19/2014 Jalkapallo Yhdistys - Päätöksen sääntöjen vastaisuus - Edustuskelpoisuus Oikeustoimilaki-Kohtuullistaminen


URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS    Nro 19/2014

27.8.2014                   Diaarinro 20/2014


RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Palloliitto ry:n vastalauselautakunnan päätös 23.6.2014  


ASIA

Pelioikeudettoman pelaajan peluuttaminen


MUUTOKSENHAKIJA

IFK Mariehamn Ab


KUULTAVAT

Suomen Palloliitto ry

Vaasan Palloseura Oy


VASTALAUSELAUTAKUNNAN PÄÄTÖS

Suomen Palloliitto ry:n (Palloliitto) vastalauselautakunta on päätöksellään 23.6.2014 pysyttänyt Palloliiton toimiston päätöksen, jolla IFK Mariehamn Ab:n joukkue on määrätty häviämään 13.4.2014 Vaasan Palloseura Oy:n joukkuetta vastaan pelattu veikkausliigan ottelu lukemin 0-3.


Vastalauselautakunta on todennut päätöksessään, että IFK Mariehamn oli peluuttanut 13.4.2014 pelatussa ottelussa kaikkiaan 13 pelaajaa, joilla ei ollut pelipassia. Kilpailumääräysten kohdan 10.2 §:n mukaan ilman pelipassia oleva pelaaja katsotaan pelioikeudettomaksi pelaajaksi. Kilpailumääräysten kohdan 10.4 §:n mukaan seuralle, joka on peluuttanut pelaajaa ilman pelipassia, voidaan määrätä maksu kilpailumääräysten rikkomisesta. Kilpailumääräysten 24 §:n 1 kohdan mukaan sellainen pelaaja on pelioikeudeton, jolla ei ole pelipassia. Pelioikeudetonta pelaajaa peluuttanut joukkue voidaan kilpailumääräysten 24 §:n 2 kohdan nojalla määrätä häviämään ottelu lukemin 0-3.   


IFK Mariehamnin pelaajilta oli 13.4.2014 ottelussa puuttunut pelipassi. IFK Mariehamnin edustaja ei ollut tietoinen siitä, että siirtomaksujen lisäksi pelaaja tarvitsee pelipassin. Kysymys oli seuran taholta tuottamuksesta tapahtuneesta jalkapallon kilpailutoimintaa koskevan määräyksen erehtymisestä eikä IFK Mariehamn ollut tavoitellut kilpailullista etua. Pelipassin maksamiseen liittyvä pelioikeuden saaminen ja sitä koskeva kilpailumääräys oli selkeä ja määräys oli ollut voimassa useita vuosia. Kilpailutoimintaan osallistuvien seurojen on tullut olla määräyksestä tietoinen ja huolehtia, että seurojen edustajat ovat tietoisia määräyksen sisällöstä. Pelioikeutta koskevien määräysten noudattamisen huolellisuus korostuu korkeimmalla sarjatasolla pelaavan joukkueen kohdalla. Asiassa ei ollut esitetty riittäviä perusteita muuttaa Palloliiton toimiston päätöstä, jolla IFK Mariehamn oli määrätty häviämään ottelu lukemin 0-3.


VALITUS PERUSTEINEEN

IFK Mariehamn Ab (seura) on valituksessaan vaatinut, että Palloliiton vastalauselautakunnan päätös kumotaan ja että Palloliitto velvoitetaan palauttamaan perimänsä valitusmaksut ja korvaamaan sen lautakuntakulut asiassa.


Vastalauselautakunnan päätös on kilpailumääräysten sääntömääräysten vastainen. Asiassa olisi tullut soveltaa kilpailumääräysten 10 §:ää eikä 24 §:ää niin kuin vastalauselautakunta oli asiassa soveltanut. Kysymys oli seuran toiminnassa tapahtuneesta hallinnollisesta erehdyksestä, jolloin sovellettavaksi tulee kilpailumääräysten 10 §:n määräys eikä vakavien rikkeiden kohdalla sovellettava 24 §. Pelipassittoman pelaajan peluuttamista koskevassa tilanteessa tulee soveltaa kilpailumääräysten 10.4 §:ää, jonka mukaan seuralle voidaan määrätä maksu, jos se on peluuttanut ilman pelipassia olevaa pelaajaa. Kyseinen sääntömääräys on pelipassittomuutta koskeva erityissäännös verrattuna kilpailumääräysten 24 §:ään. Kilpailumääräysten 24 § koskee pelioikeudetonta pelaajaa koskevaa tilannetta. Pelipassittomuus on vain yksi kilpailumääräysten 24 §:ssä tarkoitettu tilanne. Myös Palloliitto oli aluksi ilmoittanut kilpailumääräysten 10 §:n ja vasta myöhemmin asiaa oli ryhdytty käsittelemään 24 §:n perusteella. Kilpailumääräysten mahdollinen epäselvyys sovellettavan sääntömääräyksen osalta ei saa koitua IFK Mariehamnin vahingoksi.


