25/2025 Amerikkalainen jalkapallo – Pelaajan edustusoikeus – Sääntöjenvastaisuus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA PÄÄTÖS
Nro 25/2025
23.7.2025
Diaarinro 22/2025

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:n hallituksen päätös 12.6.2025

ASIA
Amerikkalainen jalkapallo – Pelaajan edustusoikeus – Sääntöjenvastaisuus – Oikeustoimilaki – Kohtuullistaminen

MUUTOKSENHAKIJAT
Porvoon Butchers ry

KUULTAVA
Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry

ASIAN TAUSTA

Pelaajan edustushistoria

A on amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, joka on tehnyt Suomen miesten Vaahteraliigan joukkueen Porvoon Butchers ry:n kanssa pelaajasopimuksen kaudelle 2025. A on Amerikan Yhdysvaltojen kansalainen. Hän on aikaisemmin pelannut Suomessa yhtäjaksoisesti vuosina 2016–2019, 2021 ja 2023. Kaudella 2022 A on pelannut Saksassa Euroopan korkeimmalla sarjatasolla European League of Footballissa (ELF) ja kaudella 2024 Saksassa IFAF:n alaisessa sarjassa.

IFAF on amerikkalaisen jalkapallon kansainvälinen liitto, jonka jäsen on Suomen kansallinen liitto SAJL ry. Yhdysvaltojen NFL (National Football League) tai Yhdysvaltojen yliopistosarjat eivät kuulu IFAF:n alaisuuteen. Myöskään eurooppalainen ELF-ammattilaisliiga (European League of Football) ei ole IFAF:n alainen.

Sarjapäällikön päätös

Porvoon Butchers ry on 1.4.2025 julkaissut tiedotteen pelaajasopimuksesta A:n kanssa. Ennen kauden ensimmäistä seuran peliä 4.6.2025 Suomen Amerikkalaisen Jalkapallo Liitto ry:n (SAJL) sarjapäällikkö on lähettänyt seuralle viestin, jonka mukaan A:lla ei olisi liiton näkemyksen mukaan kilpailusääntöjen tarkoittamaa EU-statusta kaudella 2025. Seura on 6.6.2025 hakenut EU-statusta pelaajalleen. Sarjapäällikkö on tämän jälkeen antanut asiassa A:n edustusoikeudesta kielteisen päätöksen 7.6.2025, jonka mukaan pelaaja ei täytä miesten Vaahteraliigan kauden 2025 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2 mukaisia EU-statuksen ehtoja.

Valituksenalainen liiton hallituksen päätös

Porvoon Butchers on valittanut päätöksestä liiton sisällä. SAJL ry:n hallitus on valituksenalaisella päätöksellään 12.6.2025 hylännyt valituksen, pitänyt voimassa sarjapäällikön päätöksen ja katsonut, ettei asiassa ole edellytyksiä myöntää pelaajalle EU-statusta miesten Vaahteraliigan kauden 2025 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2. 1) perusteella.

Liiton hallituksen päätöksen mukaan sarjapäällikön ratkaisu on ollut kilpailusääntöjen mukainen. Seura on pitkäaikainen liiton jäsen ja Vaahteraliigakokousten osallistuja, joka on ollut mukana käsittelemässä ja yksimielisesti esittämässä EU-statusta koskevia sääntömuutoksia vuosina 2021–2025. Päätöksen mukaan seuran voidaan katsoa ymmärtäneen sääntöjen sisällön, tarkoituksen ja kehityksen, koska se on ollut aktiivisesti mukana sääntömuutosten valmistelussa ja hyväksymisessä. Sääntömuutokset on käsitelty sarjakokouksissa ja liiton vuosikokouksissa asteittain ja ennakoitavasti. Sääntöön ei ole tullut äkillisiä tai kohtuuttomia muutoksia. Liittohallituksella ei ole erillistä tiedonantovelvollisuutta pelaajalle, jolle seura hakee statusta seuran ja pelaajan väliseen sopimukseen perustuen. Tällä tasolla seuroilta voidaan edellyttää etenkin keskeisten asioiden, kuten peli- ja edustusoikeuden osalta ammattimaista toimintaa ja asioiden hoitamisen valvontaa (ks. esimerkiksi UOL 22/2016, UOL 9/2019 ja UOL 33/2023 päätökset). Pelaaja tai seura eivät ole ennen sopimuksen tekemistä esittäneet liitolle kysymyksiä, jotka olisivat osoittaneet epäselvyyksiä pelaajan asemasta. Liiton verkkosivuilla 1.4.2025 julkaistussa artikkelissa ollut maininta pelaajan statuksesta ei ole perustunut tarkastettuun tietoon.

Valituksen yhteydessä ei ole toimitettu todisteita, joiden perusteella A:lle voitaisiin myöntää uusi EU-status sääntökohdan IV.C.2 kohdan 1) perusteella, koska aiempi status on päättynyt kansainvälisen seurasiirron vuoksi vuonna 2024. Pelaajalla säilyy kansalaisuuteensa perustuva peli- ja edustusoikeus seuran pelaajana. Erityisoikeuteen perustuvan statuksen puuttuminen ei aseta pelaajaa kohtuuttomaan asemaan.

VALITUS PERUSTEINEEN

Porvoon Butchers ry ja A ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:n hallituksen päätös 12.6.2025 kumotaan.

Valituksen kohde

Asiassa on kysymys liiton kilpailusääntöjen sääntökohdan IV.C.2 tulkinnasta ja ensisijaisesti sen arvioimisesta, onko liiton kanta kyseisen säännöksen mukaisesta tulkinnasta oikea, vai onko valituksen alainen päätös sääntömääräysten vastainen. Siinä tapauksessa, että liiton päätös katsotaan sääntöjenmukaiseksi, kysymys on toissijaisesti siitä, onko päätöksen perusteena oleva kilpailusääntö ja erityisesti sen vaatimus siitä, ettei pelaaja ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla kyseessä olevan kolmivuotiskauden aikana, jätettävä oikeustoimilain 36 §:n nojalla tai muutoin soveltamatta, koska

- se on kohtuuton ja johtaa kohtuuttomaan seuraukseen pelaajan kannalta,

- se on pelaajan kannalta yllättävä ja ankara taikka

- sen soveltaminen loukkaa pelaajien yhdenvertaista kohtelua.

Päätöksen sääntöjenvastaisuus

Valituksenalainen liiton päätös on virheellinen. A on aikaisemmin ansainnut EU-statuksen pelaamalla Suomessa yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan vuosina 2016–2019. EU-statuksen saamisen ehto on vuoden 2022 kilpailusääntöjen mukaan ollut se, että pelaaja on asunut Suomessa ja häneen sovelletaan ja on sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtäjaksoisesti kolme vuotta. Tämän ehdon täyttymisen edellytyksenä olevalle kolmen vuoden asumisajalle ei ole asetettu määräaikaa vaan riittävää on asumisajan täyttyminen yhtäjaksoisesti jossakin vaiheessa muttei välittömästi ennen tarkastelun kohteena olevaa pelivuotta. Kilpailusäännöistä ei ole myöskään johdettavissa, että pelaaja voisi menettää jo aiemmin kolmen vuoden asumisaikaehdon perusteella saavuttamansa EU-statuksen käymällä tämän jälkeen pelaamassa muussa maassa seuratasolla. Kilpailusääntöjä on tulkittava siten, ettei pelaaja voi yhtäjaksoisen kolmivuotiskauden asumisen jälkeen enää menettää ansaitsemaansa EU-statusta pelaamalla muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa.

