3/2002 Pesäpallo: Yhdistys - Päätöksen sääntöjen vastaisuus, Edustuskelpoisuus, Lautakuntamenettely - Lautakunnan toimivalta - Seurasopimus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA        

PÄÄTÖS  Nro 3/2002                     13.5.2002                                                                    Diaarinro  3/2002

 

RATKAISUT, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Superpesis Oy:n seurakokouksen päätökset 8.1. ja 15.2.2002, joilla on otettu hyväksyvä kanta 10.5.1999 tehtyyn seurasopimukseen, jonka mukaan seurat eivät hyväksy toimintaansa ketään sellaista henkilöä, joka on laiminlyönyt pitkävetovoittojen palauttamisen Oy Veikkaus Ab:lle.

 

ASIA         Edustusoikeus ym.

MUUTOKSENHAKIJA

Jouni Petri Tapani Eloranta

KUULTAVAT

Superpesis Oy

Suomen Pesäpalloliitto PPL r.y.

VALITUS

Eloranta on valituksessaan vaatinut, että yllä mainitut  Superpesis Oy:n seurakokouksen päätökset kumotaan ja Elorannan oikeus pelata pesäpalloa miesten Ykköspesiksessä ja superpesissarjassa sekä sen karsintasarjassa vahvistetaan.

Eloranta on lisäksi vaatinut, että Superpesis Oy ja Suomen Pesäpalloliitto PPL r.y. velvoitetaan yhdessä ja yhteisvastuullisesti tai jompikumpi erikseen korvaamaan Elorannan oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. 

Eloranta on valituksensa perusteluissa katsonut, että Superpesis Oy:n seurakokouksen päätökset tarkoittivat tosiasiallisesti sitä, että pelaajat, jotka eivät olleet palauttaneet Oy Veikkaus Ab:lle pitkävetokierroksella 33/98 saamaansa voittoa, olivat pelikiellossa superpesissarjassa ja superpesiksen karsintasarjassa. Superpesis Oy:n seurakokouksella ei ollut pesäpalloliiton sääntöihin tai muihinkaan sääntöihin perustuvaa toimivaltaa päättää kilpailukielloista. Lisäksi kysymyksessä oleva kurinpitoseuraamus perustui menettelyyn, joka sen tekoaikana ei ollut kielletty.

 VASTAUKSET

Pesäpalloliitto on vastauksessaan ilmoittanut, ettei se ollut asettanut esteitä Elorannan pelaamiselle. Elorannan kohdalla kysymys oli kilpailutoiminnasta, josta vastasi Superpesis Oy.

Superpesis Oy on katsonut, ettei asiassa ollut kysymys kilpailukiellosta tai muusta kurinpitotoimesta vaan Superpesis Oy:n osakkaiden keskinäisestä sopimuksesta. Seurat olivat sopineet eräistä sarjaan osallistumisen edellytyksistä. Yksi edellytyksistä oli, että nettovoitot palautetaan.

 VASTASELITYS

Eloranta on pesäpalloliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä katsonut, ettei pesäpalloliitto voinut sääntöjensä puitteissa luovuttaa toimivaltaansa miltään osin Superpesis Oy:lle. Näin ollen liitto viime kädessä vastasi kilpailutoiminnasta myös superpesissarjan osalta.

Eloranta on Superpesis Oy:n vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä katsonut, ettei Superpesis Oy:n osakkaiden välisellä sopimuksella voitu luoda yhtiölle tai sen osakkaille oikeutta määrätä superpesissarjan edustus-, peli- ja kilpailukelpoisuuksista tai kurinpidosta. Näistä kysymyksistä oli määräykset pesäpalloliiton toimintasäännöissä ja määräyksissä.

 PÄÄTÖS

Koska jutun tosiasiat ovat olleet riidattomia eikä suullista käsittelyä ole pyydetty, urheilun oikeusturvalautakunta on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä.

Tosiasiat

Asiassa on riidatonta, että Superpesis Oy ja kaikki kauden 1999 miesten superpesisseurat ovat 10.5.1999 sopineet, että he eivät hyväksy toimintaansa ketään sellaista henkilöä, joka on laiminlyönyt pitkävetovoittojen palauttamisen Oy Veikkaus Ab:lle. Kyseinen sopimus on hyväksytty Superpesis Oy:n seurakokouksessa.