IFK Mariehamnin määrääminen häviämään ottelu oli myös suhteellisuusperiaatteen vastainen. Tällainen seuraamus ei ollut oikeassa suhteessa virheen laatuun nähden. Pelipassittomuudella ei ollut merkitystä ottelun urheilullisuuden kannalta. Kysymys oli seuran toiminnassa tapahtuneesta hallinnollisesta virheestä eikä ollut rinnastettavissa esimerkiksi tilanteeseen, jossa seura olisi peluuttanut pelikiellossa olevaa pelaajaa. Seura ei ollut hyötynyt urheilullisesti tapahtuneesta erehdyksestä. Seura oli maksanut pelaajien siirtomaksut ja huolehtinut pelaajien vakuutusturvasta eli pelaajilla oli ollut edustusoikeus seurassa. Pelipassi oli puuttunut kaikilta ottelussa pelanneilta pelaajilta ja tämä osoittaa IFK Mariehamnin uskoneen siihen, että kaikilla pelaajilla oli pelioikeus. Kysymys on ollut anteeksi annettavasta hallinnollisesta erehdyksestä. Pelipassien puuttumiseen oli IFK Mariehamnin toiminnan lisäksi myötävaikuttanut myös Palloliiton antama harhaanjohtava informaatio ja virheellisesti toiminut palloverkko-järjestelmä. Palloverkko-järjestelmä oli virheellisesti ilmoittanut pelipasseja koskeneen tilanteen. Ottelun lopputuloksen muuttaminen on suhteettoman ankara seuraamus ja oikeudenmukaisempaa olisi määrätä kilpailumääräysten 10 §:n mukainen sakko.


VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Palloliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.


Vastalauselautakunnan päätös on sääntöjen mukainen eikä se ole kohtuuton tai suhteellisuusperiaatteen vastainen. Pelipassi on Palloliiton vuosittain määrittämä maksullinen kilpailulisenssi, joka antaa oikeuden pelata virallisissa otteluissa. Pelipassin lunastamalla pelaajat sitoutuvat noudattamaan liiton sääntöjä ja kilpailuja koskevia määräyksiä sekä päätöksiä. Pelipassi on ehdoton edellytys kilpailutoimintaan osallistumiselle. Pelipassittoman pelaajan peluuttaminen johtaa ottelun määräämiseen hävityksi. Seuraamus ei ole kohtuuton.


Valituksessa on virheellisesti arvioitu kilpailumääräysten 10 ja 24 §:n välistä suhdetta. Kilpailumääräysten 10 §:ää voidaan pitää yleissääntönä ja tämän kohdan mukaan pelipassittomuudesta voidaan määrätä maksu. Tätä kohtaa käytetään, jos pelipassittomuus on huomattu niin myöhään, ettei joukkuetta voida enää määrätä häviämään ottelua kilpailumääräysten 24 §:n nojalla. Pääsäännön mukaan joukkue määrätään häviämään ottelu kilpailumääräysten 24 §:n nojalla, jos joukkue on peluuttanut pelipassia vailla olevaa pelaajaa.


Palloverkon toiminnalla tai sen toiminnassa olleilla puutteilla ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko IFK Mariehamn hankkinut pelipassit vai ei. Palloliiton viestintä ei ollut myöskään ollut harhaanjohtavaa. IFK Mariehamnin viittaamassa Palloliiton viestissä oli selostettu pelaajasiirtoa eikä viestissä ollut millään tavalla otettu kantaa siirtomaksun lisäksi muihin pelioikeuksiin liittyviin vaatimuksiin.


