14/2026 Raviurheilu - Kurinpito – Kilpailukielto – Mainehaitta

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA PÄÄTÖS
Nro 14/2026
7.4.2026
Diaarinro 41/2025

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Ravituomioistuimen päätös 19.11.2025

ASIA

Kilpailukielto

MUUTOKSENHAKIJA

KUULTAVA

Suomen Hippos ry

ASIAN KÄSITTELY SUOMEN HIPPOS RY:N TOIMIELIMISSÄ JA RAVITUOMIOISTUIMEN PÄÄTÖS 19.11.2025

Pirkanmaan käräjäoikeus on tuomiossaan 30.9.2025 katsonut A:n syyllistyneen pakottamiseen seksuaaliseen tekoon sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen, mistä teoista A on tuomittu 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Suomen Hippos ry:n (jäljempänä Hippos) sääntövaliokunta on kokouksessaan 27.10.2025 päättänyt esittää Hippoksen hallitukselle, että Hippoksen kilpailijalisenssi B:n haltija A määrätään 1 vuoden 3 kuukauden (1.10.2025-31.12.2026) kilpailukieltoon. Esitys on perustunut siihen, että A:n on katsottu rikkoneen Hippoksen lisenssimääräyksiä vahingoittamalla toiminnallaan raviurheilun mainetta. Lisäksi A:n on katsottu rikkoneen raviurheilun ja hevoskasvatuksen vastuullisuusohjelmaa, jonka mukaan yhteisö on yhdenvertainen ja häirinnästä vapaa. Ennen esityksen tekemistä A on määrätty raviurheilun maineen vahingoittamisen perusteella väliaikaiseen kilpailukieltoon 1.10.2025 lukien.

Hippoksen hallitus on päätöksessään 28.10.2025 ratkaissut asian sääntövaliokunnan esityksen mukaisesti ja määrännyt A:lle 1 vuotta 3 kuukautta kestävän kilpailukiellon, joka päättyy 31.12.2026. Kilpailukielto koskee päätöksen mukaan oikeutta käsitellä hevosta toto-, lähi-, paikallis- ja harjoitusraveissa, oleskelua varikkoalueella sekä toimimista ohjastajana, vastuullisena valmentajana ja ravien toimihenkilönä. Päätös on perustunut siihen, että A:n käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa johtaneen menettelyn on katsottu vahingoittaneen Hippoksen lisenssimääräyksissä tarkoitetulla tavalla raviurheilun mainetta. Lisäksi kurinpitoseuraamuksen määräämisen on katsottu olleen perusteltua myös lisenssimääräyksissä tarkoitetuista erittäin painavista syistä. Perusteluina erittäin painaville syille päätöksessä on todettu, että käräjäoikeuden tuomio 1 vuosi 3 kuukautta ehdollista vankeutta on objektiivisesti arvioiden vakava rangaistus ja se on tuomittu vakavista teoista raviurheiluympäristössä. Lisäksi A:n tekojen uhrit käyvät lähtökohtaisesti samoissa ravitapahtumissa A:n kanssa ja kilpailukiellon on katsottu olevan tarpeen uhrien turvallisuuden ja turvallisuudentunteen takaamiseksi ravitapahtumissa. Edelleen päätöksessä on tältä osin todettu, että raviurheiluyhteisön jäsenten on myös yleisesti voitava luottaa siihen, että raviurheilu on turvallinen ympäristö.

Kilpailukiellon pituutta harkitessaan Hippoksen hallitus on ottanut huomioon sen, että kilpailukielto rajoittaa A:n oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, mutta se ei estä A:ta harjoittamasta ammattiaan muulla tavalla kuin kilpailutoimintaan osallistumalla. Lisäksi huomioon on otettu käräjäoikeuden määräämän ehdollisen vankeusrangaistuksen pituus sekä se, että A:n teot olivat olleet objektiivisesti arvioiden vakavia ja ne olivat tapahtuneet raviurheiluyhteisön sisällä. Seuraamusta ankaroittavana seikkana Hippoksen hallitus on lisäksi ottanut huomioon sen, että A:lle oli aikaisemmin toukokuussa 2024 määrätty 6 kuukauden kilpailukielto raviurheilun maineen vahingoittamisesta. Tämä kurinpitopäätös oli perustunut Oulun käräjäoikeuden lainvoimaiseen tuomioon, jossa A:n syyksi oli luettu Oulun raveissa tapahtunut seksuaalinen ahdistelu. A:n näkemyksestä poiketen aikaisempaa kilpailukieltoa ei otettu kurinpitoseuraamusta mitattaessa huomioon lieventävänä seikkana, koska raviurheilun mainehaitta syntyy lähtökohtaisesti julkisesta tuomiosta ja sen sisältämistä teonkuvauksista. Näin ollen sillä seikalla, milloin A oli tehnyt varsinaiset tekonsa, ei katsottu olevan mainehaitan arvioinnin kannalta merkitystä. Lisäksi huomioon on tältä osin otettu se, että todistajan uhkaaminen oli tapahtunut vasta tammikuussa 2025, eli A:n aikaisemman kilpailukiellon jälkeen.

A:n valitettua ravituomioistuimeen Hippoksen hallituksen päätöksestä 28.10.2025 ravituomioistuin on päätöksessään 19.11.2025 hylännyt A:n valituksen ja pysyttänyt voimassa muutoksenhaun kohteena olleen Hippoksen hallituksen päätöksen. Päätöksessä on todettu, että Hippoksen tehtävänä on valvoa yhdistyksen lisenssimääräysten noudattamista ja määrätä niiden rikkomisen perusteella kurinpitoseuraamuksia. Se, että käräjäoikeus oli jo tuominnut A:n ehdolliseen vankeuteen hänen syykseen luettujen rikosten perusteella, ei estänyt kurinpitoseuraamuksen määräämistä A:lle kurinpitomenettelyssä. Kurinpitoseuraamuksen mittaamisen ja A:n esittämän kohtuullistamisvaatimuksen osalta ratkaisussa on lausuttu, että A:lle langetettu määräaikainen kilpailukielto on keston osalta määrätty aikaisemmissa vastaavissa tapauksissa annettuja kilpailukieltoja vastaavasti ja kilpailukieltoa määrättäessä on otettu riittävässä määrin huomioon A:lle asiasta aiheutunut julkisuus- ja mainehaitta. Näillä perusteilla ravituomioistuin hylkäsi A:n valituksen kokonaisuudessaan.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että valituksen kohteena oleva ravituomioistuimen päätös 19.11.2025 kumotaan. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänelle määrättyä kurinpitoseuraamusta joka tapauksessa alennetaan. Lisäksi A on vaatinut, että Hippos velvoitetaan korvaamaan hänen lautakuntakulunsa asiassa 2.161,95 eurolla (alv 0) sekä hänelle asian käsittelystä ravituomioistuimessa aiheutuneet kulut 700 eurolla.

Perusteinaan A on esittänyt, että sovellettavien sääntöjen ja määräysten perusteella Hippoksen hallituksella ja ravituomioistuimella ei ole ollut toimivaltaa käsitellä asiaa, koska kysymys on ollut lisenssimääräysten väitetystä rikkomisesta. Lisäksi valituksen kohteena oleva päätös on virheellinen siitä syystä, että A ei ole vahingoittanut raviurheilun mainetta ja koska kurinpitoseuraamuksen määräämiseen ei ole ollut muutakaan erittäin painavaa syytä. Ravituomioistuimen päätös on kumottava myös sillä perusteella, että se rajoittaa perusteetta perustuslaissa turvattua A:n oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä.

Toimivalta

Hippoksen hallitus ja ravituomioistuin ovat määränneet A:lle kurinpitoseuraamuksen Hippoksen lisenssimääräysten rikkomisen perusteella. Hippoksen voimassa olevien yhdistyssääntöjen 17 §:n kohdan 11 mukaan hallituksen tehtävänä on päättää ravikilpailusäännöistä ja ravikilpailusääntöjen kurinpitomääräyksistä sekä ravikilpailusääntöjen mukaisesti kurinpitorangaistuksista. Yhdistyksen sääntöjen perusteella hallituksella ei siten ole ollut toimivaltaa määrätä lisenssimääräysten rikkomisesta kurinpitorangaistusta.

