24/2026 Jääkiekko – Kurinpito – Pelikielto – Näyttö – Menettely

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              PÄÄTÖS                                    
Nro 24/2025
26.6.2026                                
Diaarinro 14/2026

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Jääkiekkoliitto ry:n valitusvaliokunnan päätös 27.3.2026 nro 14 / 2025-2026
 

ASIA                
Jääkiekko – Kurinpito – Pelikielto – Näyttö – Menettely

MUUTOKSENHAKIJA
A

KUULTAVA
Suomen Jääkiekkoliitto (SJL) ry

ASIAN TAUSTA 

Kurinpitovaliokunnan päätös 25.3.2026

Suomen Jääkiekkoliitto ry:n (jatkossa Jääkiekkoliiton) kurinpitovaliokunta on päätöksellään 25.3.2026 nro 83 määrännyt säännön 75.7 nojalla HPK:n poikien U20-SM-sarjan joukkueen pelaaja A:lle (jatkossa valittajalle) kurinpitorangaistukseksi viiden (5) ottelun pelikiellon ja anteeksipyyntövelvoitteen. Kurinpitoseuraamus on perustunut 21.3.2026 pelatun U20-sarjan ottelun Pelicans – HPK jälkeisiin tapahtumiin pukuhuonekäytävällä, missä valittaja ja kotijoukkueen pelaaja (nro 49) olivat pelin jälkeen kohdanneet ja keskustelleet. Erotuomariraportin mukaan kotijoukkue oli ilmoittanut ottelun jälkeen tuomaristolle tai otteluvalvojalle, että ottelun jälkeen pelipaikan joukkueiden pukuhuonekäytävällä oli käyttäydytty epäasiallisesti tai syrjivästi heidän pelaajaansa kohtaan, kun valittaja oli tuolloin sanonut kotijoukkueen pelaajalle (A49): ”Etitkö sä turvapaikkaa?” Erotuomariraportin mukaan tuomaristo ei ollut kuullut pelaajien välistä sananvaihtoa.

Kurinpitovaliokunnan päätökseen kirjatun kotijoukkueen pelaajan (nro 49) lausunnon mukaan valittaja oli jättänyt ottelun kesken 1. erän jälkeen ja ollut pelin päättymisen jälkeen ilman pelaajavarusteitaan pukuhuonekäytävällä. Tällöin valittaja oli ilmoittanut kotijoukkueen pelaajalle (nro 49), että ”lähde sinä jo hakemaan turvapaikkaa” tilanteessa, jossa kotijoukkueen toinen pelaaja (nro 10) oli kävellyt lausunnonantajan perässä ja kuullut edellä selostetut valittajan sanat. Mainittu kotijoukkueen pelaaja (nro 10) on omassa lausunnossaan vahvistanut kulkeneensa joukkuetoverinsa (nro 49) perässä ottelun jälkeen pukuhuonekäytävällä ja tällöin kuulleensa, kun valittaja oli sanonut kotijoukkueen pelaajalle (nro 49): ”Lähde sinä jo hakemaan turvapaikkaa”. Valittaja on vuorostaan omassa kirjatussa lausunnossaan (vastineessaan) tuonut esiin, että hänen ja kotijoukkueen pelaajan välillä oli ollut molemminpuolista huutelua ja että valittaja oli tällöin sanonut kotijoukkueen pelaajalle, ettei tämä ollut turvassa kentällä.

Kurinpitovaliokunta on perustanut päätöksensä edellä mainittuihin selvityksiin ja katsonut päätöksessään, että epäasiallisen käyttäytymisen epäilyä tukevana näyttönä on esitetty loukkauksen kohteena olleen pelaajan ja hänen joukkuetoverinsa samansisältöiset lausunnot valittajan käyttämistä sanoista. Epäilyä vastaan puhuvana näyttönä on esitetty valittajan lausunto, jossa turvapaikka-sanan käyttäminen on kiistetty ja todettu valittajan sanoneen vastustajapelaajalle, ettei ’’hän ole turvassa kentällä’’. Kurinpitovaliokunta on näytön arvioinnissaan katsonut, että kotijoukkueen pelaajien lausuntojen näyttöarvoa heikentää jossain määrin se, että niissä esitetty lausahdus eroaa sisällöltään jonkin verran siitä, mitä tuomariraporttiin on kirjattu valittajan sanomaksi. Kurinpitovaliokunta on kuitenkin katsonut, että mainittujen lausahdusten eroavaisuus on vähäinen ja että tuomariraporttiin kirjatun lausahduksen keskeinen sisältö vastaa kotijoukkueen pelaajien antamissa lausunnoissa esitettyä.  Valittajan kiistämisen tueksi sen sijaan ei ollut esitetty muuta näyttöä kuin pelaajan itsensä antama lausunto.