A on pelaamalla Suomessa vuosina 2016–2019 täyttänyt kilpailusääntöjen kolmen vuoden asumisaikaehdon ja tällä tavoin saanut EU-statuksen sen ollessa voimassa vuonna 2022. Liitto on 26.12.2021 julkaissut A:sta artikkelin, josta on ilmennyt liiton käsityksenä se, että A:lla on EU-status kaudelle 2022. Liitto ei pyynnöistä huolimatta ole suostunut toimittamaan A:lle häntä koskevia sekä hänelle aiemmin myönnettyjä EU-statusta koskevia päätöksiä. Liiton käytäntö, jolla se on evännyt A:lta EU-statuksen, on ollut liiton omien sääntöjen vastainen. Pelaajien, jotka ovat aiemmin saavuttaneet EU-statuksen, ei ole edellytetty tarvitsevan hakea liitolta tällaista uutta statusta. Liitto on useissa julkisissa tiedotteissaan viitannut siihen, että EU-status on kerran annettuna luonteeltaan pysyvä eikä menetettävissä. Nimenomaan A:n kohdalla liitto on 3.6.2025 julkaissut uutisen Vaahteraliigan kauden aloituksesta ja tässä tiedotteessaan lausunut muun muassa, että ”kiintiöjenkkien lisäksi Butchersia vahvistaa yhdysvaltalainen minitoimipelaaja ja pomppuihme [A].” Liiton tiedotteen lausuma viittaa vahvasti siihen, että A:lla on katsottu automaattisesti olevan kaudelle 2025 voimassa oleva EU-status.

Kilpailusäännön ja siitä aiheutuvan seurauksen kohtuuttomuus

Mikäli A:lle ei voida myöntää EU-statusta edellä lausutuin perustein, se on tehtävä toissijaisesti sillä perusteella, että kilpailusääntöjen kohta IV.C.2 jätetään soveltamatta. Pelaajan EU-statusta koskeva kyseisen kilpailusäännön kohta ”lisäksi vaaditaan, että pelaaja ei ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla kyseessä olevan kolmivuotiskauden aikana” on kohtuuton ja johtaa ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Säännös on tulkinnanvarainen, yllättävä, ankara, yksilön perusoikeuksia loukkaava ja yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaava, mistä syystä se tulee jättää kokonaan soveltamatta.

Sovellettavaksi tulevia sääntöjä ja määräyksiä on tulkittava urheilijamyönteisesti ja siten, että kohtuuttomalta tilanteelta voidaan välttyä. Kohtuuttomaan tilanteeseen johtava määräys on jätettävä yksittäistapauksessa soveltamatta, jollei sitä voida tulkinnalla poistaa. Epäselvää ehtoa on tulkittava laatijansa vahingoksi. A:n tapauksessa kyseessä on epäselvä ehto, jota on tulkittava laatijansa eli liiton vahingoksi, ja toisaalta sitä on joka tapauksessa tulkittava pelaajan kannalta edullisella tavalla.

Säännöksessä ei nimenomaisesti mainita, että edellytykset pelaajan EU-statukselle tarkastetaan vuosittain, eikä tällainen ilmeisesti ole ollut liiton käytäntökään aikaisemmin, vaan EU-statukset olleet automaattisesti voimassa, kun sellainen on aiemmin myönnetty. Liiton sivuston julkaisuissa on 8.6.2023 ja 1.4.2025 on ollut viittauksia A:n aikaisempaan EU-statukseen, mikä puhuu edellä mainitun liiton EU-statuksen automaattisuutta koskevan käytännön puolesta. Säännöstulkinta, että pelaaja menettäisi aiemmin jo saavuttamansa EU-statuksen pelaamalla missä tahansa muussa maassa, rajoittaa merkittävästi yksilön oikeutta elinkeinonhankkimiseen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Käytännössä tällainen tulkinta johtaisi siihen, että pelaaja joutuisi hylkäämään muiden maiden liigoja koskevat pelaajasopimustarjoukset ja jättäytyä työttömäksi pitääkseen voimassa aikaisemmin saaneensa EU-statuksen.

Kilpailusääntöjen kyseisessä ehtokohdassa ei ole millään tavoin määritelty termiä ”seuratasolla”. Liiton päätöksistä ja lausumista voidaan päätellä, että IFAF-siirrolla siirtymistä sarjaan muttei siellä tai ELF-sarjassa muussa maassa pelaamista ole pidetty säännössä tarkoitettuna sarjatasolla pelaamisena. Tältä osin kilpailusääntöä on pidettävä epäselvänä, tulkinnanvaraisena ja julkilausumattomaan käytäntöön perustuvana ennakoimattomana, jolloin ehto tulee jättää kokonaan soveltamatta. Tulkinta on ennakoimatonta ottaen huomioon, että ELF-sarjassa pelaaminen tarkoittaa Euroopan korkeimmalla liigatasolla pelaamista ja että EU-statusta koskevan sääntelyn tarkoituksena on ollut estää suuren määrän ulkomaalaisten pelaajien hankkimista itselle. Koska EU-statuksella on pelaajalle erittäin suuri merkitys ja koska tällainen rajoitus vahvasti rajoittaa pelaajan oikeuksia elinkeinonsa harjoittamiseen, säännöksen tulee olla yksiselitteinen ja pelaajan ennakoitavissa, jotta pelaaja voi perustaa päätöksensä kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin.

Kun liitto ei ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pelaajan statuksen olosuhteiden ollessa samat, pelaajalla ja seuralla on ollut perusteltu syy olettaa pelaajalla olevan EU-status. Liitto on siten soveltanut kilpailusääntöä eri tavoin, vaikka ulkomaalaiskiintiöitä koskevan valvonnan tulisi olla yhdenvertaista.

Kilpailusääntöä on pidettävä ankarana ja yllättävänä ehtona, josta kilpailusäännön laatijalla on ollut erityinen tiedoksiantovelvollisuus, mitä liitto ei ole täyttänyt. Aiempien vuosien kilpailusäännöt eivät ole internetissä eikä muutoinkaan helposti saatavilla. Vaahteraliigaa koskevat erilliset säännöt eivät ole lainkaan saatavilla internetistä. Lisäksi kilpailusäännöt ovat saatavilla ainoastaan suomen kielellä, vaikka kyseinen sääntökohta koskee nimenomaisesti ulkomaalaisia pelaajia. Näin ollen pelaajalla itsellään ei ole edes ylipäätään mahdollista olla tietoinen kaikista häntä koskevista oikeuksista tai velvollisuuksista taikka yksilön oikeuksia rajoittavista seikoista.

Kilpailusäännön kyseinen kohta on yhdenvertaisuuden vastainen.

