21/2025 Uimahyppy - Kurinpito - Epäurheilijamainen käytös - Varoitus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA PÄÄTÖS
Nro 21/2025
16.6.2025
Diaarinro 5/2025

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Suomen Uimaliitto ry:n kurinpitolautakunnan päätös 15.12.2024

ASIA
Epäurheilijamainen käyttäytyminen

MUUTOKSENHAKIJA
A

KUULTAVA
Suomen Uimaliitto ry

SUOMEN UIMALIITTO RY:N KURINPITOLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 15.12.2024

Suomen Uimaliitto ry:n (jäljempänä Uimaliitto) kurinpitolautakunta on 15.12.2024 tekemässään päätöksessä määrännyt A:lle kurinpitoseuraamuksena varoituksen. Päätös on perustunut siihen, että A:n on katsottu käyttäytyneen epäurheilijamaisesti hänen valmentaessaan kolmea nuorta uimahyppääjää. Kurinpitolautakunta on katsonut kurinpitosäännöissä kielletyn epäurheilijamaisen käyttäytymisen näytetyksi kysymyksessä olevien A:n valmennettavien lausuntojen perusteella.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että Uimaliiton kurinpitolautakunnan päätös 15.12.2024 kumotaan ja hänelle määrätty varoitus poistetaan suullista käsittelyä toimittamatta. Toissijaisesti A on vaatinut, että asiassa toimitetaan Urheilun oikeusturvalautakunnassa suullinen käsittely, jossa otetaan vastaan henkilötodistelua, jonka jälkeen valituksen kohteena oleva päätös kumotaan ja A:lle määrätty varoitus poistetaan.

Perusteinaan A on esittänyt, että hän ei ole käyttäytynyt valmentajana valmennettaviaan kohtaan epäurheilijamaisesti tai muutoinkaan epäasiallisesti. Lisäksi A on todennut, että kurinpitolautakunta on ollut esteellinen käsittelemään asiaa, koska yhden A:n menettelystä Uimaliitolle valituksen tehneistä urheilijoista äiti toimii Uimaliiton liittohallituksessa ja Uimaliiton huippu-uintiurheilun johtoryhmässä ja hän on siten ollut valitsemassa Uimaliiton kurinpitolautakunnan jäseniä tehtäviinsä.

Kurinpitolautakunnan päätös on kurinpidollisen laillisuusperiaatteen vastainen. Asiassa sovellettu kurinpitosääntöjen määräys ei ole Urheilun oikeusturvalautakunnan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella riittävän täsmällinen, jotta siihen olisi mahdollista perustaa sanktioita. Sääntöjä on laillisuusperiaatteen vastaisesti sovellettu analogisesti ja niiden selvän sanamuodon vastaisesti A:n vahingoksi. A ei ole syyllistynyt niihin tekoihin, jotka hänen syykseen on virheellisesti luettu.

Valituksen kohteena olevan päätöksen perustelut ovat puutteelliset ja epämääräiset. Ratkaisusta ei ilmene, mitä ajanjaksoa päätös koskee. Uimaliiton säännöt ovat tulleet voimaan 1.1.2023, mutta A:n käsityksen mukaan häntä kohtaan on esitetty väitteitä yli kahdeksan vuoden takaisista tapahtumista. Ratkaisusta ei kuitenkaan ilmene millään tavoin, mitä sääntöjä minkäkin väitetyn sääntöjen vastaisen menettelyn osalta on sovellettu. Ratkaisusta ei myöskään ilmene, mitkä ja kenen

väittämät ja minä ajankohtina tapahtuneet teot ovat johtaneet määrättyyn varoitukseen eikä se, mitkä kurinpitoilmoitusten väitteet kurinpitolautakunta on lukenut A:n syyksi ja mitkä se on hylännyt. Kurinpidollinen laillisuusperiaate edellyttää riittävän täsmällistä yksilöintiä niistä väitetyistä teoista, joista perusteeton varoitus on annettu. Kurinpidon tulee olla laillisuusperiaatteen mukaisesti ennakoitavaa. Näin ei käsillä olevassa asiassa kuitenkaan ole. Päätöksestä ei ilmene, mihin ja millä perusteella A:n on katsottu syyllistyneen.

Kurinpitolautakunnan päätös on vakavasti virheellinen myös näytön arvioinnin ja tosiseikkojen osalta. Päätöksestä ei ilmene millään tavoin se, miten näytön arviointi on suoritettu. Kurinpitolautakunnan ratkaisusta ei ilmene, mihin väitteisiin tai sanomisiin ratkaisu on perustunut eikä se, miten toisistaan selkeästi poikkeavia selvityksiä on asiassa arvioitu ja millä perusteella arvioinnissa on päädytty A:n kannalta kielteiseen lopputulokseen. A:n kuuleminen vaikuttaa olleen täysin näennäistä, eikä hänen kertomilleen seikoille ole annettu näytön arvioinnissa merkitystä. Näytön arviointi on tehty puolueellisesti. Kurinpitomenettely on ollut yksipuolista ja puolueellista ja se on toteutettu A:n oikeusturvaa vakavasti loukkaavalla tavalla. Menettelyn moitittavuutta korostaa se, että kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimivan asianajajan on koulutuksensa puolesta täytynyt ymmärtää päätöstä vakavasti rasittavien virheiden ja puutteiden olemassaolo.