Vaasan Palloseura Oy on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.


IFK Mariehamn oli riidattomasti peluuttanut 13 pelaajaa, joilla ei ollut ollut sääntöjen mukaista pelipassia. IFK Mariehamnille oli määrätty kilpailumääräysten 24 §:n mukainen seuraamus. IFK Mariehamnin erehdystä ei voida pitää vähäisenä. Pelipassin maksaminen on perusasia seurassa eikä pelipassin maksamatta jättämistä voida perustella henkilöstövaihdoksilla. Liigatason seuralta voidaan vaatia korkeaa osaamista tämänkaltaisissa asioissa. Pelipassi on kilpailumääräysten mukainen kilpailulisenssi, jonka hankkimalla sitoudutaan noudattamaan sääntöjä ja määräyksiä. Pelipassi on merkittävä osa kilpailujärjestelmää.


Palloliiton säännöt pelipassin osalta ovat selvät ja yksiselitteiset. Palloliiton viestissä oli otettu kantaa vain pelaajasiirtoon, ei sen sijaan pelipassiin. Pelipassin hankkiminen on ollut tiedossa ja kuuluu seuran perusasioihin. Viestille ei voida antaa merkitystä asiassa.


Palloverkon ongelmilla ei ole merkitystä. Pelipassin hankkiminen on toiminut palloverkko-järjestelmässä koko ajan. Pelipassin puuttuminen on ollut myös mahdollista tarkistaa järjestelmästä. Palloverkko-järjestelmä ilmoittaa, onko pelaajalla pelipassia vai ei. Palloverkossa on ollut ongelmia joukkueen kokoonpanon syöttämisen osalta, mutta tällä ei ole merkitystä tässä asiassa.


IFK Mariehamnin tulkinta kilpailumääräysten 10 ja 24 §:n välisestä suhteesta on virheellinen. Kysymys ei ole yleissääntö-erityissääntö välisestä arvioinnista. Kilpailumääräysten 24 §:n mukaan seuraus pelioikeudettoman pelaajan peluuttamisesta on se, että joukkue määrätään häviämään ottelu. Kilpailumääräysten 10 §:n mukainen maksu määrätään, jos pelioikeudettomuus on havaittu niin myöhään, että ottelun lopputulosta ei ole mahdollista muuttaa. Tämän seuraamuksen määräämisen kannalta merkitystä ei ole sillä, onko seura tavoitellut urheilullista hyötyä vai ei. Säännöissä ei ole eroteltu seuraamuksen kannalta sitä, mistä syystä pelioikeudettoman pelaajan peluuttaminen on johtunut.


IFK Mariehamnille määrätty seuraamus oli oikeudenmukainen. Seura oli peluuttanut 13 pelaajaa, joilla ei ollut pelipassia. Kysymys oli korkeimmalla sarjatasolla pelaavasta seurasta. Rike on vakava ja koskee koko kilpailujärjestelmän perusteita. Yhden ottelun lopputuloksen muuttamisella ei ole kohtuuttomia vaikutuksia eikä seuraamusta voida pitää sääntörikkomukseen nähden kohtuuttomana tai suhteettomana. Pelioikeudettoman pelaajan peluuttaminen johtaa myös kansainvälisissä otteluissa ottelun lopputuloksen muuttamiseen.


VASTASELITYS

IFK Mariehamn Ab on asiassa annettujen vastausten johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut valituksessaan esittämänsä lisäksi, että pelipassien puuttuminen oli ollut muodollinen virhe eikä ottelussa ollut peluutettu sellaisia pelaajia, joilla ei olisi ollut oikeutta pelata. Pelaajilla oli ollut oikeus pelipassiin eikä pelipassien puuttuminen ollut vaikuttanut otteluun. IFK Mariehamn ei ollut saanut kilpailullista etua.


Palloliiton kilpailumääräysten 10 ja 24 §:n välisestä soveltamisesta ei ollut vakiintunutta tulkintakäytäntöä. Pelipassiehdoissa viitataan ainoastaan kilpailumääräysten 10 §:ään ja tämän mukaisesti pelipassittomuudesta johtuva seuraus tulisi määrätä ensisijaisesti 10 §:n nojalla. Asiassa ei ollut esitetty myöskään sellaista vakiintunutta ratkaisukäytäntöä, jonka mukaan pelioikeudetonta pelaajaa peluuttanut joukkue olisi määrätty häviämään ottelu. Ratkaisukäytännön mukaan joukkue oli määrätty häviämään ottelu ainoastaan, jos seura oli saanut urheilullista etua pelioikeudettoman pelaajan peluuttamisesta.


