28/2023 Voimistelu – Kurinpito

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              
PÄÄTÖS                                     
Nro 28/2023
30.6.2023                                 
Diaarinro 8/2023

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Voimisteluliitto ry:n kurinpitovaliokunnan päätös 16.1.2023 asiassa 1/2022

ASIA                 
Kurinpito

MUUTOKSENHAKIJA
B

KUULTAVA
Suomen Voimisteluliitto ry

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISUN JULKISUUS

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 37 §:n mukaan lautakunnan päätös on julkinen. Lautakunta voi kuitenkin määrätä päätöksen perustelut kokonaan tai osittain salaisiksi.

Oikeusturvalautakunnan ratkaisussa selostetaan muutoksenhaun kohteena olevan kurinpitoasian taustoja ja kurinpitopäätöksen perusteluja sekä lopputulosta siinä laajuudessa kuin se on ollut oikeusturvalautakunnan ratkaisun perustelemiseksi tarpeen. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista perustetta, jonka perusteella olisi syytä poiketa lautakunnan sääntöjen 37 §:n pääsäännöstä eli päätöksen julkisuudesta. Arviota ei muuta toiseksi se, että Suomen Voimisteluliitto ry:n kurinpitosääntöjen perusteella liiton kurinpitovaliokunnan ratkaisut eivät ole sellaisinaan julkisia. Tässä tapauksessa Voimisteluliitto on julkistanut kurinpitovaliokunnan laatiman selosteen.

Siltä osin kuin oikeusturvalautakunnan ratkaisussa viitataan asiaan liittyviin, mutta ei tämän asian asianosaisena oleviin, yksittäisiin urheilijoihin tai muihin asiaan liittyviin henkilöihin, oikeusturvalautakunta käyttää ratkaisussaan heistä kirjaintunnisteita. Näiden tahojen henkilöllisyyden tai nimitietojen tarkempi yksilöinti ei ole oikeusturvalautakunnan ratkaisun perustelemiseksi tarpeellista.

VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

Suomen Voimisteluliitto ry:n (Voimisteluliitto) kurinpitovaliokunta on 16.1.2023 antamassaan ratkaisussa määrännyt B:lle varoituksen. Kurinpitoseuraamuksen peruste on ratkaisun yhteenvedon perusteella ollut se, että B on tietyissä teoissaan ja tapauksissa syyllistynyt häntä sitovien kurinpitosääntöjen rikkomiseen. Erityisesti epäasiallinen toiminta painonhallintavalmennuksen osana on tullut näytetyksi toteutetussa punnitustahdissa, josta myöhemmin luovuttiin, kun siirryttiin kehonkoostumusmittauksiin. Lisäksi B on muun muassa käyttäytynyt epäasiallisesti huutamalla urheilijoille ja muille taustahenkilöille sekä käyttäytynyt muutoin päätöksen perusteluissa kuvatulla tavalla joissakin tilanteissa sopimattomasti.

VALITUS PERUSTEINEEN

B on vaatinut, että kurinpitovaliokunnan päätös kumotaan ja kurinpitoseuraamus poistetaan. B on lisäksi vaatinut, että Suomen Voimisteluliitto ry velvoitetaan korvaamaan hänen lautakuntakulunsa.

B on vaatimuksensa perusteena vedonnut siihen, että kurinpitopäätöksen perustelut olivat puutteelliset ja siihen, että ratkaisu loukkasi kurinpidon laillisuusperiaatetta. B ei myöskään ollut toiminut minkään tekoaikaan voimassa olleen kurinpitosäännön tai toimintaohjeen vastaisesti.

Kurinpidon laillisuusperiaate ja kurinpitosäännön ydinalue

Rangaistus voitiin määrätä vain sellaisesta teosta, joka teon tekohetkellä oli määritelty rangaistavaksi tekijää sitovissa säännöissä. Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan päätöksessä kuitenkin todetaan nimenomaisesti, että mitään sääntöjä tapauksen aihepiiristä, esimerkiksi painonhallinnan käyttämisestä urheiluvalmennuksessa, ei ollut annettu. Laillisuusperiaatteen tulisi tällöin johtaa siihen, että myöskään mitään kurinpitorangaistusta ei tässä tilanteessa voitu antaa.

Kurinpitovaliokunta oli ratkaissut sääntöjen puuttumisesta aiheutuvan ongelman luomalla itse neljä vuotta tapahtumien jälkeen omalla päätöksellään esimerkiksi painonhallintaa koskevat säännöt. Sen jälkeen valiokunta oli samassa päätöksessä määrännyt rangaistuksen näiden sääntöjen rikkomisesta. Tällainen menettelytapa oli vastoin taannehtivan rangaistussäännöksen kieltoa. Syyksi lukeminen edellytti, että teon tekijän oli täytynyt voida tekoa tehdessään ainakin jollakin tasolla mieltää, että se teko, johon hän oli ryhtymässä, oli moitittava ja voi johtaa kurinpitorangaistuksen määräämiseen. Sovellettavien kurinpitosääntöjen olisi tullut olla asianosaisten tiedossa jo tekojen tapahtuma-aikana vuonna 2019. Vain silloin niiden rikkomisesta olisi voitu rangaista. Kun näin ei ole ollut, B:lle ei ollut voitu taannehtivasti määrätä rangaistusta jälkikäteen kehitettyjen sääntöjen rikkomisesta.

Kurinpidon laillisuusperiaatetta täydensi oppi rangaistussäännöksen ydinsisällöstä, koska urheilun säännöissä oli mahdotonta etukäteen määritellä kaikki se käyttäytyminen, joka voi kuulua esimerkiksi epäurheilijamaisen käyttäytymisen alaan. Sen vuoksi oli yleisesti katsottu, että kurinpitorangaistus voitiin määrätä ilman nimenomaista sääntömääräystä kaikista sellaisista eri tekomuodoista, jotka urheilun toimijat mielsivät selvästi kielletyiksi ilman nimenomaista sääntöäkin. Kuitenkin vain sellainen käyttäytyminen voi kuulua jonkin yleisluonteisen rangaistussäännöksen ydinsisältöön, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mielsivät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi.

Kurinpitovaliokunnan päätös perustui siihen, että B:n menettely olisi joltakin osin ollut yleisesti kurinpitosääntöjen ydinsisällön vastainen. Kurinpitosäännöstöllä kokonaisuutena ei voinut kuitenkaan olla olemassa mitään kollektiivista ydinsisältöä, jonka rikkomisesta kurinpitorangaistus voitaisiin määrätä. Kun arvioitiin säännöksen ydinsisältöä, arviointi tuli ensin kytkeä johonkin yksittäiseen, nimeltä mainittuun kurinpitomääräykseen. Kun edes mitään sovellettavaa rangaistussäännöstä ei ollut päätöksessä yksilöity, oli mahdotonta arvioida, mikä voisi olla yksilöimättömän säännöksen ydinalue, jota B olisi rikkonut. Joka tapauksessa B ei ollut rikkonut minkään kurinpitosäännöksen ydinsisältöä.

Yksittäiset B:n syyksi luetut teot

Punnitseminen

B:n syyksi oli ensinnäkin luettu se, että hän olisi punninnut rytmisen voimistelun maajoukkueeseen kuuluneita urheilijoita liian tiivistahtisesti vuonna 2019.

Urheilijoiden punnitukset rytmisen voimistelun maajoukkueessa aloitettiin joulukuussa 2016 ja lopetettiin vuoden 2019 syyskuussa. Urheilijoiden punnitseminen oli sinänsä tavanomainen ja sallittu valmennusmenetelmä huippu-urheiluvalmennuksessa. Kurinpitovaliokunta oli kuitenkin vuonna 2023 tekemässään päätöksessä määritellyt jälkikäteen rajan (kerran viikossa) sille, kuinka usein punnituksia olisi neljä vuotta aiemmin vuonna 2019 saanut tehdä, jotta kyseessä ei olisi ollut rangaistava teko.

Lisäksi kurinpitovaliokunta oli katsonut, että rangaistava teko olisi vuonna 2019 ollut myös se, että urheilijoiden punnitustahti olisi ollut samanlainen sekä kilpailuihin valmistauduttaessa että harjoituskaudella. B:n olisi kurinpitovaliokunnan mukaan tullut kyetä punnituksia tehdessään vuonna 2019 ennakoimaan, että asiantuntijat vuonna 2022 tulevat katsomaan punnitusten samatahtisuuden epäasianmukaiseksi ja siten kurinpitomääräysten vastaiseksi. Tällaisen edellyttäminen B:ltä oli kurinpidon laillisuusperiaatteen vastaista.

Tekoaikaan eli vuonna 2019 Suomessa ei käyty minkäänlaista keskustelua siitä, että urheilijoiden punnitsemisessa voisi olla jotain väärää tai epäeettistä. Voimisteluliiton virallisina edustajina liiton puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja olivat itsekin todenneet erään voimistelijan vanhemmille 5.2.2018 lähettämässään sähköpostiviestissä, että painon seuranta oli ollut maajoukkuetasolla käytössä Euroopan voimisteluliiton kautta saadun suosituksen mukaisesti vuodesta 2012 lähtien. Voimisteluliiton kurinpitovaliokunta totesi päätöksessään itsekin, että urheilijoiden punnitseminen kuului monen urheilulajin vakiintuneisiin valmennusmenetelmiin.

Urheilijoiden punnitsemisen kahdesti viikossa ei voitu edellä todetun perusteella katsoa olevan suomalaisessa urheiluvalmennuksessa sellainen toimintatapa, jota pidettäisiin poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta sopimattomana. Se ei tällöin voinut myöskään kuulua minkään rangaistussäännöksen ydinalueeseen. Kurinpitovaliokunta oli tulkinnut päätöksessä yksilöimättömän rangaistussäännöksen ydinaluetta huomattavan laajasti ja siten ylittänyt sille yleisluonteisten kurinpitomääräysten tulkinnassa laillisuusperiaatteen mukaan sallitun harkintavallan rajat. Valituksen kohteena oleva päätös oli kumottava jo yksin sillä perusteella, että päätöksessä ei ollut yksilöity mitään yksittäistä sääntömääräystä, jota B olisi urheilijoita punnitsemalla rikkonut. Päätös oli siten tältä osin kurinpidon laillisuusperiaatteen vastainen.

Yksittäistä valmentajaa vastaan ajettava kurinpitoprosessi oli väärä toimintatapa käsitellä tämänkaltaista lajin valmennuslinjauksia koskevaa asiaa. Oikea toimintatapa olisi ollut se, että Voimisteluliitto ensin selkeästi ohjeistaisi asian ja vasta sen jälkeen ohjeen vastainen käytös voitiin katsoa rangaistavaksi.

Joka tapauksessa B ei ollut punninnut urheilijoita rangaistavalla tavalla liian tiivistahtisesti. Kysymys oli kolmelle urheilijalle tehdyistä punnituksista. Ketään näistä urheilijoista ei ollut punnittu kahta kertaa viikossa lukuun ottamatta kolmea yksittäistä viikkoa, jolloin osa voimistelijoista oli punnittu kaksi kertaa. Kaikkina muina ajankohtina urheilijoiden punnitsemistahti oli pysynyt kurinpitovaliokunnan sallittuna pitämissä rajoissa eli yksi punnitus per viikko. Punnitustahti ei myöskään ollut säilynyt kuukaudesta toiseen samana, vaan niitä oli harvennettu harjoituskauden aikana, kuten kurinpitovaliokunta oli sallittavalta menettelyltä edellyttänyt.

Ateriakuvien pyytäminen

B:n syyksi oli toiseksi luettu se, että hän olisi pyytänyt yhdeltä urheilijalta valokuvia tämän nauttimista aterioista ja välipaloista liian tiivistahtisesti kahden viikon aikana tammikuussa 2019.

B:n syyksi luettu menettely perustui tältä osin yhteen noin kahden viikon mittaiseen ajanjaksoon 8.1.–22.1.2019, jolloin maajoukkue oli ollut poikkeuksellisesti ilman erillistä ravitsemusvalmentajaa. Sen vuoksi B oli joutunut hoitamaan itse myös ravitsemusvalmentajan tehtäviä päävalmentajan työnsä ohella. Hän tiesi, että ravitsemusvalmentajat pyysivät urheilijoilta ateriakuvia, mutta tarkemmista toimintakäytännöistä B ei ollut ollut tietoinen.

Ateriakuvien pyytämisestä ei ollut ollut sääntömääräystä tai ohjetta. Jotta kyse voisi olla rangaistavasta teosta, liian tiivistahtisen ateriakuvien pyytämisen tulisi kuulua jonkin rangaistussäännöksen ydinalueeseen. Päätöksessä ei ollut yksilöity mitään sellaista rangaistussäännöstä, jonka ydinalueesta voisi edes teoriassa olla kysymys. Kun mitään rangaistussäännöstä ei ollut päätöksessä yksilöity, päätös tuli kumota jo pelkästään tällä perusteella.

B:n syyksi oli luettu erityisesti WhatsApp-keskustelu, jonka hän oli käynyt kysymyksessä olevan voimistelijan kanssa ateriakuvista. Kurinpitovaliokunta oli katsonut B:n rikkoneen jonkin tarkemmin yksilöimättömän kurinpitomääräyksen ydinaluetta, kun hän oli pyytänyt voimistelijalta ateriakuvia kaikesta, mitä tämä aikoi syödä. WhatsAppissa käyty keskustelu oli ollut sävyltään hyvähenkistä ja ystävällistä. Ensimmäisestä viestistä myös ilmeni, että kyseinen voimistelija oli ilmaissut B:lle kokevansa itsekin hyötyvänsä siitä, että hän lähetti valokuvia syömisistään jollekin toiselle henkilölle arvioitavaksi. Mitään urheilijan loukkaamistarkoitusta B:llä ei ole ollut ateriakuvia pyytäessään. Uuden ravitsemusterapeutin aloitettua tehtävässään B ei ole enää pyytänyt keneltäkään ateriakuvia.

Laiminlyönti estää urheilijan osallistuminen harjoitusleirille ilman lääkärintodistusta

B:n syyksi oli kolmanneksi luettu se, että hän olisi laiminlyönyt estää erään voimistelijan osallistumisen 11.–14.1.2021 järjestetylle maajoukkueen harjoitusleirille tämän sairastaman koronaviruksen jälkeen, vaikka kyseinen voimistelija ei ollut toimittanut B:lle lääkärintodistusta siitä, että urheilija on riittävän terve voidakseen osallistua harjoituksiin.

Kurinpitovaliokunta oli päätöksessään asettanut suomalaisille urheiluvalmentajille kaksi kokonaan uudentyyppistä toimimisvelvollisuutta: 1) Kun urheilija palasi harjoituksiin sairauden jälkeen, valmentajalla oli velvollisuus vaatia urheilijaa esittämään lääkärintodistuksen siitä, että harjoituksiin palaamisesta ei aiheudu vaaraa hänen terveydelleen ja 2) jos urheilija ei esitä valmentajalle edellä kerrottua lääkärintodistusta, valmentajalle syntyi velvollisuus estää urheilijan osallistuminen harjoituksiin.

Jos päätös jäisi tältä osin voimaan, seuraisi siitä uusia aiemmin määrittelemättömiä toimimisvelvollisuuksia kaikille suomalaisille urheiluvalmentajille. Kaikki valmentajat törmäsivät vastaaviin tilanteisiin työssään jatkuvasti niin aikuisten huippu-urheiluvalmennuksessa kuin lasten ja nuorten harrasteurheiluvalmennuksessa.

Kurinpitovaliokunnan päätös oli tältä osin kumottava ensinnäkin laillisuusperiaatteen vastaisena, koska mitään sääntöä lääkärintodistuksen vaatimispakosta ei ollut tekoaikaan ollut olemassa, eikä sellaista voitu jälkikäteen taannehtivasti minkään kurinpitoelimen päätöksellä asettaa. Syyksiluettavuus edellytti tässäkin kohdassa sitä, että tekijän oli ennen tekoon ryhtymistä täytynyt voida mieltää, että teko oli sääntöjen vastainen. Sanotun perustella lääkärintodistuksen pyytämättä jättämistä ei voitu lukea B:n syyksi.  

Kurinpitovaliokunnan päätös oli toiseksi kumottava myös sillä perusteella, että todellisuudessa B oli lääkärinä riittävällä tavalla varmistanut kyseisen urheilijan kunnon ennen kuin oli sallinut täysi-ikäisen voimistelijan oman tahtonsa mukaisesti osallistua leirille. Voimistelija oli koronan sairastettuaan jo palannut arkiharjoituksiin leiriä edeltäneellä viikolla. B ja toinen valmentaja olivat arkiharjoituksissa ennen leiriä kehottaneet kyseistä voimistelijaa aloittamaan kevyesti. Siitä huolimatta tämä itse oli halunnut ehdottomasti päästä mukaan leirille. Voimistelija oli varannut ennen leiriä itselleen ajan lääkärintarkastukseen, mutta hänen mentyään tarkastusta varten lääkäriin, oli käynyt ilmi, että hän oli epähuomiossa varannut ajan vasta leiriä seuraavalle viikolle.

Kurinpitovaliokunta oli lisäksi asettanut B:lle käännetyn näyttötaakan siitä, että B oli lääkärinä itse tarkistanut kysymyksessä olevan voimistelijan kunnon ennen leirille osallistumista. Mitään tällaista valiokunnan päätöksensä perusteeksi asettamaa näyttötaakkaa B:llä ei kuitenkaan ainakaan vielä kurinpitomenettelyn aikana ole voinut olla olemassa.

B oli joka tapauksessa tilanteessa todellisuudessa arvioinut urheilijan kyvyn osallistua harjoitteluun kurinpitovaliokunnan päätöksessä edellytetyllä tavalla. B:n normaaleihin toimintatapoihin valmentajana ja lääkärinä kuului aina ennen harjoituksen alkamista tiedustella urheilijoiden vointia. Kurinpitovaliokunnan käsittelyn yhteydessä esitetyssä todistusaineistossa oli useita satoja sivuja viestiketjuja B:n ja urheilijoiden välisistä viesteistä. Näissä viestiketjuissa havaittavin tavoin B oli lähettänyt maajoukkueen urheilijoille useita satoja, ellei tuhansia yksittäisiä viestejä, joissa hän oli tiedustellut urheilijan vointia.

Neljä epäasialliseksi katsottua lausahdusta

B:n syyksi oli neljänneksi luettu se, että hän olisi käyttänyt epäasiallista kieltä neljässä eri tilanteessa vuosien 2016–2021 aikana.

