22/2013 Jääkiekko Kurinpito - Kurinpitosakko - Pelaajan edustusoikeus Oikeustoimilaki - Kohtuullistaminen


URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS    Nro 22/2013

16.12.2013 Diaarinro 23/2013

 

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Jääkiekkoliitto ry:n valitusvaliokunnan päätös 20.10.2013 nro 9/2013-14


ASIA

Kurinpitosakko


MUUTOKSENHAKIJA

KJT-Tuuski Edustuskiekkoilu ry


KUULTAVA

Suomen Jääkiekkoliitto ry


VALITUSVALIOKUNNAN PÄÄTÖS

Suomen Jääkiekkoliitto ry:n (Jääkiekkoliitto) valitusvaliokunta on päätöksellään 20.10.2013 hyväksynyt Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätöksen 8.10.2013, jolla KJT-Tuuski Edustuskiekkoilu ry:n (KJT-Tuuski) on katsottu peluuttaneen edustuskelvotonta pelaajaa 14.9.2013, 21.9.2013 ja 29.9.2013 pelatuissa otteluissa. KJT-Tuuski on määrätty häviämään 14.9.2013 pelattu ottelu lukemin 0 – 5 ja sille on määrätty 4 000 euron sakko.


Päätöksen perusteluina on todettu, että Rikhard Venninen oli tehnyt 12.8.2012 kolmen vuoden sopimuksen ruotsalaisen seuran kanssa ja Venninen oli siirretty Ruotsiin rajoitetulla ulkomaan siirrolla edustusoikeuden ollessa Ruotsissa 30.4.2015 saakka. Venninen palasi Ruotsissa pelatun kauden 2012 - 2013 jälkeen Suomeen ja harjoitteli HCK:ssa ja tuli yhteistyöseurasopimuksen nojalla pelaamaan KJT-Tuuskin joukkueeseen. Venninen oli Ruotsin Jääkiekkoliiton alainen pelaaja 30.4.2015 saakka. KJT-Tuuski ei ollut tarkastanut Vennisen edustuskelpoisuutta ja oli peluuttanut edustuskelvotonta pelaajaa. Seuran vastuuta ei poistanut se, että Jääkiekkoliiton tulosjärjestelmäohjelma ei ollut käytössä. Vastuu pelaajan edustuskelpoisuudesta oli KJT-Tuuskin joukkueella eikä HCK:ssa, vaikka seuroilla oli yhteistyöseurasopimus. Myöskään oikeustoimilain 36 § ei soveltunut kurinpitoasiaan.


VALITUS PERUSTEINEEN

KJT-Tuuski Edustuskiekkoilu ry on vaatinut, että sille määrätty 4 000 euron sakko kumotaan. Vaihtoehtoisesti sakkoa tulee sovitella siten, että maksettavaksi jää korkeintaan 500 euroa. Jos sakkoa ei kumota tai sitä ei sovitella, Keski-Uudenmaan Edustusjääkiekko ry (HCK) tulee velvoittaa maksamaan sakko KJT-Tuuskin sijasta tai ainakin HCK on velvoitettava osallistumaan sakon maksamiseen.


KJT-Tuuski oli peluuttanut Vennistä kolmessa ottelussa tahattomasti tietämättä tämän edustuskelvottomuudesta. Ottelun pöytäkirjat näissä kolmessa ottelussa oli hoidettu manuaalisten pöytäkirjojen avulla, koska Jääkiekkoliiton tulospalveluohjelma ei ollut ollut toiminnassa. Sen jälkeen, kun tulospalveluohjelma oli saatu toimintaan, Vennisen edustuskelvottomuus oli huomattu ja Venninen oli poistettu pelikokoonpanosta. Virhettä ei olisi tapahtunut, jos tulospalveluohjelma olisi ollut normaalisti käytössä. KJT-Tuuski oli peluuttanut Vennistä vilpittömässä mielessä ja tämä tulee ottaa huomioon seuraamusta määrättäessä.