Ravituomioistuin on päätöksessään todennut, että ravikilpailusääntöjen 59

§:n 3 momentin mukaisesti rangaistukset kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista määrää Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus toimivaltansa puitteissa. Ravikilpailusäännöissä (voimassa 1.1.2025 alkaen) on ravituomioistuimen tuomiosta ilmenevällä tavalla maininta siitä, että Hippos valvoo lisenssijärjestelmän määräysten noudattamista. Säännöksessä ei kuitenkaan mainita, mikä Hippoksen toimielin lisenssijärjestelmän määräyksiä valvoo. Toimivalta voi olla ainoastaan yhdistyksen jäsenten yleisellä jäsenkokouksella, koska Hippoksen säännöissä ei ole tältä osin annettu toimivaltaa Hippoksen hallitukselle eikä muullekaan toimielimelle ratkaista lisenssimääräysten rikkomista koskevia asioita.

Lisäksi A on esittänyt, että Hippoksen ravikilpailusääntöjen mukaan muiden muassa Hippoksen kilpailusääntöjä, lisenssimääräyksiä ja rangaistusmääräyksiä sovelletaan vain ravikilpailuissa ja ravikilpailuaikana. Näin ollen mainitut säännöt ja määräykset eivät voi tulla sovellettavaksi A:n vapaa-ajalla täysin ravikilpailujen ulkopuolella väitetysti tekemiä tekoja arvioitaessa.

Näillä perusteilla ravituomioistuimen ja Hippoksen hallituksen päätökset tulee kumota jo puuttuvan toimivallan vuoksi.

Mainehaitta ja erittäin painavat syyt

Hippoksen säännöissä tai yhdistyslaissa ei ole määritelty sitä, mitä mainehaitalla tarkoitetaan, eikä säännöissä ole määritelty, miten yhdistykselle voitaisiin aiheuttaa mainehaittaa siten, että menettelystä voitaisiin määrätä kurinpitoseuraamus. Rikoslaissa säännellyt rikokset, jotka aiheuttavat halveksuntaa rikoksen uhria kohtaan (mm. kunnianloukkaus), edellyttävät tekijältä tahallisuutta. Näin ollen väitetyn mainehaitan taustalla olevien tekojen tulisi olla tahallisesti siinä tarkoituksessa tehtyjä, että tekijä mieltää niiden aiheuttavan haittaa.

A:n väitetyt teot ja niistä virheellisesti annettu lainvoimaa vailla oleva käräjäoikeuden tuomio eivät ole aiheuttaneet mainehaittaa raviurheilulle. Väitetyt teot eivät ole tapahtuneet ravikilpailuissa. Hippoksen säännöissä ei ole määräystä, jossa edellytettäisiin yhdistyksen jäseniltä nuhteetonta käytöstä yhdistyksen toiminnan ulkopuolella. Yhdistyksen säännöissä tai yhdistyslaissa tulisi nimenomaisesti olla käyttäytymistä vapaa-ajalla ohjaava määräys, sekä lisäksi tällaisen velvoitteen rikkomista koskeva määräys, jotta tietynlaisesta käyttäytymisestä vapaa-ajalla voitaisiin määrätä kurinpitoseuraamus. Ravituomioistuimen tai Hippoksen hallituksen ratkaisujen perusteluissa ei myöskään ole mitään konkreettista havaintoa mainehaitan aiheutumisesta.

Painavina syinä valituksen kohteena olevassa päätöksessä on vedottu siihen, että rikosasian asianomistajat käyvät samoissa ravitapahtumissa A:n kanssa ja että kilpailukielto olisi tarpeen heidän turvallisuutensa suojaamiseksi. Käräjäoikeuden tuomiossa (julkisessa versiossa) on kuitenkin määrätty seksuaalirikosasian asianomistajan nimi salassa pidettäväksi. Näin ollen Hippoksen hallitus ei voi olla ainakaan laillisesti tietoinen siitä, onko kyseinen asianomistaja aktiivinen raveissa kävijä vai ei.

Lisäksi A on lausunut, että Hippoksen lisenssimääräyksissä painaviksi syiksi on todettu törkeä käyttäytyminen kilpailutapahtumissa tai toistuvat törkeät ravikilpailusääntörikkomukset. A:n tapauksessa ei ole kyse kummastakaan näistä, eikä kilpailukieltoa ole näin ollen voitu määrätä muidenkaan erittäin painavien syiden perusteella. Näin ollen päätös tulee kumota.

Muut perusteet kilpailukiellon kumoamiselle

Kilpailukielto rajoittaa A:n oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että perusoikeuden rajoittaminen kilpailusäännöillä ja kurinpitomääräyksillä edellyttää sitä, että säännöissä ja määräyksissä määritellään ne teot, joilla ammatinharjoittamista voidaan rajoittaa, sekä seuraamukset, joita sääntöjä rikkovalle voidaan määrätä. Sääntöjen ja määräysten tulee olla myös riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Näin ollen A:n oikeusturva edellyttää asiassa sitä, ettei kilpailukieltoharkinta perustu vailla lainvoimaa olevaan tuomioon.

Ravituomioistuin on perustanut päätöksensä vailla lainvoimaa olevaan rikostuomioon ja oikeusturvalautakunnan ratkaisuihin UOL 2/2008 ja UOL 9/2009. Mainitut tapaukset eivät sovellu esillä olevaan asiaan, koska niissä rikos on liittynyt suoraan jalkapallotoimintaan (lahjusten ottaminen pelien häviämiseksi), joka on myös Suomen Palloliiton rangaistusmääräysten vastaista menettelyä. A:n osalta kyse on täysin raviurheiluun liittymättömistä väitetyistä tapahtumista, eikä voimassa olevissa Hippoksen säännöissä ole rangaistusmääräyksiä kyseisistä väitetyistä rikoksista. Lisäksi kilpailukielto on peruttamaton, koska A kärsii siitä jo valituksen ollessa vielä vireillä hovioikeudessa. Hippoksella on vireillä sääntömuutos, jolla havaittu ongelma on tarkoitus korjata. Tulevaa säännöstä ei kuitenkaan voida soveltaa taannehtivasti.

Vielä A on lausunut, että määrätty kilpailukielto on rinnastettavissa tuomioistuimen määräämään liiketoimintakieltoon. Kilpailukielto on siten myös kahdesti rangaistavuuden kiellon vastainen, koska A on jo tuomittu rangaistukseen menettelystään käräjäoikeudessa.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Hippos on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan Hippokselle asiassa aiheutuneet lautakuntakulut 6.322,06 euroa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antopäivästä lukien.

Perusteinaan Hippos on esittänyt, että valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta kilpailukieltoa koskeva päätös tulisi kumota tai kilpailukieltoa tulisi lyhentää. Hippoksen hallituksella on ollut toimivalta tehdä muutoksenhaun kohteena oleva päätös ja päätös on Hippoksen sääntöjen mukainen. Päätös ei myöskään loukkaa perustuslaissa säädettyä elinkeinovapautta eikä kaksoisrangaistavuuden kieltoa. A:lle määrätty seuraamus on oikeassa suhteessa teon vakavuuteen nähden. Kurinpitopäätöstä ei siten tule kumota eikä muuttaa.

Toimivalta

Puuttuvaa toimivaltaa koskevan väitteen osalta Hippos on lausunut, että A:lle määrätty kilpailukielto perustuu Hippoksen lisenssimääräyksiin. Rangaistuksista ja niihin liittyvistä toimivaltuuksista on lisenssimääräysten lisäksi määrätty Hippoksen säännöissä, hallintosäännössä ja ravikilpailusäännöissä.

Hippoksen sääntöjen 17 §:n 11 kohdan mukaan Hippoksen hallituksen tehtävänä on päättää ravikilpailusäännöistä ja ravikilpailusääntöjen kurinpitomääräyksistä sekä ravikilpailusääntöjen mukaisesti kurinpitorangaistuksista.

Ravikilpailusääntöjen 59 §:ssä on säädetty rangaistusmääräyksistä muun ohella seuraavaa:

Kilpailutuomaristo tai Suomen Hippos voi rangaista henkilöä, joka kuuluu näiden sääntöjen piiriin ja rikkoo näitä kilpailusääntöjä tai muita Suomen Hippoksen tai sen jäsenyhteisön antamia määräyksiä seuraavilla tasoilla: huomautus/puhuttelu ja rangaistukset.

Rangaistukset kilpailuaikana kilpailualueella tapahtuneista rikkomuksista määrää kilpailutuomaristo tai Suomen Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus.

Rangaistukset kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista määrää Suomen Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus toimivaltansa puitteissa.

Ravikilpailusääntöjen kohdassa 59.2.4. todetaan muun ohella seuraavaa:

Suomen Hippos valvoo lisenssijärjestelmän määräyksien noudattamista. Lisenssinhaltijaa, joka rikkoo lisenssijärjestelmän määräyksiä vastaan, voidaan rangaista ajo-/kilpailukiellolla tai lisenssin peruuttamisella.