Valmentajan kielenkäyttöä tuli kurinpitoasioissa arvioida laajemmassa kontekstissa.

Perusteena tuli olla yksittäisten sanavalintojen kielellisen analysoinnin asemesta se, oliko valmentajan kielenkäyttö yleisen tyylilajinsa tai esittämistapansa puolesta sopimatonta. Käsillä olevassa asiassa oli ollut kysymys neljästä yksittäisestä sopimattomasta lausahduksesta viiden vuoden aikana. Kysymys ei siten ollut ollut rangaistavista toistuvista hyökkäyksistä. Lisäksi ainakin osa näistä neljästä yksittäisestä syyksi luetusta tokaisusta oli ollut sellaisia, joissa oli ollut kysymys B:n lausahduksen kuulleen voimistelijan virhetulkinnasta.

Vaikka katsottaisiin, että joku tai jotkut neljästä yksittäisestä lausahduksesta olisivatkin epäasiallisia, olympiaprojektin viiden vuoden mittaiseen aikajänteeseen suhteutettuna teko oli ollut niin vähäinen, että B tulisi jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Väite huutamisesta

Kurinpitopäätöksen lopuksi on viidenneksi todettu, että B olisi valmennustilanteissa huutanut voimistelijoille.

Päätöksessä ei ollut yksilöity, missä tilanteessa näin väitettiin tapahtuneen. Päätöksestä ei myöskään ilmennyt, oliko väitetty huutaminen kyseisessä tarkemmin yksilöimättömässä tilanteessa ollut epäasiallista vai oliko se ollut hyväksyttävää. Kaikki valmentajat huusivat joskus. Näin oli toiminut myös B. Valmentajan oli joissakin tilanteissa pakko korottaa ääntään ja herätellä valmennettavia tilanteissa, joissa joukkue ei keskittynyt kunnolla harjoitukseen. Kysymys ei kuitenkaan ollut kielletystä toiminnasta, vaan yleisesti urheilun parissa hyväksytystä menettelystä.  

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Voimisteluliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään ja B velvoitetaan korvaamaan sen lautakuntakulut korkoineen.

Muutoksenhaun kohteena oleva kurinpitopäätös täytti lautakuntakäytännössä asetetut kurinpidollisten päätösten tarkkuus- ja perusteellisuusvaatimukset. B:lle määrätty kurinpitoseuraamus oli esiin tulleiden seikkojen perusteella perusteltu, joskin varsin lievä.

Kurinpitopäätöksen kumoamiselle ei ollut perusteita. Seuraamus ei ollut kohtuuton eikä poikennut kurinpitovaliokunnan tai yleisestä rangaistuskäytännöstä. Kurinpitovaliokunta oli käyttänyt Voimisteluliiton kurinpitoa hoitavana elimenä sille kuuluvaa harkintavaltaa. Oikeusturvalautakunnan ei tullut siihen puuttua.

Syyksi luetut yksittäiset teot osana kokonaisuutta

B:n syyksi luettuja yksittäisiä tekoja oli arvioitava osana tapahtumakokonaisuutta. Yhdistelmä erilaisia sääntörikkomuksia oli ollut erityisen moitittavaa urheilun eettisten periaatteiden vastaista käyttäytymistä. Siitä oli perustellusti määrätty B:lle seuraamus. 

B oli valmentajan roolissaan systemaattisesti, toistuvasti ja pitkäaikaisesti käyttäytynyt tiettyjä urheilijoita kohtaan epäasiallisesti. Osa urheilijoista oli kokenut valmentajan laihduttamiseen liittyvän toiminnan painostamiseksi, mikä oli heikentänyt urheilijoiden kokonaishyvinvointia ja samalla myös voimistelijoiden valmistautumista kilpailuihin. Sillä oli ollut vaikutusta koko harjoitusilmapiiriin negatiivisesti. B:n toiminta oli heikentänyt näiden urheilijoiden suorituskykyä.

B oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia urheilijoille turvallisen, luottamuksellisen ja vuorovaikutteisen ympäristön luomisesta. Sen sijaan hän oli luonut pelon ilmapiirin. B:n ja urheilijoiden suhde oli ollut vääristynyt hänen painostaessaan urheilijoita laihtumaan muun ohessa sillä uhalla, ettei heillä muuten ollut ollut mahdollisuutta tulla valituksi maajoukkueen kilpailukokoonpanoon.

B oli ottanut vastuulleen muille valmennukseen kuuluville ammattilaisille tarkoitettuja osa-alueita ja näin tehdessään vaarantanut yksittäisten urheilijoiden sekä koko joukkueen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Nuorten urheilijoiden kasvuun, kehittymiseen sekä painoon liittyvissä asioissa ei ollut toimittu tarpeeksi hienovaraisesti, turvallisesti eikä luottamuksellisesti eikä kokonaishyvinvointia ollut huomioitu riittävästi.

B:n pitkään ja säännöllisesti jatkunut toiminta oli aiheuttanut urheilijoille stressiä, ahdistusta, vääristyneitä ruokasuhteita sekä muuta henkistä pahoinvointia. Suurin osa urheilijoista oli ollut tapahtuma-aikaan murrosikäisiä ja jopa alaikäisiä nuoria. B:n, joka vietti urheilijoiden kanssa merkittäviä määriä aikaa, olisi tullut havaita urheilijoiden huonovointisuus sekä myös osata reflektoida omaa toimintaansa ja kyetä huomaamaan tarpeet oman toimintansa muuttamiseen.

Kurinpitopäätöksen perustelut ja kurinpidon laillisuusperiaate

Kurinpitopäätöksessä kurinpitovaliokunta oli luetellut asiaan sovellettavat säännöt, selventänyt sen näkemystä urheilun eettisten periaatteiden ydinsisällön muodostumisesta, koonnut tekokohtaisesti, mitkä yksittäiset seikat puhuvat B:n puolesta ja mitkä vastaan, sekä luetellut, mitä sääntökohtaa kuhunkin tekoon oli sovellettu.

Kurinpitovaliokunnalla oli suhteellisen laaja harkintavalta siinä, millaisen toiminnan voitiin katsoa kuuluvan epäurheilijamaisen tai sopimattoman käyttäytymisen ydinalueeseen. Kurinpitovaliokunta oli myös ottanut huomioon, että kurinpitosäännöissä määritelty urheilun eettisten periaatteiden vastainen käyttäytyminen voi kuitenkin sisältää vain sellaisen sopimattoman käyttäytymisen, jota voitiin pitää urheilun toimijoiden keskuudessa yleisesti urheilun perusarvojen vastaisena, eli sellaisena menettelynä, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mielsivät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi.

Kurinpitovaliokunta oli päätöksessään kattavasti perustellut, miksi ja miten se oli arvioinut urheilun eettisten periaatteiden ydinalueeseen kuuluvia toimia. Tukea arvioinnille oli otettu niin kansainvälisten lajiliittojen säännöistä kuin siitä, mikä voitiin lähes poikkeuksetta mieltää objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi menettelyksi.

B:n väite siitä, että kysymys olisi ollut vain yksittäisistä, vähäisistä ja erillisistä tapahtumista, oli virheellinen. B oli systemaattisesti jo vuosia kestäneellä toiminnallaan painostanut epäasiallisesti voimistelijoita laihduttamaan punnitsemalla heitä tiuhatahtisesti, pyytämällä heiltä ruoka- ja juomakuvia sekä ilmaisemalla epäasiallisia asioita urheilijoille. B:n rangaistavaksi katsotut menettelyt eivät kuuluneet nykyurheiluun.

Yksittäiset B:n syyksi luetut teot

Punnitseminen

B:n oli todettu menetelleen Voimisteluliiton kurinpitosääntöjen vastaisesti siltä osin kuin B oli seurannut urheilijoiden painoa. Urheilijoiden punnitseminen ei sinällään ollut moitittavaa. Se tuli kuitenkin toteuttaa lajin kannalta perustellulla tavalla ylittämättä sitä, mitä voitiin pitää tarpeellisena ja hyväksyttävänä. Siten yksittäiset painonhallintaan liittyvät teot olivat voineet olla kurinpitorikkomuksia.

Painonhallinnan seurannan hyväksyttävyyttä arvioitaessa tuli ottaa huomioon urheilijoiden nuori ikä sekä ainakin osittainen alaikäisyys. Merkitystä oli myös urheilijan ja hänen huoltajiensa suostumuksella ja sen kattavuudella. Yleisesti lajissa tapahtuvan painonhallinnan keskiössä, kuten muissakin valmennukseen liittyvissä päätöksissä, tuli aina olla urheilijan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Erityisesti alaikäisten ja murrosiässä olevien urheilijoiden valmentajilla oli korostunut vastuu valmennusmetodien ja -valintojen tekemisessä. Lajin vaativuus, harjoittelun intensiivisyys sekä urheilijoiden haavoittuva ikä korostivat valmentajan roolia myös pedagogisessa merkityksessä. Valmentajalla oli vastuu luoda ja ylläpitää urheilijan urheiluympäristön turvallisuutta.

Kurinpitovaliokunta oli päätynyt oikeaan lopputulokseen katsoessaan, että painonhallinnan seuranta oli rytmisessä voimistelussa sinällään sallittua, mutta ei sillä tavalla toteutettuna, miten B sitä oli tehnyt.

B oli toteuttanut punnituksia jopa kahdesti viikossa ja eri vuorokaudenaikoihin, mitä ei voitu pitää lajin luonne ja urheilijoiden ikä huomioiden tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena. Punnitusten järjestäminen eri vuorokaudenaikoihin oli myös heikentänyt saadun informaation luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Urheilijat olivat kokeneet B:n harjoittaman punnitsemisen selkeästi painostavaksi toiminnaksi ja kiristyksen välineeksi. Punnitsemisten suuri määrä oli ollut tarpeetonta painonhallintaa tarkoituksen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta. B:n valitukseen liitetty dokumentti väitettyjen punnitusten tarkoista tapahtuma-ajankohdista oli laadittu pelkästään valitusta varten. Siten sen luotettavuus oli huono. Asian käsittelyn kannalta merkitykselliset tapahtumat ja niiden ajankohdat oli esitetty SUEK:in raportissa sekä kurinpitomenettelyn aikana.

Osa urheilijoista oli syönyt erittäin vähän jopa paria päivää ennen punnituksia, tai olivat jättäneet juomatta vettä saadakseen mahdollisimman pienen tuloksen sekä jännittäneet punnituksia niin, että osa voimistelijoista oli oireillut henkisesti. Voimistelijat olivat kokeneet punnituksista ahdistusta, vääristynyttä ruokasuhdetta sekä stressiä. B oli asettanut jopa 100 gramman tarkkuudella laihdutusvaatimuksia. Punnitukset oli siten toteutettu osin sopimattomalla tavalla. B oli toiminut ikänsä ja valmentajan asemansa perusteella selvässä auktoriteettiasemassa suhteessa nuoriin, haavoittuvassa murrosiässä olleisiin urheilijoihin, joiden fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista B:llä oli ollut korostunut vastuu. B oli viettänyt valmennettaviensa kanssa aikaa jopa 30 tuntia viikossa. Siten hänen oli täytynyt havaita tai vähintään hänen olisi tullut havaita valmentamiensa urheilijoiden oireilu.

B oli myös ainakin jossain määrin ollut tietoinen urheilijoiden suhtautumisesta punnituksiin sekä punnitusten vaikutuksista heihin. Tämä osoitti B:n menettelyn moitittavuutta eli urheilijoiden terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyöntiä ottaen erityisesti huomioon hänen vastuuasemansa. B oli tiennyt tai hänen olisi tullut tietää, että nuoret urheilijat olivat tyypillisesti erittäin herkkiä suhteessa heidän painoonsa ja ulkonäköönsä.

B oli voimistelijoiden kertomusten perusteella myös suhtautunut negatiivisesti siihen, jos valmennettavien paino oli poikennut tavoitteesta. Tämä ja se, että B oli osin tehnyt maajoukkueen kokoonpanoa koskevia päätöksiä puhtaasti urheilijoiden painon perusteella, oli asettanut valmennettaville merkittävää lisäpainetta laihtua. B oli sivuuttanut valintakriteereinä urheilijan suorituskyvyn, kyvyn oppia ohjelman vaikeusosia, sopeutumisen joukkueeseen sekä taidon.

Asiassa tuli ottaa vielä huomioon, että B:llä oli ollut käytössään laaja moniammatillinen asiantuntijatiimi. B oli osana toteuttamaansa painonhallintaa laiminlyönyt velvollisuutensa johtaa kyseistä asiantuntijatiimiä onnistumaan kokonaishyvinvoinnin turvaamisessa. B oli omalla toiminnallaan irrottanut painonhallinnan ja punnitukset omaksi alueekseen urheilijan muista kyvyistä.

Edellä todetuin perustein kurinpitopäätös ei ollut punnitusten osalta perustunut B:n valituksessaan väittämällä tavalla vain siihen, että urheilijoita olisi punnittu osan ajasta kahdesti viikossa. Punnitusten lukumäärä oli vain yksi arviossa huomioon otettava seikka. B oli rikkonut kurinpitosääntöjä epäasiallisen käyttäytymisen ydinalueelle kuuluvalla menettelyllään.

Ateriakuvat

B:n syyksi oli luettu yhdeltä urheilijalta reaaliajassa pyydetyt ruoka- ja juomakuvat. Tässäkin kohdassa kurinpitovaliokunta totesi, että lautas- ja juomakuvien pyytäminen ja lähettäminen osana painonhallintavalmennusta oli sinällään sallittua toimintaa. Kuitenkin erään urheilijan kohdalla eli tietyssä syyksiluetussa yksittäistapauksessa ruoka- ja juomakuvien pyytäminen oli ylittänyt sen, mikä oli ollut tarpeellista painonhallintavalmennuksen kannalta. Tämän takia B:n toiminta ei ollut ollut hyväksyttävän toiminnan rajoissa. B:n toiminta oli ollut äärimmilleen vietyä kontrollia ja valvontaa, jota ei voitu pitää asianmukaisena eikä tarkoituksenmukaisena. Arvioinnissa tuli ottaa huomioon kyseisen urheilijan alisteinen suhde valmentajaan. B oli ilmoittanut ruokakuvista käydyssä keskustelussa kysymyksessä olevalle urheilijalle, että tämä ei tule pääsemään kilpailevaan kokoonpanoon, ellei hän pudota painoaan. Tässä tilanteessa kysymys oli tosiasiassa ollut kuvien lähettämisen pakosta eikä vapaaehtoisuudesta. Tällaiset vaatimukset voivat rasittaa urheilijaa liikaa ja tuoda hänelle lisää painetta. Sanotuin perustein B oli rikkonut tässä yksittäistapauksessa kurinpitosääntöjä epäasiallisen käyttäytymisen ydinalueelle kuuluvalla menettelyllään.

Harjoitusleirille osallistuminen pian koronavirustartunnan jälkeen

Kurinpitovaliokunta katsoi B:n syyllistyneen kurinpitosääntöjen vastaiseen menettelyyn myös siltä osin kuin B ei ollut tehnyt lääketieteellistä tutkimusta koulutuksensa mahdollistamassa laajuudessa tai arvioinut urheilijan kykyä osallistua harjoitteluun. Kysymys oli ollut erään voimistelijan osallistumisesta leirille nimenomaisesti koronatartunnan jälkeen. Kysymys oli siis ollut yksittäistapauksesta. Tapauksesta ei voinut tehdä johtopäätöksiä kaikkien valmentajien velvollisuudesta tarkastaa urheilijan terveydellinen tila ennen harjoituksiin palaamista.

B:n olisi tullut lääkärinä ymmärtää, ettei vielä siinä vaiheessa vain vähän tutkitun, ja osalle ihmisistä hengenvaarallisen sairauden juuri sairastanutta urheilijaa tullut ottaa mukaan raskaisiin harjoituksiin ilman kunnollista ohjeistusta tai tarkastusta lääkärin toimesta. B:n urheilijan voinnin kysyminen tai silmämääräinen arviointi ei ollut ollut verrattavissa lääkärin konsultaatioon. B:llä olisi tuossa tilanteessa ollut mahdollisuus konsultoida esimerkiksi rytmisen voimistelun maajoukkueen tiimissä ollutta asiantuntijalääkäriä tai Olympiakomitean lääkäriä koronan jälkeisestä harjoittelun aloittamisesta. Kysymyksessä oleva voimistelija oli oman kertomuksensa perusteella kysynyt B:ltä, että meinasiko hän laittaa voimistelijan voimistelemaan, johon B oli vastannut, ettei tilanteessa ollut muitakaan vaihtoehtoja.

Epäasialliset ilmaisut urheilijoille

B ei ollut kiistänyt sitä, etteikö hän olisi käyttänyt kurinpitopäätöksessä yksilöityjä ilmauksia. Hän näytti kiistävän ainoastaan sen, että niitä oli ollut rangaistavuudelta edellytettävällä tavalla kappalemääräisesti liian vähän viiden vuoden aikana. Voimisteluliiton kurinpitosäännöissä ei ollut asetettu aika- tai frekvenssirajaa sille, kuinka usein valmentaja sai sanoa urheilijoille jotain epäasiallista. Oli selvää, että epäasialliselle käytökselle oli kurinpitosääntöjen perustella niin sanottu nollatoleranssi.

Asiaa arvioitaessa tuli ottaa huomioon huippu-urheilun asettamat vaatimukset valmentajalle sekä urheilijoiden nuori ikä. Erityisesti kokeneelta maajoukkuevalmentajalta voitiin edellyttää että, tulostavoitteista huolimatta palaute annettiin kaikissa tilanteissa asiallisesti ja rakentavasti. Näin B ei ollut menetellyt neljässä kurinpitopäätöksestä tarkemmin ilmenevässä tilanteessa. Sillä, mitä B oli lausahduksillaan tarkoittanut, ei ollut merkitystä. Merkitystä oli sillä, että urheilijat olivat itse kokeneet tilanteet verbaalisena kiusaamisena. Yleisesti vakiintunut ja perusteltu käytäntö urheilun kurinpidossa oli, että halventavia ja loukkaavia ilmauksia ei voitu selittää esimerkiksi huumorilla ja jättää niitä siksi rankaisematta. Vastuu ilmauksista oli niiden esittäjällä, ei kuulijalla. 