Venninen oli palannut Ruotsista HCK:n joukkueeseen, jossa hän oli harjoitellut ja pelannut harjoitusotteluita ennen kauden alkua. HCK:lla ja KJT-Tuuskilla oli yhteistyöseurasopimus, jonka nojalla HCK oli lainannut Vennistä KJT-Tuuskille. HCK:n velvollisuutena oli ollut huolehtia Vennisen edustusoikeudesta. Kilpailusääntöjen 4.7 §:n mukaan ulkomaansiirroissa pelaajan siirtoasiasta vastaa aina vastaanottavan maan liitto ja seura. Venninen oli tullut pelaamaan HCK:n joukkueeseen, joten HCK:n olisi tullut laittaa edustusoikeuden siirto asianmukaisesti vireille. KJT-Tuuski oli olettanut, että Vennisen edustusoikeus oli kunnossa ja se oli vilpittömässä mielessä peluuttanut Vennistä. Jos HCK olisi ilmoittanut, että Vennisen kanssa ei ollut laadittu sopimusta eikä hänellä ollut edustusoikeutta HCK:ssa, KJT-Tuuski ei olisi peluuttanut Vennistä ennen kuin pelaajasopimukset olisi laadittu ja edustusoikeus tarkastettu tai sellainen olisi hankittu. Yhteistyöseurasopimuksen mukaisesti pelaajaa vaihdettaessa mitkään pelaajan paperit eivät liiku ja siirto hoidetaan vain seurojen keskinäisillä ilmoituksilla. KJT-Tuuski ei ollut voinut havaita Vennisen edustusoikeuden puuttumista. Vennisen edustusoikeus oli KJT-Tuuskin saaman sakon jälkeen siirretty Suomeen ja nimenomaan HCK:n joukkueeseen.


KJT-Tuuskille määrätyn sakon osalta tulee soveltaa oikeustoimilain 36 §:ää ja sakkoa tulee sovitella. Jääkiekkoliitolla on monopoliasema ja sakon suuruus jää Jääkiekkoliiton vapaasti harkittavaksi. Määrätty 4 000 euron sakko ei ollut kohtuullinen, kun tarkastelussa otetaan huomioon Suomi-sarjassa pelaavien joukkueiden taloudelliset lähtökohdat. Määrätty sakko vaarantaa KJT-Tuuskin loppukauden. Jääkiekkoliiton ja KJT-Tuuskin olosuhteet olivat myös epätasa-arvoiset, koska Jääkiekkoliitto oli monopoliasemassa ja käytti tähän perustuvaa määräysvaltaa. Asian tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös olosuhteet. HCK ei ollut huolehtinut pelaajan edustusoikeudesta eikä ollut informoinut KJT-Tuuskia. Jääkiekkoliiton tulospalveluohjelma ei ollut toiminut ja tämä oli osaltaan mahdollistanut peluuttamisen ilman edustusoikeutta. KJT-Tuuski ei ollut aikaisemmin peluuttanut edustuskelvotonta pelaajaa ja sakko oli tullut yllätyksenä.


VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Jääkiekkoliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.


Jääkiekkoliiton liittovaltuusto oli määrännyt kiinteän 4 000 euron sakon rangaistuksena seuralle, joka peluuttaa pelaajaa, jolta puuttuu voimassa oleva Kansainvälisen Jääkiekkoliiton hyväksymä pelaajasiirto. Sarjatasolla ei ole merkitystä sakkorangaistusta määrättäessä. Määrätty sakko perustuu siihen, että Kansainvälinen Jääkiekkoliitto oli asettanut Suomen Jääkiekkoliitolle 5 000 CHF:n suuruisen uhkasakon, kun eräs seura oli peluuttanut pelaajaa ilman voimassa olevaa kansainvälistä pelaajasiirtoa. Jääkiekkoliiton liittovaltuusto oli määrännyt seuralle maksettavaksi määrätyn sakon suuruuden vastaamaan määrää, joka saattoi tulla Jääkiekkoliiton maksettavaksi.


Pelaajaa peluuttava seura oli vastuussa pelaajan edustuskelpoisuudesta. Seuran vastuuta ei poistanut myöskään se, että Jääkiekkoliiton tulospalvelujärjestelmä ei ollut toiminut. KJT-Tuuskin tahattomuus oli otettu asiassa huomioon ja seura oli määrätty häviämään ainoastaan ensimmäinen ottelu. Sakkorangaistus oli puolestaan määrältään kiinteä.


HCK:lla ei ole ollut velvollisuutta tehdä Vennisestä kansainvälistä pelaajasiirtoa, jollei seuran tarkoituksena ole ollut peluuttaa häntä virallisessa sarjaottelussa. Harjoittelu HCK:ssa ei ole edellyttänyt lupaa ruotsalaiselta seuralta.