Kurinpitolautakunta on virheellisesti todennut A:n esittämien kommenttien ja niiden esittämistavan olleen sopimattomia ja epäasiallisia kurinpitosäännösten tarkoittamassa merkityksessä ottaen huomion erityisesti valmennettavien urheilijoiden nuori ikä. Kurinpitolautakunta on katsonut perusteettomasti, virheellisesti ja täysin ilman objektiivista arviointia, että A oli menetellyt epäurheilijamaisesti ja vähätellyt nuorten valmennettavien vammoja tai särkyjä ja uhannut näin nuorten urheilijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Kurinpitolautakunta on yksipuolisesti, perusteettomasti ja virheellisesti pelkästään urheilijoiden kertomuksiin tukeutuen katsonut, että A oli alistanut ja kohdistanut nuoriin urheilijoihin henkistä väkivaltaa uhkaamalla heitä ryhmän vaihtamisella tai ryhmästä poistamisella sekä muutoin vähätellyt valmennettavien kykyjä ja taitoja epäasiallisella tavalla harjoituksissa ja kilpailuissa.

Kurinpitolautakunnan A:n syyksi lukemista virheellisistä ja perusteettomista väitteistä osa on perättömiä. Tällaisia perättömiä väitteitä ovat käytännössä kaikki

yksittäisiin tapahtumiin liittyvät väitteet alistamisesta, vähättelystä ja henkisen väkivallan kohdistamisesta nuoriin. Toinen osa syytöksistä on jälkikäteen konstruoituja tulkintoja tilanteista, jotka sinänsä ovat tapahtuneet. Tällaisia vääristelyyn perustuvia syytöksiä ovat esimerkiksi väitteet urheilijoiden vammojen ja särkyjen vähättelystä tai heidän kykyjensä ja taitojensa vähättelystä.

D on sinänsä totuudenmukaisesti esittänyt A:n lausuneen, että ”miten aina voi sattua johonkin” ja ”ei ihme jos ei onnistu, kun lajitreeniä tulee 6 h normaalia vähemmän”, mutta lauseet on irrotettu kontekstistaan niiden sanomaa vääristävällä tavalla. Totta on myös, että C:n harjoitusryhmästä ja sen vaihtamisesta on keskusteltu tiettyjen harjoitustapahtumien yhteydessä. Kyseiset lausumat eivät kuitenkaan ole miltään osin olleet epäasiallista käytöstä, eikä niiden perusteella ole kohtuullista määrätä kurinpitoseuraamuksena varoitusta.

A kiistää jyrkästi väitetyn vähättelyn, alistamisen ja henkisen väkivallan käyttämisen valmennuksessa. Hänen kommunikointinsa on ollut asiallista ja kunnioittavaa, mutta tiukkaa. Erittäin monet urheiluvalmentajat käyttävät ajoittain tiukkaa kieltä valmennettaviaan kohtaan harjoituksissa ja kilpailuissa. Selvää on myös, että urheilijoille tulee olla rehellinen. Tätä ei ole kielletty missään urheilun eettisissä periaatteissa. Tiukan kielen käyttäminen ei ole epäurheilijamaista, eikä A:lle voida määrätä sanktiota menettelystä, joka on kaikille muille sallittua.

Nuorten urheilijoiden vammojen ja kipujen vähättelyn ja näiden terveyden ja hyvinvoinnin vaarantamisen osalta A on lausunut, että hän ei ole missään tilanteissa vähätellyt B:n särkyjä tai vammoja. Hän ei myöskään ole koskaan pyytänyt tai toivonut, että B harjoittelisi tai kilpailisi vammautuneena. Päinvastoin vammojen kuntoutukseen on suhtauduttu asian vaatimalla vakavuudella ja vammautuneiden urheilijoiden mukautetun harjoittelun suunnitteluun ja toteuttamiseen on käytetty paljon aikaa. A on aina painottanut niin B:lle kuin hänen äidilleenkin, että kivuista tulee kertoa heti ja antaa niiden suuruudesta totuudenmukainen kuva, jotta tilanteeseen pystytään reagoimaan tarvittavalla tavalla. Aina B ei kuitenkaan ollut kertonut A:lle totuudenmukaisesti terveydentilastaan, koska hän oli halunnut kilpailla. B tai hänen äitinsä eivät myöskään olleet moittineet A:n toimintaa millään tavalla kilpailuiden jälkeen.

D:ltä A oli kerran kysynyt, että ”miten voi aina sattua johonkin?”. D on aina ollut hyvin herkkä aistimaan kiputuntemuksia ja hänen äitinsä on nimenomaisesti todennut A:lle, että D:tä tulee patistaa tekemään ja harjoittelemaan silloin, kun mistään vakavammasta ei ole kysymys. A ei ole millään tavoin syyllistänyt tai moittinut D:tä taikka pyytänyt tätä jatkamaan harjoittelua kivusta huolimatta. D on myös ollut tapahtumahetkellä lähes täysi-ikäinen, jolloin hänellä on jo ollut kyky itsekin pohtia, minkälaisesta kivusta on kysymys ja mikä sellaisen voi aiheuttaa. On syytä korostaa sitä, että D:llä oli ollut satunnaisia kiputiloja huomattavasti keskivertourheilijaa useammin ja usein edellisen päivän kipu oli seuraavana päivänä jo siirtynyt toisaalle. A oli kuitenkin ollut myös D:n kohdalla tarkka siitä, että sairaana tai flunssaisena ei harjoitella, ja hän oli välittänyt ja pitänyt huolta D:n terveydestä.