Sääntövaliokunnan ja hallituksen välistä toimivallanjakoa on käsitelty Hippoksen hallintosäännössä, jonka 1.4.3.13 kohdan mukaan sääntö- ja lisenssivaliokunta päättää alle 28 vrk:n ajo- ja kilpailukielloista ja alle 1 000 euron sakkorangaistuksista ja tekee Hippoksen hallitukselle esityksen em. korkeammista rangaistuksista.

A on Hippoksen kilpailijalisenssi B:n haltija. Lisenssimääräysten mukaan B-lisenssin haltija on hevosten valmentamista ja/tai ohjastamista kaupallisessa merkityksessä harjoittava henkilö, joka toimii oman yrityksensä kautta. B-lisenssin haltija saa ohjastaa ja valmentaa sekä omia että muiden omistamia hevosia ilman rajoituksia. Lisenssimääräyksissä on lueteltu perusteet, joiden nojalla lisenssi voidaan peruuttaa tai lisenssiluokkaa muuttaa tai asettaa lisenssinhaltija ajo- tai kilpailukieltoon.

B-lisenssiä koskevien määräysten mukaan Hippoksen sääntövaliokunta voi asettaa lisenssinhaltijan ajo- tai kilpailukieltoon muun ohella seuraavista syistä

(lisenssimääräysten sivu 12):

- Raviurheilun maineen vahingoittamisesta.

- Muista erittäin painavista syistä, kuten törkeästä tai epäammattimaisesta

käyttäytymisestä kilpailutapahtumissa tai toistuvista törkeistä

ravikilpailurikkomuksista.

Valituksen kohteena oleva kurinpitopäätös perustuu lisenssimääräysten edellä mainittuihin kohtiin.

Käsillä olevassa tapauksessa on ollut kysymys kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista. Toimivalta kilpailukiellon määräämisestä lisenssimääräysten nojalla

kuuluu lähtökohtaisesti Hippoksen sääntövaliokunnalle. Koska sääntövaliokunta on katsonut, että A tulee asettaa yli 28 vuorokauden kilpailukieltoon, se on hallintosäännön 1.4.3.13 kohdan perusteella tehnyt Hippoksen hallitukselle esityksen A:lle määrättävästä kilpailukiellosta, ja Hippoksen hallitus on tehnyt asiassa sääntövaliokunnan esityksen mukaisen päätöksen. Hallitus on ollut Hippoksen sääntöjen, hallintosäännön sekä ravikilpailusääntöjen mukaan toimivaltainen tekemään tämän päätöksen.

Valituksessa on vedottu myös siihen, että kilpailusääntöjä sovelletaan vain ravikilpailuissa ja ravikilpailuaikana, eivätkä ne näin ollen voi tulla sovellettavaksi A:n vapaa-ajalla ravikilpailujen ulkopuolella väitetysti tekemistä teoista.

Tältä osin Hippos toteaa, että kilpailukielto on edellä esitetyn mukaisesti määrätty lisenssimääräysten rikkomisesta. Lisenssimääräyksissä määrätään esimerkiksi lisenssin saamisen ja voimassaolon edellytyksistä, lisenssin hakemisesta ja siihen tarvittavista selvityksistä sekä lisenssin peruuttamisen, lisenssiluokan muuttamisen ja kilpailukiellon määräämisen edellytyksistä. Lisenssin saamisen ja voimassaolon edellytykset koskevat esimerkiksi lisenssinhaltijan koulutusta ja kokemusta, talliin kohdistuvaa valvontaa sekä vakuutuksia. Lisenssin peruuttamisen tai kilpailukiellon syynä voi olla esimerkiksi eläinten hyvinvointia koskevien määräysten rikkominen, raviurheilun maineen vahingoittaminen, julkisoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönti, lisenssinhaltijan tai toimintaa harjoittavan yhtiön konkurssi tai vastuuvakuutuksen puuttuminen. Lisenssimääräykset ulottuvat siten huomattavasti laajemmalle kuin vain kilpailutapahtumiin, eikä myöskään lisenssimääräyksiin sisältyviä kurinpitosäännöksiä ole rajoitettu yksinomaan kilpailutapahtumiin.

Lisäksi Hippos on todennut, että myöskään ravikilpailusäännöt eivät rajoita rangaistusmääräysten soveltuvuutta yksinomaan kilpailutoimintaan. Ravikilpailusääntöjen 2 §:ssä todetaan, että näiden sääntöjen kilpailuja koskevia määräyksiä sovelletaan kilpailualueella kilpailuaikana. Vaikka ravikilpailusäännöt sääntelevätkin pääasiallisesti ravikilpailutoimintaa, ne sisältävät myös kilpailutoiminnan ulkopuolelle ulottuvia määräyksiä, kuten lääkintämääräykset. Lisäksi ravikilpailusääntöjen rangaistusmääräysten nojalla voidaan rangaista myös muiden Hippoksen antamien määräysten rikkomisesta, sillä rangaistusmääräyksiä koskevan 59 §:n mukaan kilpailutuomaristo tai Hippos voi rangaista henkilöä, joka kuuluu ravikilpailusääntöjen piiriin ja rikkoo kyseisiä kilpailusääntöjä tai muita Hippoksen tai sen jäsenyhteisön antamia määräyksiä. Ravikilpailusääntöjen ja niihin sisältyvien rangaistusmääräysten ulottuminen myös kilpailutapahtumien ulkopuolelle ilmenee selkeästi 59 §:ään sisältyvästä toimivaltaa koskevasta määräyksestä, jonka mukaan rangaistukset kilpailuaikana kilpailualueella tapahtuneista rikkomuksista määrää kilpailutuomaristo tai Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus, ja rangaistukset kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista määrää Suomen Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus toimivaltansa puitteissa.

Päätösten kumoamiselle puuttuvan toimivallan vuoksi ei siten ole perusteita.

Mainehaitta ja erittäin painavat syyt

Kilpailukielto on määrätty A:lle lisenssimääräysten perusteella. Lisenssimääräykset eivät rajoitu kilpailutapahtumiin, eikä raviurheilun maineen vahingoittamisen siten tarvitse tapahtua kilpailutapahtumassa ollakseen rangaistavaa.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta vakavasta rikoksesta, jotka ovat kohdistuneet raviyhteisön jäseniin, ja teoilla on muutenkin läheinen liityntä raviurheilutoimintaan. Seksuaalirikoksen asianomistaja on hoitanut hevosia A:n talleilla, ja teot ovat tapahtuneet joko talleilla tai niiden välittömässä läheisyydessä sekä ravimatkalla. Todistajan uhkaaminen on tapahtunut Hippoksen järjestämässä ravigaalassa. Uhkauksen kohde on raviurheilun toimija ja uhkaus on esitetty usealle henkilölle raviurheiluyhteisön parissa. Vaikka käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät teot eivät ole tapahtuneet ravikilpailuissa, niillä on edellä mainituista syistä johtuen kiinteä liityntä raviurheiluun. Tekoja ei siten voida arvioinnissa rinnastaa muuhun vapaa-ajan toimintaan.

Koska tuomion perusteena olevat teot ovat tapahtuneet raviurheiluyhteisön sisällä, tapahtumat ja niitä koskeva tuomio ovat tulleet laajasti yhteisön tietoon. Lisäksi käräjäoikeuden tuomiosta on uutisoitu laajasti valtakunnallisessa mediassa ja uutisointi on liitetty nimenomaisesti raviurheiluun. Hippoksen hallituksen 28.10.2025 antamassa päätöksessä on perusteltu kattavasti sitä, minkä vuoksi käräjäoikeuden tuomion on katsottu vahingoittavan raviurheilun mainetta. Hippos viittaa päätöksessä esitettyihin perusteluihin ja toteaa, että ilman mainehaittaa koskevia yksilöityjä säännöksiäkin on selvää, että tunnetun ravivalmentajan saama tuomio raviyhteisön sisällä tapahtuneesta seksuaalirikoksesta ja todistajan uhkaamisesta vahingoittaa raviurheilun mainetta, mikä A:n on myös tullut ymmärtää.

Toisena perusteena kilpailukiellon määräämiselle on ollut lisenssimääräysten mukaiset muut erittäin painavat syyt. Lisenssimääräysten mukaan lisenssinhaltija voidaan asettaa kilpailukieltoon erikseen mainittujen perusteiden lisäksi myös muista erittäin painavista syistä, kuten törkeästä tai epäammattimaisesta käyttäytymisestä kilpailutapahtumissa tai toistuvista törkeistä ravikilpailurikkomuksista. Säännöksessä tarkoitetut muut erittäin painavat syyt eivät rajoitu säännöksessä mainittuihin esimerkkeihin, vaan ne voivat liittyä myös muunlaiseen, vakavuudeltaan vastaavaan syyhyn.