Säännöksellä asetetaan pelaajat eriarvoiseen asemaan kansalaisuutensa perusteella. Pelaaja voi joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu EU-statuksensa säilymisen turvaamiseksi jäämään asumaan Suomeen ja jättämään kilpailukauden väliin, jos pelaajalle ei tarjota Suomesta pelipaikkaa. Tällainen tulkinta rajoittaa yksilön oikeuksia liiaksi saavutettaviin päämääriin nähden.

Kilpailusäännössä viitattu EU-status on harhaanjohtava. EU-status käsitteenä viittaa nimenomaisesti tilanteeseen, jossa pelaaja pelaamalla Suomessa voi saavuttaa itselleen EU-statuksen eikä Suomi-statuksen. EU-statuksen termistä saa kuvan, ettei EU-jäsenvaltiossa pelaamista ylipäätään voitaisi pitää säännössä tarkoitettuna ”muussa maassa amerikkalaisen jalkapallon pelaamisena”.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto (SAJL) ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään ja että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen arvonlisäverolliset lautakuntakulut 2 560 eurolla korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisusta lukien.

Päätöksen sääntöjenmukaisuus

A ei täytä vuoden 2025 IV.C.2 kilpailusäännön 1) kohdan mukaisia edellytyksiä EU-statuksen saamiselle. A ei myöskään täytä vuoden 2022 IV.C.2 kilpailusäännön 2) kohdan mukaiset edellytykset EU-statuksen saamiselle.

Kilpailusääntöjen kohta IV.C.2 on poikkeussääntö, jonka tarkoituksena on mahdollistaa yksittäistapauksissa poikkeaminen ulkomaalaispelaajia koskevista pelaajakiintiöistä ja jota on siten tulkittava suppeasti. Sääntökohdan mukainen EU-status ei siten ole yleinen tai automaattinen oikeus. Kyse on nimenomaan poikkeusluvasta, jonka myöntäminen perustuu sitä koskevaan hakemukseen ja ehtojen täyttymiseen kunkin kalenterivuoden osalta erikseen.

Kilpailusääntöjä ei voida tulkita siten, että pelaajan kerran saavuttama EU-status pysyisi automaattisesti ja aina voimassa. Kilpailusäännössä on nimenomaisesti todettu, että pelaaja voi säilyttää sen statuksen, joka hänellä oli vuonna 2022, jos hän edelleen täyttää aiemmin voimassa olleiden liiton kilpailusääntöjen edellytykset statuksen saamiselle. Kilpailusäännöissä on myös nimenomaisesti todettu, että EU-statusta on erikseen haettava ja että lupa on voimassa aina kyseisen kalenterivuoden loppuun saakka. EU-status ei siten ole pysyvä ja automaattinen oikeus vaan kilpailukausikohtainen ja menetettävissä oleva poikkeuslupa. Pelaajan on kunkin kilpailukauden osalta erikseen täytettävä EU-statuksen ehdot.

Jotta A:lle voitaisiin myöntää EU-status vuoden 2022 kilpailusääntöjen IV.C.2 kohdan 2) perusteella, hänen tulee täyttää kyseisen sääntökohdan mukaiset edellytykset edelleen nykyhetkellä, kuten vuoden 2025 kilpailusäännöissä nimenomaisesti edellytetään. Tällöin aikaisemmalla asumisjaksolla tai saavutetulla EU-statuksella ei ole merkitystä. Kilpailusäännön tulkinta, jonka mukaan pelaaja ei voisi asumisen perusteella kerran saavutettua EU-statusta millään perusteilla myöhemmin menettää, tekisi kokonaan tyhjäksi kilpailusäännön tarkoituksen ja merkityksen.

Ollakseen oikeutettu EU-statukseen A:n on hakemushetkellä 6.6.2025 tullut asua Suomessa. Lisäksi edellytyksenä on, että häneen on ennen sen kalenterivuoden alkua, jolle lupaa on haettu, sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtäjaksoisesti kolme vuotta. Vielä vaatimuksena on, ettei A ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla hakemusvuotta edeltävien kolmen vuoden aikana. Kyse on hakemushetkeä koskevaan aikaan sidotusta kelpoisuusehdosta. Muu tulkinta asiassa ei vastaisi sääntökohdan tarkoitusta ja tavoitteita.

Kilpailusäännöissä termillä ”seuratasolla” tarkoitetaan vain liittojen IFAF:n tai SAJL:n alaisia seuroja ja niiden joukkueita, koska liitot sääntelevät vain omaa toimintaansa. Tästä seuraa, etteivät muiden sarjojen (NFL, Yhdysvaltojen yliopistosarjat, ELF, pihapelit tms.) seurat ja joukkueet kuulu nyt arvioitavina olevien piiriin eikä niitä ole tarkoitettu edellä mainitulla termillä. Kilpailusääntöjen 2025 V.A.7 kohdasta seuraa, että seuratasolla pelaamisella tarkoitetaan sellaista pelaamista kansainvälisen lajiliiton jäsenmaiden alaisissa seuroissa, joissa myöskään pelaajan edustusoikeus hänen lähtöseuraansa ei mahdollisessa siirtotilanteessa säilyisi.

Asiassa on riidatonta, että A on pelannut kaudella 2024 Saksassa IFAF:n alaisessa sarjassa Hampurissa. Kyseinen pelaaminen on ollut kilpailusääntöjen tarkoittamaa seuratasolla pelaamista, joka on tapahtunut EU-statuksen myöntämisen perusteena olevan kolmivuotisen tarkastelujakson aikana, mistä syystä A ei täytä EU-statusehtoja. Lisäksi A ei tällä hetkellä asu Suomessa, jolloin myöskään yhtäjaksoinen kolmen vuoden asumisedellytys ei täyty. Asiassa ei myöskään ole näyttöä siitä, että A:han sovelletaan ja olisi sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan ennen hakemuksen tekoa. Näin ollen A ei nykyhetkellä täytä vuoden 2022 kilpailusääntöjen mukaisia edellytyksiä EU-statuksen saamiselle, mistä syystä liiton päätös on niin miesten vaahteraliigan kuin myös liiton kilpailusääntöjen mukainen.

Kilpailusäännön tai sen seurauksen kohtuuttomuus

Kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2 alakohta on edellä selostetuin tavoin suppeasti tulkittava poikkeussääntö. Sääntökohta ei rajoita yksilön oikeutta elinkeinonharjoittamiseen tai vapaaseen liikkuvuuteen. Päinvastoin, se parantaa yksilön oikeutta elinkeinonhankkimiseen mahdollistaen poikkeamisen sääntöjen mukaisista ulkomaalaispelaajia koskevista kiintiöistä. Mikäli pelaaja ei täytä poikkeussäännön ehtoja, tällä on vaikutusta ainoastaan pelaajaa koskevaan statukseen. Sääntökohta ei estä itse pelaamista vaan siinä ainoastaan määritellään pelaajan statusluokka.

