöjä arvioidessaan muun ohella sitä, kenelle voidaan myöntää osallistumisoikeus SM-kilpailuihin. 

 

A:n esittämän väitteen johdosta oikeusturvalautakunta toteaa lisäksi, että asiassa ei ole kysymys myöskään sääntöjen taannehtivasta soveltamisesta A:n vahingoksi. Esitetyn selvityksen perusteella jäljempänä selostettava AIBA:n teknisten sääntöjen osallistumisrajoitusta koskeva sääntömääräys on pysynyt sisällöltään muuttumattomana ainakin vuodesta 2011 lukien.

 

AIBA:n teknisten sääntöjen osallistumisoikeuden rajoittamista koskeva sääntömääräys 

 

AIBA:n teknisten sääntöjen kohdan 16.1.2 mukaan ammattilaisnyrkkeilyn parissa toimiva valmentaja ei voi toimia AIBA:n alaisissa amatöörinyrkkeilyotteluissa valmentajana tai avustajana millään tasolla, ellei hän ole ollut erossa kaikesta ammattilaisnyrkkeilyyn liittyvästä toiminnasta vähintään kuuden kuukauden ajan ja ole lisäksi AIBA:n hyväksymä rekisteröity valmentaja (”Any Coach active in professional boxing will not be allowed to be a Coach and/or Second in AIBA Competitions at any level unless this Coach has resigned from any involvement in professional boxing for a period of at least six (6) months and is certified by AIBA as a registered Coach.”).

 

Oikeusturvalautakunnan toimivalta

 

Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että yhdistyksen tarkoituksenmukaisuusharkintaa sisältävän sääntömääräyksen tulkintaa voidaan pitää sääntöjen vastaisena, jos päätös poikkeaa selvästi asiattomin perustein siitä, mitä vakiintuneesti vastaavissa tilanteissa on päätetty tai jos kysymys on esimerkiksi lain kieltämästä syrjinnästä tai muusta perusoikeuksien loukkaamisesta (UOL 13/2009 ja 4/2012).

 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että vastaavalla tavalla kuin yhdistyksen suorittaman, perusoikeuksien loukkaamiseen johtavan tarkoituksenmukaisuusharkinnan lopputulosta voidaan pitää yhdistyksen sääntöjen vastaisena, myös yhdistyksen soveltama sääntömääräys voi sellaisenaan johtaa perustuslain turvaamien perusoikeuksien vastaiseen lopputulokseen (UOL 4/2014). Oikeusturvalautakunta on velvollinen ottamaan päätöksen sääntöjen vastaisuutta arvioidessaan huomioon perustuslain määräykset siltä osin, kuin niiden sisältöä ja soveltumista arvioitavana olevaan asiaan voidaan pitää riidattomana. Oikeusturvalautakunnalla on tällöin toimivalta todeta, että sääntöä, jonka soveltaminen johtaisi perustuslain vastaiseen lopputulokseen, ei voida soveltaa yhdistyksen päätöksenteossa. Sillä, että kysymys on urheilulajin kansainvälisen kattojärjestön säännöissä olevasta määräyksestä, jota kansallinen lajiliitto on jäsenyytensä perusteella velvollinen soveltamaan, ei ole merkitystä arvioitaessa lopputuloksen perustuslainmukaisuutta ja siten sitä, voidaanko määräystä soveltaa kysymyksessä olevassa tapauksessa.

 

Edellä lausutun perusteella oikeusturvalautakunta toteaa, että se voi toimivaltansa puitteissa arvioida sitä, johtaako valmentajan osallistumisoikeutta koskevan sääntökohdan soveltaminen käsiteltävänä olevassa asiassa A:n perusoikeuksia loukkaavaan lopputulokseen ja voidaanko ammattilaisnyrkkeilyssä toimimiseen perustuvaa rajoitusta siten soveltaa tässä asiassa.  

 

Osallistumisoikeuden rajoittamista koskeva sääntömääräys perustuslain 18 §:n valossa

 

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

 

Siltä osin kuin kysymys on ammatikseen urheilevista tai valmentavista henkilöistä, säännös on otettava huomioon myös urheilutoiminnassa.

 

Arvioidessaan sitä, johtaako nyt kysymyksessä oleva osallistumisoikeuden rajoittamista koskeva sääntömääräys perustuslain 18 §:ssä tarkoitettua A:n perusoikeutta loukkaavaan lopputulokseen oikeusturvalautakunta ensinnäkin toteaa, että toisin kuin A on katsonut, kysymyksessä olevaa rajoitussäännöstä ei voida pitää epäselvänä tai tulkinnanvaraisena, vaan esillä olevan tosiseikaston kannalta arvioituna sinänsä tarkkarajaisena ja täsmällisenä.