VASTASELITYS

KJT-Tuuski on Jääkiekkoliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut valituksessaan esittämänsä lisäksi, että asiassa oli oleellista, ettei Jääkiekkoliiton käyttämä sanktio ollut realistinen eri sarjatasojen kesken. Suomi-sarjassa pelaavien joukkueiden taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen Jääkiekkoliiton määräämä 4 000 euron sakko ei ollut kohtuullinen ja sanktio oli omiaan vaikeuttamaan seuran toimintaedellytyksiä. Sanktiossa tulisi ottaa huomioon sarjataso ja uhkasakon määräämisen mahdollisuus.


Jääkiekkoliiton näkemys siitä, että pelaajaa peluuttava seura oli vastuussa pelaajan edustuskelpoisuudesta, oli liian kategorinen. Tässä ei ollut otettu huomioon Jääkiekkoliiton tulospalveluohjelman toimimattomuutta eikä HCK:n vastuuta pelaajan asianmukaisen siirron järjestämisessä. Tulospalveluohjelman toimimattomuus oli aiheuttanut sen, että edustuskelpoisuuden puuttumista ei ollut heti havaittu. KJT-Tuuski oli kärsinyt vahingon itse, vaikka yhteistyöseurasopimuksen mukainen yhteistyöseura HCK oli laiminlyönyt lainaamansa pelaajan edustuskelpoisuuden asianmukaisen järjestämisen. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös yhteistyösopimusseuran eli HCK:n vastuu. Pelaajilla ei ollut yleensä käsitystä siirtomenettelystä ja Venninen oli voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että HCK oli järjestänyt siirron ja edustusoikeuden.


KJT-Tuuski oli voinut olettaa, että pelaajaa lainannut seura oli hoitanut pelaajan edustusoikeuden kuntoon. KJT-Tuuski oli toiminut tahattomasti eikä tätä ollut Jääkiekkoliiton päätöksessä otettu mitenkään huomioon toisin kuin Jääkiekkoliitto oli väittänyt.


KJT-Tuuskille määrätty sakko oli kohtuuton. Yhdistyksen sääntömääräyksiä oli mahdollista oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitella, jos ne olivat kohtuuttomia. Jääkiekkoliiton monopoliasema ja osapuolten epätasavertainen asema olivat seikkoja, jotka puoltavat sovittelua oikeustoimilain 36 §:n nojalla.


OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Käsittelyratkaisu


KJT-Tuuskin HCK:hon kohdistama vaatimus

 

KJT-Tuuski on valituksessaan muun ohella vaatinut, että HCK tulee velvoittaa KJT-Tuuskin sijasta maksamaan sakko Jääkiekkoliitolle tai HCK oli velvoitettava osallistumaan sakon maksamiseen yhdessä KJT-Tuuskin kanssa.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että Jääkiekkoliitto on päätöksellään määrännyt sakon KJT-Tuuskin maksettavaksi. Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys


1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä;

2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista;

3) siitä, onko päätös sääntöjen vastainen kuten yhdistyksen sääntöjen tai kilpailutoimintaa koskevien sääntöjen vastainen; sääntöjenvastaisuus ei kuitenkaan tarkoita urheilulajin sääntöjen vastaisuutta.


Oikeusturvalautakunta voi sääntöjensä 3 §:n nojalla käsitellä KJT-Tuuskille määrätyn kurinpitosakon sääntöjen mukaisuuden. Sen sijaan KJT-Tuuskin HCK:hon kohdistama vaatimus jätetään oikeusturvalautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.


Suullinen käsittely


Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet.


Pääasiaratkaisu


Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

 

Venninen oli pelannut kauden 2012 – 2013 Ruotsissa ja hänen edustusoikeutensa oli Ruotsissa. Venninen oli harjoitellut HCK:n joukkueessa ja hän oli HCK:n ja KJT-Tuuskin välisen yhteistyöseurasopimuksen nojalla pelannut KJT-Tuuskin joukkueessa edellä selostetut kolme ottelua. Vennisellä ei ollut edustusoikeutta ja tämän johdosta Jääkiekkoliitto on määrännyt KJT-Tuuskille kurinpitomenettelyssä taloudellisena sanktiona 4 000 euron sakon.