Vammoihin A on aina suhtautunut vakavasti ja niiden kuntouttaminen on ollut ensiarvoisen tärkeää. A on kysynyt fysioterapeutin neuvoa ja ohjetta herkästi liittyen muun muassa siihen, mitä urheilijalla on kuntoutumisvaiheessa turvallista teettää. Hän on rakentanut kuntouttavat harjoitusohjelmat tiiviissä yhteistyössä fysioterapeuttien ja lääkäreiden kanssa.

Esitetyn väitteen, jonka mukaan A olisi alistanut ja kohdistanut nuoriin urheilijoihin henkistä väkivaltaa uhatessaan heitä ryhmän vaihtamisella tai ryhmästä poistamisella, osalta A on lausunut, että valmennusryhmästä asiallisesti keskusteleminen ei ole epäurheilijamaista eikä muutoinkaan sääntöjen vastaista käytöstä. Kysymys on tavanomaisesta valmentamiseen liittyvästä keskustelusta, joka kuuluu valmentajan velvollisuuksiin. Kysymys on ollut tilanteista, joissa urheilijan on ollut tärkeää tiedostaa, olisiko ja jos olisi, niin minkä vuoksi toinen harjoitusryhmä hänelle parempi vaihtoehto. Ryhmän vaihtaminen on otettu esille tilanteissa, joissa asiasta keskustelu on ollut perusteltua ja aiheellista valmentajan ja myös valmennettavan näkökulmasta. On parempi, että urheilija pystyy tekemään päätöksen harjoitusryhmän vaihdosta itse.

B:n kanssa käydyssä keskustelussa A oli esittänyt, että kansallisen tason harjoitteluryhmä voisi olla vaihtoehto kuormituksen vähentämiseksi. B:n harjoittelun laatu ei tuolloin ollut ollut riittävällä tasolla nuorten olympiavalmennusryhmän kriteerejä ajatellen ja myös harjoittelumäärät olivat olleet aivan liian alhaiset B:n omiin tavoitteisiin nähden. Tällaiset keskustelut ovat välttämättömiä ja perusteltuja kilpaurheilussa. Ryhmänvaihdoksia pohdittaessa keskiössä on aina urheilijan hyvinvointi sekä se, missä hänellä olisi paras paikka harjoitella. Myös lääkäri oli ehdottanut B:lle kuormituksen vähentämiseksi harjoitusryhmän vaihtoa huhtikuussa 2024.

C:n osalta A on lausunut, että C on halunnut pysyä samassa harjoitusryhmässä pitkälti kavereiden vuoksi. Hänellä on kuitenkin ollut selkeitä haasteita noudattaa nuorten olympiavalmennusryhmän harjoitusohjelmaa ja hän on kieltäytynyt useista perusharjoitteista pidemmän aikaa. Tämän vuoksi A on tuonut niin C:lle kuin hänen huoltajilleenkin selkeästi esille, että seurasta löytyy myös matalamman vaatimustason harjoitusryhmiä, jotka sopivat hänelle paremmin, mikäli hän haluaa jättää osan harjoitteista tekemättä. C:n kieltäydyttyä harjoitteen tekemisestä A on joissakin tilanteissa kommentoinut kyseisten harjoitteiden kuuluvan aikuisten kansainväliselle tasolle tähtäävän urheilijan harjoitusohjelmaan, ja samalla muistuttanut kansallisen tason harjoitusryhmän mahdollisuudesta ja siellä vallitsevasta matalammasta vaatimustasosta. Ideaalitilanteessa urheilija ymmärtää itse, miksi ryhmävaihto on järkevä vaihtoehto, ja tekee päätöksen harjoitusryhmän vaihtamisesta itse. Valmentajan tehdessä ryhmäsiirtoja aiheutuu herkästi eripuraa ja mielipahaa, eikä toiminnan syitä ymmärretä. Vaikeuksista huolimatta A on kuitenkin tarjonnut myös C:lle mahdollisuuden jatkaa nuorten olympiavalmennettavien ryhmässä, kunhan C:lle ja hänen huoltajilleen olisi selvää se, että valmentaja päättää urheilijoiden harjoittelusta. Asiat on käyty C:n ja hänen huoltajiensa kanssa yhdessä läpi ja he ovat hyväksyneet toimintatavan.

Kummankin urheilijan kohdalla tulkinta henkisestä väkivallasta tai alistamisesta ryhmän vaihtamisesta käydyissä keskusteluissa on täysin jälkiperäinen, perusteeton ja virheellinen. Valmennusryhmästä ja/tai -tasosta keskustelu asiallisesta syystä on tavanomaista keskustelua valmentajan ja valmennettavan välillä ja kuuluu valmentajan työtehtäviin.