 

Sääntömääräyksen perusteen osalta oikeusturvalautakunta toteaa seuraavaa.

 

Kuten Nyrkkeilyliitto on vastauksessaan todennut, AIBA ja sen kansalliset jäsenliitot pyrkivät sääntelyllään pitämään amatöörinyrkkeilyn selvästi erillään ammattilaisnyrkkeilystä. Ammattilaisnyrkkeilijät eivät edelleenkään voi osallistua esimerkiksi olympialaisiin nyrkkeilyssä. Ammattilaisnyrkkeilyn ja amatöörinyrkkeilyn eli niin sanotun olympiatyylin nyrkkeilyn säännöt poikkeavat myös jonkin verran toisistaan. Pelkistäen kysymys on saman lajin eri muodoista.

 

Nyrkkeilyliitto on vastauksessaan todennut, että ammattilaisnyrkkeilyn parissa toimivien urheilijoiden ja valmentajien osallistumisoikeuden rajoittaminen amatöörinyrkkeilyssä perustuu siihen, että amatöörinyrkkeily on yleishyödyllistä toimintaa, jota rahoitetaan pääosin julkisin varoin ja jossa ei makseta rahapalkintoja. Ammattilaisnyrkkeilyssä sen sijaan on kysymys puhtaasti liiketoiminnasta ja sen piirissä toimivat useat eri liitot ja toimijat eivät ole samalla tavoin sitoutuneita urheiluyhteisön eettisiin periaatteisiin ja esimerkiksi antidopingtyöhön kuin AIBA ja sen alaisuudessa toimivat kansalliset jäsenliitot.

 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että nyt tarkasteltavana oleva määräys ei rinnastu rajoittavuudeltaan esimerkiksi kilpailukieltoon lajissa, jossa toiminnasta tietyssä maassa vastaa vain yksi lajiliitto. Amatööristatuksen omaava nyrkkeilijä tai valmentaja voi jatkaa uraansa amatöörinyrkkeilyn parissa tai vaihtoehtoisesti siirtyä ammattilaisnyrkkeilyn piiriin, jossa ansaintamahdollisuudet ovat yleisesti ottaen paremmat. Kielto osallistua samanaikaisesti molempien nyrkkeilymuotojen toimintaan rajoittaa sinänsä valmentajan mahdollisuuksia hankkia elantonsa valitsemallaan tavalla. Se ei kuitenkaan estä toimeentulon hankkimista nyrkkeilytoiminnasta.

 

Oikeusturvalautakunta katsoo, että ammattilaisnyrkkeilijöiden ja näiden valmentajien osallistumisoikeutta amatöörinyrkkeilytoimintaan rajoittavalle sääntelylle on esitetty olevan asiallinen ja hyväksyttävä peruste. Suurelta osin julkisin varoin rahoitettavassa yleishyödyllisessä toiminnassa toiminnan itsensä on oltava riittävän tarkasti säänneltyä ja valvottua. Ammattinyrkkeilyssä toiminnan sääntely ja valvonta poikkeavat tältä osin olennaisesti amatöörinyrkkeilystä, joka Suomessa kuuluu esimerkiksi Maailman Antidopingtoimisto WADA:n ja Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n sääntelyn ja valvonnan alaisuuteen. Eri nyrkkeilymuotojen erilaisten sääntöjen ja käytäntöjen välinen raja olisi omiaan hämärtymään, mikäli urheilijat ja valmentajat voisivat toimia rajoituksetta kummankin urheilumuodon parissa. Näin etenkin, kun kysymys on kilpaurheilusta. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että ammattilaisnyrkkeilyssä toimivien henkilöiden osallistumisoikeuden rajoittaminen amatöörinyrkkeilykilpailuissa on elinkeinovapauden estämättä lähtökohtaisesti hyväksyttävää. Tällainen osallistumisoikeuden rajoittaminen lajiliiton säännöissä ei myöskään ole täysin poikkeuksellista. 

 

Edellä selostetun AIBA:n teknisten sääntöjen kohdan 16.1.2 mukaan ammattilaisnyrkkeilyn parissa toimiva valmentaja ei voi toimia AIBA:n alaisissa amatöörinyrkkeilyotteluissa, ellei hän ole ollut erossa kaikesta ammattilaisnyrkkeilyyn liittyvästä toiminnasta vähintään kuuden kuukauden ajan. Oikeusturvalautakunta toteaa, että osallistumisoikeutta rajoittavan sääntelyn tarkoituksena oleva ammattilaisnyrkkeilyn ja amatöörinyrkkeilyn erillään pitäminen edellyttää amatöörinyrkkeilyn puolelle siirryttäessä tietyn mittaista siirtymäaikaa, jonka aikana kysymyksessä olevan henkilön on osoitettava lopettaneensa ammattilaisnyrkkeilytoimintansa ainakin toistaiseksi. Mikäli siirtyminen ammattilaisnyrkkeilystä amatöörinyrkkeilytoimintaan olisi mahdollista välittömästi, ilman minkäänlaista siirtymäaikaa, sääntely menettäisi käytännössä merkityksensä.