KJT-Tuuskin valituksen johdosta asiassa on kysymys siitä, onko kurinpitosakon määräämiselle ollut kilpailusääntöjen mukaiset edellytykset. Toiseksi kysymys on siitä, tuleeko kurinpitosakkoa kohtuullistaa oikeustoimilain 36 §:n nojalla.


Sääntömääräykset

 

Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen kohdan 4.7. mukaan ulkomaansiirroissa pelaajan siirtoasiasta vastaa aina vastaanottavan maan liitto/seura. Pelaajan uuden seuran liitto pyytää pelaajalle pelilupaa pelaajan edellisen seuran jääkiekkoliitolta, joka pyytää siirtolupaa pelaajan edelliseltä seuralta. Pelaajan tulee saada siirto vanhalta liitolta seitsemän (7) päivän kuluessa lupapyynnöstä tai vanhan liiton/seuran on esitettävä kirjallinen perustelu siirron epäämiselle.


Jääkiekkoliiton kilpailumääräysten kohdan 10.4. mukaan kurinpitorangaistus voidaan määrätä seuralle, joka on menetellyt kilpailusääntöjen vastaisesti. Kohdan 10.5. mukaan kurinpitorangaistukseksi voidaan määrätä taloudellinen sanktio.


Kurinpitosanktion määräämisen edellytykset


Oikeusturvalautakunta toteaa Jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen osoittavan, että seurat vastaavat siitä, että ne käyttävät otteluissa sääntöjen mukaan edustuskelpoisia pelaajia. Tämä lähtökohta on voimassa myös tilanteessa, jossa pelaaja siirtyy yhteistyöseurasopimuksen nojalla pelaamaan yhteistyöseurojen välillä.


Kilpailusääntöjen mukaan kurinpitoseuraamus voidaan määrätä sille, joka rikkoo Jääkiekkoliiton vahvistamia kilpailusääntöjä tai toimii niiden vastaisesti tai jättää noudattamatta niitä. Tässä tapauksessa KJT-Tuuski on luottanut yhteistyöseurasopimuksen nojalla pelaamaan tulleen Vennisen edustusoikeuden olevan kunnossa eikä KJT-Tuuski ollut varmistunut Vennisen edustusoikeudesta. Jääkiekkoliiton tulospalvelujärjestelmä ei ollut ollut toiminnassa, joten edustusoikeuden tarkastaminen ei ollut tuon järjestelmän kautta ollut mahdollista. KJT-Tuuski ei ollut kuitenkaan pyrkinyt varmistumaan millään muullakaan tavoin Vennisen edustusoikeudesta.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että KJT-Tuuski on rikkonut kilpailusääntöjä peluuttamalla kolmessa ottelussa edustuskelvotonta pelaajaa ja menetellyt näin ollen kilpailusääntöjen vastaisesti. Näin ollen Jääkiekkoliiton päätös siltä osin kuin se oli katsonut asiassa olevan edellytykset taloudellisen sanktion määräämiselle, ei ole ollut kilpailusääntöjen vastainen.  


Kurinpitoseuraamuksen kohtuullistaminen

 

Oikeudessamme on vakiintuneesti katsottu, että yleiset tuomioistuimet voivat varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n nojalla sovitella tai kohtuullistaa kauppaoikeudellisten yhteisöjen kuten osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräyksiä ja näihin määräyksiin perustuvia päätöksiä. Saman on katsottu soveltuvan myös yhdistysoikeuteen niin, että tuomioistuimet voivat sovitella tai kohtuullistaa yhdistyksen sääntöjä tai yhdistyksen päättämiä muita sääntöjä kuten kilpailumääräyksiä sekä niiden perusteella tehtyjä päätöksiä. Tämä koskee myös yhdistyksen kurinpitosääntöjä ja sen nojalla määrättyjä seuraamuksia.


Tällä perusteella oikeusturvalautakunta päätyy siihen, että arvioidessaan sitä, onko liiton päätös tässä tapauksessa liiton kilpailusääntöjen vastainen, sen toimivaltaan kuuluu oikeustoimilain 36 §:n nojalla arvioida myös sitä, onko kilpailusääntöjen määräys kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen (ks. esimerkiksi UOL 4/2010, UOL 2/2012 ja UOL 3/2012).


