15/ 2015 Koripallo Korisliigan sarjajärjestelmä - Sääntöjen vastaisuus - Määräävä markkina-asema Lajiliiton hallitus - Esteellisyys Lautakuntamenettely - Lautakunnan toimivalta - Valitusoikeus


URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS    Nro 15/2015

12.5.2015                   Diaarinro 10/2015


RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Koripalloliitto ry:n liittohallituksen päätös 15.3.2015 koskien miesten korisliigan pelaamistapaa kausilla 2015 – 2018


ASIA

Korisliigan sarjajärjestelmä


MUUTOKSENHAKIJAT

Joensuun Kataja ry

Kauhajoen Karhu ry

Kouvolan Kouvot ry

Lokoko Bisons ry

Lahden NMKY ry

Tampereen Pyrintö ry


KUULTAVA

Suomen Koripalloliitto ry


LIITTOHALLITUKSEN PÄÄTÖS

Suomen Koripalloliitto ry:n liittohallitus on äänin 5-3 tehnyt 15.3.2015 päätöksen muun muassa miesten korisliigan sarjajärjestelmäksi kausille 2015 - 2016, 2016 - 2017 ja 2017 - 2018. Kaudelle 2015 - 2016 sarjajärjestelmää on päätetty muuttaa kauteen 2014 - 2015 verrattuna siten, että sarja täydennetään sarjalisenssikäsittelyn yhteydessä 11 joukkueen sarjasta 12 joukkueen sarjaksi, korisliiga pelataan aikaisemman 11 joukkueen nelinkertaisen sarjan (40 ottelua) sijasta 12 joukkueen kolminkertaisena sarjana lisättynä paikallispelitasauksella (34 ottelua, joista 17 kotiottelua) ja kahdeksan parasta joukkuetta pääsee pudotuspeleihin ja viimeinen joukkue putoaa sarjasta. Kausien 2016 - 2017 ja 2017 - 2018 sarjajärjestelmä vahvistettiin kauden 2015 - 2016 mukaisena.


Eri mieltä olleet kolme liittohallituksen jäsentä olisivat vahvistaneet kaudelle 2015 - 2016 sarjajärjestelmäksi 11 joukkueen nelinkertaisen sarjan (40 ottelua) kauden 2014 - 2015 mukaisesti ja ottaneet vasta kausilla 2016 - 2017 ja 2017 - 2018 käyttöön 12 joukkueen sarjan enemmistön mukaisesti.


VALITUS PERUSTEINEEN

Joensuun Kataja ry, Kauhajoen Karhu ry, Kouvolan Kouvot ry, Lokoko Bisons ry, Lahden NMKY ry ja Tampereen Pyrintö ry ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että liittohallituksen päätös kumotaan miesten korisliigan kausia 2015 - 2018 koskevan sarjajärjestelmän osalta ja että Suomen Koripalloliitto ry velvoitetaan korvaamaan valittajien lautakuntakulut 4 000 eurolla.


Valittajat ovat todenneet valituksessaan ja vastaselityksessään valitusperusteinaan seuraavaa:


Esteellisyys


Liittohallituksessa päätöksentekoon oli osallistunut kaksi esteellistä jäsentä. Päätös koski tulevan kauden joukkuemäärää. Päätöksellä oli siten vaikutusta kahden liittohallituksen jäsenen eli Korishonka Oy:n hallituksen jäsenen AR:n ja Hongan liigaseuran joukkueenjohtajan JS:n edustaman seuran sarjapaikkaan. Sarjajärjestelmää koskeva päätös vaikutti heidän edustamansa seuran etuun ja lisäksi myös heidän henkilökohtaiseen etuunsa. Kahden esteellisen jäsenen osallistuminen päätöksentekoon oli ratkaisevaa sen kannalta, että pääsarjatyöryhmän esitys sarjajärjestelmästä hylättiin äänin 5-3 ja esityksestä poiketen uusi sarjajärjestelmä päätettiin ottaa käyttöön jo tulevasta kaudesta lukien.


Esteellisyyttä tulee arvioida yhdistyslain 37 §:n nojalla. Säännöksen mukaan henkilö on esteellinen, jos päätös vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen etuunsa. Säännöksestä ei ilmene, miten esteellisyyttä tulee arvioida tilanteessa, jossa päätös vaikuttaa henkilön edustaman yhteisön etuun. Hallituksen jäsen voi olla esteellinen, kun käsitellään asiaa, jossa hänen edustamallaan jäsenyhdistyksellä on huomattava etu. Lisäksi yhdistys voi säännöissä sitoutua tiukempiin esteellisyysmääräyksiin kuin yhdistyslain 37 §:stä ilmenevään minimivaatimukseen. Koripalloliiton hallituksessa oli vakiintuneesti noudatettu laista ilmenevää tiukempaa esteellisyyttä. Hallituksessa oli linjattu, että jos päätöksellä oli suoranaisia ja erityisiä vaikutuksia hallituksen jäsenen edustaman seuran talouteen tai toimintaan, tulee hallituksen jäsenen jäävätä itsensä asian käsittelystä. Esimerkiksi seuraa koskevat sakot tai päätökset, joilla oli vaikutuksia sarjatasoon tai karsintaan, seuran pelaajiin tai toimintaan muutoin, oli hallituksen käytännössä aiheuttanut esteellisyyden. Sen sijaan yhtä lailla kaikkia seuroja koskevat yleiset päätökset eivät aiheuttaneet esteellisyyttä, koska tällaisessa tilanteessa vaikutukset olivat samanlaisia kaikkiin seuroihin. Myös urheilun kurinpidossa oli noudatettu laista ilmenevää tiukempaa esteellisyyttä (UOL 15/2010 ja 7/2014). Tiukempaa esteellisyystulkintaa ei ollut kuitenkaan perusteltua rajoittaa ainoastaan kurinpitoon, jos käsiteltävänä olevan asian vaikutukset rinnastuivat merkittävyydeltään kurinpitorangaistukseen. Selvänä voitiin pitää, että tehtäessä päätöstä, jossa lajiliiton seura joko saa tai ei saa sarjapaikkaa, seuran edustajat olivat esteellisiä. Sarjajärjestelmää koskeva päätös vaikutti hallituksen jäsenen AR:n ja JS:n yksityiseen etuun ja Tapiolan Hongan etuun. Mainitut henkilöt olivat yhdistyslain 37 §:n ja Koripalloliiton aikaisemmin noudattaman esteellisyyskäytännön perusteella esteellisiä osallistumaan liittohallituksen päätöksentekoon. Sen sijaan Tampereen Pyrinnön edustajat eivät olleet esteellisiä, koska päätöksellä ei ollut vastaavaa merkitystä Tampereen Pyrinnön kannalta. Jos Tampereen Pyrinnön edustajat katsottaisiin esteellisiksi, valitus tulisi tälläkin perusteella hyväksyä.   


