8/2026 Ratsastus – Kurinpito – Kurinpitoseuraamuksen määrääminen

URHEILUN
OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                             
PÄÄTÖS                                    
Nro 8/2026
23.2.2026                                
Diaarinro 28/2025

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Ratsastajainliitto ry:n kurinpitopäätös Nro 5/2025, annettu 30.7.2025

ASIA                
Kurinpito

MUUTOKSENHAKIJA
A

KUULTAVA    
Suomen Ratsastajainliitto ry

VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

Suomen Ratsastajainliitto ry:n (jäljempänä myös SRL) kurinpitolautakunta on määrännyt päätöksellään 30.7.2025 A:lle sakkoa 400 euroa sekä 2 kuukautta toimintakieltoa epäurheilijamaisesta käytöksestä. Lisäksi kurinpitolautakunta on määrännyt A:lle sakkoa 400 euroa hevosen sopimattomasta kohtelusta sekä 1 vuoden toimintakiellon. Yhteensä A:n on tullut maksaa sakkoa 800 euroa ja hän on saanut toimintakieltoa yhteensä 1 vuosi 2 kuukautta. 

A oli asetettu väliaikaiseen toimintakieltoon 18.6.2025 alkaen, josta tulee laskea hänelle määrätyn toimintakiellon pituus eli 1 vuosi 2 kuukautta.

Toimintakiellon aikana A ei saa osallistua mihinkään SRL:n, FEI:n (Fédération Équestre Internationale) tai FEI:n jäsenliiton kilpailujärjestelmän alaiseen kilpailuun urheilijana tai toimihenkilönä taikka osallistua järjestäjänä tai osallistujana mihinkään SRL:n, FEI:n tai FEI:n jäsenliiton alaiseen tapahtumaan (mukaan lukien kurssit, tapaamiset, jäsenkokoukset ym.). Kielto toimia toimihenkilönä kattaa myös kiellon toimia kouluttajana, valmentajana tai tuomarina missään SRL:n, FEI:n tai FEI:n jäsenliiton alaisissa kilpailuissa, valmennuksissa tai muissa tapahtumissa.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on ensisijaisesti vaatinut, että Suomen Ratsastajainliitto ry:n 30.7.2025 antama kurinpitopäätös nro 5/2025 kumotaan. A on toissijaisesti vaatinut, että toimintakielto 2 kuukautta epäurheilijamaisesta käytöksestä muutetaan SRL KS I mukaisen riketaulukon mukaiseen arviointikohtaan ”lievä” ja toimintakielto kumotaan ja sakkorangaistus alennetaan 200 euroon ja että toimintakielto 1 vuosi hevosen epäasiallisesta kohtelusta muutetaan SRL KS I mukaisen riketaulukon arviointikohtaan ”lievä” ja kolmen (3) kuukauden toimintakielloksi ja sakkorangaistus alennetaan 200 euroon.

Kurinpitopäätöksen liitteinä olevat lausunnot olivat osin epätarkkoja ja värittyneitä. Tapahtumien aikajanaa ei ollut huomioitu ja koko tapahtumasarjan aikajänne oli kuvattu ratkaisussa osin väärin tai epätarkasti.

A ei ollut kohdellut hevosta epäasiallisesti. Häneltä puuttui tahallisuus. A:lle itselleen ei ollut annettu missään vaiheessa yksilöityä määräystä suoraan tai välillisesti mennä hevosenkuljetusautossa olleen hevosen luokse. A:ta ei ollut lähestytty missään vaiheessa kilpailupaikalla suoraan. A oli välillisesti tavoitettu yhdellä kuulutuksella ja äitinsä kertoman perusteella. Kilpailulliset syyt eivät olleet menneet hevosen hyvinvoinnin edelle. Jatkaessaan kilpailusuoritusta toisella hevosella A ei ollut tiennyt kuljetusautossa olleen hevosen tilannetta ja/tai hän oli ollut perustellusti asiantilasta toisessa käsityksessä.

Asiassa ei ollut myöskään tahallisuutta siltä osin, että hevoseen olisi kohdistettu teko tai laiminlyönti, joka olisi aiheuttanut hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä.  A:lle ei ollut annettu käskyä jäädä odottamaan eläinlääkäriä, joten hän ei ollut myöskään tässä kohdin toiminut ohjeiden vastaisesti. FEI Code of Conduct (FEI Eettiset säännöt hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi), kohta 4a mukaan…” Jos hevonen loukkaantuu…hevoselle tulee tehdä eläinlääkärintarkastus”. Hevosella ei ollut A:n pitkäaikaiseen kokemukseen perustuen nähtävissä mitään, mikä olisi indikoinut hevosen loukkaantumista tai että sillä olisi tilanteen jälkeen ollut mitään hätää.

Mikäli A:lle olisi annettu nimenomainen määräys ja hän olisi tiennyt tilanteen vaativan toimia akuutisti, oli selvää, että hän olisi jättänyt kilpailusuorituksensa kesken ja mennyt välittömästi paikalle. Hän ei ollut tilanteessa ymmärtänyt, eikä ollut edes voinut ymmärtää, että hänen olisi ollut velvollisuus toimia toisin kuin hän oli toiminut.

A:n näkemyksen mukaan tapahtumainkulku oli ollut seuraava.

A:n hevoskuljetusautossa ollut A:n omistama hevonen oli rymistellyt kuljetusautossa A:n valmistautuessa kilpailupaikalla toisen hevosen kanssa kilpailuun. Kuljetusautossa ollut hevonen oli asianmukaisesti kiinnitetty pikalukkokiinnityksellä ja sillä oli seurana poni.

Kilpailupaikalla kuulutettiin ”punaisen auton omistajaa” tulemaan paikalle. Kuulutuksessa ei ollut todettu, että hevosella olisi jokin hätä. Kuulutuksia on tapahtumien tässä vaiheessa ollut vain tämä yksi.

A:n äiti oli lähtenyt heti paikalle. Autosta ei tällöin ollut kuulunut ääniä, ryminää tai kolinaa. Yhdessä päästewardin kanssa A:n äiti oli todennut, että hevonen oli saanut etujalkansa auton ruokintapöydälle. Tilanne oli kuitenkin rauhallinen eikä stewardi antanut asiassa tarkempia ohjeita ja stewardi oli poistunut paikalta. A:n äitiä ei kehotettu tai määrätty jäämään hevoskuljetusautolle hevosen luokse.

A:n äiti oli palannut kisapaikalle, missä A oli juuri starttaamassa toisella hevosella. A:n äiti oli kertonut A:lle, että hevonen ”oli rauhallinen”. A oli vielä varmistanut äidiltään, että hevosella ei ollut mitään hätää. Toinen kuulutus oli ilmeisimmin tullut silloin, kun A oli ollut jo tekemässä kilpailusuoritustaan toisella hevosellaan. Tätä kuulutusta A tai tämän äiti eivät olleet kuulleet, mikä oli uskottavaa A:n ollessa hevosen selässä keskittyneenä kisasuoritukseen. Ei ole myöskään täysin selvää, oliko toista kuulutusta edes ollut. Kertomukset tästä ovat ristiriitaisia ja osin toimihenkilöt viittaavat radiopuhelimessa kuulemaansa.

A oli ratsastanut kilpailusuorituksensa. Stewardi, joka toimi kuolainten tarkastajana, kuuli radiopuhelimesta viestin, että autolle pyydetään omistajia paikalle. Hän näki A:n olevan suorituksessa radalla. Stewardi oli mennyt A:n äidille sanomaan noin puolessa välissä A:n suoritusta, että hevosten luokse olisi mentävä. A:n äiti oli ymmärtänyt, että tilanne oli edelleen sama kuin noin 10 minuuttia aikaisemmin ja että stewardin ilmoitus koski kuulutusta, johon A ja A:n äiti olivat jo reagoineet. A:n äidille ei ollut kerrottu, että tilanne olisi mennyt huonommaksi. Tässäkään tilanteessa ei ole esitetty toimihenkilön määräystä mennä autolle. Kysymys oli ainoastaan kehotuksesta. Mikäli hevosen olisi katsottu olleen akuutisti vaarassa tai välittömiä toimenpiteitä olisi vaadittu, olisi toimihenkilöiden tullut keskeyttää A:n kilpailusuoritus. A oli siinä käsityksessä, että hevosella ei ollut hätää. A ei siten ainakaan tässä vaiheessa ollut tehnyt mitään laiminlyöntiä tai toimea, joka olisi täyttänyt hevosen sopimattoman kohtelun, tai epäurheilijamaisen käytöksen tunnusmerkistön.

Ratansa jälkeen A oli mennyt startanneen hevosensa kanssa pakolliseen kuolain- ja varustetarkastukseen, jonka stewardi oli suorittanut pikaisesti. Stewardi sanoi tällöin A:lle, että ”teidänhän pitäisi mennä sinne autolle”. Vieläkään A:lle ei ollut tullut mitään tietoa siitä, että hevosen tilanne autossa oli mennyt huonommaksi ja että se oli jäänyt kiinni jotenkin.   

A oli mennyt tarkastuksen jälkeen heti kuljetusautolle. Se oli ollut tuolloin tyhjä eikä hän ollut tiennyt, missä molemmat hevoset olivat. A oli ollut järkyttynyt ja hädissään. Paikalle oli tämän jälkeen saapunut kilpailujen johtaja ja stewardi. A myönsi kimpaantuneensa ja käyttäneensä tilanteessa epäasiallisia ilmaisuja. Epäurheilijamaiseen käytökseen oli kuitenkin syynä A:n mielentila tuolloin sekä epätietoisuus tapahtumista. 

