19/2026 Ratsastus – Kurinpito – Kurinpitomenettely

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS 

13.5.2026
Nro 19/2026 
Diaarinro 1/2026


RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Ratsastajainliitto ry:n kurinpitolautakunnan 3.12.2025 antama päätös 2/2025 
 

ASIA

Kurinpito
 

MUUTOKSENHAKIJA

 A

KUULTAVA     Suomen Ratsastajainliitto ry

 

VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

A on 27.12.2024 osallistunut omalla hevosellaan estevalmennustunnille. A:n huoltaja on tehnyt ratsastustunnin jälkeen vastalauseen hevosen sopimattomasta kohtelusta Suomen Ratsastajainliitto ry:n (jäljempänä myös SRL) hallitukselle. SRL:n hallitus on katsonut, ettei tapaus täyttänyt SRL:n kilpailusääntöjen kriteerejä kurinpitoprosessin käynnistämiseksi. Kilpailusääntöjen (KS I, kohta 42.4) mukaisesti hallitus ei ollut siirtänyt asiaa kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi. 

A:n huoltaja on 18.5.2025 toimittanut kurinpitolautakunnalle valituksen SRL:n hallituksen päätöksestä. A:n huoltaja on vastalauseessaan väittänyt, että  ratsastustunnin ohjannut opettaja oli toiminnallaan syyllistynyt hevosen  sopimattomaan kohteluun. Kurinpitolautakunta oli asiassa saamansa aineiston perusteella päättänyt käynnistää kurinpitomenettelyn ratsastustunnin ohjannutta opettajaa ja A:ta kohtaan. 

SRL:n kurinpitolautakunta on muutoksenhaun alaisessa päätöksessään katsonut, että ratsastustunnin ohjannut opettaja ei ollut syyllistynyt hevosen sopimattomaan kohteluun. Kurinpitolautakunta on sen sijaan katsonut, että A oli useamman kerran käyttänyt raippaa ja vetänyt hevosta ohjaksista. A:n menettelyn on  katsottu aiheuttaneen kurinpitolautakunnan päätöksen mukaan hevoselle  tarpeetonta kipua tai kärsimystä. A:n menettelyn on katsottu täyttäneen hevosen sopimattoman kohtelun tunnusmerkistön. 

SRL:n kurinpitolautakunta on kuitenkin päätynyt siihen, ettei se määrää A:lle  seuraamusta ottaen huomioon A:n menettelyn lyhytkestoisuus sekä A:lle aiheutuneet muut seuraukset ja tapahtumasta kulunut pitkä aika.    

 

VALITUS PERUSTEINEEN

A on ensisijaisesti vaatinut, että Suomen Ratsastajainliitto ry:n kurinpitolautakunnan päätös 2/2025 kumotaan ja toissijaisesti, että asia palautetaan kurinpitolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. 

Asiassa oli arvioitu esitettyä näyttöä virheellisesti. Olennaista vastanäyttöä ja asianosaisten kertomuksia ei ollut huomioitu. Valittaja ei ollut kohdellut hevosta sopimattomasti, koska hän oli alaikäisenä toiminut ratsastustunnin ohjaajan käskytyksen mukaisesti. 

Kurinpitoasian käsittelyssä oli tapahtunut kuulemisvirheitä, eikä arvioitavaa väitettyä tekoa ollut yksilöity riittävästi ennen päätöksentekoa. Kaikkea ratkaisuun vaikuttanutta aineistoa ei ollut toimitettu asianosaisille. Ratkaisu oli lisäksi perusteltu puut- teellisesti. 

Asian käsittelyyn oli osallistunut esteellisiä henkilöitä, ja valmistelu ei ollut ollut läpinäkyvää. 

 

Syyksiluettu menettely

Kurinpitopäätöksessä ei mainita eikä arvioida sitä, että A:n syyksi luettu raipan käyttö oli tapahtunut ratsastustunnin opettajan nimenomaisesta käskystä. Kurinpitolautakunta oli arvioinut virheellisesti, että ratsastustunnin opettaja antaisi A:lle käskyn ”käsi eteen” eikä käskyä ”raippa eteen”. A oli reagoinut opettajan käskyyn välittömästi siirtämällä raipan hevosen kaulalle ja lyömällä hevosta. Opettaja oli edellyttänyt ratsastustunnin aikana toistuvasti hevosen viemistä esteiden yli keinolla millä hyvänsä huolimatta hevosen selvästä vastustelusta, uupumisesta ja ratsastajan ahdingosta. A oli toiminut opettajan auktoriteettiasemassa antaman painostavan ohjeen mukaisesti. A:n ja opettajan valmennussuhde oli kestänyt tuolloin noin 10 vuotta. 