Hippoksen hallituksen päätöksessä muiksi erittäin painaviksi syiksi kilpailukiellon määräämiselle on katsottu rikostuomion ja sen perusteena olleiden raviurheiluympäristössä tapahtuneiden tekojen vakavuus, rikosten uhrien turvallisuuden ja turvallisuudentunteen takaaminen ravitapahtumissa sekä raviurheiluyhteisön jäsenten raviurheiluympäristöä kohtaan kokeman turvallisuudentunteen varmistaminen. Asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että rikosasiassa toisen asianomistajan henkilöllisyys on määrätty salassa pidettäväksi, eikä sen vuoksi ole tiedossa, onko hän aktiivinen raveissa kävijä. Kun rikokset ovat kohdistuneet raviyhteisön jäseniin, voidaan lähtökohtaisesti pitää todennäköisenä, että he käyvät samoissa ravitapahtumissa A:n kanssa. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että seksuaalirikoksen asianomistaja ja A olivat olleet yhdessä ravimatkalla. Lisäksi toisen asianomistajan tiedetään yleisesti olevan aktiivinen raviurheilun toimija.

Hippos viittaa hallituksen päätöksessä esitettyihin perusteluihin ja katsoo, että kilpailukiellon määräämiselle on ollut myös lisenssimääräyksissä tarkoitetut muut erittäin painavat syyt.

Muut perusteet kilpailukiellon kumoamiselle

Ravituomioistuin ja Hippoksen hallitus ovat päätöksissään viitanneet urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisuihin UOL 12/2008 ja UOL 9/2009 ja katsoneet, että urheilijalle voidaan määrätä kurinpitoseuraamus rikosasiassa annetun lainvoimaa vailla olevan ratkaisun pohjalta. Kurinpitoratkaisussa näyttö voidaan tosiasioiden osalta perustaa siihen, mitä oikeuskäsittelyssä on ilmennyt. Hippos katsoo, että mainituista ratkaisuista ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa myös käsillä olevaan tapaukseen siitä huolimatta, että kysymys on tyypiltään erilaisista rikoksista. Toisin kuin valituksessa on esitetty, asiassa ei ole ollut kysymys täysin raviurheiluun liittymättömistä tapahtumista, vaan rikostuomion ja kurinpitopäätöksen perusteena olevilla tapahtumilla on hyvin kiinteä liityntä raviurheiluun.

A:lle määrätty kilpailukielto on perustunut voimassa oleviin määräyksiin. Jo käräjäoikeuden syyksi lukeva tuomio on aiheuttanut merkittävää mainehaittaa raviurheilulle, vaikka tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Toisena perusteena kilpailukiellon määräämiselle olleet muut erittäin painavat syyt ovat liittyneet rikosten vakavuuteen sekä rikosten asianomistajien ja muiden raviurheiluyhteisön jäsenten kokeman turvallisuudentunteen varmistamiseen ravitapahtumissa sekä raviurheilun parissa. Ottaen huomioon A:n syyksi luettujen tekojen luonne ja vakavuus sekä kilpailukiellon määräämisen perusteet, Hippos katsoo, että kilpailukiellon määrääminen on ollut perusteltua jo käräjäoikeuden tuomion perusteella, vaikka tuomio ei olekaan lainvoimainen.

Kilpailukiellon aikana a ei saa osallistua kilpailutoimintaan, mutta muilta osin A:n elinkeinotoimintaa ei ole rajoitettu. Kilpailukielto ei myöskään koske A:n omistamia hevosia, ja A:n omistamat hevoset ovatkin osallistuneet entiseen tapaan ravikilpailuihin A:n kilpailukiellosta huolimatta. Palkintorahat kilpailuista maksetaan hevosen omistajalle, eikä A siten ole kärsinyt ainakaan huomattavia taloudellisia menetyksiä kilpailukiellon johdosta. Kilpailukiellon pituutta harkittaessa ankaroittavana seikkana on otettu huomioon tekojen toistuvuus, sillä A:lle on jo aikaisemmin määrätty kilpailukielto tämän syyllistyttyä seksuaaliseen ahdisteluun Oulun raveissa.

Ottaen huomioon A:n menettelyn vakavuus ja vahingollisuus sekä edellä esitetyt ja muut Hippoksen hallituksen päätöksestä ilmenevät seuraamusharkinnassa huomioon otetut seikat, Hippos katsoo, että A:lle määrätty yhden vuoden ja kolmen kuukauden pituinen kilpailukielto on oikeasuhtainen seuraamus, joka lisäksi on linjassa aikaisemman ratkaisukäytännön kanssa. A:n aiempi sakkotuomio seksuaalirikoksesta johti kuuden kuukauden kilpailukieltoon. Kesällä 2021 ravivalmentajana ja -ohjastajana toimivalle henkilölle määrättiin 4,5 vuoden kilpailukielto hänen saatuaan 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista.

Hippos toteaa, että kaksoisrangaistavuuden kielto ei estä kilpailukiellon tai muun kurinpidollisen seuraamuksen määräämistä samasta menettelystä, josta henkilö on tuomittu rangaistukseen rikosprosessissa. Urheilun kurinpito ja rikosoikeudellinen vastuu perustuvat eri säännöstöihin ja suojaavat eri intressejä. Kilpailukielto ei ole rikosoikeudellinen rangaistus, vaan kurinpitoseuraamus, joka perustuu urheilun omiin sääntöihin ja yhdistysautonomiaan. Perustetta kilpailukiellon kumoamiseen ei siten ole myöskään sillä perusteella, että kilpailukielto olisi kaksoisrangaistavuuden kiellon vastainen.

VASTASELITYS

A on Hippoksen vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä uudistanut valituksessa esittämänsä.

Lisäksi A on lausunut, että Hippos ei ole esittänyt aiheutunutta mainehaittaa koskevan väitteensä tueksi mitään konkreettista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että yhdistykselle olisi aiheutunut mainehaittaa juuri A:n väitetyistä teoista. Vuonna 2025 tehdyn tutkimuksen perusteella täysi-ikäisen väestön mielikuva raviurheilusta on ollut vuonna 2025 positiivisempi kuin vuosina 2024 ja 2023. A:n saamasta rangaistuksesta on uutisoitu laajemmin vuonna 2025. Tämäkin osoittaa sen, että mainehaittaa ei ole aiheutunut.

Edelleen A on lausunut, että Hippos ei ole ottanut valitukseen vastatessaan kantaa siihen, miten vailla lain voimaa olevan rikosasian tuomion perusteella määrätty kurinpitoseuraamus voi olla poistettavissa, mikäli rikosoikeudenkäynnissä annettu ratkaisu muutoksenhaun johdosta muuttuu siten, että edellytyksiä määrätä kurinpitoseuraamus ei ole ollut olemassa. Asian hovioikeuskäsittelyn keston vuoksi A ehtii todennäköisesti kärsiä lähes koko kilpailukieltonsa ennen kuin hovioikeus on antanut asiassa tuomion. Näin ollen kilpailukielto ja siitä aiheutuneet haitat eivät enää ole hovioikeuden tuomion antohetkellä poistettavissa.

A:lle on jo nyt aiheutunut kilpailukiellosta mittavaa taloudellista haittaa, koska hän on joutunut palkkaamaan hevosilleen ulkopuoliset ohjastajat sekä kilpailualueelle ulkopuolista työvoimaa huolehtimaan hevosista. Näin ollen kilpailukiellon pituutta tulee joka tapauksessa alentaa jo kärsityn kilpailukiellon pituiseksi.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu oikeusturvalautakunnassa

Hippoksen sääntövaliokunta on kokouksessaan 27.10.2025 päättänyt esittää Hippoksen hallitukselle, että kilpailijalisenssi B:n haltija A määrätään 1 vuoden 3 kuukauden (1.10.2025-31.12.2026) kilpailukieltoon. Esityksen perusteena on ollut käräjäoikeuden tuomio, jossa A on tuomittu pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hippoksen hallitus on päätöksessään 28.10.2025 ratkaissut asian sääntövaliokunnan esityksen mukaisesti ja määrännyt A:lle 1 vuoden 3 kuukauden kilpailukiellon, joka päättyy 31.12.2026. Kilpailukielto koskee päätöksen mukaan oikeutta käsitellä hevosta toto-, lähi-, paikallis- ja harjoitusraveissa, oleskelua varikkoalueella sekä toimimista ohjastajana, vastuullisena valmentajana ja ravien toimihenkilönä. Päätös on perustunut siihen, että A:n käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa johtaneen menettelyn on katsottu vahingoittaneen Hippoksen lisenssimääräyksissä tarkoitetulla tavalla raviurheilun mainetta. Lisäksi kurinpitoseuraamuksen määräämisen on katsottu olleen perusteltua myös lisenssimääräyksissä tarkoitetuista erittäin painavista syistä.

