31/2016 Jalkapallo Kurinpito – Turvallisuusmääräykset – Määräysten täsmällisyys - Ottelun järjestäjän vastuu – Ankara vastuu
URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA
PÄÄTÖS Nro 31/2016
19.12.2016 Diaarinro 22/2016
RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Suomen Palloliitto ry:n kurinpitovaliokunnan päätös 11.7.2016
ASIA
Kurinpitosakko
MUUTOKSENHAKIJA
Seinäjoen Jalkapallokerho Oy
KUULTAVA
Suomen Palloliitto ry
KURINPITOVALIOKUNNAN PÄÄTÖS
Suomen Palloliitto ry:n kurinpitovaliokunta on päätöksellään 11.7.2016 määrännyt Seinäjoen Pallokerho Oy:lle (SJK) rangaistusmääräysten 3.1 §:n d-kohdan ja turvallisuusmääräysten 3.1 ja 4.1.10 e -kohtien nojalla 1.000 euron suuruisen kurinpitosakon ja HJK:lle rangaistusmääräysten 3.1 §:n d-kohdan ja turvallisuusmääräysten 3.5-kohdan nojalla 1.600 euron suuruisen kurinpitosakon.
Kurinpitosakkoon johtaneet tapahtumat liittyvät SJK:n ja HJK:n välillä 18.6.2016 Seinäjoella pelattuun Veikkausliigan otteluun, jossa ottelun 19 peliminuutilla HJK:n kannattajat sytyttivät katsomossa savuja ja soihtuja.
VALITUS PERUSTEINEEN
Seinäjoen Pallokerho Oy on vaatinut, että kurinpitovaliokunnan päätös kumotaan ja kurinpitosakko poistetaan tai että sitä ainakin alennetaan. Lisäksi SJK on vaatinut, että Suomen Palloliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen lautakuntakulut asiassa 1.700 eurolla korkoineen.
Turvallisuusmääräyksiä tuli tulkita niiden sanamuodon mukaisesti. Koska SJK:n kannattajat tai sen toimihenkilöt eivät olleet savuja tai soihtuja ottelutapahtumaan tuoneet, ei kurinpitoseuraamusta voitu SJK:lle turvallisuusmääräysten 4.1.10 e -kohdan perusteella määrätä.
SJK ei ollut rikkonut sitä ottelun järjestäjänä velvoittaneita Palloliiton määräyksiä. SJK:lla ei ollut syytä olettaa HJK:n kannattajien aiheuttavan häiriötä ottelutapahtumassa. Savuja ja soituja ei ennen ottelua suoritetussa sisääntulotarkastuksessa heiltä myöskään tavattu. Näin ollen SJK:lla ei ollut velvollisuutta tai edes oikeutta estää yksittäisten HJK:n kannattajien pääsyä ottelutapahtumaan.
SJK oli ennen ottelua käynyt poliisin ja Palloliiton delegaatin kanssa turvallisuusjärjestelyihin liittyvät seikat läpi ja tarkasti noudattanut turvallisuusmääräyksiä. Ottelutapahtumaan tuodut savut ja soihdut olivat olleet kooltaan pieniä ja niitä oli voitu piilottaa kehoon ja intiimialueille. SJK oli pyrkinyt ottelun turvallisuuteen liittyneillä toimenpiteillään estämään ennakolta häiriöt ja vaaratilanteet. Sisääntulotarkastuksen suorittaneilla järjestyksenvalvojilla ei ollut turvallisuusmääräysten tai lainsäädännön perusteella oikeutta toteutettua tarkempaan tai laajempaan tarkastukseen.
Kurinpitorangaistusta ei voitu myöskään perustaa turvallisuusmääräysten 3.1-kohdan yleisluonteiseen toteamukseen, että järjestäjä vastaa ottelutapahtuman järjestyksestä ja turvallisuudesta, ja että vastuu on ankaraa vastuuta. Kysymys oli tältä osin ennemminkin vastuun kohdentamista koskevasta säännöksestä.
Kurinpitosakko tuli joka tapauksessa jättää määräämättä tai ainakin sen määrää alentaa, koska SJK oli tehnyt kaikki turvallisuusmääräysten mukaiset valmistelutoimet ja riskiarviot; varannut HJK:n kannattajien sisääntulotarkastukseen järjestyksenvalvonnan ammattilaisia; tehnyt HJK:n kannattajien sisääntulotarkastuksen lainsäädännön mahdollistamassa laajuudessa; valvonut HJK:n kannattajia koko ottelun ajan valvontakameroilla; käyttänyt HJK:n kannattajakatsomon osassa ulkopuolinen turvallisuusalan yrityksen järjestyksenvalvojia, joita valvojia oli ollut yhteensä 14; informoinut soihtujen sytyttämisen jälkeen poliisia, joka oli kieltänyt järjestyksenvalvojia puuttumasta välittömästi tilanteeseen; luovuttanut poliisille tallenteet, joista soihtuja ja savuja hallussa pitäneet henkilöt oli tunnistettu ja poistettu katsomosta; ja etsinyt yhteistyössä poliisin kanssa käytetyt soihdut ja savut ja luovuttanut ne poliisille.