VASTASELITYS

B on antanut vastaselityksen asiassa ja vaatinut, että Voimisteluliiton vastauksessaan esittämiä kurinpitovaliokunnan jo lainvoimaisesti hylkäämiä syytekohtia ei tullut oikeusturvalautakunnassa enää käsitellä ja Voimisteluliiton vastauksessaan esittämät kokonaan uudet syytökset tuli jättää tutkimatta. B on lisäksi vaatinut, että Voimisteluliitto oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n nojalla määrättävä korvaamaan B:n lautakuntakulut asian lopputuloksesta riippumatta.

B on vastaselityksessään tekemiensä vaatimusten osalta vedonnut seuraavaan.

Voimisteluliitto oli toistanut vastauksessaan lukuisia sellaisia väitteitä, jotka kurinpitovaliokunta oli jo kertaalleen käsitellyt ja todennut päätöksessään perusteettomiksi ja vääriksi. Voimisteluliitto ei ollut valittanut kurinpitopäätöksestä. Siten Voimisteluliitto oli jo menettänyt puhevaltansa käsitellä näitä asioita nyt uudelleen oikeusturvalautakunnassa. Ne eivät olleet enää lautakuntakäsittelyn kohteena.

Voimisteluliitto oli ensinnäkin väittänyt, että B oli valmentajan roolissaan systemaattisesti, toistuvasti ja pitkäaikaisesti käyttäytynyt tiettyjä urheilijoita kohtaan epäasiallisesti. Väite oli erittäin vakava. Kurinpitovaliokunta oli väitteen hylännyt, koska B:n syyksi ei ollut luettu mitään systemaattista, toistuvaa ja pitkäaikaista epäasiallista käyttäytymistä tiettyjä urheilijoita kohtaan.

Voimisteluliitto oli toiseksi väittänyt, että B oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia urheilijoille turvallisen ympäristön luomisesta. Kurinpitovaliokunta oli hylännyt päätöksessään liiton esittämät syytökset urheilijoiden terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta. Toisen terveyden vaarantamisesta esitetyt syytökset kurinpitovaliokunta hylkäsi sillä perusteella, että urheilijan terveysongelman ja valmentajan toiminnan välisestä syy-yhteydestä ei ollut esitetty riittävää selvitystä. B oli lukuisilla eri tavoilla pyrkinyt huolehtimaan valmentamiensa urheilijoiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Voimisteluliitto oli kolmanneksi väittänyt, että B:n ja urheilijoiden suhde oli vääristynyt hänen painostaessaan urheilijoita laihtumaan muun ohessa sillä uhalla, ettei heillä muuten ollut mahdollisuutta tulla valituksi maajoukkueen kilpailukokoonpanoon.  Voimisteluliitto oli itse asettanut maajoukkueeseen pääsyn yhdeksi valintakriteeriksi huippuvoimistelijan olemuksen. Kansainvälisen Voimisteluliiton FIG:in rytmisen voimistelun arvostelusääntöjen mukaan joukkueen suorituspisteistä tehtiin vähennys, jos joukkueen kaikki viisi voimistelijaa eivät edusta keskenään yhtäläistä kauneutta (“same beauty”). Huippuvoimistelijan olemukseen kuului myös se, että urheilijan paino ei merkittävästi poikennut muiden maajoukkueeseen kuuluvien urheilijoiden olemuksesta sen enempää ylös kuin alaskaan. Kyse ei siten ole ollut liiton väittämästä urheilijoiden painostamisesta, vaan liiton itsensä asettamien valintaperusteiden noudattamisesta. B oli ollut velvollinen noudattamaan edellä mainittuja valintakriteereitä. Kurinpitovaliokunta ei ollut määrännyt B:lle seuraamusta painonhallinnan käyttämisestä valmennusmenetelmänä eikä siitä tavasta, miten se oli toteutettu. Tätä asiaa ei siten voitu käsitellä enää uudelleen oikeusturvalautakunnassa.

Voimisteluliitto oli neljänneksi väittänyt, että B:n pitkään ja säännöllisesti jatkunut toiminta oli aiheuttanut urheilijoille stressiä, ahdistusta, vääristyneitä ruokasuhteita sekä muuta henkistä pahoinvointia. Tämä syytös oli jo kertaalleen kurinpitovaliokunnassa hylätty.

Voimisteluliitto oli viidenneksi väittänyt, että urheilijat olivat B:n toiminnan johdosta olleet väsyneitä, ahdistuneita ja stressaantuneita. Syytöksen voitiin myös katsoa sisältyvän yhtenä osatekijänä Voimisteluliiton esittämään yleisempään syytökseen urheilijoiden terveyden ja hyvinvoinnin vaarantamisesta. Kurinpitovaliokunta oli hylännyt syytöksen edellä esitetyin tavoin.

Voimisteluliitto oli vanhoihin jo hylättyihin syytöksiin vetoamisen lisäksi vedonnut valituksessaan kokonaan uusiin syytöksiin, joita ei ollut käsitelty kurinpitovaliokunnassa. Oikeusturvalautakunta oli luonteeltaan muutoksenhakuelin, jonka säännöissä määrättyyn tehtävään ei kuulunut kokonaan uusien kurinpitosyytteiden käsittely ensimmäisenä asteena. Uudet syytökset tuli tutkia ensin Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnassa. Tällaisia uusia syytöksiä olivat 1) pelon ilmapiirin luominen, 2) lääkärin ja ravintoasiantuntijan sivuuttaminen ja 3) laiminlyönti johtaa maajoukkueen asiantuntijatiimiä onnistumaan kokonaishyvinvoinnin turvaamisessa. Väitteet tuli vasta oikeusturvalautakunnassa esitettyinä jättää tutkimatta. B joka tapauksessa kiisti syyllistyneensä näihin väitettyihin uusiin rikkomuksiin.

B ei pitänyt myöskään oikeana ja tasapuolisena menettelytapana sitä, että oikeusturvalautakunta perehtyisi valitusta käsitellessään Voimisteluliiton vaatimalla tavalla SUEK:in tutkintapöytäkirjaan, mutta jättäisi olennaisilta osiltaan perehtymättä muuhun asiaan liittyvään lähes 2.000 sivun laajuiseen aineistoon. B oli tarkoituksella rajoittanut valituksensa pelkästään niihin asiakirjoihin, jotka suoraan liittyivät valituksessa mainittuihin neljään syyksiluettuun yksittäiseen osatekoon. Muilta osin asia ei ollut oikeusturvalautakunnan arvioitavana. Voimisteluliiton kurinpitosääntöjen mukaan yksikään urheilija ei ollut käsillä olevan kurinpitomenettelyn asianosainen. Tämä ilmeni jo pelkästään kurinpitovaliokunnan päätöksen asianosaisluettelosta. Valitusasian käsittelyn kannalta oli riittävää, että kaikkia valitusasian asianosaisia kuullaan. SUEK:in tutkintapöytäkirjan liittäminen tämän valitusasian käsittelyaineistoon ei ollut tarpeellista ainakaan sen vuoksi, että jonkin asianosaisen oikeutettuja etuja ei muutoin voitaisi huomioida. 

Voimisteluliitto oli aiheuttanut tarpeettomia lautakuntakuluja B:lle esittämällä omassa vastauksessaan uudelleen useita sellaisia väitteitä, jotka kurinpitovaliokunnan päätöksessä oli jo käsitelty ja ratkaistu, ja jotka ratkaisut Voimisteluliitto oli jo kertaalleen hyväksynyt jättämällä valittamatta päätöksestä. Voimisteluliitto oli esittänyt myös kokonaan uusia syytöksiä, joita ei voitu ensiasteena oikeusturvalautakunnassa tutkia. Siten Voimisteluliitto oli kaikissa tilanteissa velvoitettava korvaamaan B:n lautakuntakulut.

Vastaselityksessään B on toistanut väitettyjen kurinpitosääntörikkomusten osalta valituksessa esittämänsä. Tämän lisäksi B on todennut seuraavan.

Pääosin punnitukset oli toteutettu kerran viikossa tiistai-iltapäivisin harjoitusten jälkeen. Kysymys oli siitä, oliko B syyllistynyt rangaistavaan tekoon punnitessaan kaksi urheilijaa kahdesti viikossa kolmen viikon aikana. Henkilön paino saattoi vaihdella päivästä toiseen. Tämän vuoksi tietyissä oloissa painon mittaaminen yksittäisinä kertoina toisen kerran viikossa oli ollut harkittua ja perusteltua. Näin oli vältytty virheellisiltä johtopäätöksiltä yksittäisen poikkeavan painolukeman perusteella. Toista punnituskertaa saman viikon aikana oli näissä kolmessa tapauksessa käytetty ensimmäisessä punnituksessa saadun tuloksen oikeellisuuden varmistamiseen. Urheilu- tai voimistelupiireissä ei vallinnut punnitusten määrästä ja frekvenssistä mitään poikkeuksetonta tai lähes poikkeuksetonta yhteisymmärrystä. Ei ollut olemassa myöskään mitään urheiluyhteisön yhteistä näkemystä siitä, että B:n toiminta punnitusten osalta olisi poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumatonta.

Kurinpitokäsittelyn aikana ei ollut sanallakaan keskusteltu tai millään muullakaan tavoin käsitelty kysymystä siitä, minä vuorokaudenaikana punnitukset oli kunakin päivänä tehty. Oli perustavaa laatua oleva virhe perustaa päätös sellaiseen väitettyyn seikkaan, jota ei ollut millään tavalla koko kurinpitomenettelyssä käsitelty, ja josta ei ollut olemassa mitään tosiasiatietoa. Se seikka, että punnitusten tekeminen väitetysti eri vuorokaudenaikoina olisi ollut Voimisteluliiton mielestä epätarkoituksenmukaista, ei tarkoittanut sitä, että kysymyksessä olisi tällä perusteella ollut rangaistava teko.

B ei ollut voinut vaikuttaa siihen, mitä ravintoa urheilijat nauttivat ja milloin. Ravinnon laatu ja määrä oli länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä jokaisen yksilön omaan päätäntävaltaan kuuluva asia. B oli yleisellä tasolla kannustanut maajoukkueeseen kuuluvia urheilijoita terveellisiin elintapoihin ja myös terveellisen, huippuvoimistelijalle soveltuvan ravinnon nauttimiseen. Se, miten kukin yksittäinen urheilija oli tähän tavoitteeseen omalla kohdallaan pyrkinyt, oli ollut kunkin urheilijan omaan henkilökohtaiseen päätäntävaltaan kuuluva asia.

Joka tapauksessa valintakriteerit maajoukkuevalinnoille oli asettanut Voimisteluliitto. Se, että maajoukkueen valintakriteerien saavuttaminen oli saattanut aiheuttaa joillekin urheilijoille paineita, kuului olennaisena osana huippu-urheiluun. Oli kohtuutonta lähteä siitä, että valmennuksessa olisi rangaistavalla tavalla sääntöjen vastaista kertoa urheilijalle, mitä pitäisi tapahtua, jotta hänen urheilusuorituksensa olisi niin hyvä, että paikka kokoonpanossa aukeaisi. Myös muut seikat kuin paino olivat vaikuttaneet valintoihin.

B:n toimittama taulukko punnituksista oli laadittu hänen kalenterimerkintöjensä perusteella. Se oli ainoa luotettava aineisto punnituksista. Taulukkoa voi ja sitä tuli käyttää todisteena asiassa. Jos sitä ei hyväksytty todisteeksi, kohdassa ei ollut mitään näyttöä punnitusten tiivistahtisuudesta ja syytekohta tuli hylätä.

Liian tiivistahtista punnitsemista ja liian tiivistahtista ateriakuvien pyytämistä koskevia syytekohtia rasitti se merkittävä puute, että kurinpitopäätöksessä ei ollut kerrottu, mikä olisi ollut B:n väitettyjen rikkomusten tekoaika. Rikkomuksen tekoaika tuli vakiintuneen kurinpitokäytännön mukaan aina yksilöidä kurinpitoasiassa annettavassa päätöksessä.

Voimisteluliiton ja sen kurinpitolautakunnan johtopäätös siitä, että painonhallinta ei sinällään ollut kurinpitosääntöjen vastaista, mutta siitä voitiin silti määrätä rangaistus, oli kestämätön. Asiaa olisi myös selventänyt, jos kurinpitovaliokunta olisi ilmoittanut, milloin B oli syyllistynyt kiellettyyn painonhallintaan. Kurinpitovaliokunnan olisi joka tapauksessa tullut yksilöidä ne yksittäiset punnituskerrat, joita suorittaessaan B oli rikkonut kurinpitosääntöjä. B oli tulkinnut kurinpitopäätöstä niin, että rangaistaviksi teoiksi olivat jääneet vain ne kolme kertaa, jolloin urheilijoita oli punnittu kaksi kertaa saman viikon aikana. Kurinpitopäätöksen perustelut painonhallintaa koskevalta osalta olivat niin ristiriitaiset ja tulkinnanvaraiset, että päätöstä oli mahdollista perustellusti lukea hyvin monella eri tavalla.

Oikeusturvalautakunta joutui omassa päätöksessään ottamaan kantaa siihen, mikä täsmällisesti ottaen oli ollut se urheilun kurinpitosääntöjen ydinalueelle kuuluva konkreettinen teko, josta B oli painonhallinnan osalta tuomittu. Lisäksi oikeusturvalautakunta joutui ottamaan kantaa myös siihen, milloin B olisi hänen syykseen luetun tekonsa oikeusturvalautakunnan mielestä tehnyt. Jos tekoa ja sen tekoaikaa ei oikeusturvalautakunnan päätöksessä ymmärrettävällä tavalla yksilöity, B ei saisi koskaan tietää, missä tilanteessa hän oli toiminut kurinpitosääntöjen vastaisesti. Rangaistus ei tällöin täyttäisi yhtä päätarkoitustaan eli seuraamuksen erityisestävyyttä.

Ateriakuvien pyytämisen osalta B on vielä todennut, että siinä vaiheessa, kun urheilija itse koki ateriakuvien lähettämisen hyödyttömäksi, siitä oli luovuttu välittömästi. B oli siis toiminut asiassa koko ajan kysymyksessä olevan urheilijan omaa tahtoa kunnioittaen.

Koronaviruksen sairastamisen jälkeen leirille osallistumisen osalta B on lisäksi todennut, että harjoitusleiriin 11.–14.1.2021 liittyvän asian tosiseikastoa ei ollut kuvattu kurinpitovaliokunnan päätöksessä riittävän tarkasti asian arvioimiseksi. B ei ymmärtänyt sitä väitettä, että hänen olisi pitänyt vaatia lääkärintodistus tilanteessa, jossa voimistelija oli itse halunnut tulla leirille, koska tämä oli jo yli viikon ajan ennen leiriä harjoitellut joukkueen mukana ilman, että olisi tuonut esiin kärsivänsä mistään oireesta. Kurinpitopäätöstä ei voitu tulkita pelkästään koronavirusta koskevaksi. Koronavirus ei myöskään ollut enää tammikuussa 2021 tuntematon.

Epäasialliseksi katsottujen neljän ilmaisun osalta B on vielä tuonut esille, että urheilijat olivat kertoneet B:lle hyvin luottamuksellisia asioita omasta yksityiselämästään. Urheilijat eivät olisi toimineet näin, jos Voimisteluliiton vastauksessaan esittämät väitteet pelon ilmapiiristä tai luottamuksen puuttumisesta olisivat totta.

LAUSUMA

Oikeusturvalautakunta on varannut Voimisteluliitolle tilaisuuden lausua B:n vastaselityksessään esittämistä vaatimuksista.

Suomen Voimisteluliitto ry on lausumassaan todennut, että B:n vastaselityksessä esittämille vaatimuksille ei ollut perusteita ja vaatinut, että B:n vastaselityksessään esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään ja että B velvoitetaan joka tapauksessa asian lopputuloksesta riippumatta korvaamaan Voimisteluliiton lautakuntakulut lausuman 15.6.2023 laatimisesta.

Voimisteluliitto ei ollut vaatinut oikeusturvalautakuntaa käsittelemään uudelleen sellaisia vaatimuksia ja väitteitä, jotka kurinpitovaliokunta oli hylännyt.

Voimisteluliitto ei ollut laajentanut asian käsittelyä. Vaikka Voimisteluliitto ei ollut valittanut kurinpitopäätöksestä, sillä oli oikeus esittää asiassa kantansa ja perustella näkemyksensä. Siten Voimisteluliitolla oli oikeus tuoda esille B:n syyksiluettujen tekojen aikaisia olosuhteita ja tapauksen kontekstia, josta myös B:n toiminnan uhreina olevat urheilijat olivat SUEK:in selvityksessä kertoneet. Voimisteluliiton vastauksessaan esittämät seikat oli esitetty perusteina sille, miksi B:n valitus oli hylättävä.

B:n lautakuntakuluvaatimukselle ei ollut perusteita. B:llä ei ole ollut tarvetta laajentaa asiaa vastaselityksessä esitetyin tavoin. B:n syyksi luettujen tekojen liityntä asian laajempaan kokonaiskuvaan oli selvä. B:n oli tullut ymmärtää, ettei Voimisteluliitto pyrkinyt tuomaan asiaan uusia syytekohtia tai tuomaan käsittelyn kohteeksi tekoja, joista B:lle ei ollut määrätty rangaistusta.

Oli riidatonta, ettei B:n syyksi ollut luettu erikseen tekokokonaisuutta, jonka otsikko olisi systemaattinen, toistuva ja pitkäaikainen epäasiallinen käyttäytyminen. Sen sijaan B:n esittämä väite siitä, että kurinpitovaliokunta olisi hylännyt tällaisen erillisen teon, ei pitänyt paikkaansa. Voimisteluliitto ei ollut kurinpitomenettelyn aikana erikseen esittänyt tällaisen tekomuodon olemassaoloa, vaan kysymys oli B:n menettelyn kuvaamisesta. B:n syyksi oli luettu neljä eri tekoa tai tekokokonaisuutta, joiden tekoaikojen aikajänne oli ollut vuoden 2016 lopulta aina vuoteen 2021 asti. Esimerkiksi B:n syyksiluettua punnitsemista oli tapahtunut vuosina 2016–2019. Oli siten totuudenmukaista todeta, että B:n syyksiluettu epäasiallinen käyttäytyminen urheilijoita kohtaan oli ollut systemaattista, toistuvaa ja pitkäaikaista.