Väitteen, jonka mukaan A olisi myös muutoin vähätellyt valmennettaviensa kykyjä ja taitoja epäasiallisella tavalla harjoituksissa ja kilpailuissa, osalta A on lausunut, että minkäänlainen vähättely ei kuulu hänen toimintatapoihinsa valmentajana. Lisäksi A on todennut, että valituksen kohteena olevasta päätöksestä ei käy ilmi se, mitä A:n syyksi on tähän väitteeseen liittyen luettu. A ei ole vähätellyt C:tä tai tämän suorituksia ja D:lle hän on kommentoinut täysin asiallisesti tämän silloisten harjoitusmäärien vaikutusta suorituksen onnistumiseen toteamalla, että ”no ei se tietty ihme ole jos ei onnistu kun lajitreeniä tulee 6 h normaalia vähemmän”. Samaan aikaan loppuvuonna 2022 A on antanut D:lle myös myönteistä palautetta useaan otteeseen. Asiaa tulee arvioida kokonaisuutena eikä irrottaen yksittäinen lausahdus asiayhteydestä. Myös D:n kohdalla käytyjen keskusteluiden sävy on ollut hyvinkin positiivinen ja urheilijaa eteenpäin vievä.

Kokonaisuutena arvioiden A:n toiminta ei ole missään vaiheessa ollut sellaista, että varoituksen määrääminen hänelle olisi kohtuullista. A:n valmennusryhmän harjoitusilmapiiri on ollut vähintäänkin kohtalaisen hyvä, mikä käy

ilmi muun muassa keväällä 2022 teetetystä CarmQ-kyselystä. Urheilijat ovat olleet hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, että valmentaja 1) antaa heille rakentavaa palautetta, 2) kehuu heitä, kun se on tarkoituksenmukaista sekä 3) kuuntelee heitä erimielisyyksissä. Lisäksi A on saanut paljon suoraa positiivista palautetta niin urheilijoilta kuin huoltajilta, muiden muassa B:n äidiltä. Ei ole uskottavaa, että myönteistä palautetta toistuvasti antaneiden henkilöiden huollettavat olisivat kokeneet harjoituksissa epäasiallista kohtelua, puhumattakaan alistamisesta tai henkisestä väkivallasta. Harmitusta on aiheutunut vasta, kun B:n kanssa on otettu esille ryhmän vaihtoa koskeva asia. Tämän seurauksena on alettu etsiä virheitä valmentajan toiminnasta sekä ”kanssavalittajia” oman valituksen menestymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Urheilijoiden ja huoltajien kanssa käydystä viestinvaihdosta käy ilmi, että A on valmentajana pitänyt huolta urheilijoidensa terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toiminut loukkaantumistilanteissa huolellisesti ja urheilijan edun mukaisesti. Kurinpitolautakunnan ratkaisu on virheellinen, perusteeton sekä yhdistyksen sääntöjen vastainen ja se tulee kumota kokonaisuudessaan.

Valitusmaksu tulee joka tapauksessa palauttaa A:lle, koska kurinpitolautakunnan päätös on perusteltu epämääräisesti.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Uimaliitto on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Perusteinaan Uimaliitto on lausunut, että kurinpitolautakunta ei ole ollut esteellinen käsittelemään asiaa. Kurinpitolautakunnan jäsenillä ei ole mitään sellaista yhteyttä seuraan tai sen puheenjohtajaan, että se tekisi heidät esteellisiksi. Puheenjohtaja ei ole edes tiennyt, ketkä ovat valinneet hänet tehtävään vuonna 2021.

Kurinpitolautakunta on noudattanut yleisiä rikosoikeudellisia periaatteita sekä Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä muodostuneita oikeusohjeita asian ratkaistessaan. Kurinpitolautakunnan ratkaisu on perustunut A:n valmennettavien kirjallisiin kertomuksiin eikä asiassa esitetty vastanäyttö anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Valituksen kohteena oleva päätös on perustunut Uimaliiton kurinpitomääräysten 2 §:n 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan rangaista voidaan sitä, joka muutoin käyttäytyy epäurheilijamaisesti. Kurinpitolautakunta on arvioinut asiaa siten, että A on käyttäytynyt hyvin moitittavasti nuoria valmennettavia kohtaan useassa eri tilanteessa. Näin ollen valitus tulee perusteettomana hylätä.

VASTASELITYS

A on Uimaliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä uudistanut valituksessa esittämänsä. Lisäksi A on lausunut, että ei ole uskottavaa, että kurinpitolautakunnan puheenjohtaja ei olisi tiennyt, kuka hänet on tehtävään nimittänyt. Joka tapauksessa esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon se, miltä toiminta näyttää ulospäin.

Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta on rikottu asiassa muun muassa siten, että valituksen kohteena oleva ratkaisu on pitkälti perustettu väitettyihin tekoihin sellaisena ajanjaksona, jolloin Uimaliiton kurinpitosäännöt eivät vielä olleet voimassa.

Edes oikeusturvalautakunnalle antamassaan vastauksessa Uimaliitto ei ole tuonut esiin, mihin säännöstöön kurinpitolautakunta on ratkaisunsa perustanut.