VALITUKSEEN VASTAAMINEN
Suomen Palloliitto ry on vaatinut, että valitus hylätään.
Kurinpitovaliokunnan päätös oli rangaistus- ja turvallisuusmääräysten mukainen ja siinä oli otettu huomioon SJK:n tekemät toimenpiteet. Määrätty kurinpitoseuraamus oli myös määrältään kohtuullinen ja kurinpitokäytännön mukainen.
Ottelun järjestäjän ankara vastuu kävi selvästi ja yksityiskohtaisesti ilmi turvallisuusmääräysten kohdasta 3.1. Kohdassa 4.1.10 oli puolestaan yksilöity jalkapallo-ottelussa tai ottelupaikan välittömässä läheisyydessä kielletyt asiat. Ottelun järjestäjä eli kotijoukkue oli siten kohdan 3.1 mukaisessa ankarassa vastuussa kenen tahansa toimesta tapahtuneesta kohdan 4.1.10 rikkomisesta. Jos rikkomukseen syyllistyi vierasjoukkueen kannattaja, oli myös vierasjoukkue siitä ankarassa vastuussa. Mikäli ottelun järjestäjä pystyi kuitenkin näyttämään toteen, että se oli tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi, voitiin se ottaa rangaistuksen määrää vähentävänä huomioon.
SJK:n lautakuntakuluvaatimus oli määrältään kohtuuton ja suhteeton.
VASTASELITYS
SJK on liiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut, ettei Palloliitto ollut vastineessaan kyennyt esittämään, miten toimimalla SJK olisi voinut estää savujen ja soihtujen salakuljettamisen katsomoon. Kun SJK olisi pystynyt tähän vain lainsäädäntöä rikkomalla, oli ankaran vastuun asettaminen kohtuutonta.
OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Suullinen käsittely
Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska se on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella ja koska asianosaiset eivät ole pyytäneet suullista käsittelyä.
Pääasiaratkaisun perustelut
1. Tausta ja kysymyksenasettelu
SJK:n ja HJK:n välillä on 18.6.2016 pelattu jalkapallon Veikkausliigan ottelu. Ottelu on ollut Seinäjoen uuden stadionin avausottelu ja se on pelattu täydelle katsomolle. Ottelun 19 peliminuutilla HJK:n kannattajat ovat sytyttäneet katsomossa savuja ja soihtuja.
Palloliiton kurinpitovaliokunta on päätöksessään katsonut, että SJK oli sinällään yrittänyt tehdä paljon turvallisuuden edistämiseksi, mutta se ei ollut ollut riittävää ja valvonta porteilla oli pettänyt. Koska SJK ei ollut pystynyt estämään savujen ja soihtujen tuomista katsomoon, se oli kurinpitovaliokunnan mukaan rikkonut turvallisuusmääräyksiä. Rangaistusta koventavana valiokunta on pitänyt sitä, että SJK oli toista kertaa saman kauden aikana kurinpitovaliokunnan käsittelyssä. Kuripitovaliokunta on määrännyt kurinpitosakon myös vierasjoukkueelle eli HJK:lle, koska sen kannattajat olivat sytyttäneet savut ja soihdut.
SJK on valituksessaan vedonnut siihen, etteivät Palloliiton soveltamat turvallisuusmääräykset olleet sillä tavoin yksityiskohtaisia ja selviä, että sille niiden perusteella voitaisiin määrätä kurinpitoseuraamus. SJK:n mukaan Palloliitto oli myös soveltanut turvallisuusmääräysten 4.1.10 e -kohtaa sen sanamuodon vastaisesti. Kurinpitorangaistuksen määrääminen oli SJK:n mukaan joka tapauksessa kestämätöntä, koska se oli järjestänyt ottelutapahtuman Palloliiton antamien määräysten ja lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Ja vielä SJK on katsonut, ettei Palloliitto ollut kurinpitoseuraamusta määrätessään ottanut huomioon sitä, että SJK oli tehnyt turvallisuuden varmistamiseksi kaikki tehtävissä olleet toimenpiteet.