IFK Mariehamn ei ollut väittänyt, että palloverkko-järjestelmän toiminnan häiriöt olisivat aiheuttaneet sen, että pelipasseja ei ollut hankittu. Sen sijaan palloverkko-järjestelmän toiminnan virheellisyys johti siihen, että pelipassien puuttumista ei ollut huomattu.


Ottelun lopputuloksen muuttaminen on IFK Mariehamnin ja muiden joukkueiden kannalta kohtuutonta.


OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Käsittelyratkaisu


Suullinen käsittely


Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet.


Pääasiaratkaisu


Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

 

IFK Mariehamnin ja Vaasan Palloseuran välillä on 13.4.2014 pelattu Veikkausliigan ottelu, jonka IFK Mariehamn voitti lukemin 1-0. Ottelun jälkeen on ilmennyt, että IFK Mariehamnin joukkueen pelaajista kaikkiaan 13 pelaajalla ei ole ollut pelipassia. IFK Mariehamn on Palloliiton kilpailumääräysten 24 §:n nojalla määrätty häviämään ottelu lukemin 0-3.


IFK Mariehamn on valituksessaan ensinnäkin vedonnut siihen, että Palloliiton päätös perustuu väärään sääntömääräykseen ja että tapaukseen olisi tullut soveltaa kilpailumääräysten 24 §:n asemesta 10 §:ää. Toiseksi valituksessa on katsottu, että päätös ottelun lopputuloksen muuttamisesta oli suhteellisuusperiaatteen vastainen ja johti liian ankaraan seuraamukseen. Valituksessa on todettu myös, että vastalauselautakunnan päätöksen perustelut olivat suppeat eikä perusteluissa ollut otettu kantaa asiassa esitettyihin väitteisiin.


Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys


1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä;

2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista;

3) siitä, onko päätös sääntöjen vastainen kuten yhdistyksen sääntöjen tai kilpailutoimintaa koskevien sääntöjen vastainen; sääntöjenvastaisuus ei kuitenkaan tarkoita urheilulajin sääntöjen vastaisuutta.


Valituksessa on edellä selostetulla tavalla vedottu päätöksen kilpailumääräysten vastaisuuden lisäksi siihen, että päätös johtaa suhteettoman ankaraan seuraamukseen. Tältä osin oikeusturvalautakunta katsoo IFK Mariehamnin vedonneen siihen, että kilpailumääräysten 24 §:n soveltaminen joka tapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen, joten tulkinnan lopputulosta tulee kohtuullistaa. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. 


Lautakunnan sääntöjen 3 §:n 3-kohdan mukaan lautakunnan toimivaltaan kuuluu sen arvioiminen, onko määrätty seuraamus kilpailusääntöjen vastainen. Tässä yhteydessä oikeusturvalautakunta voi arvioida myös sitä, onko kilpailusääntöjen määräys kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen (UOL 4/2010 ja UOL 1/2012). IFK Mariehamnin valituksen johdosta oikeusturvalautakunta arvioi asiassa ensin, onko vastalauselautakunnan päätös kilpailumääräysten vastainen ja tuleeko asiassa soveltaa vastalauselautakunnan soveltaman kilpailumääräysten 24 §:n asemesta kilpailumääräysten 10 §:ää. Mikäli asiassa tulee sovellettavaksi kilpailumääräysten 24 §, oikeusturvalautakunta ottaa tämän jälkeen kantaa siihen, tuleeko kilpailumääräysten mukaista seuraamusta tässä asiassa oikeustoimilain 36 §:n nojalla kohtuullistaa.


Vastalauselautakunnan päätöksen perustelut

 

IFK Mariehamn on katsonut vastalauselautakunnan päätöksen perustelujen olevan puutteelliset, koska ratkaisussa ei ollut perusteltu sitä, miksi tapaukseen oli sovellettu kilpailumääräysten 24 §:ää eikä 10 §:ää. Ratkaisussa ei ollut otettu kantaa myöskään Palloliiton omaan menettelyyn.