Sarjajärjestelmän muuttaminen


Korisliigaseurat olivat sitoutuneet kaudelle 2014 - 2015 sarjajärjestelmään, jossa sarjan viimeinen seura putoaa liigasta. Sarjajärjestelmää ja tähän sisältyvää putoamismenettelyä ei ole mahdollista muuttaa kesken kauden. Seurojen tulee voida luottaa siihen, että sovittua sarjajärjestelmää noudatetaan. Sarjajärjestelmän noudattamisella varmistetaan seurojen toiminnan suunnittelu ja työrauha. Sarjajärjestelmää koskevat määräykset eivät tunne sarjan täydentämistä. Kesken kauden ja noin kuukausi ennen runkosarjan päättymistä tehtävät kilpailujärjestelmän muutokset rikkovat sarjalisenssisopimusta ja sen nojalla noudatettavia määräyksiä ja osoittavat huonoa hallintotapaa. Koripalloliitto oli omilla toimillaan rajoittanut harkintavaltaansa toteamalla sarjamääräyksissä, että liigan viimeinen joukkue putoaa I divisioona A:han kaudeksi 2015 - 2016. Koripalloliitto ei voinut yksipuolisesti irtautua yksityisoikeudellisesta sopimuksesta.


Koripalloliiton sarjajärjestelmän muuttamista koskeva päätös oli myös kilpailulainsäädännön vastainen. Urheilun oikeusturvalautakunta oli ratkaisussaan UOL 16/2014 katsonut olevansa toimivaltainen tietyin edellytyksin tutkimaan sen, oliko päätös kilpailulain vastainen. Kilpailuvirasto oli vuonna 1995 antamassaan ratkaisussa ottanut kantaa Koripalloliiton sarjajärjestelmän muuttamista koskevaan päätökseen. Koripalloliitto oli päätöksellään muuttanut sarjajärjestelmää tulevasta kaudesta lukien. Kilpailuvirasto oli katsonut päätöksen olleen kilpailulaissa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, koska uusi järjestelmä oli otettu käyttöön jo heti seuraavasta kaudesta alkaen. Nyt kysymyksessä oleva päätös oli vastaava kuin aikaisemmin kilpailuviraston ratkaisema tapaus. Sarjajärjestelmän muutos vaikuttaa ottelumääriin ja tämän johdosta myös seurojen saamiin tuloihin. Tulonmenetys vastaa arviolta yhden täysammattilaisen pelaajan vuosipalkkaa. Koripalloliiton päätös on kilpailulaissa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Nyt kysymyksessä oleva tapaus oli vastaava kuin kilpailuviraston aikaisemmin ratkaisema tapaus. Oikeusturvalautakunta on toimivaltainen kumoamaan Koripalloliiton päätöksen, koska päätös oli selvän ja riidattoman ratkaisukäytännön mukaan kilpailulain vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.  

 

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Koripalloliitto ry on vaatinut ensisijaisesti, että valitus jätetään tutkimatta tai että se joka tapauksessa hylätään ja että valittajat velvoitetaan korvaamaan Koripalloliiton lautakuntakulut 2 800 eurolla.    

Koripalloliitto on vastauksessaan ja erikseen pyydetyssä lausumassaan esittänyt perusteinaan seuraavaa.


Tutkimatta jättäminen


Valituksen kohteena oleva päätös koskee miesten korisliigan sarjamääräystä tulevalla kaudella 2015 - 2016. Tulevaa kautta koskevat lisenssit myönnetään 15.6.2015 eikä tällä hetkellä yhdelläkään seuralla ole lisenssiä tulevalle kaudelle. Valittajien asema on hypoteettinen ja perustuu oletukseen, että niille tullaan myöntämään lisenssit tulevalle kaudelle. Valittajat eivät täytä Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen 2 §:n mukaisia edellytyksiä ja valitus tulee jättää tutkimatta.


Valitus tulee joka tapauksessa jättää tutkimatta esteellisyyttä koskevan väitteen osalta. Oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei kuulu sen tutkiminen, onko päätös yhdistyslain mukainen.


Valittajien valitus tulee jättää myös siltä osin tutkimatta, kun valittajat ovat vasta vastaselityksessä esittäneet tarkemmat perusteet valitukselleen. Vastaselityksessä esitetyt kilpailuoikeudelliset ja kilpailulakiin perustuvat vaatimukset tulee näin ollen jättää tutkimatta. Joka tapauksessa kilpailuoikeudelliset ja kilpailulakiin perustuvat vaatimukset tulee oikeusturvalautakunnan toimivaltaan kuulumattomina jättää tutkimatta.