A:n valitettua ravituomioistuimeen Hippoksen hallituksen päätöksestä 28.10.2025 ravituomioistuin on päätöksessään 19.11.2025 hylännyt valituksen ja pysyttänyt voimassa muutoksenhaun kohteena olleen Hippoksen hallituksen päätöksen.

A:n valituksen johdosta asiassa on Urheilun oikeusturvalautakunnassa kysymys ensinnäkin siitä, ovatko Hippoksen hallitus ja ravituomioistuin olleet toimivaltaisia käsittelemään ja ratkaisemaan kysymyksessä olevan asian. Mikäli näin katsotaan olevan, asiassa on toiseksi kysymys siitä, onko A:n katsottava rikkoneen menettelyllään Hippoksen lisenssimääräyksiä sillä tavoin, että A:lle on sovellettavien sääntöjen perusteella voitu määrätä kurinpitoseuraamus. Mikäli näin katsotaan olevan, asiassa on vielä kysymys kurinpitoseuraamuksen mittaamisesta.

Asian käsittely oikeusturvalautakunnassa

A on vaatinut, että oikeusturvalautakunta järjestää asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuullaan todistelutarkoituksessa A:ta. Hippos on tältä osin lausunut, että sen käsityksen mukaan suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen, koska asia on ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 22 §:n mukaan lautakunta toimittaa suullisen käsittelyn katsoessaan sen tarpeelliseksi.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Hippoksen hallitus on asiaa käsitellessään varannut A:lle tilaisuuden tulla suullisesti kuulluksi siitä, onko A:n teoissa ollut kysymys sovellettavien sääntöjen perusteella rangaistavista teoista, sekä mahdollisen kurinpitoseuraamuksen mittaamisessa huomioon otettavista seikoista. Vaihtoehtona suulliselle kuulemiselle edellä mainituista teemoista A:lle on tarjottu mahdollisuutta antaa kirjallinen lausuma, minkä vaihtoehdon A on asiassa valinnut. A ei siten ole käyttänyt Hippoksen sisäisessä kurinpitomenettelyssä hänelle varattua tilausuutta suulliseen kuulemiseen.

Suullisen käsittelyn toimittaminen ja asianosaisten henkilökohtainen kuuleminen oikeusturvalautakunnassa voi olla tarpeen lähinnä silloin, kun kuultavien kertomuksilla on asiaa ratkaistaessa keskeinen merkitys (ks. UOL 22/2024). Suullisen käsittelyn tarpeellisuutta harkittaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös määrätyn kurinpitoseuraamuksen ankaruus ja vaikutukset siihen määrätylle. Kun kysymys on esimerkiksi pitkästä toiminta- tai kilpailukiellosta, joka rajoittaa siihen määrätyn oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan tavalla, suullinen käsittely voi tapauskohtaisesti olla tarpeellista toimittaa, vaikka esitettävällä henkilötodistelulla ei lähtökohtaisesti arvioitaisi olevan keskeistä merkitystä asiaa ratkaistaessa.

Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että yleisen tuomioistuimen selvitetyiksi katsomat tosiseikat voidaan lähtökohtaisesti ottaa lautakunnan ratkaisun pohjaksi, ellei ole esitetty tai muuten ilmene erityisen painavia syitä yleisessä tuomioistuimessa vastaanotetun tai muun asiaan liittyvän vasta lautakunnassa esitettävän suullisen todistelun välittömään arviointiin (ks. UOL 12/2008 ja UOL 9/2009). Esillä olevassa asiassa ei ole ilmennyt edellä tarkoitettuja erityisen painavia syitä Pirkanmaan käräjäoikeudessa vastaanotetun näytön välittömään arviointiin lautakunnassa. Lautakunnan ratkaisu voidaan siten perustaa Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa 30.9.2025 selvitetyiksi katsottuihin tosiseikkoihin.

A:lle määrätyn kilpailukiellon pituus ja kilpailukiellon A:n elinkeinotoimintaa rajoittava vaikutus puoltavat asiassa jossain määrin suullisen käsittelyn toimittamista. Toisaalta oikeusturvalautakunta perustaa ratkaisunsa asiassa edellä kerrotulla tavalla Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa 30.9.2025 näytetyiksi katsottuihin tosiseikkoihin. Ottaen tämän ohella huomioon sen, että A on Hippoksen sisäisessä kurinpitomenettelyssä luopunut oikeudestaan tulla suullisesti kuulluksi niistä teemoista, joista häntä voitaisiin oikeusturvalautakunnassa järjestettävässä suullisessa käsittelyssä kuulla, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole asiassa oikeusturvalautakunnan sääntöjen 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeellista. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

Sovellettavat sääntömääräykset

Kurinpitoseuraamuksista, niiden määräämisen edellytyksistä sekä toimivallasta määrätä kurinpitoseuraamuksia on määrätty Hippoksen säännöissä, hallintosäännössä, lisenssimääräyksissä ja ravikilpailusäännöissä.

Hippoksen ravikilpailusääntöjen 59 §:n 1 momentin mukaan kilpailutuomaristo tai Suomen Hippos voi rangaista henkilöä, joka kuuluu näiden sääntöjen piiriin ja rikkoo näitä kilpailusääntöjä tai muita Suomen Hippoksen tai sen jäsenyhteisön antamia määräyksiä seuraavilla tasoilla: huomautus/puhuttelu ja rangaistukset.

Saman määräyksen 2 momentin mukaan rangaistukset kilpailuaikana kilpailualueella tapahtuneista rikkomuksista määrää kilpailutuomaristo tai Suomen Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus.

Edelleen saman määräyksen 3 momentin mukaan rangaistukset kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista määrää Suomen Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus toimivaltansa puitteissa.

Ravikilpailusääntöjen 59 §:n kohdassa 2.4 on muun ohella todettu, että Suomen Hippos valvoo lisenssijärjestelmän määräyksien noudattamista. Lisenssinhaltijaa, joka rikkoo lisenssijärjestelmän määräyksiä vastaan, voidaan rangaista ajo-/kilpailukiellolla tai lisenssin peruuttamisella.

Ravikilpailusääntöjen 63 §:n 1 momentin mukaan kaikista Suomen Hippoksen hallituksen määräämistä vähintään 1 000 euron sakosta tai vähintään 28 vuorokauden pituisesta ajo-/kilpailukiellosta voi valittaa ravituomioistuimelle neljäntoista (14) vuorokauden kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon hallituksen päätöksestä.

Hippoksen hallintosääntö sisältää määräyksiä Hippoksen toimielinten keskinäisestä toimivallanjaosta.

Hallintosäännön kohdan 1.3.18 mukaan Hippoksen hallitus päättää muun ohella ravikilpailusäännöistä ja ravikilpailusääntöjen kurinpitomääräyksistä sekä ravikilpailusääntöjen mukaisesti kurinpitorangaistuksista.

Hallintosäännön kohdan 1.4.3 mukaan Hippoksen sääntövaliokunta puolestaan vastaa muun muassa ravikilpailusääntöjen ja ravikilpailujen rangaistusmääräysten valmistelusta sekä päättää alle 28 vrk:n ajo- ja kilpailukielloista ja alle 1 000 euron sakkorangaistuksista sekä tekee Hippoksen hallitukselle esityksen em. korkeammista rangaistuksista.

Hippoksen lisenssimääräysten mukaan kilpailijalisenssi B:n haltija on hevosten valmentamista ja/tai ohjastamista kaupallisessa merkityksessä harjoittava henkilö, joka toimii oman yrityksensä kautta. Lisenssin haltija saa ohjastaa ja valmentaa sekä omia että muiden omistamia hevosia ilman rajoituksia. Ohjastamiseen vaaditaan lisenssin lisäksi aina myös ajolupa.

Edelleen lisenssimääräysten mukaan Hippoksen sääntövaliokunta voi peruuttaa myönnetyn lisenssin, muuttaa lisenssiluokkaa tai asettaa lisenssinhaltijan ajo- tai kilpailukieltoon muun muassa eläinten hyvinvointia koskevien määräysten rikkomisen, raviurheilun maineen vahingoittamisen, julkisoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönnin, lisenssinhaltijan tai toimintaa harjoittavan yhtiön konkurssin tai vastuuvakuutuksen puuttumisen perusteella taikka muista erittäin painavista syistä, kuten törkeästä tai epäammattimaisesta käyttäytymisestä kilpailutapahtumissa taikka toistuvista törkeistä ravikilpailusääntörikkomuksista.