Käydyssä keskustelussa selvisi, että hevonen oli stewardien mukaan saanut itsensä pahempaan asentoon A:n äidin poistuttua paikalta. Pikalukkokiinnitykset riimussa ja kaulapannassa eivät olleet jostain syystä lauenneet ja hevonen oli jotenkin ”roikkunut” narujen varassa. Stewardit ja auttamaan tulleet henkilöt olivat saaneet hevosen pois autosta ja vieneet molemmat hevoset läheiseen varikkoalueen talliin. Huomattavaa on, että varsinkin tässä kohtaa kuvaukset hevosen tilanteesta, kunnosta, käyttäytymisestä ja voinnista sekä tapahtumien aikajänne näyttäytyvät ristiriitaisina. Videossa, jonka stewardit olivat kuvanneet hevosen poistamisesta autosta, näkyi ulos tullessa aivan normaalisti käyttäytyvä hevonen. Mitään merkkiä ”paniikista” tai vahingoittumisesta hevosessa ei ollut. Hevonen oli saatu ulos autosta noin runsaan 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä kulutuksesta. Hevonen ei ole voinut menettää tilanteessa edellä todetun perusteella tajuntaansa. Kiinnitysmekanismit huomioon ottaen kuristuminen ei ollut edes mahdollista. Hevosen noustessa ruokintapöydälle paine on kohdistunut korkeintaan hevosen niskapuolelle.

A oli lastannut toisen hevosen autoon ja mennyt välittömästi talliin siirrettyjen eläinten luokse. Hän ei ollut tässä kohdin viivytellyt lainkaan. Tallissa A oli tarkistanut hevosen, eikä siinä ollut ollut mitään huomiolle pantavaa. Eläinlääkäriä ei ollut ollut kilpailupaikalla kilpailunjärjestäjän toimesta. Koska hevosessa ei ollut mitään vammaa tai siihen viittaavaakaan, päätti A ajaa 30 minuutin matkan kotitalliin ja edelleen tarkkailla hevosta siellä. Hevonen oli sittemmin tutkittu eläinlääkärillä eikä siinä ollut havaittu vikaa tai vammaa.

Ei ollut olemassa velvollisuutta, sääntöä, eikä käytäntöä siitä, että aina automaattisesti hevosen kanssa pitäisi olla ihminen paikalla, kun hevonen on muutoin jätetty turvalliseen tilaan. Monet tekivät kilpailumatkoja myös yksin, jolloin tämä olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa. Erityisesti tuli huomioida, että A oli ottanut mukaan seurahevosen, jonka paikalla olo oli taannut nimenomaan sen, ettei nyt kysymyksessä oleva hevonen ollut joutunut jäämään hetkeksikään yksin autoon. Hevosen jättäminen joksikin aikaa yksin turvalliseen autoon seuralaisen kanssa ei ollut miltään osin vastuutonta toimintaa.

A ei ollut millään lausumallaan tapahtuneen aikana tai sen jälkeen tarkoittanut vähätellä tilannetta tai suhtautua välinpitämättömästi hevosen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Mahdolliset yksittäiset lausahdukset oli irrotettu asiayhteydestään.

Ainoa konkreettinen päätöksessä mainittu teko, johon A oli poikkeuksellisessa tilanteessa hermostuttuaan syyllistynyt, oli epäasiallinen kielenkäyttö ja ilmaisut, joita näitäkin on asetettu huonoon valoon ja tulkittu tarkoitushakuisesti.

Rangaistuksen tuli myös olla linjassa muiden kurinpitolautakunnan päätösten kanssa.  Päätöksessä 1/2025 jatkettu ratsastustunnin pitoa selkeästi ontuvalla hevosella. Tässä oli määrätty vain 1 kk toimintakieltoa ja 200 euroa sakkoa.  Päätöksessä 1/2023 henkilö oli ratsastustunteja ohjatessaan lyönyt hevosia raipalla, jahdannut talikolla, repinyt suusta kuolaimella ja lyöden samalla. Tästä oli määrätty 1 vuosi toimintakieltoa.  Päätöksessä 3/2021 henkilö oli vastoin eläinlääkärin ohjetta kilpaillut vammautuneella hevosella. Tästä oli määrätty 6 kk toimintakieltoa ja 300 euroa sakkoa.

A:lle määrätyt sanktiot eivät olleet tahallisuuden ja syyksiluettavuuden tai vakavuuden osalta verrattavissa edellisiin tapahtumiin ja silti seuraamukset oli arvioitu kovemmiksi. Värittyneiden lausuntojen ja jossain määrin värittyneen kurinpitopäätöksen vuoksi A oli joutunut hänelle erityisen vahingollisen sosiaalisen median kirjoittelun kohteeksi. Tästä oli syntynyt hänelle kärsimystä ja mainehaittaa, osin täysin ilman A:n omaa osuutta tai faktoihin perustuvaa tietoa asiassa. Myös tämä tulee huomioida rangaistusta mitatessa. Sosiaalinen media oli jo aiheuttanut oman rangaistuksen asiassa, sekä kärsimyksen että rahallisen menetyksen muodossa.

Huomioon tuli myös ottaa tilanteen poikkeuksellisuus ja se, ettei hevoselle ollut tapahtunut mitään vahinkoa. Rangaistusta ja rangaistusasteikkoa sovellettaessa ei saanut luoda piilorangaistusta sillä varjolla, että ratsastusurheilu ja hevosten kohtelu ja sitä kautta Suomen Ratsastajainliitto ry lajiliittona olivat koko ajan kasvavassa paineessa vastaamaan huutoon hevosten hyvinvointiin liittyen. Yleinen lainsäädännöllispoliittinen ilmapiiri ei saanut muuttaa olemassa olevaa rangaistuskäytäntöä kovemmaksi esimerkiksi sen vuoksi, että ulospäin ja medialle olisi helpompaa kertoa lajiliiton toimineen ja puuttuneen ”kovalla kädellä” hevosen huonoon kohteluun.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Ratsastajainliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.

Kurinpitopäätös oli lopputulokseltaan ja perusteiltaan oikea. A oli laiminlyönyt huolehtia vastuullaan olleen hevosen hyvinvoinnista Kuopion Ratsastajat ry:n kouluratsastuskilpailuissa 7.6.2025 ja asettanut kilpailulliset tavoitteensa hevosen hyvinvoinnin edelle. A:n laiminlyönti oli aiheuttanut hevoselle tarpeetonta kipua ja kärsimystä ja täytti hevosen sopimattoman kohtelun tunnusmerkit. A:n laiminlyöntiä ei voitu pitää vähäisenä.

SRL:n tarkoituksena oli paitsi ratsastuksen edistäminen Suomessa myös hevosen hyvinvoinnin edistäminen kaikessa urheilu- ja harrastetoiminnassa. Kilpailu-, valmentaja- ja tuomarilisenssien haltijana ja niihin valmistelevien koulutusten käyneenä A:n voitiin olettaa olevan hyvin perehtynyt SRL:n sääntöihin.

Kilpailusääntöjen yleinen osa KS I (uudelta nimeltään ”Yhteinen kilpailu- ja eettinen säännöstö kaikille ratsastusurheilun lajeille (KS I)”) sisälsi keskeiset säännökset hevosen suojelusta ja hevosen sopimattoman kohtelun kiellosta ratsastusurheilussa. KS I:n liitteenä 6 on Kansainvälisen Ratsastajaliiton, Federation Equestre Internationalen eli FEI:n Code of Coduct, FEI:n eettiset säännöt hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi sekä liitteenä 7 SRL:n eettinen säännöstö, joita SRL:n jäsenseurojen henkilöjäsenet ja lisenssinhaltijat olivat sitoutuneet noudattamaan kaikessa SRL:n alaisessa toiminnassa.

KS I:n säännöstö perustui periaatteelle, jonka mukaan ratsastuskilpailuissa ratsastaja oli aina hevosen vastuuhenkilö ja kaikissa olosuhteissa vastuussa hevosestaan ja hevoselle tehdyistä toimenpiteistä riippumatta siitä, kuka ne oli suorittanut. Jos hevosen vastuuhenkilö oli estynyt huolehtimasta hevosesta, oli hänen välittömästi ilmoitettava asiasta kilpailun johtajalle tai tuomariston puheenjohtajalle. Myös muu henkilö kuin ratsastaja voi olla hevosen ns. lisävastuuhenkilö, mutta se ei poistanut ratsastajan vastuuta hevosen ensisijaisena vastuuhenkilönä.

A osallistui Sorsasalossa Kuopiossa 7.6.2025 Kuopion Ratsastajat ry:n järjestämiin kouluratsastuskilpailuihin nyt kysymyksessä olevalla hevosella. A oli näin ollen hevosen vastuuhenkilö ja vastuussa hevosesta ja sille tehdyistä tai tekemättä jätetyistä toimenpiteistä, riippumatta siitä, kuka nämä toimenpiteet suoritti tai jätti suorittamatta.

KS I kohdan 3.2 mukaan sääntöjen sitomat henkilöt vastasivat siitä, että hevosen hyvinvointi oli aina etusijalla ja ettei hevosen hyvinvointia aseteta toissijaiseksi kilpailullisista-, valmennuksellisista tai kaupallisista syistä. KS I kohdassa 42.1 kielletään hevosen sopimaton kohtelu sekä kilpailussa ja kilpailujen ulkopuolella. Hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä.