Valituksen hylkääminen


Koripalloliiton liittohallituksen jäsenten esteellisyys tulee arvioida yhdistyslain 37 §:n nojalla. Esteelliseksi väitettyjen kahden henkilön kohdalla ei ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella näiden henkilöiden yksityisen edun voitaisiin katsoa olevan ristiriidassa Koripalloliiton kanssa. Korisliigajoukkueen joukkueenjohtaja JS on vastaselityksen mukaan saanut ilmaisia aterioita, matkoja ja hänelle on voitu maksaa kulukorvauksia ja korvausta ansionmenetyksestä. Lisäksi hänen asemaansa joukkueenjohtajana on esitetty liittyvän arvovaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia, joista on haltijalleen etuja myös urheilun ulkopuolisissa yhteyksissä. JS:n Hongalta saamat ateriaedut ja muut seuratoimintaan liittyvät edut eivät ole ristiriidassa Koripalloliiton etujen kanssa yhdistyslain 37 §:ssä säädetyllä tavalla. Koripalloliitto katsoo, että mikään vastaselityksessä esille tuoduista väitteistä ja seikoista ei muodosta JS:n kohdalla yhdistyslain 37 §:ssä säädettyä esteellisyyttä.

 

Toisen Hongan edustajan osalta vastaselityksessä on tuotu esille esteellisyyden osalta seikkoja, jotka koskevat hänen toimintaansa Korishonka Oy:ssä. Vastaselityksen mukaan Korishonka Oy hallinnoi Hongan miesten korisliigajoukkuetta. Korishonka Oy:n omistaa Kapitaalihonka Oy, joka on urheiluseura Tapiolan Hongan taustaorganisaatio. Hongan edustaja AR on yksi Kapitaalihonka Oy:n omistajista. Näillä perusteilla valittavat esittävät, että sarjajärjestelmää koskeva päätös vaikuttaa merkittävästi Hongan edustajan yksityiseen etuun ja että tästä seuraa suoraan yhdistyslain 37 §:ssä säädetty esteellisyys. Koripalloliitto katsoo, että mikään vastaselityksessä esille tuoduista väitteistä ja seikoista ei muodosta AR:n kohdalla yhdistyslain 37 §:ssä säädettyä esteellisyyttä.


Seuran etu ei muodosta esteellisyyttä. Tapiolan Hongan lisäksi putoamisuhka oli koskenut päätöksentekohetkellä ainakin kahta muuta seuraa. Tapiolan Hongalle ei aiheutunut suoranaista etua eivätkä seuran edustajat olleet seuran edun perusteella esteellisiä yhdistyslain 37 §:n nojalla. 


Esteellisyysarviossa ei tule antaa merkitystä sille, miten liittohallituksen yksittäiset jäsenet ovat aikaisemmin omaa esteellisyyttään tulkinneet. Aikaisempi yhdistyslakiin perustumaton esteellisyyskäytäntö ei ole merkityksellinen arvioitaessa sitä, voidaanko jäsentä yhdistyslain 37 §:n nojalla pitää esteellisenä asiassa. Aikaisempi esteellisyyskäytäntö ei ole ollut kaikilta osin johdonmukainen eikä selvä. Tälle ei voida antaa merkitystä esteellisyyttä kysymyksessä olevassa tapauksessa arvioitaessa.


Koripalloliiton toimintasääntöjen 25 §:n 2 momentin mukaan liittohallituksen tehtävänä on järjestää koripalloilun Suomen mestaruuskilpailut kilpailusääntöjen mukaisesti sekä päättää sarjamääräyksistä. Koripalloliiton kilpailusääntöjen 2 §:n mukaan korisliigaa koskevat sarjamääräykset antaa liittohallitus. Sarjamääräyksellä voidaan määrätä muun muassa sarjassa pelaavien joukkueiden määrästä, sarjajärjestelmästä ja sarjan täydentämisestä. Kilpailusääntöjen 24 §:n mukaan korisliigaan osallistuvan seuran tulee antaa sarjasitoumus ja täyttää liittohallituksen kullekin vuodelle asettamat vaatimukset liigalisenssin saamiselle. Liittohallitus päättää seuran oikeudesta pelata korisliigassa ja myöntää seuralle osallistumisoikeuden.


Liittohallituksella on toimivalta määrätä korisliigassa pelaavien joukkueiden määrästä ja sarjajärjestelmästä. Koripalloliiton säännöissä, sarjamääräyksissä tai sarjalisenssisopimuksessa ei ole määräystä, joka rajoittaisi liittohallituksen mahdollisuutta muuttaa tai täydentää korisliigassa pelikaudella 2015 - 2016 pelaavien joukkueiden määrää. Liittohallituksen päätös ei ole asiassa sovellettavien sääntöjen vastainen. Sarjajärjestelmä ei perustu Koripalloliiton ja seurojen väliseen sopimukseen. Sarjajärjestelmästä päättäminen kuuluu liittohallituksen toimivaltaan ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan piiriin. Mikäli koripalloliiton näkemys olisi kuitenkin tältä osin virheellinen, valitus tulee väitetyn sopimussuhteen osalta jättää joka tapauksessa lautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

 