Kurinpitopäätös oli ristiriitainen sen suhteen, oliko A:n katsottu toimineen vastaavalla tavalla useamman kerran aikaisemmin vai oliko kysymys ollut yksittäistapauksesta. Kysymyksessä olevan ratsastustunnin aikana A ei ollut käyttänyt raippaa kertaakaan ennen kuin opettaja oli antanut ensimmäisen käskyn raipan käytöstä. 

Ratsastustunnin opettaja ei ollut ottanut huomioon hevosen väsymistä tunnin ai- kana, vaikka siitä oli huomautettu opettajalle. Tämän seikan arviointi oli jäänyt vajavaiseksi kurinpitopäätöksessä. 

Sanotuissa olosuhteissa vastuuta ei voitu siirtää alaikäiselle ratsastajalle.

 

Kurinpitomenettely

A:n oli katsottu käyttäneen kuusi kertaa peräkkäin raippaa samassa tilanteessa. Tätä yksittäistä tekoa oli pidetty valituksen kohteena olevassa ratkaisussa tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ratkaisevana perusteena. 

A:lle oli ilmoitettu kurinpitomenettelyn aloittamisesta, mutta kuulemisen yhteydessä ei ollut yksilöity edellä mainittua tapahtumaa tai tekoa, jota sittemmin arvioitiin kurinpitomenettelyssä. A:lle oli kerrottu ainoastaan yleisellä tasolla asian  koskevan hevosen epäasiallista kohtelua, ja häneltä oli pyydetty ainoastaan yleisluontoinen selvitys raipan käytöstä. A oli saanut tietää vasta kurinpitoratkaisusta, että mainitut kuusi raipaniskua muodostivat hänen syykseen luetun teon. 

SRL:n kurinpitolautakunnalla oli ollut käytössään kaikki videotallenteet tilanteesta jo 18.5.2025. Tästä huolimatta kurinpitomenettelyä ei ollut aloitettu A:ta kohtaan tuolloin, vaan kurinpitotoimet aloitettiin vasta 31.8.2025 eli ratsastustunnin opettajan antaman vastineen jälkeen. 

Ratkaisusta puuttui kokonaan A:n ensimmäinen lausunto, jonka hän oli antanut 19.6.2025. Siten A:n oma, itsenäinen ja ajallisesti keskeinen kertomus oli rajattu päätöksenteon ulkopuolelle. Kysymys oli kuulemisvirheestä. Sen seurauksena A:n kertomus jäi kurinpitopäätöksen perusteluissa tekniseksi ja kuvailevaksi. Hänen kokemansa psyykkinen kuormitus, vastuullinen reagointi taikka kieltäytyminen jatkamasta tunnin lopussa ei ollut saanut ratkaisussa merkitystä. 

A:n kertomusta ei ollut esitetty ratkaisussa tasapainoisesti eikä sen olennaisia, vastuullisuutta osoittavia ja syyllisyyttä lieventäviä sisältöjä ollut otettu huomioon.  Tämä heikensi alaikäisen asianosaisen oikeusturvaa ja muodosti osan kokonaisuudesta, jossa näytön arviointi oli ollut valikoivaa ja epäsymmetristä. Painotuksen ja asiayhteyden vääristyminen vahvisti kokonaiskuvaa menettelystä, jossa alaikäisen asianosaisen kertomusta oli käsitelty suhteessa vastapuoleen epäedullisesti. 

Ratkaisun todisteluettelosta puuttui useamman todistajan kirjalliset lausunnot. Tästä huolimatta päätöksessä oli myöhemmin todettu, että tällaista todistelua oli esitetty.  Päätöksestä ei ilmene, olivatko nämä lausunnot itsenäisiä todistajien laatimia asiakirjoja vai toisen osapuolen kokoamia referaatteja. Asiakirjojen metatietojen perusteella kysymys oli ollut ratsastustunnin opettajan itsensä laatimista asiakirjoista. A:lle ei ollut myöskään toimitettu toisen asianosaisen kirjelmän liitteitä. 

Kurinpitolautakunta oli jättänyt kokonaan huomiotta A:n ja samalla tunnilla olleen toisen ratsastajan väliset aikaleimatut viestit ja katsonut epäuskottavaksi A:n toimittaman todistajankertomuksen, vaikka kysymys oli ollut todistajan itsensä  laatimasta lausunnosta. A:n syyllisyyttä tukevan näytön uskottavuusarviointia ei ollut myöskään tehty riittävästi. 