B siteerasi vastaselityksessään kurinpitopäätöksen kohtaa 4 ja esitti näkemyksensä, jonka mukaan tässä kohdassa kurinpitovaliokunta olisi hylännyt Voimisteluliiton esittämän näkemyksen urheilijoiden terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta. Väite ei pitänyt paikkaansa. B:n syyksi oli luettu muun ohessa kurinpitosääntöjen epäasiallisen käyttäytymisen ydinalueelle kuuluva toiminta suhteessa ruoka- ja juomakuvien pyytämiseen. B:n syyksi oli luettu myös hänen menettelynsä koskien punnituksia. B:n syyksi oli luettu myös teko kohdistuen yhden voimistelijan osallistumiseen harjoitusleirille koronassa. B:n esittämä väite oli ilmeisessä ristiriidassa näiden hänen syyksiluettujen tekojen ja niitä koskevien perusteluiden kanssa.

B oli saanut kurinpidollisen rangaistuksen teoista, joissa hän on vaarantanut urheilijan terveyttä sekä asettanut urheilijoiden laihtumisen heidän kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa edelle. Näin ollen Voimisteluliitto ei ollut esittänyt asiassa mitään sellaista väitettä, joka ei olisi sisältynyt B:n valituksen kohteena oleviin, hänelle syyksiluettuihin tekokokonaisuuksiin.

Oli riidatonta, että kurinpitomenettelyn yhtenä tekomuotona oli kokonaisuus, jossa B oli ilmoittanut yhdelle voimistelijalle painon pudotuksen olevan edellytys kilpailevaan kokoonpanoon pääsemiselle. Tekoa oli käsitelty myös kurinpitopäätöksessä. Voimisteluliitto ei siten ollut esittänyt asiassa mitään sellaista väitettä, joka ei olisi sisältynyt B:n valituksen kohteena oleviin, hänelle syyksiluettuihin tekokokonaisuuksiin.

B:n väite siitä, että kurinpitovaliokunta olisi hylännyt Voimisteluliiton syytöksen urheilijoiden terveyden vaarantamisesta ei pitänyt paikkaansa. Kurinpitopäätöksen perusteluiden mukaan kurinpitovaliokunta oli pitänyt punnituksia osin sopimattomina toteutustavaltaan, koska osa urheilijoista oli syönyt erittäin vähän jopa pari päivää ennen punnituksia, taikka jättäneet juomatta vettä saadakseen mahdollisimman alhaisen tuloksen, sekä jännittäneet punnituksia niin, että olivat oireilleet henkisesti. Kurinpitopäätöksessä oli lisäksi todettu, että kuvatun kaltainen menettely oli aiheuttanut urheilijoille tarpeetonta henkistä painetta ja mahdollisesti jopa vaarantanut näiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Siten Voimisteluliitto ei ollut esittänyt vastauksessaan mitään sellaisia väitteitä, joka ei olisi sisältynyt B:n valituksen kohteena oleviin, hänen syykseen luettuihin tekokokonaisuuksiin.

Voimisteluliitto ei ollut myöskään esittänyt uusia moitteita B:tä kohtaan.

Voimisteluliitto oli jo kurinpitomenettelyn aikana väittänyt, että muun ohessa painonhallintaan käytettävät metodit sekä niiden epätavallinen korostuneisuus urheilijoiden sekä valmentajien suhteessa olivat muodostaneet joukkueeseen pelon ilmapiirin suhteessa valmentajiin.

Voimisteluliitto ei ollut vasta valitusvaiheessa esittänyt myöskään väitettä siitä, että B olisi sivuuttanut joukkueen lääkärin ja ravintoasiantuntijan tai että B olisi laiminlyönyt johtaa maajoukkueen asiantuntijatiimiä onnistumaan urheilijoiden kokonaishyvinvoinnin turvaamisessa. B oli itsekin myöntänyt ottaneensa ravitsemusvalmentajan tehtävän itselleen vuodenvaihteessa 2018–2019. B oli juuri tuona aikana syyllistynyt yhden voimistelijan kohdalla syyksiluettuun ruoka- ja juomakuvien pyytämiseen. Riidatonta oli lisäksi, että B oli vuosina 2016–2019 suorittanut urheilijoiden punnituksia. Kurinpitopäätöksessä todetusti B oli punnitusten aikana asettanut urheilijoille hyvin tarkat painotavoitteet sekä reagoinut urheilijoita kohtaan negatiivisesti, jos heidän painonsa ei ollut vastannut B:n asettamia odotuksia. B oli siten ottanut vastuulleen osa-alueita, joiden hoitaminen olisi kuulunut joukkueen käyttöön tarjottujen ammattilaisten tehtäväksi sekä ottamalla näitä osa-alueita itselleen laiminlyönyt velvollisuutensa johtaa kyseistä asiantuntijatiimiä.

Kaiken edellä todetun perusteella perustetta ei ollut sille, että Voimisteluliitto joka tapauksessa olisi velvollinen korvaamaan B:n lautakuntakulut. Päinvastoin, koska B on vastaselityksessään esittänyt sellaisia väitteitä, joiden hän oli tiennyt tai hänen olisi huolellisesti toimiessaan pitänyt tietää olevan aiheettomia, B oli velvollinen korvaamaan Voimisteluliiton lausuman laatimisesta aiheutuneet lautakuntakulut.   

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1.      Asian tausta 

Muutoksenhaun kohteena olevasta Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan päätöksestä ilmenevin tavoin B on toiminut rytmisen kilpavoimistelun maajoukkuevalmentajana. Hänen varsinainen työsopimuksensa on tehty X ry:n kanssa, mutta Voimisteluliitto on ostanut hänen valmennuspalvelujaan maajoukkueen käyttöön edellä mainitulta seuralta. B:llä on pitkä valmentajakokemus.

B on toiminut Suomen maajoukkuevalmentajana yli 10 vuotta. B on lunastanut valmentajan roolissaan Voimisteluliiton lisenssit vuosittain. B:n ensimmäinen lisenssi on tullut voimaan 1.9.2016. X ry:n ja Voimisteluliiton välinen määräaikainen sopimus B:n käyttämisestä maajoukkuevalmentajana on päättynyt 31.1.2022 eikä sitä ole jatkettu.

Käsillä oleva kurinpitoasia on tullut vireille Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemian (URHEA) otettua kevättalvella 2021 yhteyttä SUEK:iin. URHEA:n asiantuntijoiden tuotua ilmi huolensa rytmisen voimistelun maajoukkueen urheilijoiden terveydestä ja henkisestä jaksamisesta SUEK teki asiasta esiselvityksen, jonka myötä Voimisteluliitto teki SUEK:lle selvityspyynnön. SUEK:n selvityksen jälkeen liitto teki kurinpitovaliokunnalle ilmoituksen epäillystä kurinpitosääntöjen rikkomisesta. Epäilykset kurinpitosääntöjen rikkomisista koskivat B:stä ja erästä toista valmentajaa maajoukkueen valmentajina.

Käsillä oleva asia on tullut vireille Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnassa 23.12.2021. Voimisteluliitto on toimittanut muun muassa sovintoneuvotteluiden jälkeen kurinpitovaliokunnalle 18.1.2022 ilmoituksen epäillyistä kurinpitosääntöjen rikkomuksista. Eräiden oikeusturvalautakunnassa käsiteltävänä olevan asiakokonaisuuden kannalta vaikuttamattomien välipäätöksen ja lausumien jälkeen kurinpitovaliokunta kehotti Voimisteluliittoa täydentämään ilmoitustaan niin, että siitä ilmenee täsmälliset ja tarkkarajaiset teonkuvaukset muun ohella väitetyistä B:n kurinpitorikkomuksista.

Voimisteluliitto täydensi pyydetyllä tavalla ilmoitustaan 8.4.2022. Kirjallisen valmistelun ja eräiden muiden vaiheiden jälkeen asian valmistelua jatkettiin suullisella valmisteluistunnolla. Asia ratkaistiin sittemmin nyt käsiteltävien kysymysten kannalta merkityksettömien käsittelyratkaisujen jälkeen suullisessa käsittelyssä vastaanotetun selvityksen perusteella kurinpitovaliokunnan antamalla ratkaisulla 16.1.2023.

2.      Muutoksenhaun kohteena oleva Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan päätös

2.1 Aluksi

Oikeusturvalautakunta toteaa valituksen, vastauksen, vastaselityksen ja vastaselitykseen annetun lausuman perusteella, että asianosaiset näyttävät tulkinneen kurinpitovaliokunnan päätöstä hyvin eri tavalla. Kysymys ei ole ollut yksittäisistä tulkintaerimielisyyksistä vaan erimielisyydestä melko keskeisistä ratkaisun sisältöä koskevista tulkintakysymyksistä. Tämän vuoksi oikeusturvalautakunta katsoo tarpeelliseksi käydä läpi kurinpitovaliokunnan päätöksen ja arvioida, mitä B:n syyksi on luettu ja millä perusteella. Samoin on syytä arvioida sitä, miltä osin kurinpitoilmoituksen väitteet on hylätty. Tämän arvion tekeminen on olennaista, kun vastataan asianosaisten välillä oleviin riidanalaisiin kysymyksiin jäljempänä erikseen.

2.2 Kurinpitovaliokunnalle toimitettu ilmoitus

Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan tutkinnan kohteena ollut ilmoitus oli koskenut yhteensä kuutta B:n valmennuksessa ollutta rytmisen voimistelun urheilijaa. Kurinpitopäätöksen mukaan Voimisteluliitto oli ilmoituksessaan pyytänyt tutkimaan, onko B syyllistynyt häntä sitovien sääntöjen ja/tai eettisten periaatteiden rikkomiseen ja jos on, määräämään B:lle liiton sääntöjen mukaisen kurinpitoseuraamuksen. B oli ilmoituksen mukaan käyttäytynyt ala- ja täysi-ikäisiä valmennettaviaan kohtaan häntä sitovien sääntöjen vastaisesti ja epäasiallisesti useilla eri tavoilla sekä useiden vuosien aikana. Ilmoituksen tehneen Voimisteluliiton mukaan SUEK:n selvityksessä kuultujen voimistelijoiden haastatteluissa sekä heidän toimittamissaan kirjallisissa todisteissa oli tullut esille erityisesti B:n valmennustapaan liittyviä merkittäviä epäiltyjä sääntörikkomuksia. Käsiteltävänä olevat epäillyt rikkomukset olivat tapahtuneet useiden vuosien aikana ja epäiltyjä rikkomuksia oli tapahtunut ainakin vuosina 2016–2021.

Ilmoituksen mukaan B oli vakavalla ja systemaattisella tavalla rikkonut Voimisteluliiton kurinpitosääntöjä, FIG:n eettisiä sääntöjä sekä ihanteita ja muutoinkin urheilun eettisiä periaatteita. B oli käyttäytynyt voimistelijoita kohtaan nöyryyttävällä tavalla muun ohella huutamalla heille. B oli myös kiusannut voimistelijoita haukkumalla heitä. Haukkuminen oli kohdistunut erityisesti voimistelijoiden ulkonäköön sekä painoon. B oli usean voimistelijan kertomuksen mukaan haukkunut ja kommentoinut negatiivisesti muita voimistelijoita.

Ilmoituksen mukaan B oli julkisesti levittänyt voimistelijoiden yksityiselämään liittyviä tietoja näyttämällä toisille urheilijoille muiden painoindeksilaskelmia. B:n epäasiallinen käytös oli pääasiassa ollut voimistelijoiden painon ja ulkonäön kommentointia. B oli usean voimistelijan kertomuksen mukaan kommentoinut heidän painojaan kahdenkeskisissä keskusteluissa ja viestien välityksellä. Painon kommentointi oli ollut nimenomaan epäasiallista ja jatkuvaa tiettyjen urheilijoiden painostamista laihduttamaan. Urheilijoita oli painostettu laihduttamaan tullakseen valituksi joukkueeseen, vaikka he eivät olleet olleet mitenkään ylipainoisia.

Ilmoituksen mukaan B oli käytöksellään vaarantanut voimistelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. B:n voimistelijoiden terveyttä ja hyvinvointia vaarantanut käytös oli tapauksessa erityisen moitittavaa, sillä B oli ammatiltaan lääkäri. Häneltä voitiin ja tuli edellyttää tässä suhteessa ensiluokkaista käyttäytymistä. B:n urheilijoihin kohdistama laihtumiseen painostaminen sekä painon ja syömisen tarkkailu olivat myötävaikuttaneet siihen, että osalle urheilijoista oli kehittynyt sekä fyysisiä että psyykkisiä terveydellisiä ongelmia.

Ilmoittaja oli yksilöinyt yleistä sääntörikkomusten kuvaustaan siten, että siitä ilmeni tiettyjä yksittäisiä tapahtumia ja teonkuvauksia, joista puolestaan ilmeni yksittäisiä tekoja, tapahtumia tai tekokokonaisuuksia, joiden osalta ilmoituksen tekijä katsoi olevan syytä epäillä B:n rikkoneen kurinpitosääntöjä. Tämän lisäksi ilmoittaja oli katsonut, että menettelyt, joilla voitiin epäillä B:n rikkoneen häntä rytmisen voimistelunmaajoukkueen valmentajan roolissa sitovia sääntöjä ja periaatteita, olivat kestäneet useita vuosia. Sen vuoksi yksittäisten tekojen pistemäinen luetteleminen päivien tarkkuudella ei ollut kaikilta osin mahdollista, eikä myöskään ilmoituksen tekijän mukaan välttämätöntä. Ilmoituksen tekijän mukaan käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisille väärinkäytöstapauksille oli luonteenomaista, että ne jatkuivat pitkään ja saattoivat yksittäisinä tekoina olla kohtuullisen vähäisiä. Edelleen ilmoituksen tekijän mukaan oli kuitenkin selvää, että jokaisesta yksittäisestä epäasiallisesta kommentista ei ollut saatavilla tarkkaa tekohetkeä ja -paikkaa, mikä ei kuitenkaan voinut olla eikä ollut este epäasiallisen käyttäytymisen toteamiselle ja rankaisemiselle.

2.3 Kurinpitovaliokunnan tutkittavana olleet väitetyt teot

Kurinpitopäätöksen mukaan sen tutkittavana on edellä kuvatun yleisemmän teonkuvauksen lisäksi ollut sen jälkeen, kun osa teoista oli katsottu vanhentuneiksi, lopulta seuraavat B:n yksittäiset yksilöidyt teot tai tekokokonaisuudet, jossa on ilmoituksen mukaan väitetty rikotun kurinpitosäännöksiä:

1)      Henkinen väkivalta: nöyryyttäminen ja kiusaaminen 

i)        Keväällä 2017 ja vuodenvaihteessa 2018–2019 R on kuullut B:n puhuneen hänestä muille urheilijoille negatiiviseen sävyyn seuraavasti: ”Älkää tehkö samaa virhettä, kun yksi junnu söi liikaa illalla.” ja ”R:ää tarvitaan, ettei saa heittää kaikkia isoja roskakoriin.”

ii)      Helmikuussa 2018 B on kommentoinut joukkueelle C:n lopettamispäätöstä seuraavasti: ”Nyt menee paljon paremmin, kun saatiin se pikkuprinsessa pois täältä.”

iii)    28.4.2019 Bakun World Cup -kilpailuissa B kommentoi seuraavaa: ”Ainoat huippu-urheilijat täällä ovat X, Y ja Z.”

iv)    Syyskuussa 2021 B on tuonut urheilijoille vihanneksia sisältäneet eväsrasiat ja sanonut niiden antamisen syyksi sen, että niiden sisällön syötyään urheilija ei ”mene kotiin ja ahmi koko jääkaapin sisältöä”.

v)      23.–26.8.2021 B oli kommentoinut muita urheilijoita toisille voimistelijoille negatiiviseen sävyyn: ”D tuhlaa aikaansa, kun tällä ei ole edes mahdollisuutta päästä kokoonpanoon ja voisi valmentajan mielestä lopettaa voimistelun” (osin riidaton). Myös esimerkiksi Å:sta B sanoi joskus, että tämän voimistelulliset taidot ovat sellaiset, että ’se ei pysty’.”

vi)    Vuoden 2017 tai 2018 kesällä Kampin liikuntakeskuksen alasalissa B syytti R:ää, ettei hän osaa kävellä oikealla tavalla. R:n piti opetella kävelemään siten, että olisi näyttänyt laihemmalta. R oli laitettu kävelemään salia ympäri muiden katsoessa, jolloin hän oli alkanut itkemään kävellessään. B oli tilanteessa sanonut vihaisesti R:lle, että hänen tuli kävellä näin, sillä hän näyttää laihemmalta, jos hän haluaa olla huippu-urheilija.

2)      Yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen

i)        B on näyttänyt D:lle ja toiselle urheilijalle kolmannen voimistelijan painoindeksilukeman.

ii)       4.7.2017 E:tä koskenut tapahtuma harjoituksissa, jossa muun ohella B kertoi E:lle tapahtuman jälkeen samana päivänä, että oli kertonut E:n painon noususta ainakin yhdelle muulle joukkueen ulkopuoliselle valmentajalle sekä salissa olleille lajipäällikölle ja tuomarille.

3)      Muu epäasiallinen käyttäytyminen

i)        29.4.2017 B on kysynyt F:ltä tämän ravitsemusterapeutin tapaamisesta ja mitä tämä aikoo tehdä, jotta paino putoaisi.

ii)      23.9.2017 B kommentoi ja painosti G:tä laihduttamaan viestin välityksellä.

iii)    Tammikuussa 2018 B on kommentoinut ja painostanut viestin välityksellä G:tä laihduttamaan.

iv)    8.1.2019 B vaati G:tä kuvaamaan reaaliajassa kaiken, mitä hän syö ja juo päivän aikana.

v)      11.1.2019 viestiketjussa B painosti G:tä punnitsemaan itseään ja ilmoitti suoraan, että painon pudottaminen on edellytyksenä kokoonpanoon pääsemiselle.

vi)    B on useiden vuosien ajan keskustellut Ä:n kanssa voimistelijoiden painoista ja kehon koosta ilman terveydellistä tai urheilusuoritukseen liittyvää syytä.

vii)   B on järjestänyt viikoittaiset punnitukset tavalla, jossa urheilijoita on kommentoitu epäasiallisesti sekä painostettu laihtumaan.