Code of Conduct, FEI:n eettisissä säännöissä hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi (KS I:n liite 6) korostetaan lisäksi, että kilpailuissa ei saa vaarantaa hevosen hyvinvointia ja että hevosia tulee kohdella inhimillisesti. Kilpailuissa tulee aina olla eläinlääkäri saatavilla tai tavoitettavissa. Jos hevonen loukkaantuu tai uupuu kilpailun aikana, tulee urheilijan keskeyttää kilpailu ja hevoselle tulee tehdä eläinlääkärin tarkastus. Mikäli se on tarpeellista, tulee hevonen kuljettaa hevosambulanssilla lähimmälle hevosklinikalle, jossa sen terveydentilaa arvioidaan uudelleen ja sille annetaan hoitoa. Loukkaantuneille hevosille annetaan ensihoitoa ennen kuljetusta.

Asia oli tullut kurinpitolautakunnassa vireille sen jälkeen, kun tuomariston puheenjohtaja ja päästewardi olivat tehneet ilmoituksen hevosen sopimattomasta kohtelusta ja A:n epäasiallisesta käytöksestä kouluratsastuskilpailuissa ja esittäneet pyynnön asian käsittelemiseksi SRL:n kurinpitolautakunnassa. A:lle oli kilpailuissa annettu keltainen kortti, joka oli toimitettu hänelle sähköpostitse 8.6.2025. Ilmoituksen olivat tehneet kilpailun toimihenkilöt, joiden nimenomaisena tehtävänä oli valvoa sääntöjen noudattamista ja hevosten hyvinvointia.

Asian käsittelyn aikana lausunnon antaneet henkilöt olivat kaikki olleet itse paikan päällä todistamassa tapahtumia. Lausunnot olivat keskenään yhdenmukaisia eikä kenelläkään lausunnon antajalla ole ollut asiassa mitään omaa intressiä. SRL:n kurinpitolautakunnassa kuultaessa A ei ollut kiistänyt lausunnoissa kerrottua tapahtumainkulkua. Lausuntojen todenmukaisuutta ei näin ollen ole ollut mitään syytä epäillä.

A oli ennen starttiaan toisella hevosella saanut äidiltään tietää, että hevosautossa oleva hevonen seisoi autossa jalat auton etupöydän päällä. Hevosella oli aina suuri riski loukkaantua, jos se pääsi nousemaan hevosautossa ruokintapöydän päälle. Kyseessä oli siis akuutti vaaratilanne, mikä A:n oli täytynyt ymmärtää.

Oli selvää, että hevosta ei olisi saanut jättää hevosautoon näin. A:n olisi hevosen vastuuhenkilönä tullut huolehtia siitä, että hevonen saadaan heti pois ruokintapöydän päältä ja että hevosta valvotaan, jotta tilanne ei toistuisi tai eskaloituisi. Se, että hevonen jätettiin hevosautoon ilman valvontaa ja A tästä huolimatta päätti startata toisella hevosellaan kilpailusuorituksen, vaaransi vakavasti kuljetusautossa olleen hevosen hyvinvoinnin.  A laiminlöi näin velvollisuutensa huolehtia hevosen hyvinvoinnista ja asetti oman kilpailusuorituksensa hevosen hyvinvoinnin edelle.

A:n vastuuta ei vähentänyt se, että stewardi ei ollut antanut nimenomaisia ohjeita ottaa hevonen pois autosta tai jäädä hevosen luokse. Stewardi oli olettanut A:n äidin jääneen valvomaan hevosta, kunnes lisäapua saataisiin paikalle.

Kuulutusten kuunteleminen oli kilpailuun valmistautuvalle ratsastajalle ensiarvoisen tärkeää, jotta hän tiesi, milloin hänen piti olla radalla. A:n on siten täytynyt kuulla molemmat kuljetusautossa olevaan hevoseen liittyvät kuulutukset. Asiassa oli joka tapauksessa selvää, että heti A:n kilpailusuorituksen jälkeen hevostarkastusta tehnyt stewardi ohjeisti A:ta kiirehtimään välittömästi varikkoalueelle, mutta A jätti noudattamatta ohjeistusta.

Tilanteet hevosten kanssa voivat muuttua hyvin nopeasti. A ei mitenkään voinut perustellusti olettaa tilanteen pysyneen muuttumattomana 15 minuutin ajan etenkään, kun hän oli jo ennen kilpailusuoritustaan ollut tietoinen siitä, että hevonen oli hevosautossa rauhaton ja vaarallisessa asennossa. Laiminlyömällä stewardin kehotuksen kiirehtiä välittömästi hevosautolle A oli rikkonut toistamiseen velvollisuuttaan huolehtia hevosen hyvinvoinnista.

Valituksen perusteella A saapui hevosautolle noin 20–25 minuuttia sen jälkeen, kun hevosen oli ensin todettu olleen etujalat hevosauton ruokintapöydän päällä, ja noin 10 minuuttia sen jälkeen, kun häntä oli hevostarkastuksessa kehotettu kiirehtimään viipymättä hevosautolle.  Toisin kuin valituksessa väitetään, kyse ei ole ollut nopeasta toiminnasta.

A:n myöhemmät kommentit kilpailujen toimihenkilöille, joissa hän oli sanonut tällaisen olevan vain hevosen normaalia toimintaa tai että ”jos se on niin idiootti, että se siihen hirttäytyy, niin se on sitten luonnonvalinta…” osoittavat niin ikään suurta välinpitämättömyyttä hevosen hyvinvoinnista, eikä niitä voinut selittää pelkällä tuohtumuksella tilanteesta. Piittaamattomuutta hevosen hyvinvoinnista osoitti edelleen se, että A ei tapahtuneesta kuultuaan ollut noudattanut kilpailujen toimihenkilöiden kehotusta kutsua eläinlääkäri paikalle tutkimaan hevonen ennen sen lastaamista ja kuljettamista pois kilpailupaikalta. A ei itse pintapuolisella tarkastuksella ollut voinut mitenkään varmistua siitä, että hevonen oli kaiken tapahtuneen jälkeen kuljetuksen edellyttämässä kunnossa.

A:n laiminlyönti johti tilanteeseen, jossa kilpailun toimihenkilöt löysivät hevosen roikkumasta hevosauton väliseinän päällä välillä kaulapannan varaan pudoten. Hevonen korisi voimakkaasti, sen silmistä näkyi ajoittain vain valkuaiset ja sen hengitys oli katkonaista. Hevonen oli kauttaaltaan hikinen, puuskutti rajusti, rimpuili ja sillä oli päässä haava. Hevosen panta ja väliseinä painoivat hevosen kurkkua niin, että se ajoittain vaikutti menettävän tajuntansa. Koska A:ta ei tavoitettu, kilpailun toimihenkilöt avustivat hevosen ulos autosta eläinsuojelullisista syistä.

Mikään valituksessa esitetyistä kirjallisista todisteista ei osoita, että hevoselle ei olisi aiheutunut turhaa kipua ja kärsimystä tai että A ei olisi syyllistynyt hevosen sopimattomaan kohteluun. A:n kirjallisena todisteena toimitettu lausunto oli hevosen eläinlääkärintarkastuksesta vasta 18.8.2025 eli yli kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen. Lausunto ei kerro mitään siitä, mikä hevosen tilanne oli kilpailuissa 7.6.2025.

Epäurheilijamainen tai epäasiallinen käytös oli kielletty kaikessa SRL:n tai sen jäsenen toiminnassa ja se oli erityisen moitittavaa kohdistuessaan SRL:n tai sen jäsenen toimihenkilöön tai muuhun kilpailuun tai tapahtumaan osallistuvaan henkilöön. Esimerkkeinä epäurheilijamaisesta käytöksestä eettisessä säännöstössä mainitaan muun muassa huutaminen, loukkaava tai törkeä kielenkäyttö, uhkailu sekä SRL:n tai sen jäsenen toimihenkilön perusteltujen ohjeiden noudattamatta jättäminen.

A myönsi valituksessaan kimpaantuneensa ja käyttäneensä epäasiallisia ilmaisuja kilpailujen johtajaa ja stewardia kohtaan. SRL:n kurinpitolautakunnan ratkaisusta ja sen perusteena olevasta selvityksestä käy ilmi, että A:n käytös oli ollut myös loukkaavaa ja uhkaavaa. Lisäksi A oli jättänyt noudattamatta kilpailujen toimihenkilöiden ohjetta kiirehtiä hevosen luokse, ja hän oli toimihenkilöiden ohjeiden vastaisesti kieltäytynyt hevosen eläinlääkäritarkastuksesta.

A:n toiminta täytti monelta eri kohdin epäasiallisen ja epäurheilijamaisen käytöksen tunnusmerkit ja oli ollut erityisen moitittavaa, koska se oli kohdistunut kilpailun toimihenkilöihin.

KS I:n kohdan 54.2 (f) mukaan rikkomuksen tahallisuus otetaan huomioon rangaistusta mitattaessa, mutta se ei ollut edellytys rikkomusten rangaistavuudelle muutoin kuin erikseen mainituissa tilanteissa. SRL:n kurinpitojärjestelmä perustui SRL:n itsemääräämisoikeutensa puitteissa laatimiin sääntöihin, johon A oli sitoutunut, eikä valituksessa esitetty vertaus rikosoikeuden yleisiin oppeihin soveltunut tilanteeseen.