Näytön arviointi on laiminlyöty asiassa kokonaan. Vapaa todistusharkinta ei tarkoita mielivaltaa tai pelkästään intuitiivista yleisvaikutelmaa. Harkinnan tulee olla objektiivista ja rationaalista ja riidanalaiset näyttöratkaisut on perusteltava. Kurinpitolautakunta on automaattisesti pitänyt urheilijoiden väitteitä totena, vaikka A on nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti tuonut esille, että moni esitetyistä väitteistä oli kokonaan tai osittain epätosia taikka kontekstistaan irrotettuja. A:n antamalle selvitykselle ei ole annettu asiaa ratkaistaessa minkäänlaista painoarvoa. Kysymys on sana sanaa vastaan tilanteesta, jossa kolmen urheilijan kertomukset poikkeavat merkittävästi toisistaan. On myös huomattava, että monta vuotta kestäneissä valmennussuhteissa A:n toimintaa on moneen otteeseen nimenomaan kiitelty.

Edelleen A on lausunut, että rangaistuksen perustana oleva teko tai teot tulee yksilöidä riittävän täsmällisesti. Kurinpitolautakunta ei ole päätöksessään lainkaan yksilöinyt niitä tekoja, joiden perusteella se on määrännyt A:lle rangaistuksen. Niin teonkuvaus kuin väitetty tekoajankohtakin puuttuvat. Yksin tällä perusteella valituksen kohteena oleva päätös on kumottava.

Syyksiluettavien tekojen yksilöinnin laiminlyönti on hyvin ongelmallista myös sen vuoksi, että B on valituksessaan esittänyt väitteitä myös toisen valmentajan toiminnasta. Kurinpitolautakunta ei kuitenkaan ole ottanut mainittuun toiseen valmentajaan liittyviä väittämiä edes tutkittavakseen. Kurinpitolautakunnan toiminta ei siten ole ollut yhdenvertaista.

Valituksen kohteena oleva päätös on kumottava, koska se ei täytä urheilun kurinpidon vähimmäisvaatimuksia.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Uimaliiton uimahyppyjen Nuorten olympiaryhmään viime vuosina kuuluneet B, C ja D ovat ilmoittaneet Uimaliitolle Nuorten olympiaryhmän valmentajan A:n epäasiallisesta käytöksestä ja B lisäksi A:ta sijaistaneen toisen valmentajan epäasiallisesta käytöksestä. Uimaliiton kurinpitolautakunta on käsitellyt asian, kuullut A:ta urheilijoiden kurinpitoilmoitusten johdosta ja määrännyt päätöksessään 15.12.2024 A:lle kurinpitoseuraamuksena epäurheilijamaisesta käytöksestä varoituksen.

A:n valituksen johdosta asiassa on oikeusturvalautakunnassa kysymys ensinnäkin siitä, onko kurinpitolautakunta ollut esteellinen käsittelemään kysymyksessä olevaa asiaa. Toiseksi asiassa on arvioitava, onko asiassa sovellettu Uimaliiton kurinpitosääntöjen määräys riittävän täsmällinen, jotta A:lle on voitu määrätä sen rikkomisen perusteella kurinpitoseuraamus. Edelleen asiassa on arvioitava, onko valituksen kohteena oleva kurinpitolautakunnan päätös asianmukaisesti perusteltu ja sovellettujen sääntöjen mukainen.

Esteellisyyttä koskeva väite

A on valituksessaan ja vastaselityksessään esittänyt, että Uimaliiton kurinpitolautakunta ja sen puheenjohtaja ovat olleet esteellisiä käsittelemään kysymyksessä olevaa asiaa, koska yhden ilmoituksen tehneistä urheilijoista äiti on haastatellut ja ollut valitsemassa kurinpitolautakunnan jäseniä. Tältä osin oikeusturvalautakunta toteaa seuraavan.

Suomen Uimaliitto ry:n toimintasääntöjen 14 §:n mukaan liiton toimielimiä ovat kevät- ja syyskokous ja liiton ylimääräiset kokoukset, liittohallitus, kurinpitolautakunta sekä liittohallituksen valitsemat työryhmät.

Toimintasääntöjen 16 §:n liiton syyskokousta koskevan 6. kohdan mukaan syyskokouksessa valitaan tarvittaessa neljäksi (4) vuodeksi liiton kurinpitolautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut jäsenet sekä hyväksytään tarvittaessa muutokset kurinpitomääräyksiin.

Toimintasääntöjen 25 §:n kohdan 4. mukaan Uimaliiton kurinpitolautakunta on toiminnassaan ja päätöksenteossaan itsenäinen ja riippumaton liiton muista elimistä. Saman pykälän 5. kohdan mukaan kurinpitolautakunta koostuu puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja kolmesta jäsenestä. Vähintään yhdellä jäsenellä tulee olla oikeustieteellinen tutkinto. Kurinpitolautakunnassa on molempien sukupuolien edustus. Edelleen saman pykälän 6. kohdan mukaan kurinpitolautakunnan jäsenten tulee olla toiminnassaan ehdottoman puolueettomia. Jäsenen tulee pidättyä sellaisen asian käsittelystä, jossa hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Jäsenet eivät saa olla liittohallituksen tai liiton ohjesäännön mukaisten työryhmien jäseniä eivätkä liiton henkilöstöä.