4)      Terveyttä ja hyvinvointia vaarantava käytös

i)        17. 11.–14.1.2021 B on velvoittanut G:n voimistelemaan harjoitusleirillä pian sen jälkeen, kun hän oli sairastanut koronavirustartunnan.

ii)      Kesällä 2018 B on edellyttänyt R:ää harjoittelemaan pahan migreenikohtauksen aikana, vaikka tämän päätä särki eikä hän nähnyt kunnolla. R:n kerrottua B:lle migreenistään B totesi, että R:n tulee harjoitella tekemään ohjelma migreenissä, koska kilpailussa voi joskus tulla migreenikohtaus.

iii)    Joulukuussa 2018 B oli laittanut R:n esiintymään joulunäytökseen kipeällä lonkalla tulehduskipulääkkeen avulla. Näytöksen jälkeen R:n oli sallittu mennä lonkan magneettikuvaukseen, jossa oli todettu esiasteinen rasitusmurtuma.

iv)    Syyskuussa 2020 B ei antanut R:lle lupaa muiden asiantuntijoiden mielipiteiden vastaisesti käydä magneettikuvauksessa.

v)      Joulukuussa 2017 B oli velvoittanut F:n osallistumaan joulunäytökseen lenkkikengissä, vaikka F:n nilkka oli kipeä. Näytöksen jälkeen lääkärin vastaanotolla F:n sesamluun todettiin haljenneen.

vi)    3.9.2021 B painosti R:ää urheilemaan, vaikka hänellä oli nilkka kipeä.

vii)   B on painostanut urheilijoita laihduttamaan tavalla, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. B:n useita vuosia kestänyt jatkuva urheilijoiden laihduttamiseen painostaminen on vaarantanut urheilijoiden psyykkistä ja fyysistä terveyttä esimerkiksi seuraavasti:

a)      Vuonna 2017 B on painostanut R:ää laihduttamaan, vaikka hän on ollut tuolloin todella laiha ja vasta 15-vuotias;

b)      Useat kymmenet viestit sekä urheilijoille että Ä:lle koskien urheilijoiden painoja ja kehon kokoa.

c)      B:n vuosia jatkunutta toimintaa erityisesti urheilijoilla ilmenneiden psyykkisten oireiden osalta on vaikeaa, ellei mahdotonta kohdistaa yksittäisiin tekoihin.

Lisäksi vaatimuksia on liittynyt seuraaviin tapahtumiin:

5)      Huonejaon tekeminen siten, että kahta sellaista urheilijaa, joilla oli haasteita ravintovalmennuksen tavoitteiden saavuttamisessa, ei sijoiteta majoittumaan samaan huoneeseen.

6)      Painonhallintaan liittyvien toimenpiteiden kohdistaminen vain tiettyihin urheilijoihin.

B on kurinpitovaliokunnalle antamassaan vastauksessa kiistänyt syyllistyneensä ilmoituksessa mainittuihin rikkomuksiin todeten muun ohella, että osa väitteistä ei pitänyt paikkansa ja joka tapauksessa B ei ollut minkään rikkomusilmoituksessa kuvatun tapahtuman osalta rikkonut voimassa olevia sääntöjä tai urheilun eettisiä periaatteita. Kysymys on ollut valmennusmenetelmistä, joiden käyttämiseen Voimisteluliiton ylin johto oli valmentajia ohjeistanut tai vähintäänkin niistä täysin tietoisena menetelmien käytön hyväksynyt, ja joiden käyttämiseen maajoukkueeseen valitut urheilijat olivat omissa valmentautumissopimuksissaan tietoisesti sitoutuneet. Näiden kaikkien osapuolten hyväksymien valmennusmenetelmien käyttämisessä käytännön valmennustyössä ei ollut toimittu epäasiallisesti. Yksittäisissä rikkomusilmoituksessa esiin nostetuissa tapahtumissa ei ollut tapahtunut mitään sellaisia ylilyöntejä, jotka voitaisiin katsoa urheilun eettisten periaatteiden vastaiseksi teoksi. B:n tekemän valmennustyön johtavana periaatteena on koko ajan ollut urheilijoiden oma etu ja näiden kehittyminen itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi heidän terveydellistä tilaansa millään tavalla vaarantamatta.

2.4 Kurinpitovaliokunnan päätöksessä viitatut sääntömääräykset

Kurinpitovaliokunta on päätöksessään kohdassa sovellettavat säännöt viitannut yleisesti Voimisteluliiton ja kansainvälisten ja kansallisten kattojärjestöjen (FIG, UEG, IFAGG ja Suomen Olympiakomitea) sääntöihin. Tältä osin kurinpitovaliokunta on viitannut Voimisteluliiton ilmoituksessaan toteamiin väitettyihin B:n sääntörikkomuksiin:

i)                    Voimisteluliiton sekä kansainvälisten ja kansallisten kattojärjestöjen sääntöjen, päätösten ja sääntöjen nojalla annettujen määräysten sekä yleisten eettisten arvojen, urheilun reilun pelin ihanteiden ja hyvän urheiluhengen sekä Voimisteluliiton eettisen ohjeistuksen rikkominen.

ii)                  Liiton etua vahingoittava toiminta.

iii)                Käyttäytyminen kilpailussa, siihen liittyvässä harjoitustoiminnassa, varsinaisen kilpailutapahtuman ulkopuolella tai kilpailusta tehtyjen päätösten johdosta tai muutoin lainvastaisesti, epäurheilijamaisesti tai urheilun yleisten eettisten periaatteiden vastaisesti.

iv)                Liiton tai seurojen toiminnassa tahallinen muiden toimintaan osallistuvien henkilöiden fyysisen tai henkisen koskemattomuuden uhkaaminen tai loukkaaminen.

v)                  Liiton tai seurojen järjestämässä toiminnassa loukkaavan tai halveksivan kielen tai eleiden, jotka saattavat loukata muita toimintaan osallistuvia henkilöitä tai yleisöä, käyttäminen.

Kurinpitovaliokunta on todennut sovellettavien sääntöjen osalta, että se, onko tiettyä menettelyä pidettävä sääntöjen tarkoittamana rikkomuksena, määräytyy tekohetkellä voimassa olleiden kurinpitosääntöjen perusteella, kuitenkin siten, ettei menettelyä ole pidettävä kurinpitorikkomuksena, jollei se ole sitä kurinpitomenettelyn aikana voimassa olevien sääntöjen mukaan. Mahdollisen seuraamuksen määräämiseen sovelletaan joko tekohetken tai seuraamuksen määräämishetken sääntöjä sen mukaisesti, kummat johtavat lievempään seuraamukseen.

Kurinpitovaliokunta on sovellettavien sääntöjen osalta lisäksi todennut, että Voimisteluliiton kurinpitosäännöt ovat väitettyjen tekojen ja kurinpitomenettelyn ajankohdan välillä muuttuneet joitain kertoja (säännöt vahvistettu 2015, 2018, 2019 ja 2021). Tässä tapauksessa sovellettavien sääntöjen valinnalla ei kuitenkaan ole merkitystä väitettyä menettelyä arvioitaessa tai mahdollista seuraamusta määrättäessä eri aikoina voimassa olleiden sääntöjen ollessa asiasisällöltään tämän asian kannalta merkityksellisiltä osin samanlaiset.

Kurinpitovaliokunta on vielä erikseen todennut, että säännöissä ja määräyksissä ei ole mahdollista tyhjentävästi määritellä esimerkiksi epäurheilijamaista, asiatonta ja sopimatonta käytöstä, vaikka yleisten kurinpitomenettelyä koskevien periaatteiden mukaan kurinpitoseuraamukseen johtavan menettelyn tulee lähtökohtaisesti olla kuvattu kurinpitosäännöissä tai muissa määräyksissä riittävän tarkasti ja täsmällisesti. Tällöin kurinpitovaliokunnan tulee tarkastella väitettyä tekoa siitä näkökulmasta käsin, onko kyseinen toiminta urheilun eettisten sääntöjen tarkoittaman epäurheilijamaisen, epäasiallisen tai sopimattoman käytöksen ydinalueella.

Kurinpitovaliokunta on lisäksi päätöksessään todennut, että edellä tarkoitettuna urheilun eettisten sääntöjen ydinalueeseen kuuluvana epäurheilijamaisena ja sopimattomana käyttäytymisenä voidaan pitää menettelyä, joka urheilun toimijoiden keskuudessa katsotaan yleisesti urheilun perusarvojen vastaiseksi, eli menettelyä, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi. Kysymys on toisin sanoen menettelystä, jonka sääntöjen vastaisuus on toimintaan osallistuvien parissa yleisesti tunnettua, ja jonka luonteesta nämä siten ovat, tai joista näiden ainakin tulisi olla, tietoisia ilman nimenomaista sääntömääräystäkin. Selvää on, että ainakin toisen terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaava käytös, kiusaaminen, haukkuminen, syrjiminen, nimittely, henkinen väkivalta, alistaminen ja vähättely sekä puuttumattomuus edellä mainitun kaltaiseen havaittuun toimintaan, kuuluvat tähän ytimeen.

2.5 Kurinpitovaliokunnan suorittama arviointi

Kurinpitovaliokunta on päätöksessään katsonut, että painonhallintavalmennus on menetelmänä ollut nykyisellään rytmisen voimistelun normaalia valmennusta, eikä siten menetelmänä kurinpitosääntöjen mukaan kiellettyä.

Tämän jälkeen kurinpitovaliokunta on arvioinut sitä, onko B painonhallintavalmennuksessa joiltakin osin käyttäytynyt epäasiallisesti ja siten syyllistynyt kurinpitosääntöjen vastaiseen toimintaan ja kurinpitorikkomukseen. Tämän osalta kurinpitovaliokunta on päätöksessään päätynyt siihen, ettei asiassa ollut näytetty B:n yleisesti menetelleen painonhallintavalmennuksessa epäasiallisesti tai rikkoneen kurinpitosääntöjä. Sen sijaan B:n on katsottu tietyissä yksittäisissä tilanteissa tai tekokokonaisuuksissa ylittäneen sen, mitä on voitu pitää tarpeellisena painonhallintavalmennuksen kannalta. B:n on siten katsottu tietyissä yksittäisissä tilanteissa rikkoneen epäurheilijamaista tai sopimatonta käyttäytymistä ja urheilun eettisiä sääntöjä koskevia kurinpitosääntöjä.

Kurinpitovaliokunta on käsitellyt yksittäisiä painonhallinnan kurinpitorikkomuksia seuraavien tekojen osalta: 1) vihannesrasian tuominen harjoituksiin, 2) lounas- ja juomakuvien pyytäminen, 3) punnitukset, 4) huonejaon tekeminen ruokailussa havaittujen haasteiden perusteella ja 5) painonhallintatoimenpiteiden kohdistaminen vain tiettyihin urheilijoihin. Kurinpitovaliokunta on hylännyt kurinpitoseuraamuksen määräämistä koskevan vaatimuksen B:n kohdalla edellä mainituissa kohdissa 1, 4 ja 5. Sen sijaan kurinpitovaliokunta on katsonut selvitetyn, että B oli syyllistynyt väitettyyn kurinpitorikkomukseen kohdissa 2 ja 3.

Kurinpitovaliokunta on katsonut, että lautas- ja juomakuvien pyytäminen urheilijoilta (edellä kohta 2) ei sinänsä yleisellä tasolla rikkonut Voimisteluliiton kurinpitosääntöjä. Lautas-, ruoka- ja juomakuvien lähettämistä on käytetty osana painonhallintavalmennusta. B:n toteuttama ruoka- ja juomakuvien pyytäminen oli kuitenkin tietyissä yksittäistapauksissa ylittänyt sen, mikä on ollut tarpeellista painonhallintavalmennuksen kannalta, ja siten se ei ole ollut hyväksyttävän toiminnan rajoissa. Siten B:n on katsottu esimerkiksi syyllistyneen kurinpitorikkomukseen siltä osin kuin hän oli pyytänyt erästä voimistelijaa lähettämään valokuvan B:lle kaikesta, mitä hän syö. Kurinpitovaliokunnan päätöksen mukaan näin äärimmilleen viety valvonta ei ollut enää asian- ja tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, että nuorella urheilijalla on tietynlainen alisteinen suhde valmentajaan. Tällaiset vaatimukset voivat rasittaa urheilijaa liikaa ja tuoda lisää paineita. Vaikka kuvien lähettäminen olisi vapaaehtoista, on urheilija kuitenkin sitoutunut noudattamaan valmentajan pyyntöjä ja valmentaja päättää urheilijan valinnasta joukkueeseen. Siten tosiasiassa kyse voi olla pakosta.

Punnitusten (edellä kohta 3) osalta kurinpitovaliokunta on katsonut, kuten painonhallintavalmennuksen osalta laajemminkin, että urheilijoiden punnituksissa osana valmennusta sinällään ei ole mitään moitittavaa silloin, kun se toteutetaan lajin kannalta perustellulla tavalla ylittämättä sitä, mitä voidaan pitää tarpeellisena ja hyväksyttävänä. Punnituksia käytetään yleisesti monen urheilulajin valmennuksessa.

Asiassa annetun selvityksen ja näytön perusteella kurinpitovaliokunta on katsonut, että punnituksia oli järjestetty todennäköisesti jopa pääasiassa siksi, ettei urheilijoiden paino nousisi liian korkeaksi eikä B:n väittämin tavoin pelkästään sen vuoksi, että paino ei laskisi liian alas.

Kurinpitovaliokunta on katsonut, että asiassa annetun pääosin riidattoman selvityksen perusteella urheilijoiden punnitukset oli osin järjestetty tavalla, jota ei voida pitää tässä tapauksessa asianmukaisena. Niitä oli ensinnäkin järjestetty jopa kahdesti viikossa, mitä ei voida pitää lajin luonne ja urheilijoiden ikä huomioiden tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena. Punnituksia oli edelleen järjestetty eri vuorokauden aikoina, jolloin niistä saatu informaatio ei ollut ollut luotettavaa ja vertailukelpoista, eikä se ollut huomioinut kehon painon luonnollista vaihtelua. Kun tähän yhdistetään se, että osa urheilijoista oli syönyt erittäin vähän jopa pari päivää ennen punnituksia, taikka jättäneet juomatta vettä saadakseen mahdollisimman alhaisen tuloksen, sekä jännittäneet punnituksia niin, että he olivat oireilleet henkisesti, punnitukset oli toteutettu osin sopimattomalla tavalla. SUEK:n haastattelun perusteella B oli ainakin jossain määrin ollut tietoinen urheilijoiden edellä mainitusta suhtautumisesta punnituksiin ja punnitusten vaikutuksista urheilijoihin.

Kurinpitopäätöksen mukaan urheilijat olivat SUEK:n haastatteluissa kertoneet heille asetetuista hyvin tarkoista painotavoitteista ja hyvin tarkasta painon seurannasta sekä B:n negatiivisista reaktioista siihen, jos paino oli poikennut tavoitteesta. Kurinpitovaliokunta on pitänyt esitettyä selvitystä uskottavana ja luotettavana. Kurinpitovaliokunnan päätöksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että käsillä olevassa asiassa ei ollut kysymyksessä kamppailu- tai voimailulajien kaltainen laji, jossa kilpailupainolla on itsearvoista merkitystä, eikä laji, jossa nimenomaisesti pyritään kehon muokkaamiseen. Edellä kuvatun kaltainen menettely on siten aiheuttanut urheilijoille tarpeetonta henkistä painetta ja mahdollisesti jopa vaarantanut näiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Lisäksi valiokunnan arvion mukaan, perustuen näytössä esitettyihin asiantuntija-arvioihin, punnintaa ei olisi ollut tarpeen toteuttaa tiiviillä rytmillä jatkuvasti, vaan se olisi riittänyt esimerkiksi kilpailuihin valmistautuessa ja sopivalla seurantarytmityksellä harjoituskausina. Kuten ravitsemusasiantuntija on todennut, urheilijoiden ei tarvitse olla missään lajissa kilpailukunnossa koko vuotta.

Kurinpitovaliokunta on päätöksensä myöhemmässä kohdassa katsonut, että seuraavat Voimisteluliiton kurinpitoilmoituksessa yksilöimät lausahdukset ja teot sisältyvät edellä mainittuihin tekoihin tai tekokokonaisuuksiin:

i)        29.4.2017 B on kysynyt F:ltä tämän ravitsemusterapeutin tapaamisesta ja mitä F aikoo nyt tehdä, jotta paino putoaisi.

ii)      23.9.2017 B kommentoi ja painosti G:tä laihduttamaan viestin välityksellä.

iii)    Tammikuussa 2018 B on kommentoinut ja painostanut viestin välityksellä G:tä laihduttamaan.

iv)    11.1.2019 viestiketjussa B painosti A:ta punnitsemaan itseään ja ilmoitti suoraan, että painon pudottaminen on edellytyksenä kokoonpanoon pääsemiselle.

v)      B on useiden vuosien ajan keskustellut Ä:n kanssa voimistelijoiden painoista ja kehon koosta ilman terveydellistä tai urheilusuoritukseen liittyvää syytä.

vi)    11.1.2019 viestiketjussa B painosti G:tä punnitsemaan itseään ja ilmoitti suoraan, että painon pudottaminen on edellytyksenä kokoonpanoon pääsemiselle.

vii)   8.1.2019 B vaatii G:tä kuvaamaan reaaliajassa kaiken, mitä hän syö ja juo päivän aikana.

viii) B on puhunut R:stä älkää tehkö samaa virhettä, kun yksi junnu söi liikaa illalla. 

ix)     B on järjestänyt viikoittaiset punnitukset tavalla, jossa urheilijoita on kommentoitu epäasiallisesti sekä painostettu laihtumaan.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että nämä erikseen mainitut lausumat ja kommentoinnit liittyvät siten kurinpitoratkaisussa aikaisemmin käsiteltyyn painonhallintaa koskevaan kokonaisuuteen.

Kurinpitovaliokunta on katsonut B:n menetelleen kurinpitosääntöjen vastaisesti eli syyllistyneen kurinpitoilmoituksessa väitettyyn menettelyyn myös siltä osin kuin hän oli sanonut i) 2017–2018 vuoden vaihteessa, että ”R:ää tarvitaan, ettei saa heittää kaikkia roskakoriin” ja ii) D:lle syksyllä 2021, että hän tuhlaa aikaansa.