A oli tietoinen siitä, että hevonen oli noussut hevosautossa ruokintapöydän päälle. A laiminlöi tässä tilanteessa velvollisuutensa huolehtia siitä, että hevonen autettaisiin pois ruokintapöydältä ja että hevosta ja tilanteen kehittymistä edes valvottaisiin, vaan priorisoi omaa kilpailusuoritustaan toisella hevosella. Edes kilpailusuorituksensa jälkeen A ei ollut noudattanut toimihenkilöiden kehotusta kiirehtiä hevosen luokse taikka odottaa, että eläinlääkäri tarkastaisi hevosen, ennen kuin se vietiin pois kilpailupaikalta. A:n laiminlyöntejä voitiin siksi pitää tahallisina.

A:n on lisäksi täytynyt ymmärtää, että hevosauton ruokintapöydän päällä seistessään hevonen voi loukkaantua tai satuttaa itsensä pahasti, varsinkin kun hevonen oli muutoinkin rauhaton hevosautossa, ja että hänen laiminlyöntinsä aiheutti hevoselle vähintäänkin uhan tarpeettomasta kivusta ja kärsimyksestä. A kuitenkin suhtautui tähän täysin välinpitämättömästi eikä osoittanut mitään huolta hevosen hyvinvoinnista. A:n voidaan siksi katsoa syyllistyneen hevosen sopimattomaan kohteluun tahallisesti.

Seuraamusta päätettäessä ja luokiteltaessa rikkomuksen vakavuutta asteikolla ”lievä”, ”keskitaso”, ”vakava” tai ”enimmäisseuraamus” SRL:n kurinpitolautakunta oli KS I:n kohdan 54.2 mukaisesti ottanut huomioon muun muassa sen, täyttikö teko tai laiminlyönti hevosen sopimattoman kohtelun tunnusmerkistön ja oliko teko tai laiminlyönti tahallinen. Kurinpitolautakunta oli katsonut A:n syyllistyneen hevosen sopimattomaan kohteluun tahallisesti. Kurinpitolautakunta oli myös kiinnittänyt huomiota siihen, että A oli lisäksi sekä käytöksellään että lausumillaan osoittanut ilmeistä välinpitämättömyyttä hevosen hyvinvoinnista.

Rangaistusta mitatessaan SRL:n kurinpitolautakunta oli hakenut johtoa SRL:n kurinpitolautakunnan päätöksestä 1/2023, jossa oli määrätty vuosi toimintakieltoa, sekä erityisesti päätöksestä 2/2021, joka myös koski hevosen sopimatonta kohtelua kilpailupaikalla ja jossa kurinpitolautakunta oli määrännyt yhdelle asianosaiselle 2 vuotta ja toiselle asianosaiselle 9 kuukautta toimintakieltoa. Sen sijaan valituksessa mainittu päätös 1/2025 ei ollut tosiseikastoltaan tai vakavuudeltaan verrattavissa nyt esillä olevaan tapaukseen. A:n rikkomusta ei voitu pitää lievänä. A:lle määrätty rangaistus oli linjassa kurinpitolautakunnan aiemman käytännön kanssa.

A:lle epäurheilijamaisesta käytöksestä määrätty 2 kuukauden toimintakielto ja 400 euron sakko vastasivat lievää-keskitason rikkomusta. Ottaen huomioon, että A oli rikkonut SRL:n eettisen säännöstön useaa kohtaa ja kohdistanut käytöksensä kilpailujen toimihenkilöihin ja menettely oli sen vuoksi ollut erityisen moitittavaa, asiassa ei ollut perusteita poistaa tai lieventää A:lle määrättyä rangaistusta. Myöskään A:n kiihtynyt mielentila ei ollut peruste poistaa tai lieventää rangaistusta.

Asiassa ei ollut mitään perusteita määrätä SRL:ää korvaamaan A:n asiamies- ja oikeudenkäyntikuluja miltään osin.

VASTASELITYS

A on antanut vastaselityksen asiassa vedoten valituksessa jo esiin tuotuun sekä todeten muun ohella seuraavan.

Keskeisesti asiassa mukana koko ajan olleelta A:n äidiltä ei ollut missään vaiheessa pyydetty lausumaa. Myös A:n oma vastine oli SRL:n kurinpitopäätöksessä täysin ohitettu. Kurinpitopäätös oli kirjoitettu ainoastaan muiden lausuntojen perusteella ja niidenkään sisältöä tarkemmin arvioimatta ja kurinpitolautakunnan omia arvotuksia ja päätelmiä sisältäen. Ilmeisimmin kurinpitolautakunta ei ollut myöskään ratkaisua tehdessään lainkaan nähnyt hevosesta otettua videota. Kuvattu video ei tue SRL:n väitteitä hevosen tilanteesta.

Kurinpitopäätökseen vastoin todellisuutta hevosen kunnosta kirjattu oli erityisesti ollut omiaan luomaan muulle yleisölle käsityksen siitä, että hevoselle olisi aiheutunut vakavaa terveyshaittaa ja täten korostanut A:n toiminnan paheksuttavuutta. Oli selvää, että hevonen ei ollut seissyt ruokintapöydällä tai että sen jalat eivät ole olleet ruokintapöydällä. Hevonen oli noussut siihen hetkellisesti polviensa varaan.

Paikalla ollut stewardi oli yhdessä A:n äidin kanssa todennut hevosen olevan rauhallinen ja myös stewardi oli lähtenyt paikalta pois antamatta mitään käskyä tai kehotusta asiassa. Stewardin mahdollinen ääneen lausumaton ”oletus” ei voinut olla rangaistuksen peruste. Stewardin toiminta ja erityisen ohjeistuksen puuttuminen tulee luonnollisesti huomioida arvioitaessa A:n toiminnan moitittavuutta.

Kirjallisia lausuntoja ristiin tarkastellen voidaan havaita, että asiassa ei ole näyttöä kahdesta kuulutuksesta. A:n tietoisuutta ja toimimisvelvollisuutta arvioitaessa päätöstä ei voitu perustaa siihen, että asiasta olisi kuulutettu kahdesti. Stewardi kuolaintarkastuksessa ei ollut maininnut mitään ”hätätilanteesta” tai vaarasta hevoselle. Stewardi oli ainoastaan todennut, että A:n pitää mennä autolle. Näin A oli toiminut.

Kurinpitoseuraamuksia ei voitu langettaa seikasta, joka oli täysin urheilijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella (asianmukaisen turvalukituksen toimimattomuus) eikä seikoista, joista urheilija ei ollut ollut tietoinen. Tilanteessa tuli myös arvioida se, mikä merkitys oli sillä, että A:lla ei ollut ollut oikeaa tietoa hevosen tilanteesta.

Kilparatsastaja ja tallinpitäjä joutui joka päivä arvioimaan hevostensa kuntoa. Tilanteessa ei ollut ollut mitään konkreettista syytä edes epäillä hevosen loukkaantuneen, puhumattakaan, että jokin hevosessa olisi viitannut vammaan tai vastaavaan. Kilpailueläinlääkärin tarkastus tuossa tilanteessa ei olisi tuonut asiaan mitään muuta tietoa.

SRL vastauksessaan viittaa ilman mitään tarkempaa perustelua A:n käyttäytymisen olleen ”loukkaavaa ja uhkaavaa”. Käytöksen poikkeuksellisuus ja se, että miltään osin vastaavaa ei A:n pitkällä kilparatsastus-, tallinpitäjä-, ja valmentajauralla ole tullut vastaan, puhuvat myös vähintään rangaistusasteikon tarkastamisen puolesta valituksessa esitetyin tavoin. Asian tasaannuttua, muutaman tunnin jälkeen, A oli ilmoittanut asiallisesti hevosen voivan hyvin ja kiittänyt avusta kilpailupaikalla. Tämä osoitti, että tilanne ja A:n käytös kilpailupaikalla olivat olleet epätavallisia.

Asiaan liittyvän materiaalin ja hevosen tapahtuman jälkeisen voinnin perusteella oli selvää, että se määrä mahdollista kipua tai kärsimystä mikä hevoselle aiheutui, oli lyhytaikaista ja poistui välittömästi tilanteen mentyä ohi. Asiassa ei voitu todeta, etteikö hevosen tilanne olisi ollut aivan sama, vaikka A olisi siirtynyt autolle sen jälkeen, kun hän sai äidiltään tiedon hevosen olleen rauhallinen. Nyt A:n toiminta oli maalattu kyseenalaiseksi, ja hevosen tilanteen oli kuvattu aiheutuneen yksin A:n toimien vuoksi. Koska pikalukkomekanismi ei toiminut normaalisti eikä lukko auennut paineen myötä, ei hevonen ollut päässyt laskeutumaan alas jaloilleen. Kyseessä oli siten pitkälti lähinnä onnettomuustilanne, jossa hevoselle ei kuitenkaan ollut sattunut mitään. Nämä seikat tuli ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa.