Ratsastustunnin opettaja oli toimittanut kurinpitomenettelyn aikana toisen lausuman 28.11.2025. Sitä ei ollut toimitettu tiedoksi A:lle. Kysymys oli ollut lausumasta, joka oli annettu A:n vastineen perusteella. 

Esteelliseksi myöhemmin itsensä katsonut henkilö oli laatinut asiassa ilmoituksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja pyynnön kirjallisen lausuman antamisesta. 

Kurinpitolautakunnan esittelijän laatimat asiakirjat oli laadittu työympäristössä, jonka käyttäjäksi oli merkitty toinen henkilö. Tämä henkilö ei ollut kurinpitolautakunnan 
jäsen. Asiassa oli käsitelty nuorta koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tällaisia tietoja sai käsitellä vain henkilö, jonka tehtävä tätä välttämättä edellytti ja jonka toimivalta 
oli ennalta määritelty ja asianosaiselle läpinäkyvä. Kun päätösasiakirjat oli laadittu ja salassa pidettävää aineistoa käsitelty työympäristössä, jonka käyttäjien roolia ja toimivaltaa ei ollut yksilöity eikä avattu, salassa pidettävien tietojen suojan toteutuminen oli voinut vaarantua. 

 

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Ratsastajainliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.

SRL:n kurinpitolautakunnan päätöksestä ilmenivät päätöksen perustelut, SRL:n säännöt, joihin päätös perustui, tapahtumainkulku sekä asiassa saatu selvitys. 
A:n valituksessa ei ollut tuotu esille mitään, mikä antaisi aihetta arvioida asiaa toisin. Ei ollut myöskään ilmennyt perusteita palauttaa asiaa kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi. 

 

Syyksiluettu menettely

Videokameratallenteesta ilmeni, että A:n ratsastama hevonen tuli ravissa laukkapuomeille, jolloin ratsastustunnin ohjaaja sanoi "anna raippaa" ja "no niin", kun hevonen nosti laukan. Tämä oli videotallenteissa ainoa kohta, josta ilmeni, että opettaja käski ratsastajaa käyttämään raippaa. Raipan käyttöä ilmeni myös muista videotallenteista. Yhdestä videosta kävi ilmi, että A jäi ohjasta kiinni ennen estettä, minkä seurauksena hevonen pysähtyi ja A löi raipalla ja samalla pudotti raipan. Toisessa videossa oli tilanne, jossa hevonen kieltää ja A käytti raippaa yhteensä kuusi kertaa. Näissä muissa tilanteissa ei ole ilmennyt, että ratsastustunnin ohjannut opettaja olisi kehottanut ratsastajaa raipan käyttöön. Sen sijaan videolta kuului, että opettaja sanoi "käsi eteen". 

Asiassa ei ole ilmennyt, että kysymyksessä oleva ratsastustunti olisi ollut hevoselle tai ratsastajalle fyysisesti liian rasittava. Pelkästään se seikka, että hevonen urheilusuorituksen aikana hengästyi tai hikoili talvikarvassaan tai että satulahuopa 
olisi valmennustunnin jälkeen ollut märkä, ei osoittanut, että valmennus olisi ollut liian rankkaa. A:n tätä koskevat väitteet todisteineen oli huomioitu ratkaisussa. 
Esitetty selvitys ei myöskään tukenut A:n väitettä siitä, että hevoselle ja ratsastajalle ei olisi valmennuksen aikana annettu tarpeeksi taukoja. 

Arvioinnissa oli myös otettu huomioon A:n kertomus siitä, että hän oli kokenut tilanteen painostavana, ja että se oli vaikuttanut hänen kykyynsä toimia tilanteessa. 
Lisäksi seuraamuksen arvioinnissa oli huomioitu, että A oli tapahtumahetkellä ollut alaikäinen, että kyseessä oli ollut yksittäinen valmennuskerta, jolloin A oli toiminut kyseisellä tavalla. Huomioon oli myös otettu liitännäisseuraukset A:n 
osalta ja asiassa julkisuuden tuoma negatiivinen vaikutus A:n elämään sekä tapahtumasta kulunut aika, mikä oli ratkaisuhetkellä ollut lähes vuosi kyseisestä valmennustapahtumasta. 