IFK Mariehamn on vastalauselautakunnan käsittelyssä vedonnut keskeisiltä samoihin perusteisiin kuin nyt oikeusturvalautakunnassa. Vastalauselautakunnan ratkaisussa näihin väitteisiin ei ole otettu kantaa. Ratkaisun asianmukainen perusteleminen ja valittajan keskeisiin valitusperusteisiin vastaaminen kuuluu asianmukaiseen ratkaisutoimintaan. Vastalauselautakunnan ratkaisu on perustelujen osalta puutteellinen. Perustelujen puutteellisuudesta huolimatta oikeusturvalautakunta katsoo, että asiaa ei ole nyt syytä palauttaa vastalauselautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi, vaan enemmän viivytyksen välttämiseksi oikeusturvalautakunta ottaa asian välittömästi ratkaistavakseen. 

 

Asiassa sovellettava kilpailumääräysten sääntökohta


IFK Mariehamn on katsonut, että asiaan olisi tullut soveltaa kilpailumääräysten 10 §:ää ja määrätä IFK Mariehamnille tämän sääntömääräyksen nojalla maksu.


Kilpailumääräysten 10 §:ssä on määräys pelipassista. Määräys on seuraava:


10 §: Pelipassi ja vakuutusturva


1. Jokaisella viralliseen kilpailuun osallistuvalla pelaajalla tulee olla voimassa kyseessä olevaan kilpailuun oikeuttava pelipassi ja 3 §:n w-kohdassa määritelty vakuutusturva. Seura on vastuussa pelaajan pakollisen vakuutusturvan järjestämisestä, ellei siitä ole kirjallisesti toisin sovittu.


2. Ilman pelipassia oleva pelaaja katsotaan pelioikeudettomaksi pelaajaksi.


3. Mikäli vakuutusturva on järjestämättä, voi kilpailun järjestäjä todeta pelaajan pelioikeudettomaksi kunnes turva on järjestetty ja muilta osin siirtää asian kurinpitovaliokunnan käsiteltäväksi.


4. Seuralle, joka on peluuttanut pelaajaa ilman pelipassia tai väärällä pelipassilla, voidaan määrätä maksu kilpailumääräysten rikkomisesta.


Kilpailumääräysten 24 §:ssä on seuraavan sisältöinen määräys pelioikeudettomasta pelaajasta.


24 §: Pelioikeudeton pelaaja


1. Pelaaja on pelioikeudeton, jos:

- hän on pelikiellossa tai kilpailun järjestäjä on todennut hänet pelioikeudettomaksi tai;
- häneltä puuttuu edustusoikeus seurassa tai pelioikeus seuran joukkueessa eikä hän voi edustaa toista seuraa farmisopimus-, yhteistyöseura- tai yhteisjoukkuemääräysten nojalla tai;
- hänellä ei ole pelipassia tai;
- hänellä ei ole entisen seuran tai kilpailun järjestäjän antamaa pelilupaa tai;
- hänelle on näiden määräysten 12 §:n 11 momentin tai 21 §:n 3 momentin nojalla myönnetty pelilupa, joka on perustunut virheellisiin tietoihin, eikä pelaajan uusi seura ole toiminut asiassa vilpittömässä mielessä.
- seura on rikkonut Kilpailumääräysten 15 tai 22 §:iä. Tällöin katsotaan, että vähintään yksi pelaajista on pelioikeudeton.

 

Myös pelaaja, jolla ei ole vaadittavaa vakuutusturvaa voidaan katsoa pelioikeudettomaksi.


2. Jos joukkue on peluuttanut pelioikeudetonta pelaajaa tai rikkonut näiden määräysten 15 tai 22 §:ää, voidaan kilpailun järjestäjän päätöksellä joukkue tuomita hävinneeksi. Jos rikkomukseen syyllistynyt joukkue on hävinnyt ottelun vähintään kolmella maalilla, jää saavutettu tulos voimaan. Muussa tapauksessa määrätään tulokseksi häviö 3 - 0.


3. Mikäli molemmat joukkueet ovat peluuttaneet keskinäisessä ottelussaan pelioikeudetonta pelaajaa tai pelaajia tai rikkoneet näiden määräysten 15 tai 22 §:iä, jää ottelun tulos voimaan ja rikkomukset käsitellään kurinpitomenettelyssä rangaistusmääräysten mukaisesti.