A oli edellä mainitusti kärsinyt kurinpitopäätöksen seurauksena jo perusteetonta mainehaittaa ja elinkeinonharjoittamisen estymisen vuoksi kärsisi päätöksen mukaisen toimintakiellon seurauksena merkittävät taloudelliset tappiot. Asian värittyminen ja käsittely sosiaalisessa mediassa oli henkisesti ollut asiassa äärettömän raskasta A:lle, ja tämäkin seikka tuli ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1.      Asian tausta ja kysymyksenasettelu

SRL:n kurinpitolautakunta on muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessään katsonut, että A oli ennen kilpailusuoritustaan saanut tietää hevoskuljetusautoon jätetyn toisen hevosensa seisovan etujalkojen polvien varassa hevoskuljetusauton ruokintapöydällä. Hän oli tästä huolimatta lähtenyt tekemään kilpailusuoritustaan ja siten asettanut oman kilpailusuorituksensa hevoskuljetusautossa olleen hevosensa hyvinvoinnin edelle. Toiminnallaan A oli kurinpitopäätöksen mukaan aiheuttanut hevoselle kipua ja kärsimystä sekä vakavasti vaarantanut hevosen terveyden. Kurinpitovaliokunta oli päätöksessään lisäksi katsonut, että A oli myös suullisesti väheksynyt tapahtumaa ja tarvetta huolehtia hevosen hyvinvoinnista sekä kieltäytynyt siitä, että eläinlääkäri tarkastaisi hevosen, ja näin ollen osoittanut ilmeistä välinpitämättömyyttä hevosen hyvinvoinnista.

Kurinpitolautakunta on lisäksi katsonut, että A oli käyttäytynyt asiaa kilpailualueella jälkeen päin selvitettäessä epäasiallisesti huutamalla ja käyttämällä epäasiallista kieltä sekä jättämällä noudattamatta toimihenkilöiden ohjeita hevosen valvonnasta ja eläinlääkärin tarkastuksesta. A:n käytös oli ollut erityisen moitittavaa, koska se oli kohdistunut kilpailujen toimihenkilöihin, jotka olivat toimineet velvollisuuksiensa mukaisesti, minkä lisäksi A:n kielenkäyttö liittyen hevosen hyvinvointiin oli ollut täysin asiatonta.

Kurinpitolautakunta on määrännyt A:lle sakkoa 400 euroa sekä 2 kuukautta toimintakieltoa epäurheilijamaisesta käytöksestä. Lisäksi kurinpitolautakunta on määrännyt A:lle sakkoa 400 euroa hevosen sopimattomasta kohtelusta sekä 1 vuoden toimintakiellon. Yhteensä A:n on tullut maksaa sakkoa 800 euroa ja hän on saanut toimintakieltoa 1 vuosi 2 kuukautta. 

A on asetettu väliaikaiseen toimintakieltoon 18.6.2025 alkaen, josta tulee laskea hänelle määrätyn toimintakiellon pituus eli 1 vuosi 2 kuukautta.

Asiassa on valituksen, vastauksen ja vastaselityksen perusteella riidatonta, että Sorsasalossa Kuopiossa 7.6.2025 Kuopion Ratsastajat ry:n järjestämissä kouluratsastuskilpailuissa A oli ollut valmistautumassa hevosellaan kilpailusuoritukseen, kun nyt kysymyksessä oleva A:n toinen hevonen oli rymistellyt hevosenkuljetusautossa. Hevosauton omistajia oli kuulutettu saapumaan hevosautolle selvittämään hevosen tilannetta. Riidattomasti A:n äiti oli mennyt hevosautolle ja tavannut siellä stewardin. He olivat yhdessä todenneet hevosen nousseen etujaloilla kuljetusauton ruokintapöydälle. Stewardi oli poistunut paikalta ja A:n äiti oli palannut A:n luokse.

Riidattomasti A:n äiti oli kertonut A:lle, mikä hevosen tilanne oli hevosautossa ollut. A:n itsensä mukaan hän oli vielä äidiltään varmistanut, ettei hevosella ollut välitöntä hätää tai terveyden vaaraa.

A on riidattomasti käymättä tarkistamassa toisen hevosensa tilannetta hevosautossa aloittanut kilpailusuorituksensa, jonka aikana stewardi oli palannut hevoskuljetusauton luokse ja havainnut, että kuljetusautossa oleva hevonen oli jätetty uudelleen yksin ja se oli edelleen hankalassa asennossa kuljetusauton ruokintapöydällä. Riidattomasti A:n äidille on menty tämän jälkeen huomauttamaan asiasta. A:n äiti on ollut kuvaamassa A:n kilpailusuoritusta kentän laidalla. Riitaista sen sijaan on se, onko hevosen tilanteesta kuulutettu toisen kerran A:n kilpailusuorituksen aikana.

Riidatonta on, että A on kilpailusuorituksen jälkeen mennyt pakolliseen tarkastukseen ja tarkastusta tehnyt stewardi on tarkastuksen aikana maininnut, että A:n pitäisi mennä hevosenkuljetusautolle. Riitaista tältä osin on, onko A:lle tässä yhteydessä kerrottu, millaisesta vaaratilanteesta hevosenkuljetusautolla on ollut kysymys.

A on myöntänyt käyttäneensä asian selvittelyn aikana epäasiallista kieltä. Hän ei ole kiistänyt muun ohella todenneensa, että ”jos se hevonen oli niin idiootti, että siihen hirttäytyy, niin se on sitten luonnonvalinta”. Riitaista sen sijaan on, mitä johtopäätöksiä mainitusta toteamuksesta voidaan tehdä. A on riidattomasti ollut tilanteessa vihainen, hätääntynyt ja hermostunut, koska ei ollut tiennyt, missä kuljetusautossa olleet hevonen ja poni olivat olleet. Myöhemmin A on kiittänyt toimitsijoita avusta ja pahoitellut käytöstään.

A:n kilpailusuorituksen aikana toimitsijat olivat vapauttaneet hevosen ja sen seurana olleen ponin kuljetusautosta ja siirtäneet ne eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti tallialueelle. Kun A oli viety eläinten luokse, hän oli katsonut, ettei eläinlääkärin tarkastusta tarvita ja lastannut eläimet kuljetusautoon vieden ne lähellä sijaitsevalle kotitallille.

Oikeusturvalautakunnassa on kysymys siitä, onko A SRL:n sääntöjen vastaisesti 1) asettanut oman kilpailusuorituksensa hevoskuljetusautossa samaan aikaan olleen hevosensa hyvinvoinnin edelle, 2) toiminnallaan aiheuttanut hevoselle kipua ja kärsimystä sekä vakavasti vaarantanut hevosen terveyden ja 3) käyttäytynyt tilanteessa epäurheilijamaisesti. Mikäli A:n katsotaan rikkoneen joiltain osin SRL:n sääntöjä, kysymys on rangaistuksen määräämisestä.

Kohtien 1 ja 2 osalta kysymys on ensinnäkin siitä, onko kyseinen hevonen ylipäätään ollut vakavassa terveydellisessä vaaratilanteessa ja onko siitä aiheutunut tai voinut aiheutua hevoselle kipua ja kärsimystä. Toiseksi kysymys on siitä, onko A tullut tapahtumien aikana riittävällä tavalla tietoiseksi hevosen tilanteesta ja jos on, onko hän laiminlyönyt velvollisuutensa hevosen omistajana eläimen hyvinvoinnin ja turvallisuuden huolehtimisesta. Kolmanneksi ratkaistavana on se, olisiko A:n tullut tilanteessa antaa eläinlääkärin tarkastaa kysymyksessä oleva hevonen ennen sen kuljettamista pois kilpailupaikalta.

Kohdan 3 osalta kysymys on siitä, onko käsillä ollut sellaisia lieventäviä asianhaaroja, jotka selittävät A:n epäasiallisen käytöksen rangaistavuuden poistavalla tavalla.  

2.      Hevosen epäasiallinen kohtelu

2.1  Sovellettavat säännökset

Asiassa on selvää ja riidatonta, että A on sitoutunut noudattamaan SRL:n sääntöjä ja että nyt kysymyksessä olevat kilpailut ovat olleet SRL:n alaiset.

SRL:ssä sovelletaan yhteistä kilpailu- ja eettistä säännöstöä kaikille ratsastusurheilun lajeille (KS I). Sen mukaan hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa, tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Hevosen vastuuhenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeudellinen vastuu hevosesta. Vastuu sisältää KS I ja LS (lajisäännöt) määrittelemät vastuut sekä kurinpitosääntöjen sitovuuden ja velvoitteet (ks. myös KS I kohta 15.1).

KS I:n kohdan 1.1 mukaan säännöstö asettaa eläinsuojelulliset normit kaikessa SRL:n alaisessa kilpailu- ja muussa toiminnassa. KS I sisältää kaikessa kilpailutoiminnassa noudatettavat yleiset säännöt ja määräykset. KS I tarkoituksena on luoda kaikille urheilijoille oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet, varmistaa turvallisuus ja hevosen hyvinvoinnin ensisijaisuus.

Kohdan 1.4 mukaan Suomen eläinsuojelulainsäädäntö, SRL:n toimintasäännöt (jäljempänä TS), KS I ja LS sekä urheilijoiden ja hevosten antidopingsäännöt koskevat kaikkia SRL:n kilpailujärjestelmän mukaisia kilpailuja sekä kilpailunomaisia harjoitustilaisuuksia, jäsenten hevosenpitoa sekä muuta SRL:n toimintaa soveltuvin osin. Kilpailutoiminnassa noudatetaan reilun pelin periaatteita. Tapaus, johon kilpailusäännöistä ei löydy ratkaisua, on pyrittävä ratkaisemaan sääntöjen hengen ja/tai FEI:n tai muiden, kotimaisten sääntöjen pohjana olevien kansainvälisten tai ulkomaisten sääntöjen mukaisesti. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa ratkaisun tulee olla mieluummin vapauttava kuin rankaiseva.