Toimivaltaa koskeva arviointi

Oikeusturvalautakunta toteaa, että puuttuvaa toimivaltaa koskevien väitteiden osalta asiassa on arvioitava, onko Hippoksen hallitus ollut edellä selostettujen sääntöjen ja määräysten nojalla toimivaltainen käsittelemään esillä olevan, lisenssimääräysten rikkomiseen perustuvan kurinpitoasian. Mikäli hallituksen katsotaan olleen toimivaltainen ratkaisemaan asian, on ravituomioistuin ravikilpailusääntöjen 63 §:n 1 momentin perusteella ollut toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan hallituksen päätöstä koskevan valituksen.

Esitetyn selvityksen perusteella Hippoksen eri toimielinten toimivaltaa koskeva sääntely koostuu useista eri sääntömääräyksistä, joita on tulkittava kokonaisuutena. Toisin kuin valituksessa ja vastaselityksessä on esitetty, Hippoksen sääntöjen 17 §:ssä ei ole sääntömääräyksen sanamuodon perusteella rajoitettu Hippoksen hallituksen toimivaltaa ravikilpailuissa ja ravikilpailuaikana tapahtuneisiin sääntörikkomuksiin. Sanotun sääntökohdan nojalla Hippoksen hallituksen tehtävänä on muun ohella päättää kurinpitoseuraamuksista ravikilpailusääntöjen mukaisesti, eli ravikilpailusäännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla.

Ravikilpailusääntöjen 59 §:n perusteella rangaistukset kilpailuajan ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista määrää Hippoksen sääntövaliokunta tai hallitus toimivaltansa puitteissa. Saman sääntökohdan nojalla lisenssinhaltijaa, joka rikkoo lisenssijärjestelmän määräyksiä vastaan, voidaan rangaista ajo-/kilpailukiellolla tai lisenssin peruuttamisella.

Lisenssimääräysten mukaan Hippoksen sääntövaliokunta voi asettaa lisenssinhaltijan ajo- tai kilpailukieltoon muun muassa silloin, jos lisenssinhaltijan katsotaan vahingoittaneen raviurheilun mainetta tai jos tähän on muutoin erittäin painavia syitä.

Hippoksen hallintosäännön kohdan 1.4.3 perusteella Hippoksen sääntövaliokunnan toimivaltaa on rajoitettu vakavampien rikkomusten osalta muun muassa siten, että se voi päättää itsenäisesti enintään 27 vuorokauden kilpailukiellosta. Mikäli sääntövaliokunta arvioi, että kysymyksessä olevasta rikkomuksesta tulisi määrätä sanottua ankarampi kurinpitoseuraamus, sen tulee tehdä tätä koskeva esitys Hippoksen hallitukselle. Näin sääntövaliokunta on myös esillä olevassa asiassa menetellyt.

Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että Hippoksen hallituksella ja ravituomioistuimella on ollut toimivalta käsitellä ja ratkaista asia.

Mainehaitta ja erittäin painavat syyt

Edellä kerrotulla tavalla Hippoksen hallitus on päätöksessään 28.10.2025, jonka ravituomioistuin on päätöksessään 19.11.2025 pysyttänyt, katsonut A:n rikkoneen Hippoksen lisenssimääräyksiä vahingoittamalla raviurheilun mainetta. Lisäksi A:n määräämiseen kilpailukieltoon on katsottu olleen myös lisenssimääräyksissä tarkoitettuja erittäin painavia syitä.

A on valituksessaan ja vastaselityksessään esittänyt, että hänen väitetystä menettelystään ei ole aiheutunut raviurheilulle mainehaittaa ja ettei kurinpitoseuraamuksen määräämiselle ole ollut myöskään Hippoksen lisenssimääräyksissä tarkoitettuja erittäin painavia syitä. Hippos puolestaan on katsonut olevan selvää, että A:n menettely ja käräjäoikeuden tuomiota koskeva uutisointi ovat vahingoittaneet raviurheilun mainetta ja että kilpailukiellon määräämiseen on ollut myös erittäin painavia syitä.

Edeltä perusteluista ilmenevällä tavalla oikeusturvalautakunta perustaa ratkaisunsa asiassa A:n menettelyn osalta käräjäoikeuden näytetyiksi katsomiin tosiseikkoihin.

Pirkanmaan käräjäoikeus on tuomiossaan 30.9.2025 katsonut A:n syyllistyneen toistuvasti seksuaaliseen väkivaltaan omistamallaan hevostallilla työskennellyttä asianomistajaa kohtaan ajalla 18.2.-13.8.2022. Käräjäoikeuden tuomion perusteella A:n syyksi luetut teot olivat tapahtuneet muun muassa tallilla, ladossa, A:n asunnossa sekä ravimatkalla Ylivieskassa. Lisäksi A:n on samassa tuomiossa katsottu uhanneen tappaa todistajana seksuaalirikosasiassa kuultavan henkilön, mikäli A:lle tulisi ensin mainitusta rikosasiasta seuraamuksia. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli liittänyt uhkauksensa nimenomaan asianomistajan asemaan kysymyksessä olevan rikosasian todistajana, pyrkien näin vaikuttamaan todistamiseen. Uhkaus oli esitetty ravigaalassa, usean eri laji-ihmisen kuullen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että asiassa sovellettavissa lisenssimääräyksissä ei edellytetä rangaistavaksi määrätyltä teolta sitä, että teko on tapahtunut ravikilpailuissa. Tätä ilmentää esimerkiksi se, että lisenssimääräysten perusteella B-lisenssin haltijalle voidaan määrätä kurinpitoseuraamus muun muassa silloin, jos hän laiminlyö julkisoikeudelliset velvoitteensa.

Oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti (esim. UOL 20/2024, UOL 5/2023, UOL 8/2022 ja UOL 13/2021) edellyttänyt, että kurinpitoasioissa noudatetaan rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistyksen säännöissä tai muissa määräyksissä tulee olla riittävän täsmällisesti määritelty se, minkälaisesta menettelystä kurinpitorangaistus voidaan määrätä ja minkälainen kurinpitoseuraamus tällöin voidaan määrätä. Mikäli nämä edellytykset eivät täyty, kurinpitoseuraamuksen määräämiselle ei ole edellytyksiä.

Hippoksen lisenssimääräyksissä ei ole määritelty tarkemmin sitä, minkälaisen menettelyn voidaan katsoa vahingoittavan raviurheilun mainetta. Toisaalta selvää on, että sitä, minkälainen menettely voi vahingoittaa raviurheilun mainetta, ei ole mahdollista määritellä säännöissä täsmällisesti ja tyhjentävästi.

Urheiluoikeudessa on vakiintuneesti katsottu, että sellaisella kielletyllä menettelyllä, jota ei ole mahdollista määritellä täsmällisesti ja tyhjentävästi kurinpitosäännöissä, on tietty ydinalueensa, johon kuuluvan käyttäytymissäännön rikkominen mahdollistaa kurinpitoseuraamuksen määräämisen. Olennaista on se, että kurinpitomääräyksiä ei voida tulkita kurinpitomenettelyn kohteena olevan henkilön vahingoksi hänen kannaltaan ennakoimattomalla tavalla. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että A:lle on voitu määrätä kurinpitoseuraamus raviurheilun maineen vahingoittamisen perusteella vain siinä tapauksessa, että A on tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että hänen menettelystään aiheutuu raviurheilulle mainehaittaa.

Esitetyn selvityksen perusteella A on kokenut, menestynyt ja raviurheilun piirissä hyvin tunnettu raviohjastaja. A:n syyksi käräjäoikeudessa luettu seksuaalinen väkivalta on tapahtunut muun muassa hevostalleilla, niiden läheisyydessä ja ravimatkalla. Tekojen kohteena on ollut A:n talleilla hevosia hoitamassa työskennellyt henkilö. Lisäksi edellä mainitun seksuaalirikosasian todistajan uhkaaminen on tapahtunut ravigaalassa, usean raviurheilupiireissä toimivan henkilön kuullen. Kokonaisuutena kysymys ei siten ole ollut valituksessa ja vastaselityksessä väitetyllä tavalla raviurheiluun liittymättömästä menettelystä vapaa-ajalla, vaan raviurheilun piirissä tapahtuneesta erittäin moitittavasta ja lainvastaisesta menettelystä. Oikeusturvalautakunta katsoo, että tällainen menettely on objektiivisesti arvioiden omiaan vahingoittamaan kysymyksessä olevan lajin mainetta ja kuuluu kielletyn menettelyn ydinalueeseen.