Superpesis Oy:n seurakokoukset ovat 8.1. ja 15.2.2002 todenneet, että aiempien seurakokousten päätökset 10.5.1999 tehdystä seurasopimuksesta olivat edelleen voimassa.

 Valituksessa on vaadittu 8.1. ja 15.2.2002 tehtyjen seurakokouksen päätösten kumoamista.

 Oikeusturvalautakunnan toimivalta

Oikeusturvalautakunnan tehtävänä on sääntöjensä 1 §:n mukaan toimia järjestöistä riippumattomana valituselimenä. Valituksen kohteena voivat olla järjestöjen tai niiden organisaatioon kuuluvien yhteisöjen valittajaa koskevat päätökset, joissa on kysymys

1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä,

2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista,

3) päätöksen sääntöjenvastaisuudesta,

   sääntöjenvastaisuus ei tarkoita urheilulajin sääntöjen vastaisuutta tai

4) urheilijan valituksesta urheilujärjestön päätöksestä, joka perustuu Suomen Antidoping-toimikunnan valvontaryhmän päätökseen ja jonka osalta on hankittu Suomen Antidoping-toimikunnan lausunto.

Asiassa on riidanalaista, onko 8.1. ja 15.2.2002 tehdyissä päätöksissä kysymys urheilujärjestöjen organisaatioon kuuluvan yhteisön tekemästä valittajaa koskevasta kurinpitorangaistuksesta vai superpesissarjaan osallistuvien seurojen keskinäisestä sopimuksesta, jolla on sovittu eräistä sopupelijupakan jälkiselvittelyyn liittyvistä menettelytavoista.

Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei Superpesis Oy:n seurakokouksella ole toimielimenä pesäpalloliiton sääntöihin ja määräyksiin tai yhtiön omaan yhtiöjärjestykseen perustuvaa toimivaltaa tehdä yhdistys- tai yhtiöoikeudellisesti merkityksellisiä päätöksiä. Seurakokouksessa voidaan kuitenkin päättää seurojen yhteisistä tahdonilmaisuista ja tehdä keskinäisiä sopimuksia.

Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei 8.1. ja 15.2.2002 tehdyissä päätöksissä ole kysymys kurinpitorangaistuksesta tai jäsenoikeuksien rajoittamisesta vaan superpesissarjaan osallistuvien seurojen keskinäisestä sopimuksesta, jolla on sovittu eräistä sopupelijupakan jälkiselvittelyyn liittyvistä menettelytavoista. 

Oikeusturvalautakunta ei voi sääntöjensä 1 §:n mukaan tutkia valitusta, jossa on kysymys siitä, onko yksityisoikeudellinen sopimus, jossa Eloranta ei ole osapuolena, pätemätön tai rajoittaako sopimus lain tai sääntöjen vastaisesti taikka muutoin hyvän tavan vastaisesti hänen oikeuksiaan urheilijana. Sen vuoksi valitus on oikeusturvalautakunnan toimivaltaan kuulumattomana jätettävä tutkimatta.

 Päätöslauselma

 Valitusta ei tutkita.


 

Asian näin päättyessä valitusmaksua ei palauteta.

Erkki-Juhani Taipale

puheenjohtaja  

Jarmo Hirvonen

sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Erkki-Juhani Taipale, Heikki Halila, Tom Ifström, Urpo Kangas ja Kari-Pekka Tiitinen (eri mieltä).

 

 

 

Eriävä mielipide

 

Muutoksenhakemuksen tutkiminen

Muutoksenhakija Jouni Petteri Tapani Eloranta on vaatinut Urheilun oikeusturvalautakuntaa kumoamaan Superpesis Oy:n ”seurakokouksen” 8.1.2002 ja 14.-15.2.2002 tekemät päätökset sekä vahvistamaan, että hänellä on oikeus pelata (edustaa kulloistakin seuraansa) myös Superpesissarjassa ja sen karsintasarjassa.

Päätökset, joihin Eloranta hakee muutosta juontuvat Suomen Pesäpalloliitto ry:n liittojohtokunnan 18.11.1998 tekemästä päätöksestä ns. sopupeliasiassa. Tämä päätös on perustunut vain ”lajin sisäisten sääntöjen” mukaiseen epäurheilijamaista käyttäytymistä koskevaan selvitykseen. Päätöksellä ei ole otettu kantaa rikosoikeudellisiin eikä siviilioikeudellisiin vastuisiin.