Yhdistysoikeudessa on yleisellä tasolla katsottu, että tärkein sovittelukriteeri on yhdistystoiminnan kansanvaltaisuusperiaate (ks. Halila: Toimivaltajako yhdistyksissä, 1993, s. 208 ja Halila - Tarasti: Yhdistysoikeus, 2011 s. 121). Urheilutoiminnassa joudutaan hakemaan sen toimintaympäristöön soveltuvia kriteerejä, jotka ovat soveltamiskäytännön puuttumisen vuoksi vielä kehittymässä (ks. Välimäki: Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivallasta ja sen jäsenten asemasta, Urheilu ja oikeus 2011, s. 241-242). Oikeusturvalautakunta on ratkaisuissaan ottanut kantaa niiden seuraamusten kohtuullisuuteen, joita on määrätty edustusoikeudettoman pelaajan peluuttamisen seurauksena (UOL 4/2010, UOL 2/2012 ja UOL 3/2012). Samalla tavoin kuin sopimusten kohdalla kohtuuttomuudessa voidaan erottaa yhtäältä sääntöjen tai määräysten tyyppikohtuuttomuus ja toisaalta yksittäistapauksellinen kohtuuttomuus. Tyyppikohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että sääntömääräys on sellaisenaan sisältönsä puolesta kohtuuton. Yksittäistapauksellisella kohtuuttomuudella tarkoitetaan puolestaan tilannetta, jossa sääntömääräystä ei voida yleisesti pitää kohtuuttomana, mutta sen tulkinta käsillä olevassa yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.


(a) Kilpailusääntöjä koskevan taloudellisen sanktion kohtuullisuus


Lautakunta toteaa, että urheiluelämässä on tavanomaista, että edustusoikeutta vailla olevan pelaajan peluuttamisen seurauksena joukkue määrätään häviämään ottelu ja lisäksi seuralle voidaan määrätä myös kurinpitoseuraamus. Kilpailusääntöjen sisällöissä ja yksityiskohdissa on eroja, mutta näistä yksityiskohdista huolimatta tässä asiassa sovellettavat kilpailusäännöt ovat urheiluelämässä ja liittojen sääntökäytännössä tavanomaiset. Jääkiekkoliitto on päättänyt, että kansainvälisen pelaajasiirron sääntömääräysten rikkomisen vuoksi edustuskelvottoman pelaajan peluuttamisesta seuralle määrätään 4 000 euron sanktio.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että Jääkiekkoliiton tässä asiassa sovellettavaksi tulevia sääntöjä ei voida pitää alun perin kohtuuttomina seurojen kannalta.


 (b) Määrätyn seuraamuksen kohtuullisuus


Jääkiekkoliiton määräämä 4 000 euron kurinpitosakko perustuu siihen, että kansainvälinen jääkiekkoliitto on määrännyt Suomen Jääkiekkoliitolle sanktion uhan, jos pelaajien kansainvälisissä siirroissa ei noudateta kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä. Jääkiekkoliitto on todennut, että kansainvälisen jääkiekkoliiton määräämä 5 000 CHF:n suuruinen uhkasakko perustuu siihen, että eräs Suomen Jääkiekkoliiton alainen seura oli peluuttanut pelaajaa, jolla ei ollut voimassa olevaa kansainvälistä pelaajasiirtoa. Tämän vuoksi Suomen Jääkiekkoliitto on päättänyt, että kansainvälisissä pelaajasiirroissa sääntöjen vastaisesti menettelevälle seuralle määrätään 4 000 euron kurinpitosakko sarjatasosta tai muista seikoista riippumatta.


Oikeustoimilain 36 §:n mukaan kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon muun muassa määräysten koko sisältö, osapuolten asema tointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Kuten oikeusturvalautakunta on koripalloa koskevassa ratkaisussaan UOL 4/2010 todennut, arvioitaessa sitä, johtaako sääntöjen soveltaminen kohtuuttomuuteen, merkitystä voidaan antaa lähinnä niille seikoille, jotka ovat johtaneet edustuskelpoisuuden puuttumiseen.