 

Kurinpitomenettely

Kurinpitolautakunta oli asiassa esitetyn selvityksen perusteella kokouksessaan 13.8.2025 KS I 48.5 kohdan perusteella päättänyt aloittaa kurinpitomenettelyn myös A:ta kohtaan. A:lle oli 19.8.2025 ilmoitettu kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja hänelle oli lähetetty lausumapyyntö. A:lle oli ilmoitettu, että 
asia koski hänen epäiltyä hevosen sopimatonta kohtelua valmennustunnilla 27.12.2024 ja häntä oli pyydetty ottamaan kantaan mm. videoista ilmenevään raipan käyttöön ja ohjista vetämiseen. Lausumapyynnössä oli yksilöity useita asioita, johon oli pyydetty A:n kannanottoa. Ilmoitus kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja lausumapyyntö olivat olleet riittävän yksilöityjä. A:lle oli hänen pyynnöstään myös myönnetty lisäaikaa lausuman laatimiselle. 

Asiassa oli esitetty laajasti näyttöä, ja kurinpitolautakunta oli päätöksessään huomioinut kaiken asiassa vastaanotetun näytön. Ratkaisu oli perusteltu kurinpitopäätökseltä edellytetyin tavoin.   

A:n mukaan esitetystä näytön luettelosta puuttui useita kertomuksia ja muita kirjallisia todisteita. Nämä oli kuitenkin huomioitu ja niihin oli ratkaisussa tarpeellisin osin viitattu. Kurinpitolautakunta oli päätöksessään huomioinut kaiken asiassa vastaanotetun aineiston. Osa aineistoista oli toimitettu lausumien liitteinä. Lisäksi A oli väittänyt, että kaikkia kirjallisia lausumia ei ollut toimitettu suoraan kurinpitolautakunnalle henkilöiden omista sähköpostiosoitteista. Kurinpitolautakunta ei ollut nähnyt aihetta epäillä kertomusten oikeellisuutta, jonka takia niitä ei ollut erikseen uudestaan pyydetty. 

Kurinpitolautakunta oli katsonut, että ratsastustunnin opettajan lausuma 28.11.2025 ei ollut sisältänyt mitään uutta tai tietoa, jolla olisi ollut vaikutusta asian ratkaisuun.  Sen vuoksi siitä ei ollut pyydetty A:lta lausumaa ennen ratkaisun antamista. 

Asian käsittelyyn ei ollut missään vaiheessa osallistunut esteellisiä kurinpitolautakunnan jäseniä. Asiakirjoja ei ollut lähetetty kolmansille osapuolille   eivätkä muut henkilöt kuin ratkaisuun osallistuneet kurinpitolautakunnan jäsenet ole päässeet niitä asiaa käsiteltävässä työympäristössä katsomaan. 

 

VASTASELITYS

A on antanut vastaselityksen asiassa vedoten valituksessa jo esiin tuotuun sekä todeten muun ohella seuraavan. 

SRL:n vastineesta ei ilmennyt, mikä oli se painava syy, jonka perusteella kurinpitomenettely aloitettiin ilman A:ta koskevaa valitusta. SRL ei vastineessaan edelleenkään anna vastausta myöskään siihen, mitä kurinpitopäätöksessä mainittu ratsastustunnin opettajan 5.8.2025 vastineen liite sisälsi. 

Kurinpitolautakunnan esteellinen jäsen oli neuvonut A:n huoltajaa puhelimessa, toimittanut A:lle asiakirjoja ja ottanut niitä asianosaisilta vastaan kysymyksessä olevassa asiassa.  

 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1.  Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A oli SRL:n kurinpitolautakunnan päätöksen mukaan useamman kerran käyttänyt raippaa ja vetänyt hevosta ohjaksista. A:n menettelyn on katsottu aiheuttaneen hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä ja siten täyttävän hevosen 
sopimattoman kohtelun tunnusmerkistön. Kurinpitolautakunta ei kuitenkaan ole määrännyt A:lle seuraamusta ottaen huomioon A:n menettelyn lyhytkestoisuus sekä A:lle aiheutuneet muut seuraukset ja tapahtumasta kulunut pitkä aika. 

A on valituksessaan ensinnäkin katsonut, että kurinpitomenettelyssä oli tapahtunut sellaisia virheitä, joiden perusteella kurinpitopäätös tulisi poistaa ja asia palauttaa takaisin SRL:n käsiteltäväksi. A on toiseksi katsonut, että hän oli menetellyt syyksi luetuin tavoin ratsastustunnin opettajan käskytyksen ja painostuksen takia eikä hänen sen vuoksi voitu katsoa olevan vastuussa syyksiluetusta menettelystä. 
 