Tulevan pelikauden joukkueiden lukumäärä ja sarjajärjestelmä kuuluu liittohallituksen tarkoituksenmukaisuusharkinnan piiriin. Myös päätöksenteon ajankohdasta päättäminen kuuluu Koripalloliiton tarkoituksenmukaisuusharkinnan piiriin. Koripalloliiton päätös ei ole myöskään kohtuuton eikä se loukkaa liiton jäsenten yhdenvertaisuutta eikä muitakaan perusoikeuksia. Kysymyksessä oleva tapaus ei ole samanlainen valittajien viittaaman kilpailuviraston vuonna 1995 ratkaiseman tapauksen kanssa. Valituksen alaisessa päätöksessä Korisliigan osalta tehdyt muutokset liigan täydentämisestä 12 joukkueen sarjaksi ja otteluiden vähentämisestä kuudella nykyisestä 40 ottelusta pelikaudella 2015 – 2016 pelattaviin 34 otteluun eivät ole sellaisia muutoksia, joita voisi pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Koripalloliitto vaatii kilpailulakiin perustuvien vaatimusten hylkäämistä, koska päätös ei ole kilpailulain vastainen eikä sillä ole muutettu sarjalisenssijärjestelmää tai sarjalisenssin saamisen edellytyksiä tai rajoitettu oikeutta hakea sarjalisenssiä. Koripalloliiton päätös ei rajoita myöskään jonkin seuran jäsenoikeuksia sillä tavoin, että kysymys olisi oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jäsenoikeuksien rajoittamisesta. Valittajat eivät ole esittäneet mitään konkreettista tai tietyn jäsenen ja tietyn jäsenoikeuden rajoittamista. Pelkästään se, että päätös on valittajien käsityksen mukaan virheellinen tai sääntöjen vastainen, ei rajoita jonkin seuran jäsenoikeuksia. Koripalloliitto vaatii, että valitus tältä osin hylätään perusteettomana.


VASTASELITYS

Valittajat ovat vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todenneet valituksessaan esittämänsä lisäksi, että valittajilla on valitusoikeus Koripalloliiton päätöksestä. Epätodennäköistä on, että yksikään valittajista ei saisi osallistumisoikeutta korisliigaan kaudeksi 2015 - 2016. Korisliigaseuroilla on valitusintressi päätöksestä, koska päätöksen perusteella ottelumäärä vähenee 40 ottelusta 34 otteluun ja tämä vaikuttaa seurojen tuloihin kaudella 2015 - 2016. Korisliigaseuroilla on valitusintressi myös sillä perusteella, että seurat ovat Koripalloliiton jäsenseuroja. Seuroilla on valitusintressi vielä silläkin perusteella, että Koripalloliitto oli yksipuolisesti rikkonut sarjalisenssisitoumusta.


Koripalloliitto oli kiistänyt Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivallan myös esteellisyyttä koskevan arvioinnin osalta. Oikeusturvalautakunta on kuitenkin omassa ratkaisukäytännössään lukuisia kertoja ottanut kantaa nimenomaan esteellisyyssäännösten soveltamiseen yhdistyksen päätöksenteossa (UOL 15/2010 ja 7/2014). Oikeusturvalautakunta on toimivaltainen tutkimaan valituksen myös esteellisyysväitteiden osalta.


LISÄLAUSUMA

Oikeusturvalautakunta on varannut valittajille tilaisuuden lausua siltä osin kuin Koripalloliitto oli lausumassaan vaatinut, että valittajien vaatimukset tulee jättää tietyiltä osin tutkimatta. Valittajat ovat antaneet niiltä pyydetyn lausuman.

 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Käsittelyratkaisut


Valitusoikeuden arviointi

 

Koripalloliitto on vastauksessaan vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta kokonaisuudessaan sillä perusteella, että valituksen kohteena oleva päätös ei vaikuta valittajien oikeuteen tai etuun siten kuin oikeusturvalautakunnan sääntöjen 2 §:ssä edellytetään.


Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 2 §:n mukaan valittajana voi lautakunnassa olla urheilija, muu luonnollinen henkilö tai yhteisö, jonka oikeuteen tai etuun valituksen kohteena oleva asia vaikuttaa.


Korisliigan sarjakautta 2014 - 2015 koskevien sarjamääräysten mukaan runkosarja pelataan 11 joukkueen nelinkertaisena sarjana ja runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta etenee pudotuspeleihin ja runkosarjan viimeinen joukkue putoaa miesten I-divisioona A:han. Koripalloliitto on 15.3.2015 tehnyt päätöksen tulevien kausien sarjajärjestelmästä ja muuttanut kaudelle 2015 - 2016 sarjajärjestelmää siten, että joukkueita on 12 ja sarja pelataan 12 joukkueen kolminkertaisena sarjana.


Valittajina ovat kuusi kaudella 2014 - 2015 korisliigassa pelannutta seuraa. Selvää on, että näillä joukkueilla ei ole vielä tulevan kauden liigalisenssiä. Seurat ovat kuitenkin pelanneet korisliigassa ja pelaavat siten suurella todennäköisyydellä myös tulevalla kaudella korisliigassa. Tällaisessa tilanteessa sarjajärjestelmää koskevat muutokset vaikuttavat niiden oikeuteen tai etuun siitäkin huolimatta, että voimassa oleva lisenssi kattaa ainoastaan kauden 2014 – 2015.


Johtopäätöksenä oikeusturvalautakunta toteaa, että Koripalloliiton päätös 15.3.2015 vaikuttaa valittajina olevien seurojen oikeuksiin tai etuun siten kuin oikeusturvalautakunnan sääntöjen 2 §:ssä tarkoitetaan. Valitusta ei tule tällä perusteella jättää tutkimatta.