Kyseisellä kilpailusäännöllä edistetään urheilullista yhdenvertaisuutta sekä kilpailullista tasapainoa. Se on tarkoituksenmukainen ja oikeasuhtainen sen tavoitteisiin nähden. Kilpailusäännöllä on niin ajalliset kuin sisällölliset rajoituksensa. Kilpailusäännön mukaisen EU-statuksen hakeminen on vapaavalintaista. Kilpailusäännöllä on merkitystä ainoastaan pelaajien statuksen määrittelemiseen. Kyse on mahdollisuudesta, ei rangaistuksesta tai muusta pelaajalle langetettavasta negatiivisesta seuraamuksesta. EU-status on hallinnollinen poikkeuslupa, ei oikeudenmenetys tai sanktio. Sääntökohtaa ei voida pitää ankarana tai kohtuuttomana.

Liiton julkaisemilla artikkeleilla ei ole asian kannalta oikeudellista merkitystä eikä siten vaikutus kilpailusääntöjä koskevaan tulkintaan. Julkaisut eivät ole virallisia päätöksiä ja osa niistä on perustunut vääriin tietoihin.

EU-statusta koskeva sääntely ei ole uusi tai yllättävä. Säännön sisältö, tarkoitus ja soveltamistapa on yleisesti tiedossa. Toisena valittajana oleva seura on itse ollut mukana käsittelemässä ja yksimielisesti esittämässä EU-statusta koskevia kilpailusääntömuutoksia vuosina 2021-2025. Näin ollen valittajat voi perustellusti vedota kilpailusääntöjen ankaruuteen, yllättävyyteen tai niiden epäselvyyteen. Valittajien on tullut ymmärtää sääntöjen sisältö, tarkoitus, niitä koskevat tulkinnat sekä niiden kehittyminen. Kyse on ollut asteittain sekä ennakoitavasti tapahtuneesta sääntökehityksestä.

Vuoden 2025 kilpailusääntöjä on EU-statuksen saamisen edellytysten osalta entisestään supistettu, mikä on omiaan korostamaan EU-statusta koskevan sääntelyn poikkeuksellisuutta ja sitä, ettei niitä tule tulkita laajentavasti. Näiden uusien sääntöjen mukaan pelaajalle ei nykyisin enää lainkaan myönnetä EU-statusta, ellei maahantulon syynä ole perheeseen tai pakolaisuuteen liittyvä syy. Lisäksi työperusteella maahan tuleva pelaaja asetetaan kahden vuoden kilpailukaranteeniin. Kaikissa tilanteissa edellytetään lisäksi, ettei henkilö ole pelannut Suomessa tai Euroopassa saaden rahaa pelaamisesta.

Kilpailusäännöt EU-statuksesta ja niiden seuraukset eivät ole kohtuuttomat. Liiton päätöksellä ei ole estetty A:ta pelaamasta, vaan kielletty EU-statusta koskevan erityisen poikkeusaseman hyödyntäminen. Päätös ei millään tavoin poikkea sääntöjenmukaisesta tulkinnasta eikä aikaisemmasta ratkaisukäytännöstä. Päätös ei ole myöskään loukannut A:n yhdenvertaisuutta eikä sillä ole tosiasiassa kohtuuttomasti rajoitettu A:n oikeuksia.

Perusteita jättää kilpailusääntöjen kohtaa IV.C.2 ja sen alakohtia soveltamatta ei ole. A:lla on joka tapauksessa oikeus pelata.

Lautakuntakulut

Valituksen tullessa hylätyksi valittajat ovat yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan liiton kohtuulliset lautakuntakulut.

VASTASELITYS

Valittajat ovat antaneet vastaselityksensä ja siinä vaatineet, että liiton lautakuntakuluvaatimus hylätään. Valittajat ovat määrällisesti myöntäneet liiton lautakuntakuluvaatimuksen oikeaksi 1 100 eurolta.

Toisin kuin liitto on katsonut, kilpailusääntöjen kohdassa V.A.7. ei viitata siihen, mitä seurataso-termillä tarkoitetaan. Joka tapauksessa mainitussa kilpailusäännössä lausuttu antaa ymmärtää, että seuratasolla pelaamisena pidettäisiin nimenomaisesti osallistumista IFAF:n ulkopuolisiin sarjoihin, kuten ELF-sarjaan, eikä IFAF:n alaisiin sarjoihin. Joka tapauksessa pelaajan oikeuksia oleellisesti rajoittavan kilpailusäännön tulee olla yksiselitteinen ja helposti ymmärrettävä.

A:lla on vuosina 2022 ja 2023 ollut EU-status, vaikka hän oli tätä edeltävästi vuonna 2021 pelannut IFAF:n alaisessa sarjassa Belgiassa. Liitto ei ole kiistänyt tämän EU-statuksen olemassaoloa. Liitto ei ole seuran pyynnöistä huolimatta kuitenkaan toimittanut A:ta koskevaa vuoden 2022 EU-statuspäätöstä vedoten niiden vain vuoden säilyttämisaikaan.

Liian pitkälle menevät rajoitukset EU:n ulkopuolisten pelaajien määrässä joukkueiden kokoonpanoissa ovat kohtuuttomia ja urheilullisen yhdenvertaisuuden vastaisia.

Pelaajan EU-statusta koskevassa säännöksessä on nimenomaisesti kysymys pelaajan oikeuksia rajoittavasta säännöstä siltä osin kuin EU-statuksen aiemmin saavuttanut pelaaja voisi menettää sen pelaamalla kolmen vuoden ajanjakson aikana ulkomailla ”seuratasolla”. Kysymys on saavutetun edun menettämisestä ja oikeudenmenetyksestä, koska pelaaja voisi säilyttää EU-statuksen jäämällä Suomeen ja olemaan tekemättä mitään.

EU-statusta koskevan sääntelyn sisältö, tarkoitus ja soveltamistapa eivät ole yleisesti tiedossa. Edes kaikki liiton hallituksen jäsenet eivät ole tienneet sääntöä ja sitä, miten sitä sovelletaan. Lisäksi sääntöä on nyt käsillä olevalla kaudella sovellettu vastoin sen kirjattua sisältöä. Seuran toisen ulkomaalaisen pelaajan osalta on liiton toimesta ensin 4.6.2025 ilmoitettu, että EU-status on kunnossa, mutta tämän jälkeen 5.6.2025 pyydetty seuraa toimittamaan pyyntö EU-statuksen määräämiseksi.

Seura ei ole ollut mukana valmistelemassa eikä hyväksymässä EU-statusta koskevia sääntömuutoksia. Miesten Vaahteraliigalle on laadittu omat säännöt liiton hallituksen päätöksenteolla. Liiton kilpailusäännöt on vuorostaan vahvistettu liittokokouksessa jäsenten käyttäessä siellä puhevaltaa. Seura ei ole ollut eikä ole liittohallituksen jäsen. Seuralla ei muutoinkaan voi olla yleistä tietämystä kilpailusääntöjen tarkoituksesta ja soveltamisesta ottaen myös huomioon, että liitto on valittajille ilmoittanut, ettei sääntöjen valmisteluun liittyviä kokouspöytäkirjoja ole saatavilla, ja ettei muutakaan materiaalia ole seuran väitetystä osallistumisesta sääntövalmistelukokouksiin.