On yleisesti tiedossa oleva seikka, että A:n saamasta rikostuomiosta on uutisoitu laajasti. Lisäksi A on itsekin lausumassaan Hippoksen hallitukselle todennut, että asiaa on käsitelty paljon tiedotusvälineissä ja että se on saanut runsaasti julkisuutta. Ottaen kysymyksessä olevien tekojen moitittavuuden ohella huomioon sen, että teot ovat edellä kerrotulla tavalla tapahtuneet raviurheilun piirissä ja kohdistuneet A:n hevostallilla työskentelevään henkilöön sekä ravigaalaan osallistuneeseen toiseen henkilöön, A:n menettely ja siitä seurannut käräjäoikeuden julkisuudessa esillä ollut tuomio ovat mitä ilmeisimmin aiheuttaneet mainehaittaa raviurheilulle lajina. Tätä johtopäätöstä ei horjuta se A:n esittämä seikka, että raviurheilun mainetta koskevien mittausten mukaan ihmisten käsitys raviurheilusta on vuonna 2025 tehtyjen tutkimusten perusteella muuttunut hieman aikaisempaa myönteisemmäksi. Sanotun väitteen tueksi esitetyn uutisleikkeen perusteella ei ole mahdollista päätellä, miten myönteiseksi raviurheilu olisi mielletty ilman A:n menettelyä ja sitä koskevaa uutisointia.

Edelleen oikeusturvalautakunta katsoo, että A:n on täytynyt tietää, että kysymyksessä olevan kaltainen menettely on omiaan vahingoittamaan lajin, johon osallistuu myös paljon nuoria ja naispuolisia ihmisiä, mainetta. Hippoksen sääntötulkinta on lisäksi ollut A:n ennakoitavissa myös siitä syystä, että A oli jo aikaisemmin määrätty saman sääntökohdan nojalla kilpailukieltoon, Oulun käräjäoikeuden tuomittua A:n sakkorangaistukseen seksuaalisesta ahdistelusta Oulun raveissa. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että A:lle on voitu määrätä Hippoksen lisenssimääräyksissä kielletyn raviurheilun maineen vahingoittamisen perusteella kurinpitoseuraamus.

Hippoksen lisenssimääräysten perusteella lisenssinhaltija voidaan määrätä kilpailukieltoon myös erittäin painavista syistä, kuten törkeästä tai epäammattimaisesta käyttäytymisestä kilpailutapahtumissa taikka toistuvista törkeistä ravikilpailusääntörikkomuksista. Valituksen kohteena oleva kurinpitopäätös on perustettu myös tähän sääntökohtaan.

Kysymyksessä olevassa sääntökohdassa on mainittu esimerkkejä tilanteista, joissa voidaan katsoa olevan erittäin painavia syitä määrätä kurinpitoseuraamus. Hippoksen vastauksessaan esittämällä tavalla luettelo ei ole tyhjentävä, vaan esimerkinomainen.

Hippoksen hallitus on päätöksessään 28.10.2025 katsonut, että lisenssimääräyksissä tarkoitettuja erittäin painavia syitä kilpailukieltoon määräämiseen ovat käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen ja A:n syyksi luettujen tekojen vakavuus, tekojen tapahtuminen raviurheiluympäristössä, niiden kohdistuminen samoissa ravitapahtumissa A:n kanssa lähtökohtaisesti käyviin henkilöihin sekä se, että raviurheiluyhteisön jäsenten on myös yleisesti voitava luottaa siihen, että raviurheilu on turvallinen ympäristö.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että urheilutoimintaa järjestävillä tahoilla on vastuu siitä, että toiminta on kaikille turvallista ja sitä harjoitetaan vastuullisesti. Tämän yleisen velvoitteen alaan kuuluu muun ohella velvollisuus puuttua epäasialliseen käyttäytymiseen, syrjintään ja häirintään. Sanottu velvollisuus ei rajoitu kilpailutapahtumiin, vaan sen on katsottava kattavan kysymyksessä olevan lajin piirissä tapahtuvan urheilutoiminnan kokonaisuudessaan.

Hippoksen Raviurheilun ja hevoskasvatuksen vastuullisuusohjelmassa 13.1.2022 on määritetty tavoitteita, joiden tulee täyttyä kaikessa raviurheilutoiminnassa. Sanotun vastuullisuusohjelman mukaan jokaisen raviurheilu- ja hevoskasvatusyhteisön jäsenen tulee voida tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin katsomatta. Lisäksi vastuullisuusohjelmassa on todettu, että raviurheilun ja hevoskasvatuksen yhteisössä on ehdoton nollatoleranssi häirinnälle ja epäasialliselle käytökselle.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että sovellettavien sääntöjen perusteella edellä selostettujen raviurheilun eettisten arvojen ja tavoitteiden kanssa ristiriidassa oleva menettely ei yksin muodosta perustetta kurinpitoseuraamuksen määräämiselle. Oikeusturvalautakunta katsoo kuitenkin, että mainitut arvot ja tavoitteet osoittavat osaltaan sen, että Hippos pitää toiminnassaan tärkeänä sitä, että sen toimintaympäristö on kaikille turvallinen ja häirinnästä vapaa.

A:n syyksi luetut rikokset ovat Hippoksen toteamalla tavalla vakavia, menettely on tapahtunut raviyhteisön sisällä ja se on myös vahvasti ristiriidassa Hippoksen vastuullisuusohjelmasta ilmenevien eettisten arvojen ja tavoitteiden kanssa. Näiden syiden vuoksi oikeusturvalautakunta katsoo, että Hippoksen hallituksen sääntötulkintaa ja johtopäätöstä ei voida pitää sovellettavien sääntöjen vastaisena eikä A:n kannalta yllättävänä myöskään siltä osin kuin Hippoksen hallitus on katsonut, että A:n kilpailukieltoon määräämiseen on ollut Hippoksen lisenssimääräyksissä tarkoitettuja erittäin painavia syitä.

Muut perusteet kilpailukiellon kumoamiselle

Muina perusteina kilpailukiellon kumoamiselle A on esittänyt, että kilpailukielto rajoittaa hänen oikeuttaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännön mukaan kurinpitosäännöissä ja -määräyksissä tulee määritellä ne teot, joiden perusteella ammatinharjoittamista voidaan rajoittaa, sekä seuraamukset, joita sääntöjä rikkovalle voidaan määrätä. Sääntöjen ja määräysten tulee myös olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Näin ollen A:n oikeusturva edellyttää asiassa sitä, ettei kilpailukieltoharkinta perustu vailla lainvoimaa olevaan tuomioon. Lisäksi A on esittänyt, että oikeusturvalautakunnan ratkaisuista UOL 12/2008 ja UOL 9/2009 ilmeneviä oikeusohjeita ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska kysymys on ollut erilaisista rikoksista ja koska A:n osalta kysymys on täysin raviurheiluun liittymättömistä väitetyistä tapahtumista, joista ei ole rangaistusmääräyksiä Hippoksen säännöissä. Lisäksi kilpailukielto on peruuttamaton, koska A ehtii kärsiä sen todennäköisesti kokonaan ennen kuin hovioikeus on ratkaissut hänen valituksensa. Kilpailukielto on myös kahdesti rangaistavuuden kiellon vastainen. Näiltä osin oikeusturvalautakunta toteaa seuraavan.

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Sanottu säännös on otettava huomioon myös urheilun kurinpidossa silloin, kun kysymys on ammattiurheilijaa koskevasta, hänen ammatinharjoittamistaan rajoittavasta kurinpitoseuraamuksesta. Kurinpitosääntöihin perustuvan kilpailu- tai toimintakiellon edellytykset on tällöin määrättävä riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, minkä lisäksi määrättävän kiellon on täytettävä välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Lisäksi kurinpidossa on huolehdittava myös riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Tilanteissa, joissa kurinpitoseuraamus on määrätty lainvoimaa vailla olevan tuomioistuimen ratkaisun perusteella, kurinpitovaltaa käyttävä järjestö kantaa riskin siitä, että kurinpitoseuraamuksen pohjana oleva rikosoikeudenkäynnissä annettu ratkaisu muutoksenhaun johdosta muuttuu siten, että edellytyksiä käytettyyn kurinpitorangaistukseen ei ole ollutkaan olemassa. Tällaisessa tapauksessa järjestön on huolehdittava siitä, että kurinpitorangaistus voidaan poistaa. Lisäksi järjestön on otettava huomioon se, että se voi joutua hyvittämään aiheettoman kiellon urheilijalle tai korvaamaan urheilijalle perusteettomaksi osoittautuneen kurinpitoseuraamuksen aiheuttamat vahingot (ks. esim. UOL 12/2008, UOL 9/2009 ja UOL 19/2015).