4. Kilpailun järjestäjän on annettava 2 momentissa mainittu päätös asiasta kahden viikon kuluessa ottelun pelaamisesta. Tästä päätöksestä voi valittaa 7 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista liiton kilpailuissa liiton vastalauselautakunnalle ja piirin kilpailussa piirihallitukselle tai sen määräämälle elimelle. Menettelyssä sovelletaan soveltuvin osin 25 §:n määräyksiä.


Oikeusturvalautakunta toteaa, että kilpailumääräysten mukaan ilman pelipassia olevalla pelaajalla ei ole pelioikeutta. Pelioikeudettoman pelaajan peluuttaminen johtaa kilpailumääräysten 24 §:n mukaisiin seuraamuksiin. Näin ollen oikeusturvalautakunta katsoo, että pelipassin puuttumisesta johtuvan pelioikeudettoman pelaajan peluuttaminen johtaa lähtökohtaisesti kilpailumääräysten 24 §:n mukaiseen seuraamukseen. Tämän lisäksi tai esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa pelioikeudetonta pelaajaa peluuttaneelle joukkuetta ei voida määrätä kilpailumääräysten 24 §:n mukaista seuraamusta, joukkueelle voidaan määrätä kilpailumääräysten 10 §:n mukainen taloudellinen sanktio.


Asiassa tulee näin ollen sovellettavaksi kilpailumääräysten 24 §. Vastalauselautakunnan ratkaisu ei siten ole sovellettavan määräyksen osalta kilpailumääräysten vastainen. Tämän jälkeen asiassa on arvioitava, johtaako kilpailumääräysten 24 §:n mukainen seuraamus eli ottelun lopputuloksen muuttaminen tässä tapauksessa kohtuuttoman lopputulokseen.


Kilpailumääräysten mukaisen seuraamuksen kohtuullistaminen

 

Valituksen kohteena olevassa ratkaisussa ottelun lopputuloksen muuttaminen on perustettu kilpailumääräysten 24 §:ään. Kyseisenlainen sääntömääräys on joukkuelajien kilpailumääräyksissä tavanomainen, eikä sitä sellaisenaan voida pitää kohtuuttomana. Arvioidessaan tämän yksittäisen tapauksen osalta sääntömääräyksen kohtuuttomuutta oikeusturvalautakunta toteaa, että oikeustoimilain 36 §:n mukaiset sovittelukriteerit on laadittu ensisijaisesti sopimusten sovittelua silmällä pitäen. Tämän vuoksi joudutaan erikseen harkitsemaan se, mitkä ovat sovittelun edellytykset yhdistyksen sääntöjen tai sitä alemmanasteisten määräysten tai niiden nojalla tehtyjen päätösten kohdalla.


Yhdistysoikeudessa on yleisellä tasolla katsottu, että tärkein sovittelukriteeri on yhdistystoiminnan kansanvaltaisuusperiaate (ks. Halila: Toimivaltajako yhdistyksissä, 1993, s. 208 ja Halila - Tarasti: Yhdistysoikeus, 2011 s. 121). Urheilutoiminnassa joudutaan hakemaan sen toimintaympäristöön soveltuvia kriteerejä, jotka ovat soveltamiskäytännön puuttumisen vuoksi vielä kehittymässä (ks. Välimäki: Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivallasta ja sen jäsenten asemasta, Urheilu ja oikeus 2011, s. 241-242).


Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä kohtuuttomuuden arvioinnissa merkitystä on annettu ennen muuta niille syille, jotka ovat johtaneen lisenssimaksun tai vastaavan maksamatta jäämiseen, missä vaiheessa edustusoikeuden puuttuminen on havaittu, onko edustuskelpoisuutta vailla olevan pelaajan peluuttaminen ollut tahallista ja onko toiminnalla tavoiteltu kilpailullista etua muihin verrattuna. Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään päätynyt kohtuullistamisen osalta seuraaviin ratkaisuihin:


·       Oikeusturvalautakunta on ratkaisussaan UOL 4/2010 todennut koripalloa koskevassa asiassa, että arvioitaessa sitä, johtaako sääntöjen soveltaminen kohtuuttomuuteen, merkitystä voidaan antaa lähinnä niille seikoille, jotka ovat johtaneet lisenssimaksun maksamatta jäämiseen. Tuossa tapauksessa kohtuuttomana ei pidetty sitä, että seura määrättiin häviämään kaksi ottelua, joissa se oli käyttänyt edustusoikeudetonta pelaajaa.