Vaikka seuralta voitaisiinkin edellyttää tietoisuutta selvistä kilpailusäännöistä ja niiden tarkoituksesta, nyt on kysymys epäselvästä kilpailusäännöstä ja sen soveltamiskäytännöstä. Lisäksi huomioon tulee ottaa se, että asia koskee myös yksittäistä ei-suomenkielistä urheilijaa, jolta ei voida edellyttää samanlaista tietoisuutta. Vaikka EU-statuksen menettäminen ei estä A:n pelaamista kokonaisuudessaan, EU-statuksella on pelaajalle erittäin suuri merkitys. EU-statuksen omaavalla pelaajalla on suurempi mahdollisuus saada pelipaikka kuin pelaajalla, jolla tällaista ei ole. Kyse on nimenomaisesti pelaajan, ei joukkueen oikeuksia rajoittavasta säännöstä. Näin ollen merkitystä on pelaajan tietoisuudella säännöksen rajoittavuudesta sekä sääntöjen saavutettavuudesta. Tässä asiassa A:n kannalta kysymys on ankarasta ja yllättävästä ehdosta.

Vaikka kilpailusäännöissä todetaan EU-statusta tulevan hakea vuosittain ja sen olevan voimassa kalenterivuoden kerrallaan, liiton yleinen toimintamalli on ollut toinen. Liitto on uusinut pelaajien EU-statuksia automaattisesti ilman niiden hakemista erikseen.

Kilpailusääntöä ei voida sanamuotonsa mukaan tulkita niin, että pelaajaan tulisi soveltaa tai olla sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan ennen EU-statushakemuksen tekemistä. Epäselvää sääntöä on tulkittava laatijansa vahingoksi ja urheilijamyönteisesti.

Kilpailusääntöjen mukaan pelaaja säilyttää sen statuksen, joka hänellä on ollut vuonna 2022, mikäli hän edelleen täyttää statuksen saamisen edellytykset. Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että jos pelaajasiirron asianmukaisuuteen ei ole puututtu kuin vasta usean vuoden jälkeen, joukkueella on ollut oikeus luottaa edustusoikeuden asianmukaisuuteen. Ottaen huomioon, että A:lla on ollut EU-status vuonna 2022, niin pelaajan kuin joukkueenkin on voitava luottaa siihen, että EU-statuksen katsotaan olevan samoin edellytyksin myös vuonna 2025 olosuhteiden ollessa samat. A:n nykyaikaisella asuinpaikalla ei ole olennaista merkitystä, koska myöskään kausilla 2022 ja 2023 hänellä ei ole ollut Suomessa asuinpaikkaa, vaikka A on tällöin EU-statuksella pelannut. Viimeksi mainittu viittaa kilpailusääntöjä tulkitun siten, että myönnetty EU-status on pysyvä. Pelaajan täytyy voida luottaa siihen, että hänen EU-statustaan tulkitaan liitossa samalla tavalla samoissa olosuhteissa. Muu tulkinta johtaa pelaajan kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen ja samanlaisten tapausten kohteluun eri tavoin ilman hyväksyttävää perustetta.

Liiton lautakuntakuluvaatimus on perusteiltaan tarkentamaton. Vaatimus lautakuntakulujen korvaamisesta tulee hylätä kokonaisuudessaan selvittämättömänä.

Joka tapauksessa asian laatu huomioiden asiassa on ensisijaisesti kohtuullista määrätä, että asianosaiset itse kärsivät kulunsa. Asia on siinä määrin epäselvä, että valittajilla on ollut todellinen intressi saattaa asia oikeusturvalautakunnan ratkaistavaksi. Hyväksyttävänä tuntitaksana on pidettävä 220 euroa ja kohtuullisena ajankäyttönä viiden tunnin työmäärää ottaen huomioon, ettei asia ole edellyttänyt tavanomaista yksityisoikeudellista asiantuntemusta suurempaa asiantuntemusta, asiaan ei ole liittynyt vaativia oikeudellisia tai näytöllisiä kysymyksiä ja ettei liiton vastauksessa ole esitettyä itsenäisiä perusteita tai esitetty näyttöä väitteiden tueksi. Lautakuntakuluja koskeva viivästyskorkovaatimus on vakiintuneen lautakuntakäytännön mukaan hylättävä.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko valituksenalainen liiton hallituksen päätös valittajana olevan pelaajan EU-statuksesta epäämisestä sääntöjenvastainen ja sellaisena kumottava. Siinä tapauksessa, ettei päätös ole sääntöjenvastainen, kysymys on sen arvioinnista, onko sovellettua kilpailusääntöä tai siinä pelaajan EU-statuksen saamiselle asetettua edellytystä siitä, ettei pelaaja ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla edeltävän kolmivuotiskauden aikana, pidettävä kohtuuttomana ja jätettävä oikeustoimilain 36 §:n nojalla tai muusta syystä soveltamatta. Lopuksi kysymys on liiton vaatimuksesta myös lautakuntakulujen korvausvelvollisuudesta.

2. Sovellettavat säännöt

Miesten Vaahteraliigan, 19.12.2024 hyväksyttyjen vuoden 2025 kilpailusääntöjen kohdassa IV.C. on määräykset EU:n ulkopuolisista pelaajista. Mainitun kilpailusäännön alakohdan 1 ensimmäisen kappaleen mukaan EU:n ulkopuolisella pelaajalla tarkoitetaan näissä säännöissä henkilöä, jolla ei ole EU/ETA tai Schengen-maan kansalaisuutta tai virallista voimassa olevaa passia. Alakohdan 1 kolmannen kappaleen ensimmäisen virkkeen mukaan Vaahteraliigassa pelaavaa joukkuetta saa edustaa korkeintaan viisi (5) EU:n ulkopuolista pelaajaa ottelua kohti kuitenkin siten, että vain kahden (2) heistä on sallittua olla kentällä samanaikaisesti pelin aikana.

Miesten Vaahteraliigan edellä mainittujen vuoden 2025 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2. ensimmäisen kappaleen mukaan sarjapäällikkö voi myöntää pelaajalle, joka ei ole EU:n jäsenmaiden kansalainen EU-statuksen, jolloin häntä ei lasketa EU:n ulkopuoliseksi pelaajaksi. Kappaleen 2 mukaan lupa voidaan myöntää, jos 1) pelaajan Suomeen tulo ja oleskelu Suomessa johtuu muusta kuin amerikkalaisen jalkapalloon liittyvästä syystä. Kappaleen 3 mukaan lisäksi vaaditaan, että a) pelaaja ei ole pelannut aikaisemmin Suomessa tai Euroopassa saaden rahaa pelaamisesta ja että b) Suomeen tulon syy on perheeseen liittyvä (mm avioliitto, avoliitto, vanhempien muutto Suomeen) tai pakolaisuus. Kappaleen 4 mukaan jos pelaajan tulo Suomeen on työn tai opiskelun johdosta, vaaditaan miesten Vaahteraliigassa yhden vuoden karenssia Suomeen saapumista ennen sopimuksen tekoa tai pelaamisen aloittamista, jotta pelaajalle voitaisiin myöntää status. Kappaleen 5 mukaan pelaajat säilyttävät sen statuksen, joka heillä oli vuonna 2022, jos täyttävät edelleen aiemmin voimassa olleiden sääntöjen edellytykset. Kappaleen 6 mukaan kirjallinen hakemus on toimitettava liiton toimistolle ja sen tulee sisältää tarpeelliset todisteet asian ratkaisemiseksi. Liitto perii asian käsittelystä toimistomaksun. Lupa on voimassa kyseisen kalenterivuoden loppuun.