Kurinpitovaliokunta on johtopäätöksenään katsonut, että asiassa on esitetty rangaistuskynnyksen ylittävä näyttö siitä, että valittaja oli kohdistanut vastustajapelaajaan epäasialliseksi luokiteltavan kommentin, jonka vuoksi valittajalle tuli määrätä rangaistus. Koska asiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden vuoksi olisi ollut aihetta poiketa vastaavaa kommentointia koskevasta kurinpitovaliokunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä, kurinpitovaliokunta on määrännyt seuraamuksena valittajalle viiden sarjaottelun mittaisen pelikiellon ja anteeksipyyntövelvoitteen rikkomaansa tahoa kohtaan.

Muutoksenhaku ja valitusvaliokunnan päätös 27.3.2026 (kurinpitopäätös)

Valittaja on hakenut muutosta kurinpitovaliokunnan päätökseen tuoden esiin, että hänen sanomisiaan on vääristelty ja ettei hän ole huutanut mitään turvapaikkaan liittyen. Valittajan esittämän mukaan nämä seikat kykenee vahvistamaan myös kaksi valittajan nimeämää, häntä lähimpänä ollutta joukkuetoveria. Lisäksi valittaja on tuonut esiin, ettei hänellä ole yleensäkään tapana käyttää syrjiviä kommentteja.

Jääkiekkoliiton valitusvaliokunta on päätöksellään 27.3.2026 nro 14 (jatkossa kurinpitopäätös) pysyttänyt kurinpitovaliokunnan päätöksen valittajalle määrättyine pelikieltoineen ja anteeksipyyntövelvoitteineen.

Valitusvaliokunnan kurinpitopäätöksessä on katsottu, että esitettyä näyttöä on arvioitava kokonaisuudessaan ja että niin sanotussa sana sanaa vastaan -tilanteessa toisen osapuolen väitteiden on oltava selvästi uskottavampia kuin toisen osapuolen, jotta kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytykset olisivat läsnä.

Kurinpitopäätöksen mukaan kotijoukkueen pelaajat olivat kertoneet yhdenmukaisesti valittajan toiminnasta, kun taas valittaja ei ollut esittänyt tätä vastaanpuhuvia, nimeämiensä joukkuetoveriensa todistuksia (kertomuksia) muutoksenhakemuksessaan, vaikka valittajan olisi tullut esittää kurinpitovaliokunnan päätöksestä valittaessaan muun muassa mahdollinen todistusaineistonsa. Lisäksi valittaja on edellä selostettua väitettään tukien tuonut esiin sananvaihdon kuulleista joukkuetovereistaan vasta valituksessaan valitusvaliokuntaan tuomatta esille syytä sille, miksei valittaja ollut ilmoittanut kahdesta todistajasta jo kurinpitovaliokunnan käsittelyssä antamassaan lausunnossa (vastineessa). Valitusvaliokunnan arvion mukaan tämä on heikentänyt valittajan väitteen uskottavuutta. Kotijoukkueen pelaajat eivät olleet kertoneet, että joku muu olisi ollut kuulemassa valittajan käyttämiä sanoja.

Edellä mainituilla perusteilla valitusvaliokunnan kurinpitopäätöksessä on katsottu selvitetyn, että valittaja oli syyllistynyt jääkiekkoliiton sääntökirjan 2025–2026 säännön 75.7. tarkoittamalla tavalla epäasialliseen tai syrjivään käytökseen. Valitusvaliokunta on katsonut perustelluksi ja jääkiekkoliiton kurinpitosäännösten 2025–2026 mukaiseksi määrätä valittajalle samat seuraamukset kuin kurinpitovaliokunta oli päätöksessään tehnyt.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on vaatinut, että jääkiekkoliiton valitusvaliokunnan päätös (kurinpitopäätös) kumotaan.
 