 

Ottaen rajoituksen taustalla olevan painavan ja hyväksyttävän intressin ohella huomioon sen, että elannon hankkimista ammattilaisnyrkkeilystä ei ole millään tavoin rajoitettu, vaan kysymys on valintatilanteesta kahden eri urheilumuodon välillä, oikeusturvalautakunta kokonaisuutena arvioiden katsoo, että osallistumisoikeuden rajoittamista ja kuuden kuukauden siirtymäaikaa ei ole pidettävä myöskään suhteellisuusperiaatteen vastaisina. Näin ollen osallistumisoikeuden rajoittamista koskevaa säännöstä on voitu soveltaa A:n tapauksessa.  

                 

                  Tapauskohtainen kohtuuttomuus

 

Asiassa on vielä arvioitava, johtaako rajoitussäännöksen soveltaminen käsiteltävänä olevassa tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Edellä kerrotun mukaisesti AIBA:n teknisten sääntöjen osallistumisoikeuden rajoittamista koskevaa sääntömääräystä ei ole muutettu viimeisten sääntömuutosten yhteydessä. Rajoituksen ja siihen sisältyvän siirtymäajan on siten täytynyt olla A:n tiedossa kuusi kuukautta ennen helmikuussa 2015 järjestettyjä nyrkkeilyn SM-kilpailuja. Näin ollen A on voinut valita, jättäytyykö hän ammattilaisnyrkkeilyn ulkopuolelle riittävän ajoissa ennen kysymyksessä olevia SM-kilpailuja, voidakseen toimia niissä valmentajana. Rajoituksen ei toisaalta voida katsoa kilpailukiellon tavoin estäneen A:ta harjoittamasta ammattiaan nyrkkeilyvalmentajana edes mainitun kuuden kuukauden ajan, koska A on voinut jatkaa toimimista ammattilaisnyrkkeilyn parissa rajoituksetta ja ansaita näin elantonsa nyrkkeilystä. Muutoinkaan asiassa ei ole ilmennyt, että osallistumisoikeuden SM-kilpailuihin epäävä päätös olisi johtanut A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Yhdenvertainen kohtelu

 

A on valituksessaan esittänyt, että osallistumisoikeus SM-kilpailuihin oli evätty vastaavassa asemassa olevista henkilöistä ainoastaan A:lta.

 

Oikeusturvalautakunta toteaa asiakirjoista ilmenevän, että Nyrkkeilyliitto oli pyrkinyt selvittämään, olivatko SM-kilpailuihin ilmoittautuneet henkilöt toimineet ammattilaisnyrkkeilyssä valmentajina tai kulma-avustajina AIBA:n toimintasääntöjen 16.1.2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Muiden kuin A:n osalta näyttö ei ollut ollut riittävää osoittamaan mainitussa sääntökohdassa tarkoitettua osallistumisoikeuden epäämiseen johtavaa toimintaa.

 

Asiassa ei ole ilmennyt, että valituksen kohteena oleva päätös olisi poikennut A:n vahingoksi vakiintuneesta käytännöstä tai että osallistumisoikeutta rajoittavaa säännöstä olisi sovellettu muutoin syrjivästi. Valituksen kohteena olevaa päätöstä ei siten ole kumottava sen vuoksi, että päätös loukkaisi yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.    

 

Arvioinnin lopputulos

 

Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että Nyrkkeilyliiton liittojohtokunnan soveltama AIBA:n osallistumisoikeutta rajoittava sääntömääräys ei ole sellaisenaan perustuslain 18 §:n vastainen tai A:ta syrjivä. Mainitun sääntömääräyksen soveltamisen ei ole myöskään näytetty johtaneen käsiteltävänä olevassa asiassa A:n perusoikeuksia loukkaavaan tai muutoin kohtuuttomaan lopputulokseen. Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan syytä kumota valituksen kohteena oleva päätös.

 

Lautakuntakulut

 

Asian näin päättyessä A vastaa omista lautakuntakuluistaan asiassa.

 

 

Päätöslauselma

 

Valitus hylätään. Suomen Nyrkkeilyliitto ry:n liittojohtokunnan päätöstä 12.3.2015 ei kumota.

 

A:n lautakuntakulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

 

Valitusmaksua ei palauteta.

 

 

Ratkaisu oli yksimielinen.

 

 

 

 

 

Jukka Sippo                                                        Samuli Sillanpää

 

puheenjohtaja                                                    sihteeri

 

 

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Jarmo Hirvonen, Pia Ek, Johanna Lahti ja Thomas Stenius.