Vastaselityksessä esitettyjen perusteiden tutkiminen


Koripalloliitto on vaatinut, että valittajien kilpailuoikeuteen ja kilpailulainsäädännön vastaisuuteen perustuvat vaatimukset jätetään tutkimatta, koska nämä seikat oli esitetty vasta vastaselityksessä ja koska kilpailuoikeudellisten kysymysten tutkiminen ei kuulu oikeusturvalautakunnan toimivaltaan. Valittajat ovat lisälausumassaan todenneet, että oikeusturvalautakunnassa ei sovelleta prekluusiota ja uusiin perusteisiin on mahdollista vedota valituksen vireille panemisen jälkeenkin. Toiseksi valittajat ovat todenneet, että pakottavaan lainsäädäntöön on joka tapauksessa mahdollista vedota missä vaiheessa tahansa.

 

Valittajat ovat valituksessaan vaatineet Koripalloliiton sarjajärjestelmää koskevan päätöksen kumoamista. Vastaselityksessä valittajat ovat esittäneet tarkemmat oikeudelliset perusteet. Vastaselityksessä ei sen sijaan esitetä uusia vaatimuksia eikä esitetä uusia tosiseikkoja valituksen perusteiksi. Vastaselityksessä päätöksen kumoamisen tueksi on esitetty sellaisia oikeudellisia perusteita, joita ei ollut esitetty valituksessa. Oikeusturvalautakunta toteaa, että valitusperusteiden oikeudellinen luonnehdinta on mahdollista lautakuntamenettelyn eri vaiheissa ja myös vastaselityksessä. Kilpailuoikeuteen tai kilpailulainsäädäntöön vetoaminen on näin ollen ollut mahdollista vasta vastaselityksessä ja kysymys on ollut vaatimusten sallitusta oikeudellisesta luonnehdinnasta eikä uusien tosiseikkojen esittämisestä. Koripalloliiton vaatimus tutkimatta jättämisestä tältä osin hylätään.

 

Lautakunta arvioi pääasiaratkaisun yhteydessä tarkemmin kilpailulainsäädännön merkityksen asiassa ja sen, millä edellytyksillä lautakunta voi ottaa asiaa ratkaistessaan huomioon väitteet päätöksen kilpailulainsäädännön vastaisuudesta.

 

Suullinen käsittely


Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet.


Pääasiaratkaisun perustelut


I Tosiasiat ja kysymyksenasettelu

 

Kauden 2014 - 2015 korisliigan sarjamääräysten mukaan korisliigan runkosarja pelataan 11 joukkueen nelinkertaisena sarjana, jossa jokainen joukkue pelaa 40 ottelua. Runkosarjan kahdeksan parasta etenee pudotuspeleihin ja runkosarjan viimeiseksi jäänyt joukkue putoaa miesten I-divisioona A:han pelikaudeksi 2015 - 2016.


Koripalloliiton liittohallitus on 15.3.2015 tehnyt päätöksen miesten korisliigan sarjajärjestelmästä kausille 2015 - 2016, 2016 - 2017 ja 2017 - 2018. Koripalloliiton päätöksen mukaan kaudelle 2015 - 2016 sarja täydennetään 12 joukkueen sarjaksi. Korisliiga pelataan 12 joukkueen kolminkertaisena sarjana lisättynä paikallispelien tasauspeleillä, jolloin kaikilla on 34 ottelua (17 kotiottelua). Kahdeksan parasta joukkuetta etenee pudotuspeleihin ja viimeinen joukkue putoaa. Kausilla 2016 - 2017 ja 2017 - 2018 korisliiga pelataan päätöksen mukaan myös 12 joukkueen kolminkertaisena sarjana vastaavalla tavalla kuin kauden 2015 - 2016 osalta.


Valituksen perusteella asiassa on kysymys siitä, onko kahden liittohallituksen jäsenen katsottava olleen esteellisiä asiassa ja onko päätös tämän johdosta kumottava. Toiseksi kysymys on siitä, onko Koripalloliitto voinut voimassa olevat sarjalisenssisitoumus ja Miesten korisliigan sarjamääräykset sekä määräävään markkina-asemaan liittyvät rajoitukset huomioon ottaen tehdä sarjajärjestelmää koskevan muutoksen.  


II Esteellisyys

 

(a) Aluksi


Valittajat ovat katsoneet, että liittohallituksen jäsenet AR Korishonka Oy:n hallituksen jäsenenä ja JS Hongan liigaseuran joukkueenjohtajana olivat yhdistyslain 37 §:n ja liittohallituksessa aikaisemmin noudatetun esteellisyyskäytännön mukaisesti esteellisiä, koska päätöksellä oli sen hetkisen sarjatilanteen perusteella vaikutuksia näiden edustaman seuran sarjapaikkaan ja siten mainittujen henkilöiden henkilökohtaiseen etuun ja edustamansa seuran etuun. Koripalloliitto on vaatinut, että esteellisyysväite jätetään tutkimatta tai että se joka tapauksessa hylätään.


(b) Esteellisyysväitteen tutkiminen


Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n 3 kohdan mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys siitä, onko päätös sääntöjen vastainen kuten yhdistyksen sääntöjen tai kilpailutoimintaa koskevien sääntöjen vastainen.


Arvioidessaan valituksen kohteena olevan päätöksen sääntöjen vastaisuutta, oikeusturvalautakunta on ratkaisuissaan todennut, että sen toimivalta ei ole yleinen vaan sen toimivaltaan kuuluvat sääntöjen 3 §:ssä mainitut asiat. Ratkaisussa UOL 9/2010 on oikeusturvalautakunnan toimivaltaan liittyen todettu, että kilpailuoikeuteen liittyvien kysymysten tutkiminen ei kuulu lautakunnan toimivaltaan eikä lautakunnan toimivaltaan ole kuulunut sen tutkiminen, ovatko yhdistyksen päätöksen tietyt kohdat kilpailunrajoituslain vastaisia.