Palloliitto on puolestaan katsonut, että ottelun järjestäjän ankara vastuu kävi selvästi ja yksityiskohtaisesti ilmi turvallisuusmääräysten kohdasta 3.1 ja että kohdassa 4.1.10 oli puolestaan yksilöity jalkapallo-ottelussa tai ottelupaikan välittömässä läheisyydessä kielletyt asiat. Rangaistusta määrättäessä oli Palloliiton mukaan otettu sitä lieventävinä huomioon SJK:n tekemät toimenpiteet.
SJK:n valituksen johdosta asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko ottelun järjestäjän niin sanottua ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta koskevat Palloliiton turvallisuusmääräykset sillä tavoin täsmällisiä, että kurinpitoseuraamus voidaan niiden perusteella määrätä. Toisaalta asiassa on turvallisuusmääräysten sisältöä ja niiden tulkintaa koskevien SJK:n väitteiden johdosta kysymys myös Palloliiton turvallisuusmääräysten ja niiden soveltamisen mahdollisesta kohtuuttomuudesta.
2. Sovellettavat sääntömääräykset
Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin a -kohdan mukaan rangaista voidaan sitä, joka rikkoo liiton tai sen jäsenpiirin voimassa olevia sääntöjä, määräyksiä tai päätöksiä, joita liiton tai piirin sääntöjen nojalla annetaan. Määrättävä rangaistus voi rangaistusmääräysten 3 §:n 1 d -kohdan mukaan olla sakko.
Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdan 1.3 mukaan turvallisuusmääräysten laiminlyönti tai rikkominen voi johtaa Suomen Palloliiton rangaistusmääräysten mukaisiin rankaisutoimenpiteisiin.
Turvallisuusmääräysten kohdan 3.1 mukaan jalkapallo-ottelu on kokoontumislain mukaan yleisötilaisuus, jonka järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaa tilaisuuden järjestäjä. Kotijoukkue on tilaisuuden järjestäjä, jollei muuta ole määrätty. Järjestäjällä on tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu, mutta mikäli järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi, voidaan se ottaa huomioon vähentävänä rangaistuksen määrää harkitessa.
Turvallisuusmääräysten kohdan 3.5 mukaan seura on tuottamuksestaan riippumattomassa eli ankarassa vastuussa pelaajiensa, joukkueen taustahenkilöiden, toimihenkilöidensä, johtajiensa ja kannattajiensa käytöksestä kaikissa ottelutapahtumissa.
Turvallisuusmääräysten kohdan 4.1.1 mukaan jalkapallo-ottelun järjestäjän tulee pyrkiä ottelun turvallisuuteen liittyvillä toimenpiteillä estämään ennakolta häiriöt ja vaaratilanteet.
Turvallisuusmääräysten kohdan 4.1.10 e -kohdan mukaan jalkapallo-ottelussa taikka ottelupaikan välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa eikä niihin saa tuoda ilotulitteita, soihtuja tai savuja.
3. Oikeusturvalautakunnan johtopäätökset
3.1 Turvallisuusmääräysten täsmällisyydestä
Urheilun kurinpidossa edellytetään vakiintuneesti, että se menettely, josta kurinpitoseuraamus voidaan määrätä, tulee kuvata riittävän täsmällisesti säännöissä tai muissa määräyksissä (ks. esimerkiksi UOL 13/2008, 23/2011, 6/2014 ja 42/2015). Sanottu täsmällisyysvaatimus koskee myös vastuuperustetta, jolla kurinpitoseuraamus voidaan määrätä (ks. UOL 7/2016).
Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan ottelun järjestäjän tulee pyrkiä ennalta estämään häiriöt ja vaaratilanteet (kohta 4.1.1). Jalkapallo-otteluun ei saa tuoda esimerkiksi soihtuja ja savuja (kohta 4.1.10 e). Määräysten laiminlyönti tai rikkominen voi johtaa rankaisutoimenpiteisiin (kohta 1.3).