Kohdan 3.2 mukaan sääntöjen sitomat henkilöt vastaavat siitä, että hevosen hyvinvointi on aina etusijalla ja ettei hevosen hyvinvointia aseteta toissijaiseksi kilpailullisista, valmennuksellisista tai kaupallisista syistä.

Kohdan 14.1.2 mukaan urheilijan tulee täyttää ilmoittautumisesta johtuvat velvollisuudet, noudattaa voimassa olevia kilpailusääntöjä sekä tuomariston ja toimihenkilöiden antamia määräyksiä, ohjeita ja päätöksiä. Kohdan 15.3 mukaan hevosen vastuuhenkilö on se henkilö, joka sitä kilpailuissa ratsastaa, ajaa tai vikellyksessä juoksuttaa. Myös hevosen omistaja, valmentaja tai muu tukihenkilö, mukaan lukien (mutta ei ainoastaan) hevosenhoitaja ja eläinlääkäri, voidaan katsoa hevosen lisävastuuhenkilöksi, jos hän on läsnä kilpailupaikalla tai jos hän on vastuussa hevosta koskevasta tehdystä päätöksestä.

Kohdan 15.4 mukaan hevosen vastuuhenkilö on vastuussa kilpailun aikana kaikista hevoselle tehdyistä toimenpiteistä riippumatta siitä, kuka hevosen luokse päässyt henkilö ne on suorittanut. Hevosen vastuuhenkilö on vastuussa hevosesta ratsastaessaan, ajaessaan tai valmentaessaan hevosta. Hevosen vastuuhenkilö ei vapaudu tästä vastuustaan, vaikka kilpailun turvallisuusjärjestelyt osoittautuisivat puutteellisiksi. Kohdan 15.5 mukaan jos hevosen vastuuhenkilö on estynyt tai estetty huolehtimasta hevosesta, on hänen välittömästi ilmoitettava asiasta kilpailun johtajalle tai tpj:lle (tuomariston puheenjohtaja).

Kohdan 35.2.1 mukaan stewardi on kilpailun toimihenkilö, jonka tehtävänä on yhteistyössä tpj:n kanssa valvoa hevosten hyvinvointia sekä turvallisuutta ja sääntöjen noudattamista.

Hevosen sopimattomasta kohtelusta on määrätty säännöstön kohdassa 42. Sen mukaan Hevosen sopimaton kohtelu on aina kiellettyä kilpailussa ja kilpailun ulkopuolella. Hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. FEI:n vahvistamia ohjeita ja määräyksiä hevosen kohtelusta, kuten FEI:n eettiset toimintaohjeet hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi (liite 6.) on noudatettava kaikessa SRL:n alaisessa toiminnassa.

Säännöstön liitteessä 6 on määräykset FEI:n eettisistä säännöistä hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi (CODE OF CONDUCT). Eettisten sääntöjen johdannon mukaan kilpailulliset tai kaupalliset syyt eivät koskaan saa mennä hevosen hyvinvoinnin edelle. Kohdan 1 (kuljetusvälineet) mukaan kuljetuksen aikana hevoset on suojattava vammoilta ja muilta terveyshaitoilta.  Ajoneuvojen tulee olla turvallisia, hyvin ilmastoituja, hyvin huollettuja, säännöllisesti desinfioituja ja kuljettajien tulee olla päteviä.

Kohdassa 4 on säännökset hevosten inhimillisestä kohtelusta. Kohtien a ja b mukaan kilpailuissa tulee aina olla eläinlääkäri saatavilla tai tavoitettavissa. Jos hevonen loukkaantuu tai uupuu kilpailun aikana, tulee urheilijan keskeyttää kilpailu ja hevoselle tulee tehdä eläinlääkärin tarkastus.  Mikäli se on tarpeellista, tulee hevonen kuljettaa hevosambulanssilla lähimmälle hevosklinikalle, jossa sen terveydentilaa arvioidaan uudelleen ja sille annetaan hoitoa. Loukkaantuneille hevosille annetaan ensihoitoa ennen kuljetusta.

2.2  Tapahtumainkulku ja johtopäätökset

Asiassa on esitetty selvityksenä muun ohella kysymyksessä olevan kilpailun toimihenkilöiden kirjalliset kertomukset tapahtumista, A:n oma näkemys tapahtumista, A:n äidin kirjallinen kertomus tapahtumista, eläinlääkäreiden lausuntoja ja kaksi kilpailun toimihenkilön kuvaamaa videotallennetta kysymyksessä olevan hevosen uloslastauksesta kilpailupaikalla.

Kertomukset ja videotallenteet sekä eläinlääkäreiden lausunnot ovat yhdensuuntaisia siltä osin kuin tapahtumia on edellä esitelty riidattomina otsikon asian tausta ja kysymyksenasettelu alla.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä tapahtumista ensinnäkin siltä osin, oliko nyt kysymyksessä oleva hevonen ollut kuristumisvaarassa tai muutoin vaarassa vahingoittua eli siltä osin, onko hevoselle aiheutunut tai uhannut aiheutua tilanteessa tarpeetonta kipua ja kärsimystä.

Kaikki hevosen uloslastaamiseen osallistuneet kilpailujen toimihenkilöt ovat kirjallisissa lausumissaan yhdenmukaisesti todenneet, että kysymyksessä oleva hevonen oli noussut ruokintapöydälle etujalkojen polvien varaan ja että hevonen oli kuristumisvaarassa tai sen hengittäminen oli vaikeutunut hevosen nojatessa päätään kuljetusauton väliseinään. Hevonen oli myös sotkeutunut kiinnitysnaruihin. Asiassa esitetty video tukee toimihenkilöiden kertomuksia siltä osin, että väliseinä ainakin ajoittain painaa hevosen kaulaa. Molemmat eläinlääkärit, joiden kirjallisiin lausumiin valittaja on vedonnut, ovat todenneet, että hevonen on ollut hikinen ja sen hengitys tihentynyt hevosautosta lastauksen jälkeen.

Edellä lausutun perusteella oikeusturvalautakunta katsoo selvitetyn, että kysymyksessä oleva hevonen on ollut tilanteessa vähintäänkin vaarassa loukkaantua vakavasti. Tilanne on ollut vaarallinen ja se on aiheuttanut hevoselle kipua ja kärsimystä. Hevosen hengityksen on katsottava vähintäänkin vaikeutuneen tilanteessa. Toimihenkilöiden kertomusta ei tältä osin ole syytä epäillä. Paikalla olleet toimihenkilöt ovat arvioineet tilannetta samalla tavoin ja päättäneet vapauttaa hevosen välittömästi odottamatta hevosen omistajan saapumista paikalle. Hevoselle on riidattomasti aiheutunut pinnallisia ruhjeita tilanteessa.    

Asiassa on toiseksi riitaista se, onko valittaja ollut tietoinen hevosen tilanteesta ennen kilpailusuoritukseen lähtemistään tai sen aikana. Riidattomasti valittaja on tullut tietoiseksi ensimmäisen kuulutuksen jälkeen siitä, että hänen hevosautolleen on kuulutettu auton omistajia paikalle. Valittajan äiti on käynyt hevosautolla ja tullut tietoiseksi siitä, että hevonen oli noussut kuljetusauton ruokintapöydälle etujalkojen polvien varaan. Valittajan äiti on tilanteessa myös todennut stewardille oman kertomuksensakin mukaan, ettei hevosta saada vapautettua tilanteesta ilman valittajaa, joka osaa käsitellä kyseistä hevosta. Tämän jälkeen valittajan äiti on mennyt valittajan luokse ja kertonut, mikä tilanne hevosautolla oli.

Edellä todetun perusteella oikeusturvalautakunta katsoo, että valittaja on tietoisena hevosen tukalasta tilanteesta päättänyt kuitenkin ensin tehdä kilpailusuorituksensa ja vasta sitten mennä kuljetusautolle itse. Hän on tässä tilanteessa tehnyt arvion siitä, että hevosella ei ole välitöntä hätää käymättä paikalla itse. Hän ei ole hevosesta vastuullisena henkilönä myöskään huolehtinut siitä, että joku muu olisi tilanteessa mennyt hevosen luokse ja valvonut tilanteen kehittymistä ja hevosen turvallisuutta. Hevosen tilanne on ruokintapöydän varassa olemisen pitkittyessä kehittynyt todistajien kertomusten perusteella vaikeammaksi. Ottaen huomioon, että kysymyksessä on eläin, joka on ollut kytkettynä kuljetusautoon, tilanteen kehittyminen vaarallisemmaksi ei ole voinut tulla täysin yllätyksenä valittajalle.

Sovellettavien ja edellä mainittujen säännösten perusteella hän on ollut yksin vastuussa kuljetusautossa olleesta hevosesta. Hän ei ole kuitenkaan mennyt itse tarkastamaan tilannetta eikä myöskään huolehtinut siitä, että joku muu henkilö olisi ollut koko ajan hevosen luona valvomassa tilanteen kehittymistä. A on jo tässä vaiheessa laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia hevosen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Ratkaisu on ollut tietoinen ja hänellä on ollut käytössään riittävät tiedot hevosen tilanteesta.

Se, että kilpailun toimitsijat eivät antaneet määräyksiä hevosen valvomisesta tai muita ohjeita siitä, miten tilanteessa on toimittava, ei muuta asian arvioimista. A on ollut vastuussa omistamastaan hevosesta ilman, että hänelle annetaan hevosen hoitoa koskevia ohjeita ja määräyksiä. 