Kurinpitovaliokunta oli katsonut olevan sinällään ymmärrettävää, että muun muassa kovista paineista ja pintaan nousevista tunteista johtuen valmentajat käyttävät kovaakin kieltä huippu-urheilijoita kohtaan harjoituksissa ja valmentaessaan heitä kilpailuissa. Valmentajat ovat kautta aikojen käyttäneet melko kovia sanoja ja huutamista urheilijoita kohtaan valmennuksessaan. Huippu-urheilijoille on sallittua olla rehellisiä, jos valmentaja on sitä mieltä, että urheilija ei tule pääsemään esimerkiksi maajoukkueeseen. Viestin täytyy kuitenkin olla asiallinen ja kunnioittava, etenkin ottaen vielä huomioon urheilijoiden nuoren iän erityisesti tässä lajissa. Huutamista ja haukkumista ei voida myöskään enää nykyisin pitää hyväksyttävänä toimintana valmentajilta. Paineista huolimatta viestin pitää olla asiallinen ja se tulee esittää asiallisesti. Erityisesti kokeneelta maajoukkuevalmentajalta voidaan edellyttää, että tulostavoitteista huolimatta palaute annetaan kaikissa tilanteissa asiallisesti ja rakentavasti. Sanotun perusteella kurinpitovaliokunta on katsonut edellä mainittujen sanomisten olevan sopimattomia tai epäasiallisia kurinpitosääntöjen tarkoittamassa merkityksessä.

Kurinpitovaliokunta on lisäksi katsonut näytön vastaanotettuaan, että B oli käyttänyt urheilijoita kohtaan muissakin yhteyksissä sellaista kieltä, jota ei voida pitää erityisesti urheilijoiden nuori ikä huomioiden enää asiallisena. Tällaisia ja siten syyksiluettuja tilanteita olivat olleet se, että B oli muun muassa sanonut menevän paljon paremmin, kun saatiin se pikkuprinsessa pois täältä ja se, että 28.4.2019 Bakun World Cup -kilpailuissa B oli kommentoinut: ”ainoat huippu-urheilijat täällä ovat X, Y ja Z.” Viimeksi mainitut lausahdukset on luettu B:n syyksi otsikon ”B:n tekemä henkinen väkivalta, nöyryyttäminen ja kiusaaminen” alla.

Voimisteluliiton kurinpitovaliokunta on lukenut B:n syyksi edellä todetun lisäksi sen, että G oli 11.–14.1.2021 osallistunut leirille, vaikka hänellä oli ollut koronavirustartunta vain lyhyen aikaa ennen leiriä. Kurinpitovaliokunta on katsonut, että asiassa näytetyn perusteella B on toiminut tilanteessa enemmän valmentajana kuin lääkärinä, eikä päätös G:n ottamisesta leirille perustunut mihinkään toteutettuun lääketieteelliseen tutkimukseen. Koulutuksensa perusteella B:n on myös tullut olla tietoinen fyysisen rasituksen mahdollisista vaikutuksista sairaudesta toipuvan urheilijan terveydelle, ja kokeneena valmentajana lisäksi, kuinka vaikeaa tavoitteellisen huippu-urheilijan on harjoitella kevyesti tai rauhallisesti, erityisesti silloin, kun nämä kilpailevat toistensa kanssa esimerkiksi paikasta maajoukkueessa. B ei ole varmasti kyennyt leirillä keskittymään koko ajan G:n harjoitteluun ja siten varmistamaan harjoittelun pysyvän riittävän kevyenä. B:n olisi siten tullut varmistua ennen G:n leirille osallistumisen sallimista siitä, että tämä oli todettu riittävän laajassa lääkärin tutkimuksessa terveydentilansa puolesta kykeneväksi harjoittelemaan täysipainoisesti. Koska B:n ei ole näytetty tehneen lääketieteellisen koulutuksensa mahdollistamaa lääketieteellistä tutkimusta tai arviointia urheilijan kyvystä osallistua harjoitteluun, kurinpitovaliokunta on katsonut, että B on syyllistynyt tässä kurinpitosääntöjen vastaiseen toimintaan.

Kurinpitovaliokunta on vielä hylännyt B:n osalta väitteet seuraavista kurinpitorikkomuksista: edellä mainitun 4 kohdan alakohdat ii-vii R:n ja F:n terveyden vaarantaminen ja edellä todetun 2 kohdan yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen.

B:lle on määrätty hänen syykseen luetuista sääntörikkomuksista varoitus.

3.      Täyttääkö kurinpitopäätöksen perustelut kurinpitopäätöksen perusteluille asetetut vaatimukset? 

3.1 Lähtökohdat

Urheilua koskevissa kurinpitoasioissa on voimassa tietyt yleiset oikeusturvan vähimmäisedellytykset. Yksi keskeisimmistä tällaisista edellytyksistä on kurinpitomenettelyn asianosaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja oikeus saada perusteltu päätös. Kurinpitoasioita käsittelevän tahon velvollisuus perustella päätöksensä on olennainen, jotta asianosaisen oikeus hakea muutosta päätökseen voisi tehokkaasti ja täysimääräisesti toteutua. Jollei kurinpitopäätöstä asianmukaisesti perustella, päätöksen kohteena oleva ei tiedä, millä perusteilla hän siihen hakee muutosta, jolloin muutoksenhakuoikeus voi käytännössä kokonaan estyä. Se, kuinka tarkasti päätös on perusteltava, on riippuvainen asian luonteesta. Perusteluvelvollisuudessa on kuitenkin kysymys minimistandardin täyttämisestä eikä parhaimman mahdollisen perustelun tavoitteesta. Kurinpitopäätöksen minimiedellytykseksi voidaan muun ohella katsoa se, että ratkaisusta ilmenee, minkä sääntökohtien perusteella asiaa on arvioitu. (Ks. esim. UOL 12/2022.)

3.2 Kurinpitopäätöksen arviointi

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kurinpitovaliokunnan kurinpitopäätöksessä on lueteltu useita sääntöjä, mutta päätöksessä ei ole tarkasti yksilöity niitä sääntömääräyksiä tai urheilun eettisiä periaatteita, joita B:n oli väitetty rikkoneen. Riidatonta on, että tekoaikaan ei ollut eikä tälläkään hetkellä ole olemassa Voimisteluliiton tai muitakaan asiaan sovellettavia sääntöjä, joissa olisi kielletty esimerkiksi painonhallintavalmennus tai siihen liittyvä voimistelijoiden punnitseminen osana valmennusta.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että vaikka kurinpitovaliokunta ei ole päätöksessään tuonut selvästi esille yksittäisiä soveltamiaan kurinpitosääntöjen kohtia, se on kuitenkin selvästi todennut, että se on arvioinut B:n menettelyä epäurheilijamaista tai sopimatonta käyttäytymistä ja urheilun eettisiä sääntöjä koskevien sääntökohtien perusteella. Kurinpitopäätöksen perustelujen perusteella näitä edellä mainittuja sääntöjä löytyy sekä Voimisteluliiton että kansainvälisten ja kansallisten kattojärjestöjen säännöistä. Viimeksi todettujen osalta kurinpitovaliokunta on päätöksessään viitannut erityisesti FIG:n Code of Ethics (2019) normistoon, FIG:n Policy and Procedures for Safeguarding and Protecting Participants in Gymnastics 3.9.2018 asiakirjaan ja silloisen Valon syyskokouksessa 30.11.2013 hyväksyttyyn Urheiluyhteisön reilun pelin ihanteet ja tavoitteet -nimiseen ohjeistukseen.

Asiassa on riidatonta, että B on ollut velvollinen noudattamaan Voimisteluliiton sääntöjä toimiessaan rytmisen voimistelun maajoukkueen valmentajana. Kurinpitopäätöksen perusteella Voimisteluliitto on kurinpitoilmoituksessaan viitannut edellä kurinpitopäätöstä koskevassa kappaleessa mainittuihin kurinpidon sääntökohtiin.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Voimisteluliiton tekoaikaan voimassa olleissa kurinpitosäännöissä on melko samalla tavalla säädetty epäurheilijamaisesta ja epäasiallisesta käyttäytymisestä sekä Voimisteluliiton toiminnassa noudatettavasta urheilun eettisistä rikkomuksista sekä Voimisteluliiton sääntöjen ja niin sanotun noudatettavan eettisen koodiston rikkomisesta määrättävistä rangaistuksista. Eri vuosina voimassa olleista Voimisteluliiton kurinpitosäännöistä ilmenee, että

(Voimisteluliiton kurinpitosäännöt 15.2.2015, kohta 9.1)

Voimisteluliiton jäsenseurat, toimijat sekä yksittäiset jäsenet ovat velvollisia kaikessa toiminnassaan noudattamaan urheilun yleisiä eettisiä arvoja, reilun pelin periaatteita ja hyvää urheiluhenkeä sekä kansallisia ja kansainvälisiä dopingsääntöjä.  Sama määräys koskee myös kaikkia Voimisteluliiton tai kansainvälisten liittojen antamia sääntöjä ja määräyksiä…

Liitto voi määrätä kurinpitorangaistuksen, sille joka 

1)      rikkoo liiton sääntöjä, näitä kilpailu- ja kurinpitosääntöjä, lajin sääntöjä taikka niiden nojalla annettuja määräyksiä, ohjeita tai velvoitteita…

3)      käyttäytyy edellä määriteltyjen taikka niihin rinnastettavien eettisten periaatteiden vastaisesti kilpailuissa taikka niiden ulkopuolella…

(Voimisteluliiton kurinpitosäännöt 21.5.2018, kohta 9.1)

Voimisteluliiton jäsenseurat, toimijat sekä yksittäiset jäsenet ovat velvollisia kaikessa toiminnassaan noudattamaan urheilun yleisiä eettisiä arvoja, reilun pelin periaatteita ja hyvää urheiluhenkeä sekä kansallisia ja kansainvälisiä dopingsääntöjä.  Sama määräys koskee myös kaikkia Voimisteluliiton tai kansainvälisten liittojen antamia sääntöjä ja määräyksiä…

Liitto voi määrätä kurinpitorangaistuksen, sille joka 

1)      rikkoo liiton sääntöjä, näitä kilpailu- ja kurinpitosääntöjä, lajin sääntöjä taikka niiden nojalla annettuja määräyksiä, ohjeita tai velvoitteita…

3)      käyttäytyy edellä määriteltyjen taikka niihin rinnastettavien eettisten periaatteiden vastaisesti kilpailuissa taikka niiden ulkopuolella…

(Voimisteluliiton kurinpitosäännöt 16.11.2019, kohdat Soveltamisala ja Rikkomuksen laatu)

Nämä kurinpitosäännöt koskevat Suomen Voimisteluliitto ry:tä (jäljempänä Voimisteluliitto tai liitto).

Liiton kuripitomääräysten alaisia ovat:

-liiton jäsenseurat

-jäsenseurojen jäsenet

-jäsenseurojen hallitusten ja johtokuntien ja näiden asettamien elinten jäsenet ja toimihenkilöt 

-ne henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat kirjallisesti sitoutuneet noudattamaan näitä määräyksiä, tai ovat lunastaneet liiton lisenssin

-liiton toimihenkilöt ja luottamushenkilöt 

-voimassa olevan antidopingsäännöstön alaiset henkilöt…

Yllä mainitut toimijat ovat velvollisia kaikessa toiminnassaan noudattamaan liiton sekä kansainvälisten ja kansallisten kattojärjestöjen sääntöjä (FIG, UEG, IFAGG, Suomen Olympiakomitea), päätöksiä ja sääntöjen nojalla annettuja määräyksiä. Toimijoiden tulee noudattaa

kansallisia ja kansainvälisiä antidopingsäännöstöjä. Lisäksi toimijoiden tulee noudattaa yleisiä eettisiä arvoja, urheilun Reilun Pelin periaatteita ja hyvää urheiluhenkeä. Tämän lisäksi noudatetaan Voimisteluliiton eettistä ohjeistusta.

Seuraamus voidaan määrätä sille,

a)      joka rikkoo yllä mainittuja ohjeistuksia tai liiton tai kansainvälisten liittojen voimassa olevia sääntöjä, määräyksiä tai päätöksiä, joita näiden sääntöjen nojalla annetaan…

c)      joka syyllistyy liiton etua vahingoittavaan toimintaan.

d)      joka kilpailussa, siihen liittyvässä harjoitustoiminnassa, varsinaisen kilpailutapahtuman ulkopuolella tai kilpailusta tehtyjen päätösten johdosta tai muutoin käyttäytyy lainvastaisesti, epäurheilijamaisesti tai urheilun yleisten eettisten periaatteiden vastaisesti…

g)      joka liiton tai seurojen toiminnassa tahallaan uhkaa tai loukkaa muiden toimintaan osallistuvien henkilöiden fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.

h)      joka liiton tai seurojen järjestämässä toiminnassa käyttää loukkaavaa tai halveksivaa kieltä tai eleitä, jotka saattavat loukata muita toimintaan osallistuvia henkilöitä tai yleisöä…

Kurinpitovaliokunta harkitsee erikseen rikkomuksen laatujen vakavuuden. Rangaistava teko voi ilmetä sekä kasvokkaisessa kanssakäymisessä, että erilaisten viestimien, kuten sosiaalisen median kautta.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Voimisteluliiton kurinpitosäännöt 20.11.2021 vastaavat viimeksi mainitun kurinpitosääntöjen sisältöä. Kurinpitosäännöissä on viitattu Voimisteluliiton omiin eettisiin sääntöihin. Tältä osin eri Voimisteluliiton Yleisissä kilpailu- ja kurinpitosäännöissä on todettu seuraavaa:

(Voimisteluliiton Yleiset kilpailu- ja kurinpitosäännöt 15.2.2015 ja 21.5.2018, kohta 7.2 Eettiset ja reilun pelin periaatteet)

Liiton kilpailutoiminnassa noudatetaan Valo ry:n hyväksymiä reilun pelin periaatteita (Urheiluyhteisön Reilun Pelin ihanteet ja tavoitteet).

(Voimisteluliiton Yleiset kilpailu- ja kurinpitosäännöt 16.11.2019 ja 20.11.2021, kohta 7.2 Eettiset ja reilun pelin periaatteet)

Liiton kilpailutoiminnassa noudatetaan Suomen Olympiakomitea ry:n hyväksymiä Reilun Pelin periaatteita (Urheiluyhteisön Reilun Pelin ihanteet ja tavoitteet) ja Voimisteluliiton eettisiä ohjeita.

Kurinpitopäätöksessä on edellä todetuin tavoin mainittu, että kurinpitosääntöjen perusteella toimijoiden tulee lisäksi noudattaa yleisiä eettisiä arvoja, urheilun Reilun Pelin periaatteita ja hyvää urheilu henkeä. Tältä osin toimijoiden tulee noudattaa Valon syyskokouksessa 30.11.2013 hyväksyttyä ja sittemmin useamman kerran päivitettyjä Urheiluyhteisön reilun pelin ihanteet ja tavoitteet ohjeistusta. Sanotusta ohjeistuksesta ilmenee seuraavaa:

(Urheiluyhteisön Reilun Pelin ihanteet ja tavoitteet 30.11.2013)

Reilu Peli on jatkuva prosessi. Meistä jokaisella on yhtä suuri ihmisarvo, joka on riippumaton iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta, yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta, terveydestä, kansallisuudesta, äidinkielestä, etnisestä taustasta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta vastaavasta henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Kohtelemme toista ihmistä niin kuin haluamme toisen ihmisen kohtelevan meitä. Urheilussa ei ole vastustajia vaan kilpakumppaneita. Toimintamme perustuu keskinäiseen luottamukseen sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön ja säädöksiin.

…

Reilu Peli on kaikkien liikunnan ja urheilun toimijoiden oikeus ja velvollisuus. Jokainen yksilö ja yhteisö kantavat yksin ja yhdessä vastuun Reilusta Pelistä…

1. Jokaisen tasavertainen mahdollisuus liikuntaan ja urheiluun

Liikunta ja urheilu ovat avoimia kaikille.

Tasavertaisuus, moninaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat yhteisömme perusta. Haluamme toimia vuorovaikutteisesti kaikkien liikunnasta ja urheilusta kiinnostuneiden tahojen kanssa monimuotoisen liikuntakulttuurin kehittämiseksi.

…

Kunnioitamme yksilön oikeuksia. Kiusaaminen, syrjiminen, haukkuminen, nimittely, fyysinen ja henkinen väkivalta, alistaminen, vähättely, seksuaalinen ja sukupuolinen ahdistelu sekä syrjintä ja rasismi eivät kuulu liikuntaan ja urheiluun - ei edes huumoriksi puettuna. Keskeisistä käyttäytymis- ja toimintatavoista sovitaan myös joukkue- ja seuratasolla. Näiden tapojen rikkomiselle määritellään samalla riittävät seuraamukset.

…

2. Vastuu kasvatuksesta Olemme kaikki kasvattajia.

Käytännössä kaikkiin liikuntaa ja urheilua koskeviin tilanteisiin ja tapahtumiin liittyy kasvatuksellinen ulottuvuus - harjoituksissa, peleissä,

turnausmatkoilla, talkootapahtumissa, vanhempainilloissa. Kasvatustapana on oma esimerkkimme. Annamme itsellemme ja toisillemme aikaa kasvaa ja kehittyä kukin omien kykyjensä mukaan. Tuemme elinikäistä oppimista liikunnan ja urheilun parissa. Kannustamme jokaista kantamaan vastuunsa lähiyhteisönsä ja laajemmin yhteiskunnan hyvinvoinnista.

…

3. Terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen

Kaikki tekemisemme edistää terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Päihteitä ja väkivaltaa ei yhdistetä liikuntaan ja urheiluun. Fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin puututaan, ja niitä ennaltaehkäistään aktiivisesti. Luomme liikunnalle ja urheilulle turvalliset puitteet. Urheilusuoritukset eivät ole urheilijoiden arvon ainoa mittari. 

Jokaisen liikkujan ja urheilijan terveys, turvallisuus ja hyvinvointi menevät suoritusten edelle – myös huippu-urheilussa. Mikään toiminta ei saa aiheuttaa vakavia ja pysyviä terveydellisiä haittoja. Yksilön terveys on urheilun menestyksen perusta.

…

Urheilijan arvo ei koskaan riipu vain tämän urheilusuorituksista. Tarjoamme urheilijoille mahdollisuuksia epäonnistumisten käsittelyyn. Näin osoitamme, että tuemme heitä myös silloin, kun tukemisen tarve on suurin. Pyrimme löytämään jokaiselle liikkujalle ja urheilijalle sellaisen henkisesti ja fyysisesti oikean tasoisen joukkueen tai harjoittelun tason ja määrän, joka edistää tämän terveyttä ja hyvinvointia.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että vastaavat tai lähes vastaavat ohjeet löytyvät kaikista asiassa esitetyistä Urheiluyhteisön reilun pelin ihanteet ja tavoitteet ohjeistuksen päivitetyistä versioista.