Liittojohtokunnan päätöksessä todetaan, että ”(P)esäpalloliiton sisäiset säännöt eivät ole ottaneet kantaa pitkävedon pelaamiseen millään lailla. Asiasta ei ole myöskään mainintaa Pesäpalloliiton vahvistamassa pelaajasopimuslomakkeessa.” Tästä huolimatta liittojohtokunta on – otsikolla ”(R)angaistukset” – päättänyt summittaisesti, että

”(K)aikki kaudella 1998 miesten superpesisjoukkueiden toiminnassa mukana olleet henkilöt ja seurojen luottamusmiehet sekä kaudella 1999 mukana olevat henkilöt ovat velvollisia palauttamaan 11.8. ja 13.8. pelattujen pesäpallokierrosten osalta pitkävedossa saadut nettovoitot, mikäli he ovat pelanneet pitkävedossa edellä mainittujen päivien yhtä tai useampaa pesäpallokohdetta ja voittaneet pitkävedossa.”

Lisäksi päätöksessä on vahvistettu, että ”(M)ikäli henkilö kieltäytyy nettovoiton palauttamisesta, käynnistetään hänen osaltaan kurinpitomenettely, jossa sovelletaan ennakoitujen sanktioiden mukaisia rangaistuksia.”

Marraskuun 1998 jälkeen Pesäpalloliitto ei ole ryhtynyt päätöksessään tarkoitettuihin kurinpitotoimenpiteisiin tai muihinkaan toimenpiteisiin päätöksensä täytäntöönpanemiseksi. Päinvastoin se on ainakin tässä jutussa antamassaan vastineessaan pyrkinyt sanoutumaan irti vapaamuotoisena yhteenliittymänä toimineen ”Superpesis Oy:n seurakokouksen” valituksenalaisista päätöksistä pitäen itseään käsillä olevan asian kannalta ulkopuolisena.

Superpesis Oy on puolestaan vastineessaan ilmoittanut nimenomaisesti hyväksyvänsä osakasseurojensa vapaamuotoisen sopimuksen – ja nähdäkseni myös aikaisemmat vastaavat sopimukset – joiden perusteella ne pelaajat, jotka eivät ole palauttaneet Oy Veikkaus Ab:lle pitkävedossa saamaansa ”nettovoittoa”, ovat kilpailu- (tai edustus)kelvottomia pesäpallon Supersarjassa ja tämän karsintasarjassa.

Muutoksenhakija on selvittänyt kirjelmissään, että Pesäpalloliiton liittojohtokunta käyttää ylintä toimeenpano- ja päätösvaltaa pesäpalloilun kaikilla sarjatasoilla. Pesäpalloliitto sen paremmin kuin Superpesis Oy eivät ole kiistäneet tätä, vaikka viimeksi mainittu onkin vastineessaan todennut epämääräisesti, että ”(S)uperpesissarjojen johtaminen on liiton ja yhtiön välisellä sopimuksella uskottu yhtiölle.”

Superpesis Oy:n osakasseurat ovat myös Pesäpalloliiton jäseniä. Tehtyään 18.11.1998 edellä mainitsemani lukuisten pelaajien kannalta epämääräiseksi jääneen päätöksen Pesäpalloliiton liittojohtokunnan olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin päätöksensä täsmentämiseksi ja (mahdollisesti) täytäntöönpanemiseksi. Passiivisuudellaan sen on mielestäni ainakin katsottava hyväksyneen ”Superpesis-seurojen” tekemät sopimukset.

Pesäpalloliitto vastaa siitä, että pesäpalloilun järjestäytyneessä kilpailutoiminnassa noudatetaan kaikilla sarjatasoilla sen asianmukaisesti vahvistamia, kulloinkin voimassaolevia sääntöjä ja määräyksiä. Tästä vastuustaan Pesäpalloliitto ei kaikesta kansallisesta kilpailutoiminnasta vastaavana lajiliittona voi vetäytyä ”seurakokousten” päätösten taakse.

Edellä esittämilläni perusteilla katson, että Pesäpalloliitto ja Superpesis Oy vastaavat jäsentensä/osakkaittensa tekemistä nyt käsiteltävistä sopimuksista niin, että sopimuksia on pidettävä mainittujen yhteisöjen tai ainakin Pesäpalloliiton päätöksinä.