Arvioidessaan päätöksen tehneen lajiliiton tai muun yhdistyksen päätöksenteon menettelyllistä asianmukaisuutta, oikeusturvalautakunta on vakiintuneesti soveltanut yhdistyslain säännöksiä (ks. esimerkiksi UOL 2/2015). Myös päätöksentekoon osallistuneiden henkilöiden esteellisyyttä on oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä arvioitu yhdistyslain 37 §:n nojalla (ks. esimerkiksi UOL 1/2000, 15/2010, 4/2013, 10/2013, 13/2013 ja 6/2014).


Oikeusturvalautakunta edellä lausutuilla perusteilla katsoo, että sen toimivaltaan kuuluu sen arviointi, ovatko päätöksentekoon osallistuneet henkilöt olleet esteellisiä yhdistyslain 37 §:n nojalla. Koripalloliiton vaatimus valituksen jättämisestä tutkimatta tältä osin hylätään.


(c) Esteellisyyden arviointi


Yhdistyslain 37 §:n mukaan hallituksen jäsen tai yhdistyksen toimihenkilö ei saa osallistua hänen ja yhdistyksen välistä sopimusta koskevan eikä muunkaan sellaisen asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen, jossa hänen yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa.


Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että yhdistyksen säännöissä ei voida esteellisyyssääntelyn tasoa lieventää. Sen sijaan yhdistyksen säännöissä voidaan asettaa lakia tiukempia vaatimuksia, jos tarkoituksena on edistää yhdistyksen hallinnon puolueettomuutta (Halila - Tarasti: Yhdistysoikeus 2011 s. 543). Tässä asiassa ei ole edes väitetty, että Koripalloliiton säännöissä olisi määrätty esteellisyydestä toisin kuin yhdistyslaissa. Valittajat ovat katsoneet, että liittohallituksessa noudatettua yhdistyslakia tiukempaa esteellisyyskäytäntöä tulee pitää sääntömääräykseen rinnastettavana. Valittajat ovat esittäneet omana käsityksenään, että hallituksen jäsen on ollut esteellinen, jos hallituksen päätöksellä on ollut vaikutuksia esimerkiksi seuran sarjatasoon, seuran pelaajiin tai toimintaan muutoin.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että Koripalloliiton hallituksessa noudatetun esteellisyyskäytännön sisältö ei ole kaikilta osin täsmällinen. Esimerkiksi sarjajärjestelmää koskevien muutosten osalta esteellisyyskäytännöstä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Näistä syistä aikaisemmin Koripalloliiton yksittäistapauksia koskevalle ohjeistukselle esteellisyydestä tai yksittäisten liittohallitusten jäsenten tulkinnalle esteellisyydestä ei voida myöskään antaa sääntömääräykseen rinnastettavaa asemaa eikä siten ratkaisevaa merkitystä asiassa. Näin ollen esteellisyyden arviointi tulee suorittaa yhdistyslain 37 §:n nojalla.


Valittajat ovat lähteneet siitä, että sarjajärjestelmän muutos on vaikuttanut korisliigassa viimeisenä olleen joukkueen ja myös seuran edustajina hallituksessa olleiden henkilöiden henkilökohtaiseen etuun ja tämän joukkueen edustajat ovat olleet esteellisiä osallistumaan sarjajärjestelmän muutosta koskeneeseen päätöksentekoon. Yhdistyslain 37 §:n mukaan esteellisyys koskee sopimusten ja muiden asioiden käsittelyä, jos henkilön yksityinen etu saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Oikeuskirjallisuudessa on esimerkiksi todettu, että lajiliiton hallituksen jäsen ei ole esteellinen tilanteessa, jossa päätetään arvokilpailujen järjestämisestä ja vaikka hallitukseen kuuluisi henkilöitä, joiden edustamat seurat ovat hakeneet kilpailujen järjestämisoikeutta (Halila – Tarasti: Yhdistysoikeus 2011 s. 542).


Koripalloliiton liittohallituksen päätös sarjajärjestelmästä vaikuttaa kaikkien koripalloliigassa pelaavien seurojen asemaan. Tässä tapauksessa päätös on vaikuttanut koripalloliigassa viimeisenä olleen seuran asemaan siten, että viimeisenä oleva seura ei tosiasiassa putoa I-divisioona A:han. Päätöksentekoon liittohallituksessa ovat osallistuneet päätöksentekohetkellä kaksi koripalloliigassa viimeisenä olleen seuran edustajaa. Näiden henkilöiden yksityinen etu ei ole kuitenkaan ollut ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa sillä tavoin kuin yhdistyslain 37 §:ssä tarkoitetaan. Seuran edun ei myöskään voida katsoa olleen sellainen, että esteellisyyden voitaisiin katsoa olleen olemassa tällä perusteella. Esteellisyysväite ei näin ollen anna aihetta enempiin toimenpiteisiin oikeusturvalautakunnassa.


