1/2006 Voimanosto: Kurinpito - Kilpailukielto - Doping

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS          Nro 1/2006

30.1.2006                  Diaarinro 6/2005  


RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA 

Suomen voimanostoliitto ry:n 21.9.2005 tekemä päätös, jolla Jarmo Sohlman on määrätty 25.2.2007 päättyvään urheilun toimintakieltoon. 


ASIA

Dopingrikkomuksen perusteella määrätty urheilun toimintakielto 


MUUTOKSENHAKIJA

Jarmo Sohlman 


KUULTAVAT

Suomen voimanostoliitto rySuomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n valvontalautakunta 


VALITUS

Sohlman on vaatinut, että hänelle määrätty urheilun toimintakielto lyhennetään yhden vuoden mittaiseksi, eli päättymään 25.2.2006.

Valituksen perusteluna Solhman on esittänyt, että hän on saanut dopingrikkomuksen aiheuttaneen aineen tietämättään ravintolisästä.  Ennen ravintolisän käyttämistä hän oli pyrkinyt huolellisesti varmistumaan siitä, että valmiste ei sisällä mitään urheilussa kiellettyjä aineita. Hän oli keskustellut asiasta valmisteen maahantuojan kanssa ja tutustunut valmisteen tuoteselosteeseen. 


VASTAUS

Suomen voimanostoliitto ry on vastauksessaan todennut Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n valvontalautakunnan 30.8.2005 päivättyyn lausuntoon viitaten, että dopingrikkomuksesta on tullut määrätä liittoa sitovien Suomen antidopingsäännöstön määräysten mukainen kahden vuoden pituinen urheilun toimintakielto.

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n valvontalautakunta on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä. Vastauksen perusteeksi on esitetty, että urheilun toimintakieltoa voidaan lyhentää vain, jos urheilija osoittaa, miten kielletty aine on joutunut hänen elimistöönsä ja näyttää toteen, että rikkomus ei ole johtunut hänen huomattavasta virheestään tai laiminlyönnistä.Vastauksen mukaan valittaja ei ole luotettavasti osoittanut, miten kielletty aine on joutunut hänen elimistöönsä. Urheilun piirissä on kuitenkin yleisesti tiedossa, että jotkut ravintolisävalmisteet saattavat sisältää valmisteen tuoteselosteessa mainitsemattomia ainesosia, jotka sisältävät urheilussa kiellettyjä aineita. Tästä myös Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry tiedottaa omissa julkaisuissaan ja koulutustilaisuuksissa. Kun kysymys ei ole tavanomaisesta ruuasta, vaan suorituskyvyn parantamiseen tähtäävästä ravintolisästä, on urheilijalla erityinen velvollisuus selvittää, ettei hänen käyttämänsä aine sisällä urheilussa kiellettyjä aineita. Valittaja on 5.7.2005 päivätyssä ADT:n valvontalautakunnalle antamassaan selityksessä myöntänyt menetelleensä huolimattomasti ravintolisää käyttäessään.

Vastauksessa on viitattu urheilijan huolellisuusvelvollisuutta ja ravintolisiä koskevana ennakkopäätöksenä urheilun kansainvälisen välimiesoikeuden 20.7.2005 antamaan päätökseen (Court of Arbitration for Sport, CAS 2005/A/847, Hans Knauss v/ FIS). Tähän ratkaisuun verrattaessa valittajan tapauksessa ei ole vastaavia perusteita seuraamuksen lyhentämiselle. 


VASTASELITYS

Valittaja on vastaselityksessään toistanut aiemmat näkemyksensä ja lisäksi esittänyt, että kielletyn aineen saaminen ilmoitetusta ravintolisästä on riittävän luotettavasti selvitetty, vaikka ravintolisästä ei ole tehty laboratoriotutkimuksia. Ravintolisän maahantuoja on vetänyt tuotteen markkinoilta ja sen valmistus on lopetettu. Nämä ovat vahvoja osoituksia siitä, että ravintolisä on sisältänyt urheilussa kiellettyä ainetta. Ravintolisän laboratoriotutkimuksista aiheutuvat kulut olisivat huomattavat, eikä urheilijalta voida edellyttää, että hän teettäisi tällaisen tutkimuksen omalla kustannuksellaan.

Valittaja on kertonut tarkoittaneensa huolimattomuudella ADT:n valvontalautakunnalle antamassaan selvityksessä vain sitä, että hän oli ravintolisää käyttäessään ylittänyt valmistajan suositteleman annostuksen.

Valittaja on katsonut, että hänen tapauksessaan on vastaavat perusteet seuraamuksen lyhentämiselle kuin mainitussa kansainvälisen urheilun välimiesoikeuden ratkaisussa. 


PÄÄTÖS

Käsittelyratkaisu

Suullista käsittelyä ei ole toimitettu, koska asianosaiset eivät ole sitä pyytäneet ja sen toimittaminen on asian laadun vuoksi ollut tarpeetonta. 


Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännöt

Suomen antidopingsäännöstön 10.1 §:n mukaan urheilija syyllistyy dopingrikkomukseen, jos hänen elimistöstään saadusta näytteestä löytyy kiellettyä ainetta tai sen aineenvaihduntatuotteita. Säännöstön 10.2 §:n mukaan urheilijan on henkilökohtaisesti varmistettava, ettei kiellettyä ainetta pääse hänen elimistöönsä. Urheilijan tietoisuudella ei ole vaikutusta näytettäessä toteen dopingrikkomusta. Urheilijan ensimmäisestä dopingrikkomuksesta määrättävä seuraamus on säännöstön 29.1 §:n mukaan kahden vuoden urheilun toimintakielto.,

Säännöstön 32.4 § mukaan urheilun toimintakieltoa voidaan lyhentää, jos urheilija näyttää toteen, että rikkomus ei johdu hänen huomattavasta virheestään tai huolimattomuudesta. Lyhennetyn toimintakiellon on 32.5 §:n mukaan oltava vähintään puolet muutoin määrättävästä kiellosta. 