Venninen oli tullut KJT-Tuuskin joukkueeseen pelaamaan HCK:sta yhteistyöseurasopimuksen perusteella. KJT-Tuuskin tiedossa on ollut, että Jääkiekkoliiton tulospalvelujärjestelmä ei ole ollut käytössä siinä vaiheessa, kun Venninen oli tullut KJT-Tuuskin joukkueeseen. Edelleen seuran on täytynyt olla tietoinen siitä, että Venninen oli pelannut edellisen kauden Ruotsissa. Nämä seikat korostavat seuran edustajien velvollisuutta varmistua riittävällä huolellisuudella pelaajan edustusoikeudesta. Tätä velvollisuutta ei vähennä se, että Venninen on siirtynyt pelaamaan KJT-Tuuskin ja HCK:n välisen yhteistyöseurasopimuksen nojalla, koska Venninen ei ollut pelannut HCK:n joukkueessa yhtään virallista ottelua ennen pelaamistaan KJT-Tuuskin joukkueessa.


Jääkiekkoliiton määrittelemä 4 000 euron sanktio on varsin ankara seuraamus edustuskelvottoman pelaajan peluuttamisesta. Tämä sanktio koskee niitä tilanteita, joissa ei ole noudatettu kansainvälisessä pelaajasiirrossa sovellettavia määräyksiä. Tässä harkinnassa ei Jääkiekkoliiton vastauksen mukaan oteta huomioon niitä syitä, jotka ovat johtaneet edustuskelvottoman pelaajan peluuttamiseen. Sinänsä on selvää, että eri sarjatasoilla pelaavien joukkueiden kohdalla 4 000 euron sanktio voi olla tosiasiallisilta vaikutuksiltaan erilainen.  Alemmilla sarjatasoilla pelaavan joukkueen budjetissa 4 000 euron sanktio voi muodostaa huomattavan taloudellisen sanktion. Suomi-sarjassa pelaava KJT-Tuuski on valituksessaan ilmoittanut, että sen loppukausi on vaarassa sanktion johdosta. Nämä seikat puoltavat sitä, että sääntöjen soveltamisen voitaisiin katsoa johtavan kohtuuttomuuteen.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että saadun selvityksen mukaan KJT-Tuuski ei ole pyrkinyt tahallaan peluuttamaan edustusoikeutta vailla olevaa pelaajaa. Toisaalta selvää on, että pelaajan edustuskelpoisuuden puuttuminen on johtunut sellaisista syistä, jotka ovat seuran vastuulla. Tästä KJT-Tuuskin tahattomasta menettelystä aiheutunut 4 000 euron sanktio johtaa kuitenkin rikkomuksen laatuun ja seuran taloudelliseen asemaan nähden kohtuuttomuuteen. Sanktion ankaruutta korostaa edelleen se, että kansainvälinen jääkiekkoliitto ei ole asiassa esitetyn selvityksen mukaan määrännyt Suomen Jääkiekkoliiton maksettavaksi asettamansa uhkasakon suuruista seuraamusta.


Kohtuullistamista vastaan ja sitä puoltavia tekijöitä punnittuaan oikeusturvalautakunta katsoo, että Jääkiekkoliiton valitusvaliokunnan päätös 20.10.2013 johtaa tässä tapauksessa oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän johdosta määrättyä seuraamusta tulee kohtuullistaa.


Kohtuullistaminen

 

Oikeusturvalautakunta katsoo, että seuraamuksen kohtuullistamisessa on perusteltua pyrkiä siihen, että seuraamus on rikkomuksen laatuun ja rikkomuksen tehneen seuran kannalta oikeasuhtainen.


KJT-Tuuski on vaatinut, että sanktio kohtuullistetaan 500 euroon. Ottaen huomioon, että KJT-Tuuski pelaa Suomi-sarjassa ja sen taloudellisen tilanteen ei ole kuvattu olevan hyvä, oikeusturvalautakunta harkitsee kohtuulliseksi kurinpitosakon määräksi 1 000 euroa, mihin määrään seuraamus kohtuullistetaan.


Päätöslauselma


Suomen Jääkiekkoliitto ry:n valitusvaliokunnan päätöstä 20.10.2013 muutetaan.


KJT-Tuuski Edustuskiekkoilu ry:lle määrätty sakko alennetaan 1 000 euroksi.


Muilta osin Suomen Jääkiekkoliitto ry:n valitusvaliokunnan päätöstä ei muuteta.


Valitusmaksu palautetaan.


Ratkaisu oli yksimielinen.


Jarmo Hirvonen                                 Timo Ojala

puheenjohtaja                                    sihteeri


Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jarmo Hirvonen, Marja Ramm-Schmidt, Hannu Rautiainen ja Hilkka Salmenkylä.