Edellä selostettujen Uimaliiton toimintasääntöjen perusteella kurinpitolautakunnan jäsenet valitsee yhdistyksen syyskokous. On selvää, että etenkin pienemmissä lajeissa ja lajiliitoissa urheilijoiden vanhemmat ja muut läheiset toimivat liitoissa eri tehtävissä. Uimaliiton kurinpitolautakunta on kuitenkin edellä selostettujen sääntöjen perusteella toiminnassaan ja päätöksenteossaan itsenäinen ja riippumaton liiton muista elimistä, eivätkä sen jäsenet saa osallistua sellaisten asioiden käsittelemiseen, joissa heidän puolueettomuutensa vaarantuu.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että yksinomaan siitä, että yhden ilmoituksen epäasiallisesta käytöksestä tehneistä urheilijoista äiti on Uimaliiton liittohallituksen sekä Uimaliiton huippu-uintiurheilun johtoryhmän jäsen, ei vielä edellä kurinpitolautakunnan riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta lausuttu huomioon ottaen seuraa, että yhdistyksen jäsenten yhdistyksen kokouksessa valitsema liiton kurinpitolautakunta olisi ollut esteellinen käsittelemään esillä olevaa kurinpitoasiaa. Näin on siinäkin tapauksessa, että mainittu yhden urheilijan äiti on osallistunut kurinpitolautakunnan jäsenten valinnan valmisteluun, kuten valituksessa on väitetty. Asiaa kurinpitolautakunnassa käsiteltäessä ei siten ole tapahtunut sellaista esteellisyyteen perustuvaa menettelyvirhettä, jonka vuoksi valituksen kohteena oleva päätös olisi kumottava.

Sovellettavat säännöt

Oikeusturvalautakunta toteaa, että valituksen kohteena olevasta päätöksestä ei ilmene, minkä säännöstön perusteella asiaa on kurinpitolautakunnassa arvioitu. Uimaliitto ei myöskään ole toimittanut oikeusturvalautakunnalle asiassa sovellettuja sääntöjä ja määräyksiä, vaikka oikeusturvalautakunta on mainittua aineistoa vastauspyynnössään Uimaliitolle nimenomaisesti pyytänyt. Uimaliitto on yksinomaan vastauksessaan ilmoittanut, että valituksen kohteena oleva ratkaisu on perustunut Uimaliiton kurinpitomääräyksen 2 §:n 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan rangaista voidaan sitä, joka muutoin käyttäytyy epäurheilijamaisesti.

Uimaliiton voimassa olevat kurinpitomääräykset ovat vuodelta 2023. Sanottujen kurinpitomääräysten 2 §:n 1 momentin c-kohdan mukaan rangaista voidaan sitä, joka kilpailussa, siihen liittyvässä harjoitustoiminnassa, varsinaisen kilpailutapahtuman ulkopuolella tai kilpailusta tehtyjen päätösten johdosta tai muutoin käyttäytyy epäurheilijamaisesti tai lainvastaisesti.

Kurinpitomääräysten 3 §:n mukaan kurinpitoseuraamuksena kurinpitomääräysten rikkomisesta voidaan määrätä muiden muassa varoitus.

Kurinpitomääräysten 4 §:n mukaan rankaisuvaltaa käyttävä elin on näissä säännöissä mainituissa rikkomuksissa liiton kurinpitolautakunta. Vakavissa eettisissä rikkomustapauksissa ja vakavissa epäasiallisissa käyttäytymistapauksissa kurinpitovaltaa käyttää 1.1.2023 alkaen eettinen kurinpitolautakunta.

Kurinpitomääräysten 5 § sisältää määräykset rikkomuksista ilmoittamisesta. Sääntökohdan 1 momentin mukaan virallisen raportin kilpailutapahtumista voi tehdä vain kilpailutapahtuman tuomarit, tarkkailija, delegaatti tai kurinpitolautakunnan erikseen hyväksymä puolueeton henkilö.

Saman sääntökohdan 2 momentin mukaan muu kuin 5.1 §:ssä mainittu henkilö voi tehdä tarkoin yksilöidyn ilmoituksen rikkomuksesta, joka on toimitettava kirjallisesti kurinpitolautakunnan tietoon viikon kuluessa rikkomuksesta tai siitä, kun se on tullut ilmi. Edellä mainittu ilmoitus voidaan tehdä kirjeitse tai sähköpostilla kurinpitolautakunnan puheenjohtajalle tai liiton toiminnanjohtajalle. Tällainen ilmoitus voidaan käsitellä kurinpitolautakunnassa ainoastaan painavista syistä.

Edelleen saman sääntökohdan 3 momentin mukaan painavista syistä voidaan kurinpitolautakunnan tietoon tulleet rikkomukset käsitellä, vaikka niistä ei olekaan tehty ilmoitusta tai raporttia.

Sovellettavan kurinpitomääräyksen täsmällisyys

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko edellä selostettu Uimaliiton kurinpitomääräysten 2 §:n 1 momentin c-kohta riittävän täsmällinen, jotta A:lle on voitu määrätä sen rikkomisen perusteella kurinpitoseuraamus.

Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään (ks. esim. UOL 17/2018 ja siinä viitatut ratkaisut) todennut, että urheilun kurinpidossa vakiintuneesti edellytetään, että se menettely, josta kurinpitoseuraamus voidaan määrätä, tulee kuvata riittävän täsmällisesti säännöissä tai muissa määräyksissä. Mainitussa ratkaisussa arvioitiin kurinpitomääräyksissä rangaistavaksi määrättyä epäurheilijamaista käyttäytymistä. Kurinpitomääräyksissä ei ollut yksilöity täsmällisesti niitä tekoja, joiden voitiin katsoa olevan epäurheilijamaisia ja joiden perusteella voitiin määrätä kurinpitoseuraamus. Lautakunta totesi olevan selvää, että sitä, mikä kysymyksessä olevan lajin erityispiirteet huomioon ottaen kulloinkin on epäurheilijamaista, ei ole mahdollista määritellä säännöissä tarkasti ja tyhjentävästi (ks. myös UOL 3/2018). Urheiluoikeudessa on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että epäurheilijamaisuudella ja sopimattomalla käyttäytymisellä on tietty ydinalueensa, johon kuuluvan käyttäytymissäännön rikkominen mahdollistaa kurinpitoseuraamuksen määräämisen.

Esillä olevassa asiassa on Uimaliiton vastauksen perusteella ilmeisesti kysymys Uimaliiton alaisessa toiminnassa 1.1.2023 lukien voimassa olleen epäurheilijamaista käyttäytymistä koskevan sääntökohdan rikkomista koskevasta arvioinnista. Tarkemmin kysymys on sen arvioimisesta, onko A:n katsottava menetelleen siten, että hän on rikkonut epäurheilijamaisen käyttäytymisen ydinalueelle kuuluvaa käyttäytymissääntöä.

Urheilun eettisten sääntöjen ydinalueeseen kuuluvana epäurheilijamaisena ja sopimattomana käyttäytymisenä voidaan pitää menettelyä, joka urheilun toimijoiden keskuudessa katsotaan yleisesti urheilun perusarvojen vastaiseksi, eli menettelyä, jonka urheilun toimijat poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta mieltävät asiaa objektiivisesti arvioiden urheiluun kuulumattomaksi. Kysymys on toisin sanoen menettelystä, jonka sääntöjen vastaisuus on toimintaan osallistuvien parissa yleisesti tunnettua, ja jonka luonteesta nämä siten ovat, tai joista näiden ainakin tulisi olla tietoisia ilman nimenomaista sääntömääräystäkin. Selvää on, että ainakin toisen terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaava käytös, kiusaaminen, haukkuminen, syrjiminen, nimittely, henkinen väkivalta, alistaminen ja vähättely sekä puuttumattomuus edellä mainitun kaltaiseen havaittuun toimintaan, kuuluvat tähän ydinalueeseen (ks. UOL 28/2023).

Kokoavasti oikeusturvalautakunta toteaa, että mikäli kurinpitomenettelyssä päädytään käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet ja erityispiirteet huomioon ottaen esitetyn näytön perusteella siihen, että tarkasteltavana oleva menettely kuuluu epäurheilijamaisen käyttäytymisen ydinalueelle, kurinpitoseuraamus voidaan määrätä siitä huolimatta, että epäurheilijamaista käyttäytymistä ei ole määritelty tarkasti sovellettavissa kurinpitosäännöissä. Kurinpitolautakunnan ratkaisussa ei siten tältä osin ole A:n väittämää virhettä.

Kurinpitopäätöksen vähimmäisvaatimuksia koskeva arviointi

Oikeusturvalautakunta toteaa, että urheilua koskevissa kurinpitoasioissa ovat voimassa tietyt yleiset oikeusturvan vähimmäisedellytykset. Perustuslain 21 §:ssä säädetään jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti sekä oikeudesta saada perusteltu päätös. Lisäksi myös urheilun kurinpidossa voidaan määrätä seuraamuksia vain sellaisista teoista, jotka on niiden tekohetkellä määrätty kurinpitosäännöissä rangaistaviksi.

Kurinpitoasioita käsittelevän tahon velvollisuus perustella päätöksensä on olennainen, jotta asianosaisen oikeus hakea muutosta päätökseen voisi tehokkaasti ja täysimääräisesti toteutua. Jos kurinpitopäätöstä ei perustella asianmukaisesti, päätöksen kohteena oleva ei tiedä, millä perusteilla hän voi hakea siihen muutosta, jolloin muutoksenhakuoikeus voi käytännössä kokonaan estyä. Se, kuinka tarkasti päätös on perusteltava, on riippuvainen asian luonteesta. Perusteluvelvollisuudessa on kuitenkin kysymys minimistandardin täyttämisestä eikä parhaimman mahdollisen perustelun tavoitteesta. Kurinpitopäätöksen minimiedellytykseksi voidaan muun ohella katsoa se, että ratkaisusta ilmenee, minkä sääntökohtien perusteella asiaa on arvioitu (ks. esim. UOL 12/2022 ja UOL 28/2023).

Niin kuin edellä on todettu, valituksen kohteena olevasta päätöksestä ei ilmene, minkä säännöstön ja minkä sääntökohdan perusteella A:n menettelyä on arvioitu, vaikka päätöksen perusteluissa onkin selvästi todettu, että asiassa on ratkaistavana se, onko A menetellyt epäurheilijamaisesti valmennustoiminnassa. A:n käyttäytymistä moittineet urheilijat ovat ilmoituksissaan käsitelleet A:n käyttäytymistä vuosina 2017–2024. Päätöksestä ei kuitenkaan millään tavoin ilmene, onko kurinpitolautakunta arvioinut A:n menettelyä myös ajalta ennen vuotta 2023, jolloin Uimaliiton voimassa olevat kurinpitosäännöt eivät vielä ole olleet sovellettavissa, ja jos on, niin minkä sisältöisten sääntöjen ja määräysten perusteella näin on tehty.