Asiassa on kolmanneksi riitaa siitä, onko valittajan kilpailusuorituksen aikana kuulutettu toiseen kertaan kilpailualueella siitä, että hevosenkuljetusauton omistajien on tultava kuljetusautolle. Riidatonta on, että valittajan äidille on valittajan kilpailusuorituksen aikana käyty uudelleen sanomassa, että valittajan olisi tultava kuljetusautolle. Valittajalle on lisäksi suorituksen jälkeisessä kuolaintarkastuksessa ilmoitettu, että hänen pitäisi mennä kuljetusautolle, mutta todistajien yhdenmukaisten kertomusten perusteella valittaja ei ole tässäkään vaiheessa kiirehtinyt paikalle.

Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei sillä ole asian arvioinnin kannalta merkitystä, oliko kilpailualueella suoritettu toista kuulutusta. Valittaja on edellä todetuin tavoin tullut tietoiseksi hevosen tilanteesta jo ennen kilpailusuoritukseen lähtöä. Hän on asiassa esitetyn selvityksen perusteella kokenut ratsastaja, hevosten kouluttaja ja hevosten hoitaja. Hänelle ei ole voinut tulla yllätyksenä, että hevosen tilanne on voinut muuttua vaikeammaksi hänen kilpailusuorituksensa aikana. Hän ei ole myöskään voinut luottaa siihen, että kiinnitysvälineiden pikalukot toimivat tilanteessa ja hevosen tukala tilanne helpottuu itsestään. Valittajan ja hänen äitinsä kertomuksen perusteella valittaja on lisäksi ollut tietoinen siitä, että kyseinen hevonen oli noussut aikaisemminkin etujalkojensa polvien varaan ruokintapöydälle.

Sovellettavien sääntöjen mukaan hevosen sopimaton kohtelu on aina kiellettyä kilpailussa ja kilpailun ulkopuolella. Valittaja on laiminlyönyt mennä hevoskuljetusautolle heti silloin, kun hän on tullut tietoiseksi hevosen nousemisesta ruokintapöydälle. Tämä laiminlyönti on aiheuttanut tai vähintäänkin uhannut aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Valittaja on valinnut tilanteessa kilpailusuorituksen tekemisen ennen hevosautolle menemistä. Siten hän on asettanut kilpailulliset syyt hevosen hyvinvoinnin edelle.

Asiassa on riidatonta, että valittaja ei ole antanut kutsua paikalle eläinlääkäriä, vaikka toimitsijat ovat olleet eläinlääkäriin yhteydessä ja olleet sitä mieltä, että eläinlääkärintarkastus olisi syytä toimittaa. Asiassa on sittemmin ilmennyt, ettei kyseisellä hevosella ole ollut sellaisia vammoja tai terveydellistä vaaraa kuljetusautossa tapahtuneen vaaratilanteen lauettua, että eläinlääkinnällistä tarvetta olisi ollut. A:n tapahtumapaikalla tekemä arvio on siten jälkeenpäin osoittautunut oikeaksi.

Oikeusturvalautakunta kuitenkin toteaa, että SRL:n sääntöjen perusteella eläinlääkärintarkastus olisi tullut toimittaa aiheutuneen vaaratilanteen takia. Hevosella on myös ollut havaittavissa joitakin pinnallisia vammoja. Oikeusturvalautakunta katsoo, että A on kieltäytymällä eläinlääkärintarkastuksesta toiminut sovellettavien sääntöjen vastaisesti.

Edellä todetuin perustein asiassa ei ole hevosen kohtelun osalta syytä arvioida asiaa toisin kuin kurinpitolautakunta on ratkaisussaan tehnyt.

3.      Epäasiallinen käytös

Asiassa on riidatonta, että valittaja on käyttänyt omankin myöntämän perusteella epäasiallista kieltä toimihenkilöitä kohtaan. Valittaja on lisäksi myöntänyt puhuneensa tilanteessa myös luonnonvalinnasta, josta voidaan tehdä se päätelmä, että A on suhtautunut tilanteeseen ja hevoselle aiheutuneeseen vaaratilanteeseen vähättelevästi.

Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei stressaava tilanne tai se, että valittaja on tilanteessa ollut suuttunut ja ahdistunut, oikeuta häntä käyttäytymään eettisten sääntöjen vastaisesti.

Edellä todetun perusteella asiassa ei ole aihetta arvioida asiaa epäasiallisen käytöksen osalta toisin kuin kurinpitolautakunta on ratkaisussaan tehnyt.

4.      Rangaistus

KS I kohdan 53.1 mukaan rangaistus voi tapauskohtaisesti olla mikä tahansa jäljempänä kohdissa 53.2–53.7 oleva rangaistus. Samasta rikkeestä voidaan määrätä useita eri rangaistuksia. Rangaistuksen ankaruuden tulee noudattaa kohdassa 54.2 annettuja ohjeita ottaen huomioon kuhunkin tapaukseen vaikuttavat seikat.

Kohdan 54.2 mukaan asianmukaista seuraamusta päätettäessä ja luokiteltaessa kyseisen rikkomuksen vakavuutta asteikolla ”lievä”, ”keskitaso”, ”vakava” tai ”enimmäisseuraamus” seuraamuksesta päättävän toimielimen on otettava huomioon seuraavat tekijät yhdessä kaikkien muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden kanssa:

a) Antoiko teko tai laiminlyönti tekijälle tai urheilijalle perusteettoman edun?

b) Kärsikö joku muu henkilö tai taho/toimija aineellista vahinkoa teon tai laiminlyönnin takia?

c) Täyttikö teko tai laiminlyönti hevosen sopimattoman kohtelun tunnusmerkistön?

d) Loukkasiko teko tai laiminlyönti jonkun henkilön ihmisarvoa tai koskemattomuutta?

e) Täyttikö teko tai laiminlyönti petoksen, väkivallan, hyväksikäytön tai muun vastaavan rikoksen tunnusmerkistön? 

f) Oliko teko tai laiminlyönti tahallinen?

Kohdan 54.3 mukaan tulkinnanvaraisissa tapauksissa ratkaisun tulee olla mieluummin vapauttava kuin rankaiseva. Kohdassa 54.4 on taulukko erilaisten rikkeiden rangaistuslajeista ja -asteikoista.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kurinpitomenettelyn kohteena olevan urheilijan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että liiton sisäinen kurinpitokäytäntö on yhdenmukaista ja ennustettavaa. A:lle on määrätty epäurheilijamaisesta käytöksestä toimintakieltoa 2 kuukautta ja sakkoa 400 euroa eli taulukon mukaan pääosin lievän rangaistusasteikon perusteella. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:lle määrätty seuraamus poikkeaisi joltain osin SRL:n vakiintuneesta käytännöstä vastaavissa tilanteissa. Oikeusturvalautakunta toteaa, että epäasiallista kieltä käytetään tavanomaisesti tilanteissa, joissa henkilöt ovat ahdistuneita tai vihaisia. Siten A:n mielentila tilanteessa ei ole sellainen seikka, jonka perusteella nyt määrättyä rangaistusta tulisi lieventää tai joltain osin alentaa.

Hevosen sopimattomasta kohtelusta A:lle on määrätty 1 vuoden kilpailukielto ja niin ikään 400 euroa sakkoa. A:n syyksi luettu menettely on siten katsottu taulukon perusteella vakavaksi. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:lle määrätty seuraamus poikkeaisi joltain osin SRL:n vastaavissa tapauksissa antamista kurinpitoseuraamuksista. A:n syyksi luettu teko on sinällään ollut vakava, koska hän on laiminlyönnillään vaarantanut hevosen hyvinvoinnin ja laiminlyönnin seurauksena hevoselle on aiheutunut kipua ja kärsimystä.

A:n laiminlyönti on tapahtunut ratsastuskilpailuissa ja se on kohdistunut hevoseen. A on tietoisena hevosen nousemisesta ruokintapöydälle tahallaan laiminlyönyt mennä tarkastamaan itse tilannetta tai vähintäänkin huolehtia siitä, että joku muu olisi mennyt valvomaan hevosen tilannetta ja auttamaan sitä. A on tämän sijasta päättänyt mennä suorittamaan kilpailusuorituksensa toisella hevosella. Tämä puhuu sen puolesta, että määrätty rangaistus ei ole liian ankara.

Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi toistuvasti suhtautunut hevosen hyvinvointiin väheksyvällä tavalla tai laiminlyönyt jatkuvasti huolehtia hevosen hyvinvoinnista. Asiassa on päinvastoin esitetty selvitystä, jonka perusteella A on vastuullinen hevosten käsittelijä ja suhtautuu hevosten hyvinvointiin vakavasti. Siten nyt arvioitavat tapahtumat ovat A:n kohdalla yksittäistapaus, jossa hän on tiedot hevosen tilanteesta saatuaan tehnyt yksittäisen virhearvion.

A on valituksessaan vedonnut siihen, että hän on joutunut hevospiireissä ankaran arvostelun kohteeksi, joka on vaikuttanut hänen elinkeinon harjoittamiseensakin. Näitä seikkoja ei ole sinällään syytä käsillä olevassa asiassa epäillä, joskaan niistä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Oikeusturvalautakunta katsoo, etteivät A:n vetoamat seikat kuitenkaan ole sellaisia, joiden perusteella liitossa sovellettavan rangaistuskäytännön mukaista seuraamusta tulisi miltään osin alentaa. 