Oikeusturvalautakunta on III-divisioonan jalkapallo-ottelua koskeneessa ratkaisussaan 21/2013 niin sanottua kannattajavastuuta koskien todennut, ettei turvallisuusmääräysten rikkomiseen perustuvan rangaistusseuraamuksen tullut perustua ankaraan vastuuseen. Sanotussa ratkaisussa on edelleen ottelun järjestäjän vastuuta koskien katsottu turvallisuusmääräysten rikkomiseksi se, ettei ottelun järjestäjä ollut tehnyt riittäviä toimia ottelun turvallisuuden takaamiseksi tilanteessa, jossa katsojat olivat esimerkiksi polttaneet soihtuja. Myöskään ottelun järjestäjän rangaistusvastuun ei ole siten katsottu perustuvan ankaraan eli tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen. Ratkaisussaan 7/2016 lautakunta on puolestaan todennut, ettei Palloliiton tuon asian yhteydessä vetoama pääsarjaseurojen ankara vastuu ilmennyt Palloliiton turvallisuusmääräyksistä. Sen sijaan määräyksissä oli nimenomaisesti todettu, että ottelun järjestäjän tuli pyrkiä häiriöiden eli esimerkiksi savujen tuomisen estämiseen ja että määräysten laiminlyönti tai rikkominen saattoi johtaa rankaisutoimenpiteisiin. Lautakunta siten katsoi, että sääntöjen sanamuoto tuki valittajan esittämää siitä, että rankaisutoimenpiteiden edellyttämä vastuuperuste perustui ankaran vastuun asemesta ottelun järjestäjän tuottamukselliseen tai tahalliseen menettelyyn.
Edellä kerrottujen ratkaisujen jälkeen Palloliiton turvallisuusmääräyksiä on kuitenkin vastuuperusteen osalta muutettu. Uusien ja nyt esillä olevan SJK:n ja HJK:n välisen ottelun pelaamisajankohtana voimassa olleiden turvallisuusmääräysten mukaan ottelun järjestäjän vastuu ottelutapahtuman järjestyksestä ja turvallisuudesta on tuottamuksesta riippumatonta eli niin sanottua ankaraa vastuuta (kohta 3.1). Vaikka turvallisuusmääräyksissä on edelleen todettu, että ottelun järjestäjän tulee pyrkiä häiriöiden eli esimerkiksi savujen tuomisen estämiseen ja että määräysten laiminlyönti tai rikkominen voi johtaa rankaisutoimenpiteisiin, on ottelun järjestäjän rangaistusvastuun vastuuperuste kuvattu Palloliiton voimassa olevissa turvallisuusmääräyksissä sillä tavoin selvästi ja täsmällisesti kuin urheilun kurinpidossa on edellytetty. Turvallisuusmääräysten kohtien 3.1 ja 4.1.10 e perusteella on näin ollen selvää, että jalkapallo-ottelun järjestäjä on tuottamuksestaan riippumattomassa eli ankarassa vastuussa, jos ottelussa pidetään hallussa tai jos otteluun tuodaan soihtuja tai savuja. Sillä, tuoko soihdun tai savun ottelutapahtumaan kotijoukkueen vai vierasjoukkueen kannattaja, ei ole ottelun järjestäjän vastuuperusteen kannalta merkitystä.
3.2 Ankaraa vastuuta koskevan sääntömääräyksen tyyppikohtuuttomuus
Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdan 3.1 mukaan ottelun järjestäjällä on tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu, mutta mikäli järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi, voidaan se ottaa huomioon vähentävänä rangaistuksen määrää harkitessa. Lautakunta toteaa, että Palloliiton turvallisuusmääräykset vastaavat tältä osin Kansainvälisen jalkapalloliiton (Fifa) kurinpitosäännöstöä, jonka 67 artiklan 1 kohdan mukaan kotijoukkue on vastuussa katsojien sääntöjenvastaisesta käyttäytymisestä riippumatta siitä, onko se syyllistynyt moitittavaan menettelyyn tai huolimattomuuteen, ja jonka mukaan ottelun järjestäjää voidaan tapahtuneesta tilanteen mukaan sakottaa. Euroopan jalkapalloliiton (Uefa) kurinpitosäännöstössä ottelun järjestäjän vastuu järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä katsomossa perustuu sen sijaan tuottamukselliseen menettelyyn ja siihen liittyvään käännettyyn todistustaakkaan. Uefan kurinpitosäännöstön 16 artiklan 1 kohdan mukaan kotijoukkue on vastuussa järjestys- ja turvallisuushäiriöistä ottelutapahtumassa ja se voi olla kurinpitotoimien kohteena, ellei joukkue pysty näyttämään, ettei se ole miltään osin ollut huolimaton ottelun järjestämiseen liittyen.
Joukkueen vastuu omista kannattajistaan on määrätty niin Fifan kuin Uefankin kurinpitosäännöstöissä tuottamuksesta riippumattomana vastuuna.
Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS (Court of Arbitration for Sport) on Fifan ja Uefan kurinpitosäännöstöjä koskevassa ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, ettei kurinpitosäännöstön mukaista ankaraa vastuuta ole pidettävä itsessään epäoikeudenmukaisena, ja että vastuuperusteen määrääminen ankaraksi on oikeutettua sen liittyessä katsomoväkivallan vastustamiseen ja turvallisuuden ylläpitoon katsomoissa (ks. esim. CAS 2014/A/3578, Koninklijke Nederlandse Voetbalbond v. Fédération Internationale de Football Association, 30.1.2015 ja CAS 2015/A/3875, Football Association of Serbia v. Union des Associations Européennes de Football, 19.7.2015). Toisaalta CAS on ensin kerrotussa ratkaisussa myös todennut, ettei ottelun järjestäjälle, siinäkään tapauksessa, että sen todetaan olevan vastuussa tapahtuneesta, tule Fifan kurinpitosäännöstön mukaan kaikissa tilanteissa määrätä kurinpitoseuraamusta. CAS:n mukaan ankaraan vastuuseen perustuvan vastuuperusteen ja seuraamuksen välille voidaan tehdä ero, kun vastuuperuste on luonteeltaan enemmänkin ennaltaehkäisevä kuin rankaisullinen ja kun rangaistusseuraamusta voidaan perustellusta syystä alentaa tai jättää se jopa määräämättä.
Oikeusturvalautakunta toteaa, että CAS:n ankarasta vastuusta vastuuperusteena lausuma soveltuu myös Palloliiton turvallisuusmääräyksiin. Ottelun järjestäjän vastuun perustamista niin sanottuun ankaraan vastuuseen voidaan pitää sen tavoitteena oleva häiriöiden ja vaaratilanteiden ehkäiseminen huomioon ottaen hyväksyttävänä. Tältä osin myös oikeuskirjallisuudessa on yhteisöjen kysymyksessä ollen pidetty jopa tarkoituksenmukaisena sitä, ettei eräiden tekojen eli esimerkiksi katsomoväkivallan osalta syyksiluettavuutta määräyksissä edellytetä (ks. Riitesuo: Erottaminen ja kurinpito yhdistyksessä, 2001, s. 122).
Vastuuperusteen määrääminen tuottamuksesta riippumattomaksi voi kuitenkin johtaa siihen, että vierasjoukkueen kannattajille syntyy mahdollisuus kiusantekomielessä tai muutoin aiheuttaa ottelun järjestävälle joukkueelle kurinpitoseuraamuksia. Savuja ja soihtuja voivat ottelutapahtumaan tuoda myös muut henkilöt. Savujen ja soihtujen pieni koko aiheuttaa lisäksi sen, että niiden löytäminen on ottelun järjestäjän toimesta toteutettavassa turvallisuustarkastuksessa vaikeaa. Nämä seikat tukevat siten käsitystä siitä, että ankaraan vastuuseen perustuva sääntömääräys voi johtaa ottelun järjestäjän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.
Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaan rangaistuksen määrää vähentävänä voidaan kuitenkin ottaa huomioon, jos ottelun järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden estämiseksi ja/tai niihin puuttumiseksi. Tämä sekä edellä vastuuperusteen tarkoituksesta ja tavoitteesta kerrottu huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei Palloliiton turvallisuusmääräyksiä ole pidettävä vastuuperusteen osalta sellaisinaan kohtuuttomina. Palloliitto on siten voinut määrätä vastuuperusteesta yhdistysautonomiansa puitteissa säännöissään ja määräyksissään tekemällään tavalla.
3.3 SJK:lle määrätyn kurinpitosakon väitetty kohtuuttomuus
Asiassa on riidatonta, että SJK:lle määrätyn kurinpitosakon aiheuttaneet savut ja soihdut olivat vierasjoukkue HJK:n kannattajien hallussa pitämiä ja stadionille tuomia. Riidatonta on edelleen, että sanotut savut ja soihdut ovat kooltaan olleet niin pieniä, että niiden piilottaminen katsojien vaatteisiin ja kehoon on ollut mahdollista siten, että niiden löytäminen on ollut ottelun järjestäjän käytettävissä olevin keinoin vaikeaa. Viimeksi mainitun voidaan katsovan tukevan myös SJK:n vaatimusta siitä, että kuripitosakko olisi ottelussa tapahtuneesta huolimatta tullut määrätä alhaisempana tai jättää kokonaan määräämättä.
Toisaalta oikeusturvalautakunta toteaa, että SJK:lla on ottelun järjestäjänä ollut mahdollisuus käyttää erilaisia teknisiä välineitä otteluun saapuvien joukkueiden kannattajien tarkastamiseksi. SJK on myös muin keinoin voinut pyrkiä etukäteen varmistamaan ja ehkäisemään sen, etteivät HJK:n kannattajat edes pyri savuja tai soihtuja otteluun tuomaan. Lisäksi se on voinut ottelun aikana valvoa, ettei otteluun mahdollisesti tuotuja savuja ja soihtuja päästä katsomossa käyttämään. Huomioon on otettava myös se, että savuista ja soihduista on aiheutunut vakavaa vaaraa katsojille ja stadionille.