Asiassa on siten ensinnäkin kysymys kurinpitomenettelyn sääntöjenmukaisuudesta ja toiseksi siitä, onko A menetellyt SRL:n sääntöjen vastaisesti ratsastustunnin opettajan käskyttämänä ja painostuksesta. 
 

2.  Kurinpitomenettely

A on ensinnäkin katsonut, ettei hän ollut saanut tiedoksi riittävällä tarkkuudella sitä menettelyä, johon hänen epäiltiin syyllistyneen. Hän oli vasta kurinpitopäätöksestä saanut tiedon siitä, että arvioinnin kohteena oli nimenomaisesti ollut useat peräkkäiset samassa tilanteessa tapahtuneet raipalla lyönnit. A on toiseksi katsonut, ettei hänelle ollut toimitettu kaikkia ratsastustunnin opettajan asiassa toimittamia lausumia tiedoksi. 

SRL:n kurinpitolautakunnan toimintaohjeiden kohdan 12.3 mukaan asianosaisille on ennen päätöksentekoa varattava tilaisuus lausua asiassa saaduista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Oikeusturvalautakunta on kurinpitoa koskevassa ratkaisukäytännössään (ks. esim.  UOL 6/2021 ja siinä selostetut ratkaisut) lausunut, että asianosaisen kuuleminen on keskeinen oikeussuojaperiaate erityisesti silloin, kun asianosaiseen kohdistetaan kurinpidollisia toimia ja että kuulemisvelvoitetta on tällöin noudatettava, vaikkei lajiliiton säännöissä sitä nimenomaisesti edellytettäisikään. Kuulemisvelvoite perustuu myös urheilun kurinpidon ja yhdistysoikeudellisen kurinpidon yleisiin oikeusperiaatteisiin, jota oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti edellytetty noudatettavan. Urheilun kurinpidossa asianmukaiseen kuulemismenettelyyn kuuluu, että ensiksikin urheilijalle annetaan tieto häneen 
kohdistetusta kurinpitomenettelystä ja kaikesta siitä aineistosta, johon menettely perustuu. Toiseksi urheilijalle tulee antaa aito mahdollisuus vaikuttaa menettelyyn siten, että hänelle varataan tilaisuus antaa vastineensa ja oma selvityksensä.  Kuulemisvelvoitteen muu kuin vähäinen loukkaaminen merkitsee usein urheilijan oikeusturvan merkittävää ja korjautumatonta heikentymistä. Kurinpitoseuraamuksen poistamiseen tyypillisesti johtaa tilanteet, joissa kuulemista ei ole välttämättä lainkaan edes yritetty, se on tehty vastoin nimenomaisia sääntöjä tai kuulemistapaan on liittynyt useampia epäkohtia. Joissakin tapauksissa kuulemisvirhe on katsottu korjaantuneen vielä oikeusturvalautakunnan käsittelyssä. 

Asianmukaisesti suoritettuun kurinpitokuulemiseen on katsottu kuuluvan muun muassa se, että kuulemispyynnössä on ilmoitettu kurinpitomenettelyn kohteena oleva teko ja että käsiteltävänä oleva teko tai tapahtuma on selostettu riittävän 
yksityiskohtaisesti. 

A:lle on toimitettu kurinpitomenettelyn aloittamisen jälkeen vastauspyyntö, joka on päivätty 19.8.2025. Vastauspyynnössä A:ta on pyydetty ottamaan kantaa muun ohella videoista ilmenevään raipan käyttöön ja ohjista vetämiseen. 

Vastauspyynnön liitteenä on ollut A:n itsensä jo valituksensa yhteydessä toimittamat videotallenteet.   

Kurinpitolautakunta on sittemmin päätöksessään katsonut A:n käyttäneen raippaa useamman kerran ja tunnin loppupuolella samassa tilanteessa useita kertoja. Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei A:n syyksi ole luettu asiassa esitetyn 
selvityksen perusteella mitään sellaista menettelyä, josta hän ei olisi saanut ennen asian ratkaisemista lausua. Vastauspyynnössä kurinpitomenettelyn kohteena oleva teko on selostettu riittävän yksityiskohtaisesti. Kurinpitopäätöksen perustelut 
huomioon ottaen ei voida myöskään katsoa, että jokin A:n asiaan vaikuttava lausuma olisi jäänyt kokonaan huomiotta tai arvioimatta. Kurinpitomenettelyssä ei tältä osin ole ollut sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella ratkaisu tulisi 
poistaa. 