Oikeusturvalautakunta toteaa vielä, että Voimisteluliiton säännöissä viitatuissa FIG:n säännöissä (FÉDÉRATION INTERNATIONALE DE GYMNASTIQUE: Policy and Procedures for Safeguarding and Protecting Participants in Gymnastics 3.9.2018) on muun ohella todettu seuraavaa:

1. INTRODUCTION

Sport organizations and everyone in sport, have the responsibility to foster a safe, respectful culture so that athletes can thrive without harassment, abuse or violence. 

As one of the top Olympic sports, the Fédération Internationale de Gymnastique (FIG) is committed to strengthen the support offered to all its members by putting the gymnasts, their safety, well-being and welfare, at the center of everything we do. 

Everyone in sport has the right to be protected from non-accidental violence, harassment and abuse irrespective of their race, color, sex, sexual orientation, language, religion, political or other opinion, national or social origin, property, birth, disability, physical attributes, athletic ability or other status. Article 19 of the United Nations Convention on the Rights of the Child enshrines the right for all children (defined as anyone under the age of 18) to be safe from violence.

…

2. CURRENT CONTEXT

…

We all share in the responsibility to identify the problems and to prevent athletes from suffering.

…

3. DEFINITIONS OF NON-ACCIDENTAL VIOLENCE, HARASSMENT AND ABUSE

Harassment and abuse can be expressed in many forms which may occur in combination or in isolation. The following are based on the IOC Consensus Statement (2016) as follows:

Psychological abuse 

– any unwelcome act including confinement, isolation, verbal assault, humiliation, intimidation, infantilization, or any other treatment, which may diminish an individual sense of identity, dignity and self-worth

Physical abuse 

– any deliberate and unwelcome act – such as punching, beating, kicking, biting, and burning

– that causes physical trauma or injury. Such acts include forced or inappropriate physical activity (e.g. age, or physically inappropriate and unreasonable training loads or activities, when injured or in pain), forced alcohol or drug consumption or forced doping practices.

…

Neglect

– neglect means the failure of a coach or other person with a duty of care towards the athlete to provide a minimum level of care, which may cause harm, allow harm or create an imminent danger of harm.

Harassment and abuse can be based on any grounds including race or ethnic origin, culture, religion or belief, gender, sexual orientation, age, disability socio-economic status, physical attributes and athletic ability. It can include a one-off (one time) incident, or a series of incidents. It may be in person or online. Harassment may be intentional, unsolicited and coercive.

Harassment and abuse often result from an abuse of authority, meaning the misuse of power by people in positions of trust, influence, and authority (perceived or actual), against another individual. Some athletes may also carry out acts of harassment and abuse. For young people under the age of eighteen, peer abuse describes incidents when an athlete is exploited, bullied and/or harmed by another athlete or groups of athletes of similar age.

The means and methods by which harassment and abuse is carried out include: contact, non-contact, verbal and abuse by means of electronic communications.

It may involve deliberate acts as well as failure to act and omissions or may take the form of bullying or hazing which are defined as follows:

Bullying 

– Intentional behaviour usually repeated over time that hurts another individual or group

Hazing 

– Hazing behaviours are known to occur in many different types of social groups, including sports teams as a way of initiating a new person when they join the group or want to be socially accepted by their peers.

Harassment and abuse is more likely to occur where poor practice, which is defined below, is not immediately challenged.

Poor Practice 

– Behaviours or inaction which may not always be immediately harmful, but which falls below the required standards and/or code of conduct and should be addressed. Some poor practice may lead to suspicions about an individual’s motivation, even where no harm is intended e.g. being alone with a child, excessive or inappropriate touching etc.

4. PURPOSE

The overall purpose of the policy is to ensure athletes and others taking part in gymnastics can do so without fear of harassment or abuse. The key objectives of the policy are to:

– Ensure everyone in gymnastics understands that all forms of non-accidental violence are unacceptable and will not be tolerated. 

– Enable anyone who has witnessed or experienced harassment or abuse, within gymnastics, to report the incident without fear of victimisation or retaliation. 

– Ensure an appropriate and co-ordinated response to any incidents of harassment or abuse within or connected to participation in gymnastics, irrespective of whether they arise at national or international level. 

– Implement effective measures that minimise the likelihood of incidents of harassment and abuse.

5. SCOPE

This policy applies to all member federations and their representative gymnasts (athletes), members of the athlete entourage, coaches, judges, medical personnel participating in FIG activities, as well as FIG authorities all other persons including officers, directors, employees, agents, honorary members, officials, registered participants and volunteers acting on behalf of FIG (all referred to as

a “participant”). 

The reference to FIG employees in this Policy only applies to those who are involved in the delivery of gymnastics’ activities.      

Edellä todetun perusteella oikeusturvalautakunta katsoo, että muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessä on ratkaisun perusteluille vaadittavin tavoin ilmoitettu ne sääntökohdat, joiden perusteella asiaa on arvioitu. Vaikka sovelletut sääntökohdat olisi voinut esittää tarkemmin ja ilmoittaen selvästi, mistä säännöistä ne on otettu, kysymys ei ole ollut sellaisesta päätöksien perusteluita rasittavasta virheestä, että kurinpitopäätös olisi sen vuoksi poistettava. Kurinpitopäätös on siten tältä osin täyttänyt ne minimivaatimukset, joita kurinpitopäätöksille voidaan asettaa.

Kurinpitopäätökseen on edellä kerrotuin tavoin kirjattu Voimisteluliiton esittämästä kurinpitoilmoituksesta kaikki ne teot, joihin Voimisteluliitto on B:n väittänyt syyllistyneen ja joiden mukaista menettelyä ja sääntöjenvastaisuutta kurinpitovaliokunta on arvioinut. Edellä perustelujen otsikon 2.3 alle kirjatulla tavalla B:n on väitetty syyllistyneen kuuteen kurinpitosääntöjen vastaiseen menettelykokonaisuuteen, jotka ovat pitäneet sisällään useita yksittäisiä tekoja (alateot). B:n on siten väitetty syyllistyneen 1) henkiseen väkivaltaan eli nöyryyttämiseen ja kiusaamiseen, 2) yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen, 3) muuhun epäasialliseen käyttäytymiseen, 4) terveyttä ja hyvinvointia vaarantavaan käytökseen, 5) huonejaon tekemiseen siten, että kahta sellaista urheilijaa, joilla oli haasteita ravintovalmennuksen tavoitteiden saavuttamisessa ei sijoiteta majoittumaan samaan huoneeseen ja 6) painonhallinnan toimenpiteiden kohdistamiseen vain tiettyihin urheilijoihin.

Kurinpitovaliokunta on päätöksessään hylännyt kurinpitoilmoituksen vaatimukset ja väitteet kokonaan kohtien 2, 5 ja 6 osalta. B:n on sen sijaan katsottu syyllistyneen henkiseen väkivaltaan eli nöyryyttämiseen ja kiusaamiseen (kohta 1), muuhun epäasialliseen käyttäytymiseen (kohta 3) ja terveyttä ja hyvinvointia vaarantavaan käytökseen (kohta 4).

Kohdan 1 osalta B:n on katsottu rikkoneen kurinpitosääntöjä edellä mainituissa alakohdissa i–iii ja v. Kurinpitoilmoituksen vaatimukset ja väitteet on sen sijaan hylätty alakohdassa iv.

Kurinpitopäätöksen perusteella epäselväksi jää, onko kohdan 1 alakohta vi (tapahtumat Kampin liikuntakeskuksessa) luettu B:n syyksi vai hylätty. Tätä kohtaa ei erikseen mainita kurinpitopäätöksen perusteluissa. Kurinpitovaliokunnan päätöksessä on todettu, että osa riidanalaisista teonkuvauksista ei kurinpitovaliokunnan näkemyksen mukaan täyttäisi edes toteennäytettynä urheilun eettisten sääntöjen ytimeen kuuluvaa epäasiallista, epäurheilijamaista ja sopimatonta käyttäytymistä. Päätöksessä ei ole kuitenkaan tarkemmin ilmoitettu, että mitä syytekohtia tällä virkkeellä on tarkoitettu. Oikeusturvalautakunta toteaa, että sillä on mitä ilmeisimmin tarkoitettu kaikkia niitä väitettyjä B:n yksittäisiä tekoja, joita ei ollut erikseen hänen syykseen luettu. Siten oikeusturvalautakunta katsoo kurinpitovaliokunnan hylänneen kurinpitoilmoituksessa esitetyn väitteen kohdan 1 alakohdassa vi. Tätä tulkintaa tukee vielä se, että se on epäselvässä tilanteessa B:n kannalta edullisin tulkintavaihtoehto. Epäselvässä tilanteessa asiaa on tulkittava kurinpitovaatimuksen kohteena olevan henkilön edun mukaisesti.

Kohdassa 3 B:n on katsottu rikkoneen kurinpitosääntöjä kaikissa kohdan alakohdissa i–vii.

Kohdassa 4 kurinpitoilmoituksen vaatimukset on hylätty alakohdissa ii–vi, mutta sen sijaan luettu syyksi alakohdassa i. Viimeksi mainittu kohta on koskenut sitä, että B on 17.11.–14.1.2021 velvoittanut G:n voimistelemaan harjoitusleirillä pian sen jälkeen, kun hän oli sairastanut koronavirustartunnan.

Kurinpitopäätöksen perusteella epäselväksi jää, onko kohdan 4 alakohta vii luettu B:n syyksi vai hylätty. Kohtaa ei erikseen mainita kurinpitopäätöksen perusteluissa. Samoin kuin edellä kohdan 1 alakohta vi osalta on todettu väite siitä, että B on painostanut urheilijoita laihduttamaan tavalla, jota ei voida pitää hyväksyttävänä on katsottava kurinpitopäätöksessä hylätyn.

Oikeusturvalautakunta katsoo edellä todetun perusteella, että kurinpitopäätöksen perusteluista ilmenee se, mihin menettelyyn B:n on väitetty syyllistyneen, mitä B:n menettelyä kurinpitovaliokunta on päätöksessään arvioinut ja mitkä kurinpitoilmoituksen väitteet kurinpitovaliokunta on lukenut B:n syyksi ja mitkä se on hylännyt. Oikeusturvalautakunta toteaa, että viimeksi todetun osalta kurinpitovaliokunnan päätöksestä ei ole kaikilta osin selvinnyt, onko väitetty yksittäinen teko luettu B:n syyksi vai ei. Tältä osin oikeusturvalautakunta on tulkinnut päätöstä B:n eduksi ja katsonut kohdat hylätyiksi. Ottaen huomioon asiakokonaisuus ja se, että kurinpitopäätöksen perusteluiden puutteellisuus on tältä osin koskenut laajan kokonaisuuden osalta pieniä yksittäisiä tekoja, asiassa ei ole tapahtunut sellaista perustelujen puutteellisuuteen liittyvää virhettä, jonka perusteella kurinpitopäätös olisi kokonaisuudessaan poistettava.

3.3 Onko Voimisteluliitto oikeusturvalautakunnalle antamassaan vastauksessa esittänyt vaatimuksia kurinpitopäätöksessä hylätyistä kohdista tai uusia vaatimuksia?

Edellä todetuin tavoin B:n syyksi on kurinpitopäätöksessä luettu seuraaviin yläotsikoihin kuuluvia yksittäisiä tekoja: 2) henkinen väkivalta eli nöyryyttäminen ja kiusaaminen, 3) muunlainen epäasiallinen käyttäytyminen ja vielä 4) terveyttä ja hyvinvointia vaarantava käytös. Siten Voimisteluliiton vastauksessaan esittämät väitteet siitä, että B olisi menetellyt näiden yläotsikoiden tarkoittamin tavoin ei tarkoita sitä, että Voimisteluliitto olisi pyrkinyt vastauksessaan saattamaan oikeusturvalautakunnan tutkittavaksi sellaisia B:n väitettyjä tekoja, jotka oli kurinpitopäätöksessä jo hylätty.

Voimisteluliiton ei ole muutoinkaan katsottava valitukseen antamassaan vastauksessa pyrkineen vetoamaan jo hylättyihin väitettyihin kurinpitorikkomuksiin tai saattamaan oikeusturvalautakunnan tutkittavaksi sellaisia uusia väitettyjä kurinpitorikkomuksia, joita kurinpitovaliokunta ei ollut tutkinut. Voimisteluliitto on vastauksessaan vaatinut pelkästään B:n valituksen hylkäämistä. Voimisteluliitolla on oikeus perustella tätä vaatimustaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällöin on myös selvää, että oikeusturvalautakunnan tutkittavana on pelkästään ne kurinpitovaliokunnan kurinpitorikkomuksiksi katsomat teot, joita koskevin osin B on saattanut asian oikeusturvalautakunnan tutkittavaksi.

Edellä todetun perusteella oikeusturvalautakunta toteaa vielä, että Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan päätöstä ei rasita se virhe, että siitä ei ilmenisi kurinpitorikkomuksiksi ilmoitettujen tekojen väitetty tekoaika. Lähes jokaisessa B:n syyksi luetussa yksittäisessä teosta on kurinpitopäätöksessä edellä mainituin tavoin ilmoitettu, milloin se on katsottu tehdyn. Lisäksi kurinpitopäätöksestä ilmenee, mitä aikaa tutkinta on kokonaisuudessaan koskenut.  

4.      Kurinpidon laillisuusperiaate ja kurinpitosääntöjen ydinalue

Asiassa on riidatonta, että missään asiaan sovellettavissa säännöissä ei ole tarkemmin määritelty, miten esimerkiksi painonhallintavalmennusta tai siihen kuuluvia urheilijoiden punnituksia olisi toteutettava. Voimisteluliitto tai voimistelun kansainväliset liitot eivät ole myöskään antaneet tähän liittyviä erillisiä ohjeistuksia. Edellä todetuin tavoin Voimisteluliiton toiminnassa kuitenkin noudatetaan sellaisia yleisemmän tason reilun pelin ihanteita ja hyvää urheiluhenkeä sekä eettistä ohjeistusta, että B:n menettelyä voidaan arvioida näiden sääntöjen perusteella.

Asiassa on myös riidatonta, että Voimisteluliiton tai muissakaan asiaan sovellettavissa kurinpitosäännöissä tai ohjeissa ei ole määritelty, mitä yleisillä eettisillä arvoilla, urheilun reilun pelin ihanteilla tai hyvällä urheiluhengellä täsmällisesti tarkoitetaan. B:n kuitenkin väitetään rikkoneen näitä Voimisteluliiton kurinpitosääntöjä hänen syykseen luettujen tekojen osalta.

Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään (UOL 17/2018 ja siinä viitatut ratkaisut) todennut, että urheilun kurinpidossa vakiintuneesti edellytetään, että se menettely, josta kurinpitoseuraamus voidaan määrätä, tulee kuvata riittävän täsmällisesti säännöissä tai muissa määräyksissä. Ratkaisussa arvioitiin kurinpitomääräyksissä rangaistavaksi määrättyä epäurheilijamaista käyttäytymistä. Kurinpitomääräyksissä ei ollut yksilöity täsmällisesti niitä tekoja, joiden voitiin katsoa olevan epäurheilijamaisia ja joiden perusteella voitiin määrätä kurinpitoseuraamus. Lautakunta totesi olevan selvää, että sitä, mikä kysymyksessä olevan lajin erityispiirteet huomioon ottaen kulloinkin on epäurheilijamaista, ei ole mahdollista määritellä säännöissä tarkasti ja tyhjentävästi (ks. myös UOL 3/2018). Urheiluoikeudessa on vakiintuneesti katsottu, että epäurheilijamaisuudella ja sopimattomalla käyttäytymisellä on tietty ydinalueensa, johon kuuluvan käyttäytymissäännön rikkominen mahdollistaa kurinpitoseuraamuksen määräämisen.

Kysymys on Voimisteluliiton alaisessa toiminnassa voimassa olleiden epäurheilijamaista tai sopimatonta käyttäytymistä ja urheilun eettisiä sääntöjä koskevien sääntökohtien rikkomista koskevasta arvioinnista. Siten kysymys ei ole ollut B:n väittämästä tilanteesta, jossa B olisi tuomittu kurinpitorikkomuksesta ilman, että hänen syykseen luettua menettelyä ei olisi kielletty kurinpitosäännöissä. Se, että kurinpitovaliokunta on sittemmin asiaa arvioidessaan pyrkinyt punnitsemaan, mikä menettely esimerkiksi painonhallintavalmennuksessa ylittää sen, mitä urheilun toimijat yleisesti pitävät sallittuna, ei ole sellaista sääntöjen jälkikäteen luomista tai säätämistä, miksi B on sen katsonut. Kysymys on ollut sovellettavien sääntöjen tulkinnasta, mikä puolestaan on ainoa tapa täsmentää yleislausekkeen luonteisten ilmaisujen merkitys konkreettisessa soveltamistilanteessa.

Epäurheilijamaista ja sopimatonta käyttäytymistä ja urheilun eettisten periaatteiden rikkomista koskevissa kurinpitoasioissa on aina ongelmana se, että kurinpitoelimen on arvioitava varsin yleistasoisten sääntöjen perusteella sitä, onko kurinpidon kohteena ollut henkilö rikkonut mainittuja sääntöjä väitetyillä yksittäisillä teoillaan. Kuten edellä mainitusta oikeusturvalautakunnan ratkaisusta ilmenee ja kuten asianosaiset ovat itse kirjelmissään oikeusturvalautakunnalle ja kurinpitovaliokunta on muutoksenhaun kohteena olevassa ratkaisussaan todennut, säännöissä ja määräyksissä ei ole mahdollista tyhjentävästi määritellä epäurheilijamaista, asiatonta ja sopimatonta käytöstä taikka urheilun eettisiä periaatteita rikkovia tekoja, vaikka yleisten kurinpitomenettelyä koskevien periaatteiden mukaan kurinpitoseuraamukseen johtavan menettelyn tulee lähtökohtaisesti olla kuvattu kurinpitosäännöissä tai muissa määräyksissä riittävän tarkasti ja täsmällisesti.