Ankaraan vastuuseen perustuvan sääntömääräyksen tulkinta voi kuitenkin yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi oikeusturvalautakunta pitää tärkeänä, että ottelun järjestäjän tuottamus tai sen puuttuminen otetaan ottelutapahtuman häiriöiden johdosta määrättävää seuraamusta harkittaessa turvallisuusmääräyksissä säädetyllä tavalla huomioon. Mikäli ottelun järjestäjä on laiminlyönyt sille ottelun järjestäjänä kuuluvat velvollisuudet, tulee seuraamuksen olla tuntuva. Sen sijaan silloin, kun tuottamusta ei ole tai kun se on vähäinen, seuraamus tulee määrätä vastuuperusteen ennaltaehkäisevä tarkoitus huomioon ottaen alhaisempana. Tällaisessa tilanteessa, jossa ottelun järjestäjän toiminnassa ei ole osoitettavissa puutteita tai laiminlyöntejä, perusteltuna ei voida pitää myöskään sitä, että kurinpitoseuraamusta kovennetaan virheellisen menettelyn toistumisen perusteella.
Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, ettei kurinpitovaliokunnan päätöstä määrätä SJK:lle häiriöiden johdosta kurinpitosakko voi valituksessa esitetyt seuran toimenpiteetkään huomioon ottaen pitää sinällään kohtuuttomana. Palloliitto on ilmoittanut, että SJK:n tekemät toimenpiteet on otettu kurinpitopäätöksessä huomioon. Toisaalta SJK:n ja HJK:n välinen ottelu on ollut Veikkausliigan ottelu, SJK on osakeyhtiömuodossa toimiva seura ja sen toimintaan on liittynyt urheilullisten tavoitteiden lisäksi liiketaloudellisia tarkoitusperiä. Koska SJK on kurinpitovaliokunnan päätöksessä todetulla tavalla kuitenkin yrittänyt tehdä paljon turvallisuuden edistämiseksi, ei koventamisperustetta olisi tullut soveltaa seuraamusta määrättäessä. Tähän nähden lautakunta katsoo, että SJK:lle määrättyä 1.000 euron sakkoa on alennettava. Kohtuulliseksi kurinpitosakon määräksi lautakunta arvioi 800 euroa.
4. Lopputulos
SJK:n järjestämässä ottelussa on poltettu savuja ja soihtuja. Sille on siten voitu määrätä Palloliiton turvallisuusmääräysten ja rangaistusmääräysten mukaisesti kurinpitosakko. Palloliiton turvallisuusmääräysten kohta 3.1 ei ole ollut ottelun järjestäjän vastuun niin sanotuksi ankaraksi vastuuksi säätäessään sellaisenaan kohtuuton. Koska koventamisperusteen soveltaminen on ollut SJK:n huolellinen toiminta huomioon ottaen kuitenkin kohtuutonta, on SJK:lle määrättyä seuraamusta alennettava.
Sillä, miltä osin SJK on voittanut asian lautakunnassa, on ollut vain vähäinen merkitys. Tämän vuoksi kummatkin asianosaiset saavat kärsiä omat kulunsa ja SJK:n vaatimus lautakuntakulujen korvaamisesta on hylättävä. Asian näin päättyessä myöskään valitusmaksua ei palauteta.
Päätöslauselma
Valitus hyväksytään osittain ja SJK:lle määrätty kurinpitosakko alennetaan 800 euroon.
Muilta osin valitus ja siinä esitetyt vaatimukset hylätään.
Valitusmaksua ei palauteta.
Ratkaisusta on äänestetty.
Jukka Sippo Ilkka Lahtinen
puheenjohtaja sihteeri
Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Timo Ojala, Antti Aine, Kimmo Suominen ja Mikko Kohtala (eri mieltä)
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa Dnro 22/2016:
Jäsen Mikko Kohtala:
Olen samaa mieltä lautakunnan enemmistön johtopäätöksistä turvallisuusmääräysten täsmällisyyttä koskevasta arviosta (lautakunnan päätöksen kohta 3.1).