·       Ratkaisussa UOL 2/2012 lentopallon korkeimmalla sarjatasolla pelaava seura oli laiminlyönyt ulkomaalaisen pelaajan kirjaamista koskevan velvollisuuden ja peluuttanut tämän vuoksi edustuskelpoisuutta vailla olevaa pelaajaa kaikkiaan 11 ottelussa. Seura ei ollut pyrkinyt tahallaan peluuttamaan edustusoikeutta vailla olevaa pelaajaa. Pelaaja oli pelannut jo aikaisemmilla kausilla joukkueessa, eikä seuralla olisi ollut vaikeuksia edustuskelpoisuuden vahvistamisessa tällekään kaudelle. Edustusoikeus oli myös saatu vahvistettu pian sen jälkeen, kun edustuskelpoisuuden puuttuminen oli käynyt ilmi. Oikeusturvalautakunta katsoi, että seuran määrääminen häviämään kaikki ottelunsa olisi johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen ja kohtuullisti seuraamusta.


·       Ratkaisussa UOL 3/2012 koripalloa koskevassa asiassa seura oli peluuttanut kolmea ulkomaalaista pelaajaa, joiden osalta edustusoikeuden saamiseksi muut velvollisuudet oli hoidettu asianmukaisesti, mutta eräitä tarvittavia dokumentteja ei ollut toimitettu koripalloliittoon. Kahden ottelun lopputuloksen muuttamista ei pidetty kohtuuttomana, vaikka seura ei ollut pyrkinyt tahallaan peluuttamaan edustusoikeutta vailla olevia pelaajia.


IFK Mariehamn on vedonnut asiassa siihen, että Palloliiton kilpailusihteerin ilmoitus oli antanut aiheen olettaa, että pelaajien edustusoikeus olisi ollut kunnossa siirtomaksujen maksamisen jälkeen. Palloliiton informaatio oli siten ollut harhaanjohtavaa. Myötävaikutusta oli myös epäkunnossa olleella Palloliiton ylläpitämällä palloverkko-järjestelmällä. Kysymys oli erehdyksestä ja tätä osoitti se, että joukkueen kaikkien pelaajien osalta pelipassi oli ollut hankkimatta. Seura ei ollut tavoitellut urheilullista etua asiassa. Pelaajat olivat olleet edustuskelpoisia, koska siirtomaksut oli maksettu ja vakuutusturva oli ollut kunnossa.


Palloliiton edustaja on IFK Mariehamnin edustajalle lähettämässään sähköpostiviestissä 10.1.2014 käsitellyt seurasiirtoja ja siirtomaksuja. Viestissä on todettu, että ”siirtomaksusta alkaa pelaajan pelioikeus seurassanne”. Oikeusturvalautakunta toteaa, että pelaajan edustusoikeus tietyssä seurassa ja seurassa edustusoikeuden omaavan pelaajan pelioikeus virallisessa ottelussa ovat eri asioita. Tämä ilmenee selvästi myös Palloliiton kilpailumääräyksistä, joissa käsitellään erikseen pelaajan edustusoikeutta tietyssä seurassa ja toisaalta pelipassia. Tämä ilmenee esimerkiksi kilpailumääräysten 10, 14, 18 ja 24 §:stä. Palloliiton edustajan sähköpostiviestistä 10.1.2014 ei voi saada sellaista käsitystä, että seurasiirtoa koskevien maksujen lisäksi IFK Mariehamnin ei olisi tarvinnut huolehtia myös pelipassien hankkimisesta seurassa olevien pelaajien osalta. Palloliiton edustajan sähköpostiviestillä ei ole merkitystä asiassa, ja pelipassien hankkimatta jäämisen on katsottava aiheutuneen IFK Mariehamnin toimihenkilön erehdyksen vuoksi.