Oikeusturvalautakunta hyväksyy Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan lähtökohdan käsillä olevassa kurinpitosääntöjen tulkintatilanteessa siltä osin kuin kurinpitovaliokunta on todennut, että väitettyjä tekoja on arvioitava siitä näkökulmasta, onko kyseinen toiminta urheilun eettisten sääntöjen tarkoittaman epäurheilijamaisen, epäasiallisen tai sopimattoman käytöksen ydinalueella. Tarkastelussa otetaan tällöin keskiöön se, että urheilun eettisten sääntöjen ydinalueeseen kuuluvana epäurheilijamaisena ja sopimattomana käyttäytymisenä voidaan pitää menettelyä, joka urheilun toimijoiden keskuudessa katsotaan yleisesti urheilun perusarvojen vastaiseksi, eli menettelyä, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi. Kysymys on toisin sanoen menettelystä, jonka sääntöjen vastaisuus on toimintaan osallistuvien parissa yleisesti tunnettua, ja jonka luonteesta nämä siten ovat, tai joista näiden ainakin tulisi olla, tietoisia ilman nimenomaista sääntömääräystäkin. Selvää on, että ainakin toisen terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaava käytös, kiusaaminen, haukkuminen, syrjiminen, nimittely, henkinen väkivalta, alistaminen ja vähättely sekä puuttumattomuus edellä mainitun kaltaiseen havaittuun toimintaan, kuuluvat tähän ytimeen.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Voimisteluliiton kurinpitovaliokunta ei ole tehnyt tätä ydinaluetta koskevaa arviointia yleisesti vaan nimenomaan soveltaessaan edellä todettuja sääntöjä käsillä olevaan tapaukseen. Kurinpitovaliokunnan ratkaisussa ei siten ole B:n väittämää puutetta.

Kurinpitovaliokunta on esimerkiksi painonhallintavalmennusta ja siihen liittyviä punnituksia arvioidessaan päätynyt siihen, että painonhallintavalmennus ja urheilijoiden punnitus ovat sinällään olleet Voimisteluliiton sääntöjen hyväksymää toimintaa. Kurinpitovaliokunta on siten voinut päätyä ylipäätään hylkäämään kurinpitoilmoituksen vaatimukset, joiden perusteella pelkästään painonhallintavalmennus tai urheilijoiden punnitus olisi rikkonut Voimisteluliiton kurinpitosääntöjä. Oikeusturvalautakunta toteaa, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että painonhallintavalmennus tai siihen liittyvä urheilijoiden punnitus olisi toteutustavastaan riippumatta aina Voimisteluliiton sääntöjen mukaista. Yksittäinen valmentaja voi siinä, miten hän toteuttaa painonhallintavalmennusta ja tähän liittyviä yksittäisten urheilijoiden punnituksia, menetellä kuitenkin niin, että hän ylittää sen, mitä urheilun toimijoiden keskuudessa pidetään yleisesti urheilun perusarvojen perusteella hyväksyttävänä eli menettelynä, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheilussa hyväksyttävänä.

Edellä todetuin perustein oikeusturvalautakunta katsoo, ettei Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnan päätöstä rasita tältä osin B:n väittämä virhe. Kurinpitovaliokunta on voinut katsoa painonhallintavalmennuksen ja siihen liittyvän urheilijoiden punnitsemisen sinällään sallituksi, mutta vielä erikseen arvioida sitä, onko B tätä suorittaessaan ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä eli rikkonut siten kurinpitosääntöjä.

5.      B:n syyksi luetut teot ja niiden arviointi

5.1 Asiassa esitetty aineisto

B on katsonut, ettei oikeusturvalautakunnan käsittelyn yhteydessä ollut asianmukaista vedota SUEK:in tekemään selvitykseen ja sieltä ilmeneviin väitettyjen sääntörikkomusten kohteena olleiden voimistelijoiden kertomuksiin.

Oikeusturvalautakunta toteaa tältä osin, että asianosaisilla on oikeus vedota vaatimustensa tueksi siihen aineistoon, jonka he katsovat tarpeelliseksi. Oikeusturvalautakunnan tehtävänä on arvioida asiaa esitetyn selvityksen perusteella. Ottaen huomioon B:n valituksessa ja vastaselityksessä esitetyt väitteet esimerkiksi siitä, ettei hän ollut painostanut epäasiallisesti voimistelijoita laihduttamaan tai määrännyt koronan sairastanutta urheilijaa harjoittelemaan leirillä, asiaa ei voida oikeusturvalautakunnassa arvioida vähäisemmällä todistusaineistolla kuin kurinpitovaliokunnassa. Siten Voimisteluliitolla on ollut oikeus vedota SUEK:n tekemään selvitykseen asiaa oikeusturvalautakunnassa käsiteltäessä.

5.2 Painonhallinta ja ateriakuvat

B on valituksessaan katsonut, että painonhallintavalmennuksen ja siihen liittyvän voimistelijoiden punnitusten osalta B:n syyksi olisi luettu pelkästään punnitusten liian tiivistahtinen toteuttaminen. B on katsonut, ettei hän ollut punninnut kuin kahta urheilijaa muutamien viikkojen ajan enemmän kuin yhden kerran viikossa. B on lisäksi katsonut, että punnituksia ei ollut toteutettu eri vuorokauden aikoina ja siten epäluotettavalla tavalla. B on tältä osin vedonnut oman kalenterinsa perusteella laadittuun koosteeseen punnituksista. Lisäksi B on valituksessaan katsonut, että määrätty kurinpitorangaistus siitä, että hän oli tammikuussa 2019 pyytänyt eräältä urheilijalta ateriakuvia ”liian tiivistahtisesti” ei perustunut mihinkään sääntömääräykseen.

Urheilun oikeusturvalautakunta toteaa edellä kurinpitovaliokunnan päätöksestä todetun perusteella, ettei syyksilukeminen painonhallintavalmennuksen ja siihen kuuluneen punnituksen osalta ole perustunut yksistään punnitusten viikoittaiseen lukumäärään tai vaihteleviin vuorokaudenaikoihin. Edellä todetuin tavoin kurinpitovaliokunta on katsonut B:n menetelleen painonhallintavalmennuksessa ja punnituksissa epäasiallisesti muullakin tavoin menetellen. Siten kysymys punnitusten lukumäärästä tai ajankohdasta ei ole yksin sellainen seikka, jonka perusteella B:n vaatimus kurinpitopäätöksen kumoamisesta menestyisi. Asiassa on joka tapauksessa riidatonta, että B on ainakin osan aikaa punninnut joitakin urheilijoita useammin kuin kerran viikossa. Tämän lisäksi B on punnituksien yhteydessä ja muutoinkin kommentoinut epäasiallisesti urheilijoiden painoon liittyviä kysymyksiä. Oikeusturvalautakunnan ei ole myöskään syytä arvioida sille esitetyn selvityksen perusteella toisin sitä, että B:n menettelyn seurauksena voimistelijat ovat stressanneet punnituksia ja olleet jopa useamman päivän syömättä saadakseen punnituksissa B:tä miellyttävän tuloksen. 

Kuten kurinpitopäätöksestä ilmenee, B:n syyksi on osana painonhallintaa koskevaa syyksi luettua kokonaisuutta luettu myös se, että erästä urheilijaa oli pyydetty toimittamaan tammikuussa 2019 reaaliajassa kuva kaikesta, mitä urheilija syö ja juo päivän aikana. Tältä osin valituksessa ei ole riitautettu sitä, etteikö näin olisi tapahtunut. Tätä kokonaisuutta on siten myös oikeusturvalautakunnassa arvioitava osana painonhallintaan liittyneen menettelyn arviointia eikä yksittäisenä erillisenä tekona.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että painonhallintaan ja punnitusten toteuttamiseen liittyvä kokonaisuus on kurinpitopäätöksen mukaan pitänyt sisällään monia erillisiä punnitusten ja painonhallinnan toteuttamiseen liittyviä osakokonaisuuksia. Asiassa ei ole esitetty muutoksenhakuvaiheessa mitään sellaista, jonka perusteella oikeusturvalautakunnalla olisi syytä päätyä toisenlaiseen lopputulokseen a) sen osalta, onko B hänen syykseen luettujen tekojen osalta ylittänyt sen, mitä voidaan sovellettaviin sääntöihin nähden ja niihin perustuen urheilupiireissä objektiivisesti arvioiden pitää hyväksyttävänä tai b) sen osalta, onko hän menetellyt hänen tässä kokonaisuudessa syykseen luetuissa yksittäistapauksissa kurinpitopäätöksessä syyksiluetuin tavoin.

Oikeusturvalautakunta toteaa vielä, että se, mikä urheilun toimijoiden keskuudessa katsotaan yleisesti urheilun perusarvojen vastaiseksi, eli menettelyksi, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi, ei ole puhtaasti näyttökysymys. Kysymys on standardista, joka arvioinnin pohjaksi asetetaan eli siitä, miten asianosaiset ja ratkaisun tekijät arvioivat keskivertourheilutoimijan mieltävän kysymyksessä olevan tilanteen. Tältä osin kysymys on myös oikeudellisesta arviosta, joka tehdään kussakin käsiteltävässä tapauksessa tapauskohtaisesti.

Käsillä olevassa asiassa kurinpitovaliokunnassa ja SUEK:in tekemän selvityksen aikana on kuultu esimerkiksi ravitsemusasiantuntijoita. Lisäksi urheilijat ovat itse kertoneet, miten B:n painonhallintavalmennus ja käyttäytyminen punnituksissa oli vaikuttanut heihin. B:n syyksi on lisäksi luettu edellä tarkemmin kerrotuin tavoin painonhallintavalmennukseen liittyvää epäasiallista käytöstä ja sanomisia. Sanotun perusteella asiassa ei jää epäselvyyttä sen suhteen, että B:n menettely on ylittänyt sen, mitä urheilun toimijoiden keskuudessa katsotaan yleisesti urheilun perusarvojen mukaiseksi, eli menettelyksi, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuuluvaksi.

5.3 Harjoitusleirille osallistuminen

Valituksessa on todettu, että kurinpitopäätöksessä oli kehitetty ilman sääntömääräysten tukea velvollisuus esittää lääkärintodistus siitä, että urheilija on riittävän terve ja valmentaja olisi laiminlyönyt estää urheilijan osallistumisen leirille, kun tällaista lääkärinlausuntoa ei ollut esitetty.

Ottaen huomion kurinpitovaliokunnan ratkaisun perustelut kurinpitolautakunnan päätöksessä ei ole asetettu kaikille valmentajille yleistä velvollisuutta pyytää lääkärinlausuntoa sairastuneelta urheilijalta, kun tämä palaa takaisin harjoituksiin sairastumisen jälkeen. Kysymys on ollut yksittäistapauksessa tehdystä arvioinnista, joka on koskenut urheilijan sairastamaa tuolloin vielä melko tuntematonta koronavirusta. Kurinpitopäätöksessä on todettu, että kun urheilijaa koskenut lääkärintarkistus ei ollut onnistunut ennen leirin alkua, valmentajan olisi tullut estää harjoittelu ennen lääkärin konsultaatiota. Kun ottaa huomioon edellä asian tosiseikastosta todettu, ratkaisusta ei voi tehdä edes yleisempiä johtopäätöksiä siitä, miten valmentajien olisi meneteltävä, jos urheilija on sairastanut koronan puhumattakaan muista taudeista tai sairauksista.

Oikeusturvalautakunnalla ei aihetta arvioida kurinpitovaliokunnan ratkaisusta poikkeavasti, että harjoitusleirille osallistumisen salliminen sairastetun koronavirustaudin jälkeen on kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteissa voitu katsoa kuuluvan eettisten sääntöjen ydinalueeseen.

5.4 Eräät lausahdukset ja huutaminen

Kurinpitovaliokunta on katsonut B:n menetelleen kurinpitosääntöjen vastaisesti eli syyllistyneen kurinpitoilmoituksessa väitettyyn menettelyyn myös siltä osin kuin hän oli sanonut i) 2017–2018 vuoden vaihteessa, että ”R:ää tarvitaan, ettei saa heittää kaikkia roskakoriin” ja ii) D:lle syksyllä 2021, että hän tuhlaa aikaansa. Kurinpitovaliokunta on lisäksi katsonut, että B oli käyttänyt urheilijoita kohtaan muissakin yhteyksissä sellaista kieltä, jota ei voida pitää erityisesti urheilijoiden nuori ikä huomioiden enää asiallisena. Tällaisia ja siten syyksiluettuja tilanteita olivat olleet se, että B oli muun muassa sanonut menevän paljon paremmin, kun saatiin se pikkuprinsessa pois täältä ja se, että 28.4.2019 Bakun World Cup -kilpailuissa B oli kommentoinut: ”ainoat huippu-urheilijat täällä ovat X, Y ja Z.” Viimeksi mainitut lausahdukset on luettu B:n syyksi otsikon ”B:n tekemä henkinen väkivalta, nöyryyttäminen ja kiusaaminen” alla.

Oikeusturvalautakunta katsoo kurinpitovaliokunnan katsomin tavoin edellä mainittujen sanomisten olevan sopimattomia tai epäasiallisia kurinpitosääntöjen tarkoittamassa merkityksessä. Kun B:n syyksiluettuja tekoja on muutoinkin kurinpitopäätöksessä arvioitu yksittäisten tekojen perusteella, mutta kuitenkin osana laajempaa kokonaisuutta, ei asian arvioinnissa voida antaa keskeistä merkitystä sille, että nämä erikseen epäasiallisena puheena käsitellyt teot ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä.

Kurinpitovaliokunnan päätöksestä ei tarkemmin ilmene, onko B:n syyksi luettu yleisesti se, että hän on huutanut valmennettaville. Koska tämä huomautus on jäänyt kurinpitopäätöksessä vain yksittäisen maininnan tasolle ja koska kurinpitovaliokunta on muutoin yksityiskohtaisesti ilmoittanut B.n syyksiluetun menettelyn osateot, ei voida katsoa, että B:n syyksi olisi varsinaisesti luettu yleisesti valmennettaville huutamisen. Tämän huomautuksen on katsottava liittyneen ennemminkin B:n syyksiluettuihin epäasiallisiin yksittäisiin kommentteihin tai joihinkin niistä.

5.5 Johtopäätökset syyksi luettujen tekojen arvioinnista

Kun otetaan huomioon, että B:n syyksi on luettu epäasiallinen kielenkäyttö tietyissä tilanteissa, hyväksyttävyyden rajat ylittävä painonhallintavalmentaminen ja epäasiallinen käytös voimistelijoiden punnitsemiseen liittyen ja se, miten se on syyksiluetuissa teoissa ilmennyt, B.n on ollut mahdollista jo tekoja tehdessään mieltää, että hän toimi epäurheilijamaisesti ja vastoin Voimisteluliiton eettisiä sääntöjä. Kurinpitovaliokunnan toteamin tavoin B oli ainakin jossain määrin ollut myös tietoinen siitä, miten hänen harjoittamansa painonhallintavalmennus ja etenkin sen ylilyönnit vaikuttivat negatiivisesti voimistelijoiden fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

Sanotuin perustein oikeusturvalautakunta katsoo sille esitetyn selvityksen perusteella, ettei kurinpitovaliokunnan ratkaisua ole syytä valituksessa esitetyillä perusteilla muuttaa niiltä osin kuin kurinpitovaliokunnan ratkaisun oikeellisuus on saatettu oikeusturvalautakunnan arvioitavaksi. Sanottu koskee niin painonhallintavalmennusta, siihen liittyvää urheilijoiden punnitsemista, epäasiallista käytöstä kuin urheilijan terveyden vaarantamista.

6.      Lopputulos

Edellä todetuin perustein kurinpitopäätöksen perustelut eivät ole olleet sillä tavoin puutteellisia, että kurinpitopäätös tulisi tästä syystä poistaa. Kurinpitopäätös ei myöskään loukannut kurinpidon laillisuusperiaatetta. Kurinpitovaliokunta oli näytön vastaanotettuaan perustellusti päätynyt siihen, että B oli kurinpitovaliokunnan hänen syykseen lukemilta osin rikkonut Voimisteluliiton kurinpitosääntöjä ja niissä viitattuja muita sääntöjä. Aihetta kurinpitopäätöksen kumoamiseen ei ole ja valitus tulee hylätä.

7.      Lautakuntakulut ja valitusmaksu

Edellä todetuin tavoin Voimisteluliitto ei ole asiassa menetellyt valitukseen vastatessaan sillä tavoin, että se olisi aiheuttanut B:lle turhia lautakuntakuluja. B:n vaatimus on tältä osin hylättävä. Asian lopputulokseen nähden B:n kuluvaatimus on muiltakin osin hylättävä.

Asian näin päättyessä B on velvollinen korvaamaan Voimisteluliiton kohtuulliset lautakuntakulut asiassa.

Voimisteluliitto on ilmoittanut sille aiheutuneiden kulujen määräksi 20.664,60 euroa (sis. alv.). Määrä muodostuu 50,5 laskutetusta tunnista ja käytetystä 330 euron (ilman alv.) tuntiveloituksesta.

Oikeusturvalautakunta on käytännössään (UOL 15/2023) katsonut kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi lähtökohtaisesti 220 euroa (ilman alv.). Asian laatuun ja vaativuuteen nähden käytettyä 330 euron tuntiveloitusperustetta on pidettävä liian suurena. Kohtuulliseksi veloitusperusteeksi lautakunta harkitsee 220 euroa tunnilta. Oikeusturvalautakunta katsoo Voimisteluliiton asiamiesten asiaan käyttämän ajan, 50,5 tuntia, asian laatu ja laajuus huomioon ottaen hyväksyttäväksi. Näin ollen Voimisteluliiton kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jotka B on velvollinen hänelle korvaamaan, ovat 11.110 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä eli yhteensä 13.776,40 euroa.

Oikeusturvalautakunnan käytännössä on katsottu, ettei sillä ole toimivaltaa määrätä lautakuntakuluille viivästyskorkoa. Siten Voimisteluliiton viivästyskorkoa koskeva vaatimus on hylättävä.

B on hävinnyt asian. Siten valitusmaksua ei tule palauttaa.

Päätöslauselma

B:n valitus hylätään. Suomen Voimisteluliitto ry:n kurinpitovaliokunnan päätös 16.1.2023 jää voimaan.

B velvoitetaan korvaamaan Suomen Voimisteluliitto ry:lle sen lautakuntakulut arvonlisäveroineen 13.776,40 eurolla.

B:n Suomen Voimisteluliitto ry:een kohdistama kuluvaatimus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Timo Ojala
Puheenjohtaja                                                                                      

Jukka Loiva
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Hanneli Alho-Ignatius, Hilla Marjoranta, Tapio Rantala ja Pekka Timonen.