Palloliiton turvallisuusmääräyksissä ottelun järjestäjälle asetetun vastuun tyyppikohtuuttomuutta koskevan arvioinnin osalta totean, että jalkapallo-ottelun järjestäjän asettaminen tuottamuksestaan riippumattomaan eli ankaraan vastuuseen ottelun aikana mahdollisesti tapahtuvista häiriöistä on tosiasiallisesti hyvin ankara velvoite ja olisi itsessään helposti omiaan johtamaan kohtuuttomiin tilanteisiin ottelun järjestäjän kannalta.
Lisäksi katson, että sääntömääräystä, jonka perusteella jalkapallo-ottelun järjestäjälle aina automaattisesti ja täysin tuottamuksestaan riippumatta myös määrättäisiin konkreettinen kurinpitoseuraamus häiriötapahtumien jälkeen, voisi hyvinkin pitää itsessään kohtuuttomana.
Katson kuitenkin, että Palloliiton turvallisuusmääräyksissä ottelun järjestäjälle asetettu ankara vastuu tapahtuman järjestyksestä ja turvallisuudesta on kirjoitettu siten, että se mahdollistaa vastuuperusteesta huolimatta riittävällä tavalla huomiomaan järjestäjän tuottamuksen asteen sekä toimenpiteet häiriöiden ehkäisemiseksi mahdollista kurinpitoseuraamusta arvioitaessa.
Edellä sanotusta johtuen sekä lautakunnan päätöksen kohdassa 3.2 esitetyn perusteella olen samaa mieltä lautakunnan enemmistön kanssa, ettei Palloliiton turvallisuusmääräyksiä ole pidettävä ottelun järjestäjän vastuuperusteen osalta sellaisinaan kohtuuttomina.
Varsinaisen SJK:lle määrätyn kurinpitosakon ja sen väitetyn kohtuuttomuuden osalta (lautakunnan päätöksen kohta 3.3) totean seuraavan:
Palloliiton turvallisuusmääräysten mukaisesti SJK:n on katsottava kotijoukkueena ja tilaisuuden järjestäjänä olleen vastuussa ottelun järjestystä ja turvallisuutta uhkaavista häiriöistä.
Arvioitaessa järjestäjälle edellä mainituista häiriöistä mahdollisesti koituvaa rangaistusta ja sen määrää on huomio kiinnitettävä Palloliiton turvallisuusmääräysten perusteella siihen, onko järjestäjä tehnyt kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Katson, että tässä arvioinnissa vaikuttavia seikkoja ovat ainakin ottelun järjestäjän harjoittamat konkreettiset toimenpiteet ja niiden huolellisuusaste sekä myös häiriön laatu ja siihen liittyvät olosuhteet.
SJK:n valitus sisältää selvityksiä ottelun järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä varsin mittavista varo- ja turvallisuustoimenpiteistä. Selvitykset antavat kuvan huolellisesta toiminnasta eikä Palloliitto ole valituksenalaisessa päätöksessään tai vastineessaan esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella selvityksien oikeellisuutta tai niiden antamaa kuvaa järjestäjän tekemien toimien kattavuudesta olisi syytä epäillä.
Kurinpitoseuraamus on määrätty pyrotuotteista, joita on esimerkiksi alusvaatteisiin kätkettynä käytännössä mahdotonta havaita Palloliiton turvallisuusmääräysten sekä järjestäjää velvoittavan lainsäädännön mukaisessa turvatarkastuksessa. Lisäksi muiden vastaavien tapausten (ks. esim. UOL 30/2016) perusteella voidaan riittävällä varmuudella todeta, että juuri tällä tavoin pyrotuotteet oli stadionille myös tuotu.
Katson, että asiassa on käytännössä hyvin vaikea sanoa mitä SJK:n olisi tullut vielä tehdä, jotta se olisi ottelun järjestäjänä tehnyt turvallisuusmääräysten 3.1 kohdan tarkoittamalla tavalla ”kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi”. Valituksenalaisen päätöksen sekä osapuolten toimittaman aineiston perusteella katson, ettei kyse voi olla muusta kuin siitä, että SJK:n järjestyksenvalvojien olisi tullut havaita portilla pyrotuotteet kannattajien alusvaatteista. Tämä ei kuitenkaan ole Palloliiton omankaan näkemyksen mukaan sallitun turvatarkastuksen puitteissa edes mahdollista (ks. UOL 30/2016).
Edellä sanotun perusteella katson, että SJK on ottelun järjestäjänä näyttänyt toteen, että se on toiminut riittävän huolellisesti tapahtuman järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien toimien osalta ja täten tehnyt turvallisuusmääräysten 3.1 kohdan tarkoittamalla tavalla kaiken tarpeellisen häiriöiden ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi.