III Sarjajärjestelmää koskevan päätöksen sääntöjen vastaisuuden arviointi


Valittajat ovat valituksessaan lähteneet siitä, että korisliigaseurat ja Koripalloliitto olivat sarjalisenssisitoumuksella ja Korisliigan sarjamääräyksillä 2014 - 2015 sitoutuneet kilpailujärjestelmään eikä Koripalloliitto voinut yksipuolisesti muuttaa sarjamääräyksiä esimerkiksi sarjasta putoamista koskevan menettelyn osalta. Sarjamääräykset eivät tunteneet myöskään sarjan täydentämistä yhdellä tai useammalla seuralla. Lisäksi valittajat ovat katsoneet, että Koripalloliiton päätös oli kilpailulaissa tarkoitetun määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon vastainen ja siten päätös tulee kumota kilpailulain vastaisena. Koripalloliitto on puolestaan todennut, että kauden 2014 - 2015 sarjamääräykset tai sarjalisenssisitoumus eivät rajoita Koripalloliiton toimivaltaa muuttaa tulevaa kautta ajatellen koripalloliigassa pelaavien joukkueiden määrää. Koripalloliitto on myös todennut, että oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei kuulu sopimusvelvoitteiden arviointi.


Koripalloliiton kilpailusääntöjen 2 §:n 1 momentin mukaan liittohallitus antaa korisliigaa koskevat sarjamääräykset. Saman pykälän 4 § momentin 1 ja 2 kohtien mukaan sarjamääräyksellä voidaan antaa määräykset sarjassa pelaavien joukkueiden määrästä ja sarjajärjestelmästä. Kilpailusääntöjen nojalla on selvää, että Koripalloliiton liittohallituksen toimivaltaan kuuluu Korisliigan sarjamääräysten antaminen. Kilpailusäännöissä ei ole tarkempia määräyksiä siitä, millä perusteilla ja missä ajassa liittohallituksen on päätettävä sarjamääräyksistä ja tähän liittyen sarjassa pelaavien joukkueiden määrästä ja sarjapaikan menettämisestä. Näin ollen sarjamääräysten muuttaminen ja sarjamääräysten sisällöstä päättäminen jää pääosin Koripalloliiton tarkoituksenmukaisuusharkinnan varaan (ks. myös UOL 18/2010 ja 1/2011). Koripalloliito voi siten sille kuuluvan harkintavallan rajoissa määrätä korisliigassa pelaavien joukkueiden määrästä ja siitä, miten ja millä kriteereillä sarja täydennetään uutta joukkuemäärää vastaavaksi.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että Koripalloliiton liittohallituksen päätös 15.3.2015 koskee sarjajärjestelmiä kausilla 2015 - 2016, 2016 - 2017 ja 2017 - 2018. Sarjajärjestelmää koskevalla päätöksellä ei ole takautuvasti puututtu kauden 2014 - 2015 sarjajärjestelmään. Kaudelle 2015 - 2016 on päätetty laajentaa korisliigaa 11 joukkueesta 12 joukkueeseen, mutta tämä ei merkitse sitä, että tällä päätöksellä olisi muutettu kaudelle 2014 - 2015 vahvistettua sarjajärjestelmää. Kauden 2014 – 2015 sarjajärjestelmä pysyy muuttumattomana ja korisliigan laajentaminen tulevalla kaudella tapahtuu tästä riippumattomilla perusteilla. Kauden 2014 - 2015 sarjajärjestelmää koskevat päätökset eivät ole siten estäneet joukkuemäärän lisäämistä kaudelle 2015 – 2016. Oikeusturvalautakunta toteaa vielä selvyyden vuoksi, että siinä tapauksessa, jos asiaa tarkasteltaisiin valittajien esittämällä tavalla kautta 2014 - 2015 koskevan sarjamääräyksen muuttamisena, oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei kuuluisi sen valittajien valituksessaan vetoaman seikan tutkiminen, onko Koripalloliiton ja korisliigaseurojen välille syntynyt kauden 2014 – 2015 sarjajärjestelmää koskeva sopimussuhde vai ei. Valittajat ovat vastaselityksessään todenneet, että sarjalisenssisitoumus liitteineen on kahden osapuolen eli Koripalloliiton ja vastapuolena olevan korisliigaseuran välinen sitova yksityisoikeudellinen sopimus. Valitus tulisi tämän perusteen osalta jättää joka tapauksessa tutkimatta. Valittajat ovat tosin tältä osin lisälausumassaan todenneet vastaselityksestä ilmenevästä poiketen, että vaatimukset eivät perustuneetkaan sopimusrikkomukseen, vaan Koripalloliiton omilla päätöksillään tekemään harkintavallan rajoittamiseen. Oikeusturvalautakunta on edellä todetuin tavoin katsonut, että Koripalloliitto ei ole muuttanut kauden 2014 - 2015 sarjamääräyksiä, joten kauden 2014 - 2015 sarjamääräyksillä ei joka tapauksessa ole valittajien esittämän mukaista merkitystä arvioitaessa, onko Koripalloliitto voinut muuttaa sarjajärjestelmä kaudelle 2015 - 2016. 


Sarjajärjestelmää koskevia muutoksia on arvioitava myös siitä näkökulmasta, miten olennaisesti aikaisemmin noudatettuja määräyksiä on muutettu ja minkälainen siirtymäaika seuroille on annettu sopeuttaa toimintaansa uusia määräyksiä vastaavaksi. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että esimerkiksi palloilulajien sarjajärjestelmien perustavanlaatuiset uudistukset edellyttävät yleensä jopa kahden pelikauden mittaista valmistautumisaikaa. Tältä osin on viitattu valittajienkin mainitsemaan koripallon sarjajärjestelmän osalta annettuun kilpailuviraston päätökseen 5.9.1995. Oikeusturvalautakunta on myös ratkaisussaan UOL 18/2010 ja 1/2011 arvioinut jalkapallon naisten liigaa ja B-tyttöjen SM-sarjaa koskeneiden sarjajärjestelmien muuttamista. Palloliitto ei ollut varannut sarjamääräysten muutosten voimaantulolle siirtymäaikaa, mutta päätöksiä ei tämän vuoksi kumottu.


Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa korisliigassa pelaavien joukkueiden määrä nousee 11 joukkueesta 12 joukkueeseen. Tämä vaikuttaa pelattavien otteluiden määrään siten, että kaudella 2015 - 2016 pelataan kolminkertainen sarja, jolloin otteluita tulee 34 joukkuetta kohden. Kaudella 2014 - 2015 palattuja otteluita on ollut 40 joukkuetta kohden. Lisäksi kauden 2014 - 2015 korisliigan runkosarjan viimeinen joukkue pääsee täydentämismenettelyn kautta kaudelle 2015 - 2016 korisliigaan, mikäli muut lisenssiehdot täyttyvät. Pelattavien otteluiden määrän vähentyminen alentaa seurojen tuloja ja vaikuttaa siten liigaseurojen taloudelliseen asemaan. Valittajien esittämän arvion mukaan tulojen menetys vastaa yhden ammatikseen pelaavan pelaajan vuosipalkkaa.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että yhdistyksen tekemä päätös voi johtaa perustuslain turvaamien perusoikeuksien vastaiseen lopputulokseen. Myös määräävään markkina-asemaan liittyvät selvästi kielletyt kilpailun rajoittamista koskevat tilanteet, joista on selvää ja riidatonta toimivaltaisen viranomaisen ratkaisukäytäntöä, voivat johtaa kilpailunrajoittamisen näkökulmasta velvoittavan kilpailulainsäädännön vastaiseen lopputulokseen. Oikeusturvalautakunta voi ottaa päätöksen sääntöjen vastaisuuden arvioinnissa huomioon perustuslain ja kilpailulainsäädännön määräykset siltä osin, kuin niiden sisältöä ja soveltumista arvioitavana olevaan asiaan voidaan pitää riidattomina. Oikeusturvalautakunnalla ei kuitenkaan tällöin ole toimivaltaa kumota tai muuttaa yhdistyksen sääntöjä mutta kylläkin toimivalta todeta, että perustuslain vastaista sääntöä ei voida yhdistyksen päätöksenteossa soveltaa (ks. UOL 4/2014 ja 16/2014).


Oikeusturvalautakunta toteaa, että kilpailuviraston päätöksessä 5.9.1995 tarkastelun kohteena olleet Koripalloliiton sarjajärjestelmää koskeneet muutokset olivat laajuudeltaan ja merkitykseltään huomattavasti merkittävämmät kuin nyt kysymyksessä oleva sarjajärjestelmään tehty joukkueiden lukumäärään vaikuttanut muutos. Näin ollen kilpailuviraston ratkaisun sisällöstä ja lopputuloksesta ei voida tehdä selviä ja riidattomia johtopäätöksiä nyt kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteisiin nähden. Oikeusturvalautakunta toteaa, että kilpailulainsäädäntöä koskeva tulkintakäytäntö ei ole tämän tapauksen kannalta sillä tavoin yksiselitteinen ja riidaton, että sarjajärjestelmän muutosta heti tulevasta sarjakaudesta alkaen voitaisiin pitää kilpailulainsäädännön vastaisena. Tällä perusteella asiassa ei ole esitetty perusteita Koripalloliiton päätöksen kumoamiseen.


Asiassa on vielä lopuksi arvioitava, johtaako sarjajärjestelmän muutos seurojen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, vaikka sarjajärjestelmän muutosta ei ole edellä todetuin tavoin pidettävä kilpailulainsäädännön vastaisena. Oikeusturvalautakunta toteaa, että sarjajärjestelmän muutoksille olisi lähtökohtaisesti perusteltua varata ainakin yhden kauden mittainen siirtymäaika. Tarkastelun kohteena olevassa tapauksessa sarjassa pelaavien seurojen määrää on kasvatettu yhdellä eikä päätöksellä ole erityisen suurta merkitystä pelattavien otteluiden määrään. Kauden aikana pelattavien otteluiden lukumäärä vähenee kuudella ja tällä on vaikutusta seurojen taloudelliseen asemaan. Taloudelliset vaikutukset eivät ole kuitenkaan niin suuria, ettei seuroilla olisi riittäviä edellytyksiä sopeuttaa toimintaansa jo tulevaa kautta ajatellen. Sarjajärjestelmän muutokset ovat olleet kokonaisuutena arvioiden vähäisiä, kun muutoksia arvioidaan korisliigassa jo pelanneiden seurojen kannalta. Sarjajärjestelmää koskevaa päätöstä ei ole aihetta pitää kohtuuttomana sillä perusteella, että voimaantulolle ei ole varattu siirtymäaikaa.


Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että valitus on hylättävä.


IV Lautakuntakulut


Valittajien valitus hylätään. Koripalloliitto on vaatinut, että valittajat velvoitetaan korvaamaan sen lautakuntakulut 2 800 eurolla. Asian näin päättyessä valittajat ovat velvollisia korvaamaan Koripalloliiton lautakuntakulut. Vaadittu määrä on asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen.


Päätöslauselma


Valitus hylätään. Suomen Koripalloliitto ry:n liittohallituksen päätöstä 15.3.2015 ei muuteta.


Joensuun Kataja ry, Kauhajoen Karhu ry, Kouvolan Kouvot ry, Lokoko Bisons ry, Lahden NMKY ry ja Tampereen Pyrintö ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Koripalloliitto ry:n lautakuntakulut 2 800 eurolla.


Valitusmaksua ei palauteta.


Ratkaisu oli yksimielinen.


Risto Jalanko                                      Timo Ojala

puheenjohtaja                                     sihteeri


Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Risto Jalanko, Antti Aine, Pia Ek, Tuomas Ojanen ja Mika Palmgren.