Asiassa on SRL:n vastauksen perusteella riidatonta, että A:lta ei ole pyydetty lausumaa ratsastustunnin opettajan lausumasta 28.11.2025. SRL:n mukaan se ei ollut sisältänyt mitään uutta tai tietoa, jolla olisi ollut vaikutusta asian ratkaisuun. 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että ratsastustunnin opettajan lausuma 28.11.2025 on mainittu kurinpitopäätöksessä asiassa saatuna kirjallisena selvityksenä. Lausuman sisältöä on myös käsitelty kurinpitopäätöksessä. 

Oikeusturvalautakunta toteaa esitetyn selvityksen perusteella jääneen epäselväksi, onko edellä mainittua lausumaa toimitettu lainkaan A:lle tiedoksi. Selvää kuitenkin on, ettei häneltä ole siitä ainakaan pyydetty lausumaa.  Oikeusturvalautakunta katsoo, että A:lla olisi kurinpitolautakunnan  toimintaohjeiden mukaan ollut oikeus saada lausuma tiedoksi ja hänelle olisi 
tarvittaessa tullut varata mahdollisuus lausua siitä, jos se on sisältänyt jotain uutta asiaan vaikuttavaa. Oikeusturvalautakunta kuitenkin katsoo, että asian arvioinnin kannalta keskeisessä asemassa on ollut itse ratsastustunnista kuvatut videot. Siten 
ratsastustunnin opettajan lausumaa 28.11.2025 koskeva mahdollinen menettelyvirhe ei ole laadultaan sellainen, että sen perusteella kurinpitopäätös tulisi kumota ja asia palauttaa takaisin SRL:n käsittelyyn. 

A on kolmanneksi katsonut, että asiassa on esitetty sellaisia kirjallisia todistajankertomuksia, joita ei ole toimitettu todistajien omista sähköposteista. A:n mukaan kertomukset ovat ratsastustunnin opettajan referoimia ja 
toimittamia. 

SRL:n kurinpitolautakunnan toimintaohjeen kohdan 13.8 mukaan asian käsittely on lautakunnassa lähtökohtaisesti kirjallista. Kurinpitolautakunta voi kuitenkin toimittaa suullisen käsittelyn katsoessaan sen tarpeelliseksi. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä. 

Käsillä olevassa asiassa A:kaan ei ole väittänyt, että asiassa olisi tullut toimittaa kurinpitolautakunnassa suullinen käsittely. Oikeusturvalautakunta toteaa, että kirjallisessa menettelyssä on siten voitu ottaa vastaan kirjallisia todistajankertomuksia. SRL:n säännöissä ei ole kohtaa, jossa tarkemmin määriteltäisiin, miten ja missä muodossa kirjalliset todistajankertomukset on 
kurinpitolautakunnalle toimitettava. SRL on vastauksessaan ilmoittanut, ettei sillä ole ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella syytä epäillä todistajankertomusten aitoutta. 

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kysymys on tältä osin näytön arvioinnista.  Todistajankertomuksia on arvioitu kurinpitolautakunnan päätöksessä. Asiassa ei ole oikeusturvalautakunnan käsittelyssä ilmennyt mitään sellaista, jonka perusteella valituksessa mainituissa todistajankertomuksissa tai niiden arvioinnissa olisi tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella kurinpitopäätös tulisi kumota ja asia palauttaa takaisin SRL:n käsiteltäväksi.    

A on neljänneksi katsonut, että asian ratkaisemiseen on osallistunut esteellisiä henkilöitä.   

SRL:n kurinpitolautakunnan toimintaohjeen kohdan 9.1 mukaan lautakunnan jäseneen sovelletaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa on säädetty tuomarin esteellisyydestä. 

Asiassa ei ole ilmennyt, että esteellinen kurinpitolautakunnan jäsen olisi osallistunut siihen lautakunnan kokoukseen, jossa muutoksenhaun kohteena olleesta asiasta oli päätetty tai että joku lautakunnan esteellinen jäsen olisi valmistellut ratkaisuesityksen nyt kysymyksessä olevassa asiassa. A on vastaselityksessään perustanut esteellisyysväitteensä siihen, että esteelliseksi itsensä sittemmin katsonut henkilö oli neuvonut A:ta puhelimitse asiassa, ottanut vastaan asiakirjoja ja toimittanut niitä A:lle. Oikeusturvalautakunta toteaa, etteivät tällaiset toimet ole rinnastettavissa asian ratkaisemiseen. Esteellinen henkilö voi tehdä asiassa sellaisia toimia asian eteenpäin saattamiseksi, jotka eivät suoraan vaikuta asian ratkaisemiseen. Siten asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa esteellisen kurinpitolautakunnan jäsenen osallistuneen asian ratkaisemiseen. 