Asiassa esitetyn selvityksen mukaan palloverkko-järjestelmässä on ollut ongelmia eikä järjestelmään ole kaikilta osin voinut luottaa. Tämä ilmenee liigacupin tiedotussihteerin lausunnosta 29.5.2014. Ongelmat ovat koskeneet erityisesti joukkueen kokoonpanotietojen syöttämistä järjestelmään. Oikeusturvalautakunta kuitenkin toteaa, että pelipassien hankkimisen kannalta palloverkko-järjestelmän toiminnan epävarmuudella ei ole olennaista merkitystä. IFK Mariehamn ei ollut lainkaan hankkinut pelipasseja ennen ottelua 13.4.2014, eikä tämä erehdys ole johtunut palloverkko-järjestelmästä. Palloverkko-järjestelmän toiminnan epävarmuutta koskevalle seikalle ei ole siten annettava merkitystä tässä asiassa.


Kysymyksessä olevassa asiassa IFK Mariehamnin toimihenkilön menettelystä ja niistä syistä, miksi pelipassien hankkiminen oli jäänyt tekemättä, ei ole edellä mainittujen seikkojen lisäksi esitetty tarkempaa selvitystä. Edellä selostetulla tavalla Palloliiton viestinnän tai palloverkko-järjestelmän ei ole katsottava olleen kuitenkaan virheellistä tai harhaanjohtavaa sillä tavoin, että sille olisi annettava merkitystä IFK Mariehamnin menettelyä arvioitaessa. Lautakunta toteaa lisäksi, että asiassa on ollut kyse korkeimmalla sarjatasolla pelaavan joukkueen pelaajien pelioikeuden järjestämiseen liittyneiden asioiden hoitamisesta. Näissä asioissa tällaiselta seuralta edellytetään ammattimaista asioiden hoitamista ja asioiden hoitamisen valvontaa. Oikeusturvalautakunta toteaa, että tässä tapauksessa pelipassien hankkimatta jääminen on johtunut sellaisesta syystä, joka on kokonaan seuran vastuulla. Tämä puoltaisi sitä, että sääntöjen soveltamisen ei voitaisi myöskään katsoa johtavan tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Myös sääntömääräysten yhdenmukainen soveltaminen puoltaisi tällaista tulkintaa.


Selvää toisaalta on, että seura ei ole pyrkinyt tahallaan peluuttamaan edustusoikeutta vailla olevia pelaajia. Kysymys on ollut tahattomasta menettelystä, jolloin on usein sattumanvaraista, missä ajassa pelioikeuden puuttuminen tulee ilmi. Tässä tapauksessa pelaajien pelioikeuden puuttuminen havaittiin kuitenkin nopeasti sarjan käynnistymisen jälkeen, eikä pelioikeudettomien pelaajien peluuttaminen johtanut kuin yhden ottelun lopputuloksen muuttamiseen.  


Johtopäätöksenään oikeusturvalautakunta toteaa, että tässä tapauksessa edustuskelpoisuuden puuttuminen on johtunut seuran vastuulla olevasta syystä. Seuran huolimattoman menettelyn seurauksena yhtä lukuun ottamatta kaikki joukkueen pelaajat ovat olleet ottelussa pelioikeutta vailla. Oikeusturvalautakunta katsoo, että tästä aiheutunut yhden ottelun lopputuloksen muuttaminen ja seuran määrääminen häviämään mainittu 13.4.2014 pelattu ottelu ei ole suhteeton seuraamus eikä johda kohtuuttomuuteen.


Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että asiassa ei ole perusteita kohtuullistaa Palloliiton vastalauselautakunnan 23.6.2014 antaman päätöksen mukaista lopputulosta.


Lautakuntakulut

 

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 32 §:n mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on valitusasian ajamisesta aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan, ellei se erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa. Asian lopputulokseen nähden IFK Mariehamn vastaa omista lautakuntakuluistaan asiassa.


Päätöslauselma


Valitus hylätään. Suomen Palloliitto ry:n vastalauselautakunnan päätöstä 23.6.2014 ei muuteta.  


IFK Mariehamn Ab:n vaatimus lautakuntakulujen korvaamisesta hylätään.


Valitusmaksua ei palauteta.


Ratkaisu oli yksimielinen.


Jukka Sippo                                       Timo Ojala

puheenjohtaja                                    sihteeri


Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Jarmo Hirvonen, Heikki Halila, Kristiina Rintala ja Pekka Timonen.