Edellä Miesten Vaahteraliigan kilpailusäännöissä viitatussa Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton vuoden 2022 (hyväksytty 19.12.2021) kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2. kappaleen 1 mukaan liittohallitus tai sen valtuuttama taho voi myöntää pelaajalle, joka ei ole EU:n jäsenmaiden kansalainen EU-statuksen, jolloin häntä ei lasketa EU:n ulkopuoliseksi pelaajaksi. Kappaleiden 2-4 mukaiset säännöt ovat olleet samansisältöiset kuin edellä on selostettu. Kappaleen 5 mukaan lupa voidaan myöntää, jos 2) pelaaja on asunut Suomessa ja häneen sovelletaan ja on sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtäjaksoisesti 3 vuotta tai pelannut Suomessa neljänä peräkkäisenä kautena ennen sen kalenterivuoden alkua, jolle lupaa haetaan. Kappaleen 6 mukaan lisäksi vaaditaan, että pelaaja ei ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla kyseessä olevan kolmivuotiskauden aikana. Kappaleen 7 mukaan muutoksen yhteydessä pelaajat säilyttävät sen statuksen, joka heillä oli vuonna 2020, jos täyttävät edelleen aiemman säännön edellytykset. Kappaleen 8 mukaan kirjallinen hakemus on toimitettava liiton toimistolle ja sen tulee sisältää tarpeelliset todisteet asian ratkaisemiseksi. Liitto perii asian käsittelystä toimistomaksun. Lupa on voimassa kyseisen kalenterivuoden loppuun.

3. Oikeusturvalautakunnan arviointi

3.1. EU-statuspäätöksen sääntöjenmukaisuus

Miesten Vaahteraliigan vuoden 2025 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2.6. ja vuonna 2022 voimassa olleiden Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2.8. mukaan muulle kuin Euroopan Unionin jäsenmaan kansalaisuuden omaavalle pelaajalle myönnetty EU-status on voimassa kyseisen kalenterivuoden loppuun saakka. Oikeusturvalautakunta katsoo, että kyseisten kilpailusääntöjen sanamuodot ovat samansisältöiset ja selvät. Kilpailusääntöjen perusteella on siten katsottava, että pelaajalle myönnettävä EU-status ei ole valituksessa esitetyin tavoin pysyvä tai toistaiseksi voimassa oleva. Tällä perusteella valittajana olevalla pelaaja A:lle vuonna 2016-2019 myönnetty EU-status tai tätä myöhemminkään ennen vuotta 2025 voimassa olleet EU-statukset eivät sellaisenaan ole merkinneet, että mainittu status olisi kaudella 2025 voimassa. Näin ollen sekään, että valituksenalaisen päätöksen mukaan pelaajalla on 31.12.2024 asti ollut EU-status, ei vaikuta kilpailusääntöjen tulkintaan mainitun statuksen määräaikaisuudesta. Liiton hallituksen päätöstä, jolla pelaajavalittajan EU-statushakemus on hylätty, ei voida pitää kilpailusääntöjen vastaisena.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että liiton internetsivustolla julkaistuissa artikkeleissa on suoria ja nimenomaisia toteamuksia valittajana olevan pelaajan aikaisemmasta ja myös vuoden 2025 EU-statuksesta. Tämä on sinänsä ristiriidassa myöhempien liiton sarjapäällikön ja hallituksen kielteisten EU-statuspäätösten lopputulosten kanssa. Oikeusturvalautakunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei valittajana olevan pelaajan statuksesta ole antanut erisuuntaista tietoa liiton sääntötulkinnoista vastaava elin. Kysymys ei muutoinkaan ole näiltä osin ollut virallisista kilpailusääntöjä koskevasta tiedonannosta vaan liiton yleisestä uutisoinnista, jonka tietolähteeksi on ainakin tietyissä kohdin nimenomaisestikin merkitty pelaajan oma seura. Asiassa ei ole näillä tai muillakaan liiton tai sen edustajan kannanotoilla näytetty, että valittajana olevalle pelaajalle olisi annettu tai tarkoitettu antaa automaattisesti tai pysyvästi EU-status vuotta 2025 koskien. Näin ollen valituksenalaista liiton hallituksen päätöstä ei voida tälläkään perusteella pitää kilpailusääntöjen vastaisena.

Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei valittajien toimesta ole asiassa esitetty, että valittajana oleva pelaaja olisi oikeutettu vuoden 2025 tiukentuneiden EU-statussääntöjen perusteella kyseiseen statukseen jollakin muulla perusteella kuin sillä, että pelaaja säilyttää hänellä vuonna 2022 olleen statuksen, jos hän edelleen täyttää tuolloin voimassa olleiden sääntöjen mukaiset edellytykset EU-statuksen saamiselle (Vaahteraliigan kilpailusäännöt IV.C.2.5.). Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että pelaaja täyttäisi Suomeen tulosyyn, aikaisemman rahasta pelaamisen tai kärsityn karenssiajan perusteella EU-statuksen edellytykset. Näin ollen valituksenalaisen päätöksen sääntöjenmukaisuutta on arvioitava sen perusteella, onko pelaaja täyttänyt vuoden 2022 kilpailusääntöjen mukaiset edellytykset EU-statuksen saamiselle, jolloin pelaajalle olisi tullut myös kuluvalle kalenterivuodelle myöntää kysymyksessä oleva status.

Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton vuoden 2022 (hyväksytty 19.12.2021) kilpailusääntöjen kohdissa IV.C.2.5-6 on EU-statusluvan saamiseksi asetettu kaksi erillistä edellytystä. Ensinnäkin vaatimuksena on käytännössä ollut vähintään kolmen vuoden yhtäjaksoinen vakituinen tai pääasiallinen asuminen Suomessa tai pelaajan pelaaminen Suomessa neljänä edeltävänä peräkkäisenä kautena. Toisena vaatimuksena on lisäksi ollut se, että pelaaja ei ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla kyseessä olevan kolmivuotiskauden aikana.