A on viidenneksi katsonut, että kurinpitopäätöksen perustelut eivät täytä kurinpitopäätöksen perusteluille asetettavia vaatimuksia. Tältä osin hän on vedonnut muun muassa siihen, että A:n omaa kertomusta ei ollut käsitelty ratkaisussa 
tasapuolisesti muiden asiassa kertomuksia antaneiden henkilöiden kertomusten kanssa. 

Urheilua koskevissa kurinpitoasioissa on voimassa tietyt yleiset oikeusturvan vähimmäisedellytykset. Yksi keskeisimmistä tällaisista edellytyksistä on kurinpitomenettelyn asianosaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja oikeus saada perusteltu päätös. Kurinpitoasioita käsittelevän tahon velvollisuus perustella päätöksensä on olennainen, jotta asianosaisen oikeus hakea muutosta päätökseen voisi tehokkaasti ja täysimääräisesti toteutua. Jollei kurinpitopäätöstä asianmukaisesti perustella, päätöksen kohteena oleva ei tiedä, millä perusteilla hän 
siihen hakee muutosta, jolloin muutoksenhakuoikeus voi käytännössä kokonaan estyä. Se, kuinka tarkasti päätös on perusteltava, on riippuvainen asian luonteesta.  Perusteluvelvollisuudessa on kuitenkin kysymys minimistandardin täyttämisestä eikä parhaimman mahdollisen perustelun tavoitteesta. Epäselvyys päätöksen perusteluista ei voi koskaan koitua kurinpitomenettelyn kohteena olevan urheilijan haitaksi. Se, että kurinpitomenettelyn asianosaisena on alaikäinen urheilija, ei ole ainakaan omiaan vähentämään tarvetta ymmärrettäville päätösperusteluille. (Ks. 
esim. UOL 12/2022.)   

Käsillä olevassa asiassa kurinpitopäätöksestä ilmenee se materiaali, mihin ratkaisu perustuu. Lisäksi kurinpitopäätöksessä on referoitu asianosaisten lausumia ja todistajien kirjallisia kertomuksia siltä osin kuin kurinpitolautakunta on katsonut sen tarpeelliseksi. Kurinpitopäätöksessä on vielä arvioitu esitettyä selvitystä ja perusteltu, minkä vuoksi kurinpitolautakunta on päätynyt A:n osalta nyt kysymyksessä olevaan lopputulokseen. Oikeusturvalautakunta katsoo, että kurinpitopäätöksen perustelut täyttävät perusteluvelvollisuuden minimistandardit.    

A on kuudenneksi katsonut, että kurinpitolautakunnan jäsen oli käsitellyt asiaan liittyviä salassa pidettäviä tietoja koneella, jossa tietoihin ovat voineet päästä käsiksi ulkopuoliset henkilöt. 

SRL:n kurinpitolautakunnan toimintaohjeen kohdan 9.2 mukaan lautakunnalle toimitetut vastalause-, valitus-, kurinpito- ja vastausasiakirjat sekä asian käsittely lautakunnassa eivät ole julkisia, ellei lautakunta asianosaisten suostumuksella toisin päätä. Toimintaohjeen kohdan 9.5 mukaan lautakunnan jäsen ja SRL:n yhteyshenkilö ei saa ilmaista eikä käyttää hyväkseen valittajaa tai muuta asianosaista koskevaa salassa pidettävää tietoa, jonka hän on saanut tietoonsa asioita lautakunnassa 
käsiteltäessä, ellei se, jota tieto koskee, anna siihen suostumustaan. Lautakunnassa käytävien neuvottelujen sisältö on pidettävä salassa. 

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella asiaa käsitellyt henkilö on mitä ilmeisimmin käyttänyt konetta, johon ladatut tekstinkäsittelyohjelmat on ladattu koneelle jonkun toisen henkilön tiedoilla. Tästä ei voi kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että salassa pidettäviä tietoja olisi luovutettu kurinpitolautakunnan jäsenten tai SRL:n 
toimihenkilöiden ulkopuolelle. Oikeusturvalautakunta totea lisäksi, ettei väitetyllä toimintaohjeen kohdan 9 vastaisella menettelyllä ole ollut suoraa vaikutusta ratkaisun lopputulokseen. Siten tätä koskevilla väitteillä ei ole merkitystä asiaa 
oikeusturvalautakunnassa arvioitaessa ottaen huomioon sen, mitä A on oikeusturvalautakunnassa vaatinut.    
 

3.  Hevosen epäasiallinen kohtelu

Asiassa on selvää ja riidatonta, että A on sitoutunut noudattamaan SRL:n sääntöjä. 