Tosiasiat

Sohlmanin kilpailuissa 26.2.2005 antamasta näytteestä on löydetty testosteronia tai sen esiastetta.Sohlman on selvityksensä mukaan voinut saada kielletyn aineen ainoastaan käyttämästään ravintolisästä (American Body Building Hardcore Pak), jota hän oli vatsataudista toipuakseen käyttänyt kilpailua edeltävinä päivinä käyttöohjeeseen verrattuna jopa kolminkertaisina annoksina.

Sohlman ei ole tutkituttanut nimeämänsä ravintolisän koostumusta laboratoriossa. 


Oikeudellinen arvio

Sohlmanin käyttämäkseen ilmoittama ravintolisä on valmistettu Yhdysvalloissa ja se on suunnattu erityisesti kehonrakentajille. Vastaavien valmisteiden on aiemmin toistuvasti todettu sisältäneen urheilussa kiellettyjä aineita, joita ei ole mainittu tuoteselosteessa. Ravintolisän maahantuoja on Sohlmanin dopintuloksen selvittyä vetänyt valmisteen markkinoilta ja maahantuojan ilmoituksen mukaan myös sen valmistus on lopetettu. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että valmiste on saattanut sisältää kiellettyä ainetta. 

Laboratoriotutkimuksen puuttuessa ei kuitenkaan voida pitää selvitettynä, että ravintolisä olisi sisältänyt testosteronia tai sen esiastetta.On kuitenkin mahdollista, että Sohlmanin elimistöstä löytynyt kielletty aine on peräisin nimetystä ravintolisästä. Urheilijan vastuu kielletyn aineen pääsemisestä hänen elimistöönsä on varsin ankara. Huolellisuusvaatimus on erityisen korostunut sellaisten tuotteiden osalta, jotka eivät kuulu tavanomaiseen jokapäiväiseen ravintoon.

Sohlmanin käyttämä ravintolisä ei ole ollut tavanomainen vitamiinivalmiste. Sitä ei ole myöskään suunnattu dopingvalvonnan piirissä toimiville kilpaurheilijoille, vaan kehonrakentajille. Tällaisiin tuotteisiin urheilijan tulee suhtautua varauksella. Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry varoittaa tiedotuksessaan (www.antidoping.fi) urheilijoita nimenomaisesti siitä, että tällaiset tuotteet ovat usein johtaneet positiiviseen dopingtulokseen ja että tuotteiden valmistajilla tai myyjillä ei aina ole edes tietoa valmisteiden tarkasta sisällöstä.

Asianosaisten viittaamassa kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaisussa on todettu, että urheilijalta voidaan edellyttää, että hän aina tutustuu huolellisesti käyttämiensä valmisteiden tuoteselosteisiin ja on tarvittaessa yhteydessä valmisteen jakelijaan. Käytetystä valmisteesta ja sen hankintatavasta riippuu, mitä muita varotoimia urheilijalta voidaan edellyttää. Joissain tapauksissa vaihtoehtoina ovat joko valmisteen tutkituttaminen ennen sen käyttämistä tai valmisteen käyttämisestä pidättäytyminen. Näin on meneteltävä ainakin silloin, jos kysymys on epäilyttävästä lähteestä hankitusta valmisteesta. Käsitellyssä tapauksessa urheilija oli käyttänyt hyvämaineisen yhtiön maahantuomaa valmistetta, jota myytiin laajalti. Urheilija oli myös pyytänyt maahantuojalta nimenomaisen todistuksen siitä, että valmiste ei sisältänyt urheilussa kiellettyjä aineita. Urheilijan varotoimia kokonaisuutena arvioiden tapauksessa katsottiin, että hänen huolimattomuutena ei ollut ollut huomattavaa, vaikka hän olikin tehnyt dopingrikkomuksen välttämiseksi vähemmän kuin mitä häneltä oli voitu edellyttää. Välitystuomioistuin ei lyhentänyt urheilijalle määrättyä 18 kuukauden toimintakieltoa. Sohlman on ennen ravintolisän käyttämistä tutustunut valmisteen tuoteselosteeseen ja keskustellut valmisteen maahantuojan kanssa. Urheilun piirissä tiedetään yleisesti tällaisiin tuotteisiin liittyvät erityiset riskit. Myös Sohlmanin on kokeneena urheilijana täytynyt olla riskeistä tietoinen. Tähän nähden mainitut varotoimet ovat olleet riittämättömiä. Lisäksi Sohlman on valmistetta käyttäessään huomattavasti ylittänyt käyttöohjeen mukaisen annostuksen. Vaikka Sohlmanin positiivisen dopingtuloksen katsottaisiin johtuneen puheena olevasta  ravintolisästä, Sohlman ei ole osoittanut, ettei rikkomus johdu hänen huomattavasta virheestä tai huolimattomuudesta. 


Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.  


Pertti Välimäki                               Pasi Kumpula

puheenjohtaja                               sihteeri  


Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Pertti Välimäki, Kari T.Ahonen, Pekka Ilmivalta, Olli Rauste ja Veikko Ripatti