Oikeuskäytännössä elinkeinonharjoittamisen kelpoisuus- tai lupakriteerejä on arvioitu sen ajankohdan mukaan, jolloin viranomainen on ensiasteessa ratkaissut asian (esim. KKO 2016:94 kohta 17). Se, että pelaajan EU-status on kilpailusääntöjen mukaan kausiluontoinen ja että EU-statuksen harkinta perustuu hakemuksen ja sen mukana toimitettavaan selvitykseen tai muutoin liiton tiedossa olevaan tietoon, puoltaa samaa tulkintaa. Vuoden 2022 kilpailusääntöjen kohdassa IV.C.1. on kuitenkin nimenomainen, 1.1.2020 voimaan tullut sääntölisäys, jota tosin ei enää vuoden 2025 kilpailusäännöissä ole. Tämän sääntölisäyksen mukaan ”pelaajan status määräytyy kullekin kilpailuvuodelle 1.1. tilanteen mukaisesti.” Käsillä olevassa asiassa, jossa pelaajan EU-statuksen edellytyksiä on keskeisesti arvioitava vuoden 2022 kilpailusäännöissä asetettujen kriteerien valossa, oikeusturvalautakunta katsoo, että A:n EU-statuksen kelpoisuusedellytyksiä on lähtökohtaisesti arvioitava niiden olosuhteiden perusteella, jotka ovat vallinneet kulloisenkin kalenterivuoden alkaessa. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita sitä, etteikö tämän ajankohdan jälkeen päätöksentekohetkeen mennessä muuttuneita olosuhteita voitaisi harkinnan mukaan ottaa urheilijan eduksi huomioon.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että valittajat eivät ole asiassa vastoin liiton väitteitä näyttäneet, että A olisi sarjapäällikön arviointia edeltävästi vuosina 2022-2025 vakituisesti tai pääasiallisesti asunut yhtäjaksoisesti Suomessa kilpailusäännöksessä vaadituin tavoin siten, että häneen sovellettaisiin tai olisi sovellettu Suomen sosiaalilainsäädäntöä. Näin ollen A ei täytä liiton vuoden 2022 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2.5. EU-statuksen myöntämisen kriteerejä eikä siten myöskään vuoden 2025 kilpailusääntöjen kohdan IV.C.2.5. edellytyksiä. Näin ollen asiassa ei ole enemmälti tarvetta arvioida muita EU-statuksen myöntämisen kriteerejä. Liiton hallituksen päätöstä A:n EU-statuksen epäämisestä ei ole siten pidettävä sääntöjen vastaisena.

3.2. Kilpailusäännön ja sen soveltamisen kohtuuttomuus

Asiassa on vielä arvioitava sitä, onko liiton EU-statuksen myöntämisedellytyksiä koskevia kilpailusääntöjä pidettävä kohtuuttomina tai liiton päätöksen kilpailusääntöjen soveltamisesta katsottava johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen taikka onko asiassa muutoin perusteita jättää kilpailusääntöä soveltamatta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n 1 momentista ilmenee, että oikeustoimen ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Oikeusturvalautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä (esim. UOL 23/2022 ja siinä mainitut ratkaisut) on katsottu, että oikeusturvalautakunnan sääntöjen mukaiseen toimivaltaan arvioida päätöksen yhdistyksen sääntöjenvastaisuutta kuuluu myös sen arviointi, onko yksittäinen sovellettu sääntömääräys tai sen osa kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen.

Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä (esim. UOL 23/2024) on todettu, että oikeustoimilain 36 §:n mukaiset sovittelukriteerit on laadittu ensisijaisesti sopimusten sovittelua silmällä pitäen. Tämän vuoksi joudutaan erikseen harkitsemaan, mitkä ovat sovittelun edellytykset yhdistyksen sääntöjen tai niitä alemman asteisten määräysten taikka niiden nojalla tehtyjen päätösten kohdalla. Samalla tavoin kuin sopimusten kohdalla kohtuuttomuudessa voidaan erottaa yhtäältä sääntöjen tai määräysten tyyppikohtuuttomuus ja toisaalta yksittäistapauksellinen kohtuuttomuus. Tyyppikohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että sääntömääräys on sellaisenaan sisältönsä puolesta kohtuuton. Yksittäistapauksellisella kohtuuttomuudella tarkoitetaan puolestaan tilannetta, jossa sääntömääräystä ei voida yleisesti pitää kohtuuttomana, mutta sen tulkinta käsillä olevassa yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että pelaajan EU-statuksessa on vuoden 2025 kilpailusääntöjen kohta IV.C.1.3. huomioon ottaen kysymys ulkomaalaisten pelaajien edustus- ja pelaamiskiintiöstä. Ulkomaalaisille mutta EU-statuksen omaaville pelaajille ei ole olemassa kiintiötä, mikä tarkoittaa, ettei tällaisten pelaajien edustusoikeus ja samanaikainen kentällä oleminen pelissä vähennä muiden ulkomaalaisten pelaajien edustus- ja pelioikeuksia. Näin ollen EU-statuksen puuttuminenkaan ei sellaisenaan ja automaattisesti tarkoita sitä, etteikö pelaaja voisi edustaa seuraansa ja pelata otteluissa eli ammattilaisena harjoittaa elinkeinoaan. Ottaen huomioon, että nyt on kysymys lajin kansallisesti korkeimmasta urheilutasosta ja ammattilaisurheilijaksi luokiteltavasta pelaajasta, etenkin seuralla mutta myös pelaajalla itsellään on velvollisuus ottaa selkoa ja valvoa edustus- ja pelioikeuteen liittyviä edellytyksiä etenkin, kun ne ovat kausiluonteisia. Vastaavasti pelaajan edustus- ja pelioikeuksia valvovalla taholla, tässä asiassa liitolla, on velvollisuus yksilöidä riittävän täsmälliset näitä oikeuksia koskevat kilpailusäännöt, saattaa ne seurojen ja pelaajien saataville ja huolehtia sääntöjen täytäntöönpanosta johdonmukaisella ratkaisukäytännöllään.

Oikeusturvalautakunta katsoo, etteivät liiton vuosien 2022 ja 2025 kilpailusääntöjen kohdat IV.C.2.5. edellytyksineen pelaajan asumisesta Suomessa ole epätäsmällisiä. Niiden ei ole myöskään näytetty olevan kohtuuttomia tai johtavan kohtuuttomaan seuraukseen nyt kyseessä olevan pelaajan tilanteessa. Valittajat ovatkin katsoneet, että kilpailusääntöjen kohta IV.C.2.6., jossa on edellytetty, ettei pelaaja ole käynyt pelaamassa muussa maassa amerikkalaista jalkapalloa seuratasolla kyseessä olevan kolmivuotiskauden aikana, on kohtuuton ja johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen pelaajan ja seuran kannalta. Väitteen mukaan säännös on tulkinnanvarainen, yllättävä, ankara, yksilön perusoikeuksia loukkaava ja yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaava, mistä syystä se tulee jättää kokonaan soveltamatta.

Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei edellä mainituissa kilpailusäännöissä ole määritelty sitä, mitä muussa maassa seuratasolla pelaaminen tarkoittaa. Kilpailusääntöjen muistakaan säännöistä, esimerkiksi kansainvälisiä seurasiirtoja koskevista säännöistä, ei myöskään ole pääteltävissä, mitä edellä mainitulla seuratasolla pelaamisella on tarkoitettu. Selvää kuitenkin on, että sanamuotonsa mukaan muussa maassa seuratasolla pelaaminen on käsitteenä laaja ja pitää sisällään sarjatasosta ja maasta riippumattoman amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen, joka ei tapahdu maajoukkueessa. Toisaalta vuosien 2022 ja 2025 sovellettaviksi tulevat kilpailusäännöt koskevat nimenomaisesti SAJL ry:n ja sen kansainvälisen liiton IFAF:n alaista kilpailutoimintaa, vaikkakin kilpailusäännöissä on myös mainintoja näiden ulkopuolisesta sarjatoiminnasta. Ottaen huomioon, että A on riidattomasti pelannut amerikkalaista jalkapalloa kaudella 2024 Saksan Hampurissa kansainvälisen liiton IFAF:n alaisessa sarjassa, oikeusturvalautakunta katsoo, että tällaista pelaamista on pidettävä kilpailusäännöissä tarkoitettuna muussa maassa sarjatasolla pelaamisena.

