Eriävä mielipide

Eri mieltä olevan jäsenen Pekka Timosen lausunto:

Oikeudellinen arviointi

 

Tiisanojaa ja Tompuria on ennen kilpailukiellon määräämistä kuultu. Heille ei ole voinut jäädä epäselväksi, mistä tapahtumasta oli kysymys. Kurinpitomenettelyssä tapahtuva kuuleminen ei edellytä kirjallisen syytekirjelmän esittämistä eikä muutoinkaan vastaavaa menettelyä kuin rikosprosessissa. Riittävää on, että kuultava tietää, mistä tapahtumasta on kysymys. Asian käsittely SUL:n hallituksessa on ollut muodollisesti asianmukaista.

Tiisanoja ja Tompuri ovat SUL:n kanssa tekemissään yhteistyösopimuksissa sitoutuneet noudattamaan myös IAAF:n sääntöjä. SUL:n hallitus on ylittämättä toimivaltaansa voinut arvioida heidän menettelyään myös IAAF:n sääntöjen valossa.

Ulkomailla pidettävä harjoitusleiri ja siihen liittyvät matkat kuuluvat SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin urheilun piiriin.

Tilanteen oikeudellisessa arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon se, että SUL on päätöksenteossaan poikennut Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n valvontalautakunnan 16.12.2002 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan Tiisanoja ja Tompuri ovat syyllistyneet dopingrikkomukseen. ADT:n valvontalautakunnan 22.1.2003 antaman lausunnon mukaan SUL olisi voinut rangaista Tiisanojaa ja Tompuria myös vähäisemmällä rangaistuksella kuin kilpailukiellolla.

SUL:n olisi asiaa ratkaistessaan tullut noudattaa ADT:n valvontalautakunnan päätöstä, sillä SUL on urheilun lajiliittona sitoutunut dopingin vastaisessa työssä päätöksentekojärjestelmään, jossa ADT:n valvontalautakunta ratkaisee kysymykset dopingiin osallistumisesta ja dopingin edistämisestä. Kun SUL on kuitenkin jättänyt noudattamatta valvontalautakunnan päätöstä, asia ei ole oikeusturvalautakunnan arvioitavana dopingrikkomuksena.

Vaikka kyseessä ei SUL:n mukaan ole dopingrikkomus, tilannetta voidaan arvioida SUL:n sääntöjen ja IAAF:n sääntöjen yleisluonteisen sääntökohtien mukaisesti liikunnan eettisten arvojen ja reilun pelin periaatteiden vastaisena tai urheilun mainetta vahingoittavana käyttäytymisenä.

Doping kaikissa muodoissaan tuo urheilulle kielteistä julkisuutta ja vaikuttaa sitä kautta merkittävästi urheilujärjestöjen talouteen ja toimintaedellytyksiin. Ammattiurheilijoille tämän on täytynyt olla täysin selvää sen vuoksi, että asia on ollut Suomessa näkyvästi esillä. SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdan ja IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdan nojalla voidaan perustellusti katsoa, ettei huippu-urheilijan tule hankkiutua tilanteeseen, jossa hänen toimintansa voidaan kytkeä dopingiin. Sama merkitys on urheilijan ja lajiliiton sopimuksella, sillä ei voida ajatella, että lajiliiton ja urheilijan yhteistyösopimus tuottaisi urheilijalle vain oikeuksia mutta ei velvollisuuksia.

Nyt kysymyksessä oleva urheilun piirissä tapahtunut dopingaineiden hallussapito, jolle ei ole ollut lääkinnällisesti perusteltua syytä ja joka aineiden määrä ja laatu huomioon ottaen selittyy ainoastaan omalla dopingin käytöllä tai dopingaineiden levittämisellä, rikkoo liikunnan eettisiä arvoja ja reilun pelin periaatteita SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin sekä vahingoittaa urheilun mainetta IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdassa tarkoitetuin tavoin.

Enempää dopingsäännöstö, SUL:n soveltamat säännöt kuin urheilijoiden sopimuksetkaan eivät kuitenkaan tue näkemystä siitä, että urheilijalla tällaisessa tapauksessa olisi velvollisuus ottaa yhteyttä liittoon ja ilmoittaa menettelystään tai testauttaa itsensä. Tämä olisi ollut omiaan parantamaan urheilijoiden omaa uskottavuutta ja minimoimaan asiasta SUL:lle ja yleisurheilulle aiheutunutta haittaa, mutta tällaista itsensä ilmiantamiseen rinnastuvaa velvollisuutta ei voida asettaa ilman riittävän täsmällistä sääntöjen tai urheilijasopimuksen kohtaa.

Rangaistuksen mittaaminen

Liikunnan eettisten arvojen ja reilun pelin periaatteiden rikkomisesta tai muusta epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä määrättävä rangaistus on yleisen kurinpitokäytännön mukaan normaalisti varoitus. Kilpailukaudelle ajoittuva kilpailukielto on erityisesti ammattiurheilijan kohdalla poikkeuksellisen tuntuva seuraamus muusta kuin dopingrikkomuksesta. Rangaistusta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon se, että SUL:n hallitus on vastoin ADT:n valvontalautakunnan kantaa katsonut, että kyseessä ei ollut dopingrikkomus. Kun lajiliitto on samalla soveltanut omien sääntöjensä 8yleisluonteisia määräyksiä, urheilijan oikeusturva edellyttää, että tämä lajiliiton poikkeuksellinen menettelytapa ei johda dopingsäännöstön mukaisia seuraamuksia ankarampiin rangaistuksiin. Tällöin on merkityksellistä, että ADT:n valvontalautakunta piti lausunnossaan mahdollisena myös kilpailukieltoa vähäisempää rangaistusta.

Edellä todettu ja teon laatu huomioon ottaen pidän varoitusta lähtökohtaisesti riittävänä rangaistuksena nyt arvioitavana olevasta toiminnasta. Kun rangaistus perustuu liikunnan eettisten arvojen vastaiseen ja urheilun mainetta vahingoittavaan käytökseen, rangaistusta arvioitaessa on Tompurin osalta perusteltua ottaa huomioon myös hänelle aikaisemmin epäurheilijamaisesta käytöksestä annettu varoitus. Varoituksella ei ole kurinpidollisena seuraamuksena merkitystä, jos toistuvissa kurinpitotilanteissa käytetään vain varoitusta. Näin ollen Tompurille on perusteltua määrätä kilpailukielto. Sen kestoa arvioitaessa on otettava huomioon, että ammattiurheilijalle tosiasiallisesti koko pääasiallisen eli ulkoratojen kilpailukauden kestävä kilpailukielto on erittäin ankara seuraamus. SUL:n määräämä kilpailukielto on tämän vuoksi liian ankara seuraamus teosta, josta ilman aikaisempaa varoitusta tulisi rangaista varoituksella.

Päätöslauselma

Tiisanojan rangaistus on lievennettävä varoitukseksi.

 

Tompurin kilpailukielto on lyhennettävä päättymään 30.6.2003.

Tiisanojalle ja Tompurille palautetaan puolet valitusmaksuista.

Asian näin päättyessä Tiisanoja ja Tompuri eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.

 

Vakuudeksi:

 

Jarmo Hirvonen

sihteeri