Niin kuin edellä perusteluissa on todettu, kurinpitopäätös on voitu perustaa asiassa käräjäoikeuden lainvoimaa vailla olevassa tuomiossa näytetyiksi katsottuihin tosiseikkoihin. Toisin kuin A on valituksessaan esittänyt, kysymys on raviurheilun piirissä tapahtuneista rikoksista. Asiaan voidaan soveltaa edellä mainituista oikeusturvalautakunnan ratkaisuista UOL 12/2008 ja UOL 9/2009 ilmeneviä oikeusohjeita ja periaatteita siitä huolimatta, että sanotuissa tapauksissa on ollut kysymys erilaisista rikoksista kuin esillä olevassa asiassa.

Lisäksi oikeusturvalautakunta toteaa, että sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevan vaatimuksen estämättä kielletyn toiminnan ydinalueelle kuuluvasta menettelystä voidaan määrätä kurinpitoseuraamus myös silloin, kun määrätyllä seuraamuksella on elinkeinovapautta rajoittava vaikutus. Määrätyn seuraamuksen ja perusoikeuden rajoituksen on kuitenkin oltava oikeassa suhteessa menettelyn vakavuuteen ja moitittavuuteen nähden ja myös välttämätön sääntelyn hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esitetyn selvityksen perusteella A on hankkinut toimeentulonsa muun ohella raviohjastajana ravikilpailuihin osallistumalla. Määrätty kilpailukielto estää A:ta osallistumasta ravikilpailutoimintaan. Kilpailukielto ei kuitenkaan rajoita A:n raviurheiluun liittyvää elinkeinotoimintaa muutoin, eikä se esimerkiksi koske A:n omistamia hevosia, joiden ansaitsemat palkintorahat maksetaan hevosten omistajalle. Kysymyksessä oleva kilpailukielto rajoittaa siten A:n elinkeinovapautta selvästi vähemmän kuin esimerkiksi ammattilaisurheilijalle tämän lajissa määrätty kilpailu- tai pelikielto.

Hippos on edellä todetulla tavalla vastuussa siitä, että sen järjestämään toimintaan osallistuminen on turvallista. Tästä seuraa, että Hippoksen on pyrittävä käytössään olevin keinoin aktiivisesti vaikuttamaan siihen, ettei raviurheilun piirissä esiinny epäasiallista käyttäytymistä tai kiellettyä häirintää. A:n kurinpitoseuraamuksen määräämiseen johtanut menettely on ollut erittäin vakavaa ja moitittavaa ja kurinpitoseuraamuksen määräämiseen A:lle on ollut Hippoksen lisenssimääräyksissä tarkoitettuja erittäin painavia syitä. Tällaiseen menettelyyn vakavasti ja uskottavasti myös lajin sisällä puuttumista voidaan pitää edellä esitettyjen arvojen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömänä. Näissä olosuhteissa kurinpitoseuraamus on voitu määrätä siitä huolimatta, että kilpailukielto rajoittaa A:n mahdollisuuksia hankkia elantonsa valitsemallaan tavalla.

A:n kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevan väitteen osalta oikeusturvalautakunta toteaa, että sama teko voi täyttää sekä laissa rikokseksi määritellyn teon että urheilun kurinpitosäännöissä kielletyn teon tunnusmerkistön. Tällöin on myös mahdollista, että teosta määrätään rikosasian oikeudenkäynnissä rikosoikeudellinen seuraamus ja urheilun kurinpitomenettelyssä kurinpitoseuraamus. Tämä perustuu muun muassa siihen, että rikoslainsäädännöllä ja urheilun kurinpitoa koskevilla määräyksillä suojataan eri intressejä. A:lle on siten voitu määrätä urheilun kurinpidossa kurinpitoseuraamus siitä huolimatta, että samasta menettelystä on aikaisemmin määrätty hänelle myös ehdollinen vankeusrangaistus. Jotta seuraamukset eivät kuitenkaan kasaantuisi kohtuuttomiksi, yleisistä periaatteista seuraa, että yleensä myöhemmässä seuraamuksen määräämismenettelyssä otetaan huomioon aikaisemmassa menettelyssä määrätty seuraamus (ks. esim. UOL 12/2008 ja UOL 9/2009).

Kurinpitoseuraamuksen mittaaminen

Hippoksen hallitus on päätöksen 28.10.2025 perusteluiden mukaan ottanut A:lle määrättävää kurinpitoseuraamusta mitatessaan huomioon kilpailukiellon vaikutukset A:n oikeuteen hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, A:n tekojen vakavuuden ja niiden tapahtumisen raviurheilun sisällä sekä käräjäoikeuden A:lle tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen pituuden. Lisäksi Hippoksen hallitus on ottanut seuraamusharkinnassaan ankaroittavasti huomioon sen, että A:lle oli jo aikaisemmin määrätty 6 kuukauden kilpailukielto raviurheilun maineen vahingoittamisen perusteella Oulun raveissa tapahtuneen seksuaalisen ahdistelun ja siitä seuranneen lainvoiman saaneen Oulun käräjäoikeuden tuomion perusteella.

A on vastaselityksessään esittänyt, että hänelle määrättyä kilpailukieltoa tulisi joka tapauksessa alentaa, koska A:lle on jo nyt aiheutunut kilpailukiellosta mittavia taloudellisia vahinkoja, A:n jouduttua palkkaamaan hevosilleen ulkopuoliset ohjastajat sekä lisäksi kilpailualueelle ulkopuolista työvoimaa huolehtimaan hevosista.

Hippos on vastauksessaan todennut, että A:lle määrätty kilpailukielto on oikeasuhtainen ja Hippoksen aikaisemman ratkaisukäytäntöön mukainen. A:lle oli aikaisemmin tuomittu seksuaalirikoksesta sakkorangaistus. Tuolloin hänet oli määrätty 6 kuukauden kilpailukieltoon. Lisäksi Hippos on todennut, että vuonna 2001 ravivalmentajana ja -ohjastajana toiminut henkilö oli määrätty 4,5 vuoden kilpailukieltoon, tämän saatua 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista. Kilpailukieltoa ei siten ole syytä alentaa.

Tältä osin oikeusturvalautakunta toteaa, että edellä mainitulla tavalla valituksen kohteena olevassa päätöksessä on otettu huomioon muun ohella kilpailukiellon vaikutus A:n mahdollisuuksiin hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, minkälaisia taloudellisia vahinkoja kilpailukiellosta on A:lle tosiasiassa aiheutunut. Tähän nähden oikeusturvalautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että määrättyä kurinpitoseuraamusta olisi syytä alentaa A:lle aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen perusteella tai muustakaan syystä.

Lautakuntakulujen korvausvelvollisuus

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 27 §:n 1 momentin mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on asian ajamisesta lautakunnassa aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan, ellei se katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa.

Hippos on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan Hippokselle valitukseen vastaamisesta aiheutuneet lautakuntakulut asiassa 6.322,06 eurolla viivästyskorkoineen. A on tältä osin lausunut, että hän vastustaa Hippoksen lautakuntakuntakulujen korvausvaatimusta sekä perusteen että myös määrän osalta A:n omat lautakuntakulut 2.161,95 euroa (alv 0) ylittävältä osin. Perusteinaan A on kulujen määrän osalta lausunut, että Hippoksen asiamiehenä toimineen kokeneen asianajajan olisi tehokkaalla asianajolla tullut kyetä hoitamaan asia samassa ajassa ja kuluilla kuin A:n asiamies.

A:n hävitessä asian hänet on velvoitettava korvaamaan Hippoksen kohtuulliset lautakuntakulut. Hippoksen asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen yhteensä 16,25 tuntia ja käytetty tuntiveloitus on ollut 310 euroa. A:n asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen yhteensä 7,25 tuntia. Oikeusturvalautakunta harkitsee asian laatuun ja laajuuteen nähden Hippoksen kohtuulliseksi lautakuntakulujen määräksi asiassa 4.000 euroa (sis. alv 25,5 %).

Lautakuntakulut määrätään maksettavaksi vakiintuneen lautakuntakäytännön mukaan ilman viivästyskorkoa. Näin ollen esitetty korkovaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan Suomen Hippos ry:lle korvauksena lautakuntakuluista asiassa viivästyskorkovaatimus hyläten 4.000 euroa.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala
Puheenjohtaja

Samuli Sillanpää
Sihteeri

Asian ratkaisseet jäsenet: Timo Ojala, Ilkka Lahtinen, Terhi Kytö, Hilla Marjoranta ja Tanja Stormbom