Kurinpitopäätöksen perusteluiden vähimmäisvaatimuksiin kuuluu myös se, että kurinpidon kohteelle on päätöksen perusteella oltava selvää, mitä hänen syykseen on luettu. Tämä edellyttää niiden tekojen tai laiminlyöntien yksilöintiä, joiden katsotaan muodostaneen sääntörikkomuksen.

Esillä olevassa asiassa kurinpitolautakunta on päätöksessään todennut, että A:n valmennettavien päätökseen kirjattujen lausuntojen perusteella kurinpitolautakunta on todennut A:n sanomisten ja niiden esittämistavan olleen sopimattomia ja epäasiallisia kurinpitosäännösten tarkoittamassa merkityksessä, kun otetaan huomioon erityisesti valmennettavien nuori ikä. Lisäksi päätöksessä on todettu, että A on menetellyt epäurheilijamaisesti vähätellessään nuorten urheilijoiden vammoja tai särkyjä uhaten siten nuoren urheilijan terveyttä ja hyvinvointia, sekä alistanut ja kohdentanut nuoriin henkistä väkivaltaa uhatessaan nuoria valmennettavia ryhmän vaihtamisella tai ryhmästä poistamisella sekä muutoin vähätellyt valmennettavien kykyjä ja taitoja epäasiallisella tavalla harjoituksissa ja kilpailuissa.

Päätöksestä ei ilmene se, milloin ja miltä osin A:n käyttäytyminen on ylittänyt edellä selostetun epäurheilijamaisen käyttäytymisen ydinalueelle kuuluvan käyttäytymissäännön rajat, jolloin kysymys on sovellettavista säännöistä riippuen voinut olla sääntörikkomuksesta. Lisäksi siitä huolimatta, että kurinpitolautakunnan päätöksessä on huomioon otettavana seikkana mainittu valmennettavien nuori ikä, päätöksestä ei ilmene, minkä ikäisiä urheilijat ovat syyksi luettujen tekojen tekohetkillä olleet.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että todistusharkinnan tulee myös urheilun kurinpidossa olla perusteltua ja läpinäkyvää. Riidanalaiset näyttöratkaisut on perusteltava siten, että tiettyyn lopputulokseen johtava arviointi ja harkinta käyvät keskeisiltä osiltaan ilmi kurinpitoratkaisusta.

Valituksen kohteena olevan päätöksen perusteluista ei käy ilmi se, kenen urheilijoista kirjallisella kertomuksella tietty sääntörikkomus on näytetty toteen ja minkä vuoksi A:n omalle, seikkaperäiselle ja ilmoitukset tehneiden urheilijoiden kertomuksista olennaisilta osin poikkeavalle kertomukselle ei ole annettu asiaa arvioitaessa lainkaan painoarvoa.

Lisäksi oikeusturvalautakunta toteaa, että kysymyksessä olevassa kurinpitopäätöksessä ei ole perusteltu kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytyksiä, tarvetta eikä seuraamuksen ankaruutta. Yksinomaan yhdistyksen toimintasäännöistä ilmenevän seuraamusvalikoiman luetteleminen ei täytä tätä vaatimusta.

Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että Uimaliiton kurinpitolautakunnan päätöksen perustelut ovat niin olennaisilta osin puutteellisia, että A:ta koskeva kurinpitopäätös on kumottava ja A:lle määrätty varoitus on poistettava.

Johtopäätökset

Edellä kerrotuilla perusteilla kurinpitomenettelyn kohteena olleen A:n oikeutta saada asiassaan perusteltu päätös on loukattu vakavalla tavalla. Sanottu virhe on koskenut keskeistä oikeusturvan taetta. Ottaen muun ohella huomioon sen, että Uimaliitto ei ole edes asiaa oikeusturvalautakunnassa käsiteltäessä ja A:n kiinnitettyä valituksessaan asiaan huomiota esittänyt selvitystä siitä, minkä säännöstöjen ja kurinpitosääntöjen perusteella A:n menettelyä on arvioitu, edellä yksilöidyt puutteet eivät ole korjautuneet asian käsittelyn myöhemmässäkään vaiheessa. Näin ollen asiaa ei ole syytä palauttaa Uimaliiton kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi, vaan virheellinen päätös on kumottava ja kurinpitoseuraamuksena A:lle määrätty varoitus on poistettava kokonaan.

Asian näin päättyessä oikeusturvalautakunnan ei ole tarpeen ottaa kantaa muihin A:n esittämiin väitteisiin.

Päätöslauselma

Valitus hyväksytään. Suomen Uimaliitto ry:n kurinpitolautakunnan päätös 15.12.2024 kumotaan ja A:lle määrätty varoitus poistetaan.

Valitusmaksu palautetaan.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala
Puheenjohtaja

Samuli Sillanpää
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Kristiina Rintala, Pertti Lenkkeri, Timo Pennanen ja Kimmo Suominen

21/2025 Uimahyppy - Kurinpito - Epäurheilijamainen käytös - Varoitus - Kurinpitopäätös