Se, että valittajana olevalla pelaajalla on vuosina 2022-2023 ollut EU-status, ei vaikuta edellä mainittuun johtopäätökseen, koska pelaajan sarjatasopelaaminen Saksassa on joka tapauksessa tapahtunut kilpailusääntöjen mukaisena kautta 2025 edeltävänä kolmivuotisjaksona 1.1.2022 – 31.12.2024. Oikeusturvalautakunta ei katso liiton kilpailusääntöjen tulkinnan A:n EU-statuksen epäämisestä olevan luonteeltaan yllättävä, ennakoimaton taikka ratkaisukäytännön vastainen. Oikeusturvalautakunta toteaa, että pelaajan statusta koskeva edellytysharkinta tehdään aina kulloinkin tiedossa olevien seikkojen valossa. Liiton sarjapäällikön 7.6.2025 seuralle lähettämästä viestistä on ilmennyt, ettei liitto ollut aikaisemmin ilmeisestikään ollut tietoinen A:n pelaamisesta Belgiassa vuonna 2021 ja että tällainen tieto olisi voinut vaikuttaa A:n vuosien 2022-2023 aikaisen EU-statuksen edellytysten arviointiin. Näin ollen oikeusturvalautakunta katsoo, ettei liiton aikaisempaa, kyseistä pelaajaa koskevaa EU-statuksen ratkaisukäytäntöä ja nyt tehtyä päätöstä voida yhdessä tai erikseen tarkasteltuna pitää harhaanjohtavana, tulkinnanvaraisena tai yllättävänä. Liiton aikaisempia EU-statuspäätöksiä ei myöskään sanotusta syystäkään voida pitää osoituksena vakiintuneesta käytännöstä, jonka perusteella valittajilla olisi ollut perusteltu syy luottaa EU-statuksen myöntämiseen kaudelle 2025, edes riippumatta vuoden 2024 Saksassa pelaamisen vaikutusta. Todettakoon myös, ettei asiassa ole esitetty, että jompikumpi valittajista olisi jossain vaiheessa tiedustellut liitolta etukäteisesti EU-statusta koskevasta säännöstulkinnasta ennen kuin pelaaja on siirtynyt vuonna 2024 pelaamaan ulkomaille tai ennen kautta 2025 koskevan pelaajasopimuksen tekemistä.

Asiassa ei ole myöskään näytetty, että valittajana oleva pelaaja olisi hänelle aikaisemmin EU-statusta myönnettäessä ja nyt se evätessä asetettu eri asemaan asuinpaikkansa, kansalaisuutensa tai jonkin muun henkilöllisen ominaisuutensa perusteella suhteessa muihin liiton piirissä pelaaviin, Euroopan Unionin ulkopuolelta tuleviin pelaajiin nähden tai että näin olisi tapahtunut vastoin kilpailusääntöjen mukaisia hyväksyttäviä syitä. Liiton EU-statusta koskevan ratkaisukäytännön ei ole näytetty olevan yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Ottaen huomioon, ettei EU-statusta koskevalla tulkinnalla kielletä sellaisenaan A:n edustus- ja pelioikeutta seurassaan ja että EU-statuksen tulkinta on perustunut kilpailusäännöksiin, jotka ovat koskeneet poikkeusluontoista erivapautta pelaajalle ja seuralle, pelaajan EU-statuksen epäämistä ei voida pitää ankarana vaan mahdollisena, säännönmukaisena seuraamuksena. Asiassa ei ole esitetty, mitä konkreettisia seurauksia liiton EU-statusta koskevalla päätöksellä on seuralle tai pelaajalle.

Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla olisi aihetta oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitella vuosien 2022 ja 2025 kilpailusääntöjen kohtia IV.C.2. eikä kohtuullistaa niistä seurannutta lopputulosta siitä, ettei valittaja A:lle ole myönnetty kaudelle 2025 EU-statusta.

4. Lopputulos ja lautakuntakulut

Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että valittajien valitus on hylättävä eikä liiton hallituksen päätöstä ole kumottava.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 27 §:n 1 momentin mukaan jos asian voittaneelle asianosaiselle on asian ajamisesta lautakunnassa aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan, ellei se katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa. Saman säännöksen 3 momentin mukaan mikäli lautakunta katsoo, että asia on ollut niin epäselvä, että asian käsittelyyn lautakunnassa on ollut aihetta, sen on määrättävä, että kumpikin asianosainen kärsii kulunsa.

Liitto on voittanut asian kaikilta osin ja vaatinut lautakuntakulujensa korvaamista asiassa. Tällä perusteella valittajat tulisi yhteisvastuullisesti velvoittaa korvaamaan liitolle sen kohtuulliset lautakuntakulut. Liiton kilpailusäännöt ja liiton toiminta pelaajan EU-statusta koskevassa hakumenettelyssä ja sitä seuranneessa sarjapäällikön päätöksenteossa eivät ole olleet aivan selväpiirteiset seuran ja pelaajan näkökulmasta. Tästä huolimatta ja erityisesti kilpailusääntöjen näkökulmasta asia ei ole niin epäselvä, että lautakuntakulujen korvausvelvollisuuden pääsäännöstä tulisi poiketa.

Liitto ei ole yksilöinyt sitä, mistä sen arvonlisäveroineen 2 560 euron suuruiset lautakuntakulut koostuvat. Oikeusturvalautakunta katsoo liiton asiassa antaman vastauksen ja sen, että liitto on asiassa turvautunut lainopilliseen avustajaan, perusteella, että lautakuntakuluvaatimusta on pidettävä kohtuullisena. Kulut vastaavat karkeasti ottaen kahdeksan tunnin työmäärästä ja 250 euron tuntitaksasta aiheutuvaa avustajan palkkion määrää. Liiton lautakuntakuluvaatimus on siten hyväksyttävä.

Lautakuntakulut määrätään maksettavaksi vakiintuneen lautakuntakäytännön (esim. UOL 37/2021) mukaan ilman viivästyskorkoa. Näin ollen liiton korkovaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:n hallituksen päätöstä 12.6.2025 ei muuteta.

Porvoon Butchers ry ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:lle sen lautakuntakulut 2 560 eurolla.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala
Puheenjohtaja

Teemu Vanhanen
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Hilla Marjoranta ja Niko Jakobsson.

25/2025 Amerikkalainen jalkapallo – Pelaajan edustusoikeus – Sääntöjenvastaisuus - Oikeustoimilaki – Kohtuullistaminen