A on ollut väliaikaisessa toimintakiellossa 18.6.2025 lähtien, joka tulee SRL:n sääntöjen mukaisesti ottaa huomioon toimintakiellon päättymisajankohtaa laskettaessa.

5.      Valitusmaksu

Ottaen huomioon asian lopputulos, valitusmaksua ei palauteta.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Suomen Ratsastajainliitto ry:n 30.7.2025 antamaa kurinpitopäätöstä Nro 5/2025 ei muuteta.

Valitusmaksua ei palauteta.

Äänestys.

Timo Ojala
Puheenjohtaja                                                                                     

Jukka Loiva
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Pia Ek, Pertti Lenkkeri, Hilla Marjoranta (eri mieltä) ja Juha Viertola

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Jäsen Hilla Marjoranta: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä urheilijan epäasiallisen käytöksen syyksi lukemisesta. Yhdyn enemmistön perusteluihin kuudennen kappaleen loppuun saakka otsikon 2.2 Tapahtumainkulku ja johtopäätökset alla. Hevosen sopimattoman kohtelun syyksi lukemisesta olen eri mieltä kuin lautakunnan enemmistö. Esitän seuraavat perustelut eriävälle kannalleni.

Hevosen sopimaton kohtelu

Asiassa on mielestäni ratkaiseva merkitys sillä, oliko hevosen asento, jossa sillä oli etujalat polvien varassa ruokintakaukalon päällä niin vaarallinen hevoselle, että valittajan olisi pitänyt ymmärtää sen aiheuttavan tai uhkaavan aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä hevoselle. Mikäli asennon katsottaisiin tässä tapauksessa olleen edellä mainituin tavoin vaarallinen, olisi valittajalla ollut hevosen vastuuhenkilönä velvollisuus mennä viipymättä hevosen luokse heti saatuaan äidiltään tiedon hevosen olevan kyseisessä asennossa.

Valittaja on riidattomasti saanut kilpailuorganisaatiolta tiedon ensimmäisen kuulutuksen mukaisesti siitä, että punaisen auton omistajaa pyydetään tulemaan välittömästi paikalle varikkoalueelle. Sen lisäksi hänen äitinsä on valituksen mukaan kertonut valittajalle, että hevonen on saanut etujalkansa auton ruokintapöydälle, ja että hevonen on rauhallinen.

Tapahtumainkulku on edennyt siten, että hevoselle on aiheutunut tilanteessa hengitysvaikeuksia. Hevosen ahdinkoon on riidattomasti vaikuttanut se, että pikalukkokiinnitykset riimussa ja kaulapannassa eivät olleet auenneet.

Hevosen asentoa ja kiinnityksiä on kuvailtu lausunnoissa, mutta kurinpitolautakunnan päätöksen liitteenä olevasta videosta ei saa käsitystä hevosen asennosta kuljetusautossa eikä siinä näy kuin hyvin rajallisesti kuljetusauton sisätilat. Käytettävissä olevat tiedot tilanteen vaarallisuuteen vaikuttavista seikoista, kuten ruokintakaukalon korkeudesta, väliseinän asettelusta, hevosen riimujen ja kaulapannan kytkennöistä ja kytkennän korkeuserosta kaukaloon nähden, ovat puutteelliset. Nämä seikat vaikuttaisivat arvioon siitä, aiheutuiko hevosautossa olleelle hevoselle kipua tai kärsimystä tai niiden uhkaa asennosta, jossa sillä oli etujalkojen polvet ainakin hetkellisesti ruokintakaukalon päällä.

Puutteellisen näytön valossa on vaikea arvioida myös sitä, mitä huolellisen toimijan olisi pitänyt tässä kyseisessä tapauksessa ymmärtää todennäköiseksi seuraukseksi siitä, että hevosen jalat olivat ruokintakaukalon päällä.

SRL on vastaselityksessään katsonut, että hevosauton ruokintapöydän päällä seistessään hevonen voi loukkaantua tai satuttaa itsensä pahasti, varsinkin kun hevonen oli todettu rauhattomaksi hevosautossa. Lisäksi SRL on todennut, että hevosella on aina suuri riski loukkaantua, jos se pääsee nousemaan hevosautossa ruokintapöydän päälle.

Valittaja on puolestaan vedonnut siihen, että hevonen on ollut kytkettynä asianmukaisesti, se on ollut turvallisessa tilassa kuljetusautossa ja että hevosen etujalkojen polvet olisivat olleet hetkellisesti ruokintakaukalon päällä.

Kun kyse on kurinpitomenettelystä, ei olosuhteista tule tehdä sellaisia olettamia, jotka johtaisivat valittajan kannalta epäedulliseen arvioon. En pidä uskottavana väitettä siitä, että hevoselle aiheutuisi aina tapauskohtaisista olosuhteista riippumatta suuri riski loukkaantua, kun se saa etujalkojen polvet ruokintakaukalon päälle. Katson, että SRL ei ole riittävällä tavalla pystynyt osoittamaan sitä, että hevoselle olisi tässä tapauksessa aiheutunut tarpeettoman kivun tai kärsimyksen uhka pelkästään siitä syystä, että hevosen jalat olivat ruokintakaukalon päällä ja että se oli sitä ennen käyttäytynyt hevosautossa rauhattomasti.

Näillä perustein katson, että valittajan ei olisi täytynyt ymmärtää, että hevoselle uhkaa aiheutua tarpeetonta kipua tai kärsimystä sen seurauksena, että sen etujalkojen polvet ovat olleet ruokintakaukalon päällä. Kaulapannan ja riimun pikalukkokiinnitysten epäkuntoa voi pitää sillä tavoin yllätyksellisenä, ettei se ja seuranneet hengitysvaikeudet olleet valittajalla olleiden tietojen pohjalta ennakoitavissa.

Asiassa on riitaa siitä, onko toista kuulutusta tehty. Valittajan kertoman mukaan hänelle ei ole missään vaiheessa tullut tietoon se, että hevosen hengitys olisi hankaloitunut tai se, että kilpailuorganisaatio on huolissaan hevosen voinnista vielä sen jälkeenkin, kun valittajan äiti oli käynyt tarkistamassa tilanteen kuljetusautolla. Kurinpitolautakunnan päätöksestä ilmenee, että kilpailuorganisaatiolla olisi ollut mahdollisuus tavoittaa valittaja eli hevosen vastuuhenkilö henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran tämän lämmitellessä toista hevosta ja myöhemmin kisasuorituksen aikana. Toimihenkilöt eivät kuitenkaan ole sanoneet hänelle mitään noissa yhteyksissä.

Mikäli valittaja olisi saanut tiedon hevosen voinnin vaarantumisesta tai edes täsmentymättömän pyynnön saapua uudelleen hevosen luokse, olisi vastuuhenkilön huolellisuusvelvoite arvioni mukaan edellyttänyt häneltä hevosen kunnon tarkistamista viivytyksettä. Huolellisuusvelvoitetta korostaa tässä asiassa se, että hevonen on ollut ilman valvontaa kuljetusautossa ja valittaja on tiennyt sen olleen aiemmin rauhaton ja ainakin hetkellisesti jumissa etujalat ruokintakaukalon päällä.

Se, että valittaja olisi syyllistynyt laiminlyöntiin sen johdosta, että hän ei olisi hevostarkastuksessa annetun kehotuksen jälkeen kiirehtinyt hevosen luokse riittävän nopeasti, on jäänyt mielestäni näyttämättä. Videosta ilmenee, että hevonen on kilpailuorganisaation toimenpitein saatu pois hevoskuljetusautosta samoihin aikoihin, kun valittajan kilpailusuoritus on päättynyt. Näin ollen valittajan toimilla ei olisi enää kuolain- ja varustetarkastuksen jälkeen ollut vaikutusta hevoselle aiheutuneeseen kipuun, kärsimykseen tai niiden uhkaan.

Näillä perustein päädyn kumoamaan kurinpitolautakunnan päätöksen siltä osin kuin siinä on syyksi luettu hevosen sopimaton kohtelu.

Katson enemmistön mukaisesti, että SRL:n sääntöjen perusteella eläinlääkärintarkastus olisi tullut toimittaa.

Kurinpitolautakunnan päätöksessä ei ole erikseen syyksi luettu valittajalle eläinlääkärintarkastuksesta kieltäytymistä. Se on mainittu kurinpitopäätöksessä sekä urheilijan epäasiallisen käytöksen että hevosen sopimattoman kohtelun teonkuvauksissa.

Epäselvässä tilanteessa tulkitsen kurinpitolautakunnan ratkaisua valittajan eduksi siten, että rangaistus eläinlääkärin tarkastuksesta kieltäytymisestä sisältyy urheilijan epäasiallisesta käytöksestä annettuun rangaistukseen. Siten rangaistukseksi jäisi kahden kuukauden toimintakielto ja sakkoa 400 euroa.

Rangaistuksen mittaaminen

Velvollisena lausumaan sen pohjalta mitä enemmistö on katsonut syyksi, totean, että kurinpitolautakunnan antama rangaistus on liian ankara huomioiden toimintakiellon pituus ja se, että toimintakielto puuttuu merkittävästi valittajan oikeuteen harjoittaa elinkeinoaan.

Katson, että kokonaisuudesta, jossa kaikki kurinpitopäätöksessä mainitut rikkomukset on luettu syyksi valittajalle, tulisi rangaistus alentaa kahdeksan kuukauden mittaiseen toimintakieltoon ja 800 euron suuruiseen sakkoon.

Vakuudeksi

Jukka Loiva