Koska ottelun järjestäjän vastuuta koskevat Palloliiton turvallisuusmääräykset mahdollistavat ottelun järjestäjän häiriöiden estämiseksi ja niihin puuttumiseksi suorittamien toimenpiteiden huomioimisen varsinaista kurinpitoseuraamusta arvioitaessa, katson tämän tarkoittavan myös sitä, että pelkän häiriön ilmeneminen ei automaattisesti tarkoita, että ottelun järjestäjää tulisi välttämättä edes rangaista. Mikäli ottelun järjestäjä pystyy näyttämään toteen, että se on toiminut riittävän huolellisesti tapahtuman järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien toimien osalta rangaistusseuraamus voidaan ja se myös tulisi yksittäistapauksissa jättää kokonaan määräämättä.
Edellä todettu tulkinta on lautakunnan päätöksen kohdassa 3.2 kuvatulla tavalla linjassa myös FIFA:n ja UEFA:n kurinpitosääntöjen ottelun järjestäjän vastuuta koskevien (tosin muotoiluiltaan hieman Palloliiton määräyksistä poikkeavien) sääntömääräysten sekä CAS:n kyseisiä määräyksiä koskevan oikeuskäytännön kanssa.
Katson, että Palloliiton turvallisuusmääräysten muunlainen tulkinta johtaisi kohtuuttomaan lopputulemaan. Ei nimittäin voida pitää hyväksyttävänä, että jalkapallo-ottelun järjestäjää rangaistaisiin, vaikka se ei olisi millään tavoin laiminlyönyt ottelun järjestyksen ja turvallisuuden organisointia tai ylläpitoa.
Lisäksi se olisi kyseenalaista myös turvallisuusmääräysten tavoitteiden, eli häiriöiden ja vaaratilanteiden ehkäisemisen kannalta. Jalkapallo-ottelun järjestäjällä tulee olla konkreettinen kannustin toimia mahdollisimman huolellisesti ja tarvittaessa parantaa ottelun järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä käytänteitään. Katson, että myös tätä taustaa vasten on tärkeää, että riittävän huolellisesti toimiva järjestäjä on vastuustaan huolimatta mahdollista jättää kokonaan ilman rangaistusta.
Nyt puheena olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan häiriön ovat aiheuttaneet vierasjoukkueen kannattajat, on mahdollisen kurinpitorangaistuksen osalta merkitystä myös sillä, että seuroille on Palloliiton turvallisuusmääräysten kohdassa 3.5 asetettu tuottamuksestaan riippumaton eli ankara vastuu muun muassa kannattajiensa käytöksestä kaikissa ottelutapahtumissa. Tulkitsen tämän niin sanotun kannattajavastuuta koskevan sääntömääräyksen olevan sanamuodoltaan siinä määrin ehdoton, ettei seura voi välttyä kurinpitoseuraamukselta mikäli seuran kannattaja käyttäytyy riittävän moitittavasti edes siinä tapauksessa, ettei seuran voida katsoa toimineen mitenkään väärin. Koska niin kutsuttu soihduttaja on käytännössä aina identifioitavissa jommankumman pelaavan seuran kannattajaksi, koituu tästä yleisesti vaarallisesta teosta aina kurinpitoseuraamus vähintään kannattajavastuun kautta. Täten itse teko ei jää ilman rangaistusta, vaikka siitä ei ottelun järjestäjälle seuraamusta määrättäisi.
Edellä mainituin perustein katson, että kurinpitosakon määrääminen ottelun järjestäjänä toimineelle SJK:lle on ollut nyt puheena olevassa tapauksessa kohtuutonta. Pyrotuotteiden yleisen vaarallisuuden vuoksi kuitenkin katson, että kynnys jättää ottelun järjestäjä kokonaan ilman kurinpitoseuraamusta tulee olla juuri tämän kaltaisten häiriöiden kohdalla hyvin korkealla. Stadionilta löydettyjen pyrotuotteiden määrä ei ollut aivan vähäinen, minkä lisäksi pyrotuotteita on havaittu SJK:n kotiottelussa aiemminkin. Täten katson, ettei rangaistusseuraamusta voi tässä tapauksessa jättää kokonaan määräämättä ja arvioin kohtuulliseksi seuraamukseksi Palloliiton rangaistusmääräysten 3.1 §:n a-kohdan mukaisen varoituksen.
Jutun näin päättyessä palautan valitusmaksun valittajalle.
Lisäksi velvoitan Palloliiton korvaamaan valittajalle oikeudenkäyntikuluina asian laajuuteen nähden kohtuullisena pitämäni määrän 1 000 euroa.
Vakuudeksi Ilkka Lahtinen