SRL:ssä sovelletaan yhteistä kilpailu- ja eettistä säännöstöä kaikille ratsastusurheilun lajeille (KS I). Sen mukaan hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa, tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä.   

KS I:n kohdan 1.1 mukaan säännöstö asettaa eläinsuojelulliset normit kaikessa SRL:n alaisessa kilpailu- ja muussa toiminnassa. KS I sisältää kaikessa kilpailutoiminnassa noudatettavat yleiset säännöt ja määräykset. KS I tarkoituksena on luoda kaikille urheilijoille oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet, varmistaa turvallisuus ja hevosen hyvinvoinnin ensisijaisuus. 

Hevosen sopimattomasta kohtelusta on määrätty säännöstön kohdassa 42. Sen mukaan hevosen sopimaton kohtelu on aina kiellettyä kilpailussa ja kilpailun ulkopuolella. Hevosen sopimatonta kohtelua on teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Mainitussa kohdassa on lueteltu esimerkkejä hevosen sopimattomasta kohtelusta, joita ovat muun ohella liiallinen raipan tai piiskan käyttö tai lyöminen. 

Asiassa on riidatonta, että A on käyttänyt raippaa kurinpitopäätöksessä edellä tarkemmin kerrotuin tavoin. Riitaista sen sijaan on se, onko hän käyttänyt raippaa 
ratsastustunnin opettajan käskyttämänä ja painostamana ja jos on, mikä merkitys sillä on asian arvioinnissa. A on tapahtumahetkellä ollut alaikäinen ja ratsastustunnin opettaja on valmentanut A:ta useamman vuoden ajan. 

Asiassa on esitetty selvityksenä kurinpitomenettelyn aikana annettuja lausumia, useita lyhyitä videotallenteita ratsastustunnin kulusta sekä kirjallisia todistajanlausuntoja. Asian arvioinnissa keskeistä merkitystä on annettava nimenomaisesti videotallenteille. Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei 
videotallenteilta ilmene ratsastustunnin opettajan käskyttäneen A:ta käyttämään raippaa. Videotallenteiden perusteella ei myöskään voi vetää sellaista johtopäätöstä, että ratsastustunnin opettaja olisi käskyttänyt A:ta muutoinkaan erityisen painostavalla tavalla. Kun A lyö hevosta raipalla useamman kerran peräkkäin tunnin loppupuolella, tekee hän sen videotallenteiden perusteella oma-aloitteisesti. 

Videotallenteiden perusteella hevonen kieltäytyy useamman kerran suorittamasta harjoitteita ja kompuroi välillä esteisiin. Videotallenteiden ja muun selvityksen perusteella ei ole syytä epäillä, että hevonen on ollut tunnin loppupuolella väsynyt.  Oikeusturvalautakunta kuitenkin toteaa, ettei tämä oikeuta käyttämään raippaa SRL:n sääntöjen vastaisesti riippumatta siitä, mistä syystä hevonen on ollut väsynyt. 

Kurinpitolautakunta on ottanut seuraamusta harkitessaan huomioon A:n alaikäisyyden ja muut ratkaisun perusteluissa mainitut seikat. Se on päätynyt siihen, ettei A:lle määrätä asiassa mitään seuraamusta. 

Edellä todetuin perustein oikeusturvalautakunnalla ei ole perusteita arvioida asiaa eri tavalla kuin SRL:n kurinpitolautakunta on arvioinut. A on useamman kerran käyttänyt tilanteessa raippaa ja vetänyt hevosta ohjista. Ainakin yhdessä tilanteessa A käyttää raippaa kuusi kertaa peräkkäin samassa tilanteessa. Nämä ovat menettelyjä, jotka aiheuttavat hevoselle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. A on siten toiminut tavalla, joka täyttää sopimattoman kohtelun tunnusmerkistön. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi toiminut vastoin SRL:n sääntöjä ratsastustunnin opettajan määräyksestä tai painostuksesta. Hevosen väsymystila ei myöskään ole oikeuttanut syyksiluettuun tekoon. 

Valitus on siten hevosen epäasiallisen kohtelun osalta hylättävä.

 

4.  Valitusmaksu

Ottaen huomioon asian lopputulos, valitusmaksua ei palauteta.

 

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ilkka Lahtinen
Puheenjohtaja                                                                                         

Jukka Loiva
Sihteeri                                                                                                        

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Ilkka Lahtinen, Elias Kajander, Niko Jakobsson, Hilla Marjoranta ja Juha Viertola