Kuten oikeusturvalautakunnan enemmistön päätöksestä käy ilmi, oikeusturvalautakunta voi tutkia jäsenoikeuksien rajoittamista ja kurinpitoa sekä päätöksen sääntöjen vastaisuutta koskevat asiat. ”Superpesis Oy:n seurakokousten” päätöksillä (sopimuksilla) on rajoitettu Elorannan edustuskelpoisuutta sarjapeleissä, joiden järjestämisestä vastaa ainakin viimekädessä Pesäpalloliitto. Muutoksenhakemuksen tutkimiselle ei siten mielestäni ole estettä.

Päätös

Eloranta on kertomansa mukaan voittanut runsaat 220 000 markkaa pitkävedossa vuoden 1998 viikolla 33. Pesäpalloliiton ”sisäisissä” säännöissä ei tuolloin otettu ”kantaa pitkävedon pelaamiseen millään lailla.” Pesäpalloliiton vahvistamissa pelaajasopimuksissakaan ei ollut tuolloin ehtoja pitkävedon pelaamisesta. Elorannan kuten muidenkin superpesiksessä pelaavien pelaajien oikeus sinänsä osallistua pitkävetoon on siten määräytynyt yksinomaan Oy Veikkaus Ab:n vahvistamien sääntöjen mukaan. Asiakirjoista käy ilmi, ettei näissäkään säännöissä ollut rajoitettu pesäpalloilijoitten oikeutta ottaa osaa (myös) pitkävedon 'pesäpallokohteisiin'.

Elorannan ei ole väitetty osallistuneen millään tavalla viikon 33/1998 ottelutuloksista sopimiseen tai muutoinkaan vaikuttaneen ”sopupelien” tuloksiin. Asiakirjoista käy ilmi, että Eloranta ei ole palauttanut voittamaansa ”nettovoittoa” eikä sitoutunut palauttamaan sitä, vaikka ilmeisesti onkin tarjoutunut palauttamaan sen ehdollisesti. Oy Veikkaus Ab:n oikeus vaatia Elorannalta ”nettovoittoa” tai muuta mahdollista rahallista korvausta riippuu lähinnä viikolla 33/1998 voimassa olleista Oy Veikkaus Ab:n vahvistamista pitkävedon osallistumisen ehdoista (säännöistä), joiden käsittely ei kuulu oikeusturvalautakunnan toimivaltaan sekä Elorannan menettelystä hänen osallistuessa pitkävetoon, mutta ei Pesäpalloliiton, sen jäsenseurojen tai Superpesis Oy:n viikon 33/1998 jälkeen tekemistä päätöksistä.

Asiassa ei ole selvitetty, eikä – rikostutkinnan ollessa kesken – voitukaan selvittää, olisiko Eloranta osallistuessaan pitkävetoon viikolla 33/1998 ollut tietoinen ”sopupeleistä”, jolloin hänen osallistumistaan olisi voitu pitää Pesäpalloliiton vahvistamissa ”sisäisissä säännöissä” vuonna 1998 tarkoitettuna moitittavana epäurheilijamaisena toimintana.

Eloranta on ollut ”seurakokousten” päätösten seurauksena kilpailukelvoton pesäpallon Supersarjassa ja sen karsintasarjassa jo yli kolmen vuoden ajan.

Koska Eloranta on muutoksenhakemuksessaan vaatinut vain kuluvan vuoden alkupuolella (8.1. ja 14.-15.2.) tehtyjen ”päätösten” kumoamista, tässä yhteydessä ei ole tarpeen arvioida aiempien päätösten oikeellisuutta tai kohtuullisuutta.

Siinäkin tapauksessa, että Eloranta ehkä olisi osallistuessaan pitkävetoon viikolla 33/1998 syyllistynyt epäurheilijamaiseen toimintaan, katson yli kolmen vuoden kilpailukelvottomuuden kohtuulliseksi seuraamukseksi. Sanotun perusteella harkitsen oikeaksi kumota valituksenalaiset päätökset ja vahvistaa, että Elorannalla on oikeus tästä päätöksestä lukien pelata pesäpallon Supersarjassa ja sen karsintasarjassa, ellei hänen pelaamiselleen näissä sarjoissa ole muita asianmukaisesti vahvistettuihin sääntöihin ja määräyksiin perustuvia esteitä.

Asian näin päättyessä valitusmaksu palautetaan. Lisäksi Suomen Pesäpalloliitto ry:n tulee korvata Elorannan muutoksenhakukulut kohtuulliseksi harkitsemallani kahdeksallasadalla (800) eurolla.

 

Kari-Pekka Tiitinen