Menettelyvirhe

Valitusvaliokunnassa on tapahtunut menettelyvirhe, kun valittajan on vastoin kurinpitosääntöjen kohtaa 5.2 edellytetty esittävän todistelunsa tietyssä muodossa ja ilman, että tästä on ilmoitettu valittajalle antaen tälle mahdollisuus ilmoittaa todistelunsa määrätyssä muodossa. Valitusvaliokunta on käytännössä asettanut todisteiden esittämiselle ensimmäisen vastauksen jälkeen prekluusion, jollaista periaatetta ei urheiluoikeudellisissa menettelyissä noudateta. Valitusvaliokunta on pyrkinyt nopeaan päätöksentekoon oikeudenmukaisen kurinpitomenettelyn kustannuksella.

Valittaja on asian esiintulosta alkaen kiistänyt käyttäneensä turvapaikka-sanaa tai muutakaan syrjivää ilmaisua. Väite siitä, että hän olisi näin menetellyt, oli tullut valittajalle yllätyksenä ja heti ottelun jälkeen. Valittajalta oli edellytetty lausumaa heti eikä hänellä siten ollut ollut ennen tätä mahdollisuutta esittää vastatodistelua eikä siis selvittää, ketkä olivat hänen puheensa tilanteessa kuulleet. Valittaja on kuitenkin valituksessaan valitusvaliokunnalle asianmukaisesti yksilöinyt nimeltä kaksi joukkuetoveriaan, joita voidaan kuulla asiassa ja jotka voivat kertoa, ettei valittaja ollut käyttänyt turvapaikka-sanaa puheissaan. Toisaalta kurinpitopäätöksessä on hyväksytty kotijoukkueen pelaajatoverin kirjallinen lausuma, jonka antamis- ja kirjaamistavasta ei ole tietoa. Kurinpitopäätöksessä on mielivaltaisesti hyväksytty ja hylätty todistelua.

Valittaja on nuori urheilija, jolla ei ole kokemusta kurinpitoprosesseista ja jolta on kuitenkin edellytetty tarkempaa tietoa menettelytavoista. Valittajalle ei ole ilmoitettu, että hänen olisi tullut jo ensivaiheen kuulemisen yhteydessä omatoimisesti ilmoittaa todisteluaan ja että todisteiden myöhemmällä ilmoittamisajankohdalla voisi olla asiassa merkitystä.

Näytön arvioinnin virheellisyys

Kurinpitopäätöksessä on arvioitu näyttö väärin. Asiassa ei ole perusteita määrätä valittajalle kurinpitoseuraamusta.

Näytön arviointi siitä, mitä valittaja on sanonut, on perustettu kirjallisiin henkilölausumiin eikä välittömään todisteluun.  On kyseenalaista, miten tällaisen todistelun uskottavuutta voidaan arvioida etenkin, kun asiassa ei ole tietoa, miten henkilöiden kertomukset on otettu vastaan ja kirjattu.

Kurinpitopäätöksessä määrätyn kurinpitoseuraamuksen perusteena olevat kotijoukkueen pelaajien kertomusten kirjaukset siitä, mitä valittajan oli väitetty tilanteessa kotijoukkueen pelaajien toimesta sanoneen, ovat poikenneet toisistaan. Sen sijaan valittajan kertomus käyttämistään sanoista on pysynyt sisällöltään samana ja ollut johdonmukainen. Valittajan kertomusta tukevat hänen nimeämänsä todistelun mukaiset kahden joukkuetoverin kertomukset, jotka tulee ottaa huomioon näyttöä arvioitaessa.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Jääkiekkoliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään. Kurinpitopäätös on siitä ilmenevin tavoin oikea. Valitus on perusteeton.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko valittajan kurinpitoasian käsittely ollut sääntöjenmukaista vai onko siinä tapahtunut menettelyvirhe esimerkiksi sen suhteen, minkälaista todistelua liiton kurinpitokäsittelyssä on sallittu tai edellytetty esitettävän. Siinä tapauksessa, ettei asiassa ole tapahtunut kurinpitopäätöksen kumoamiseen johtavaa menettelyvirhettä, asiassa on kysymys siitä, onko asiassa arvioitu näyttö oikein ja onko siten kurinpitoseuraamukseen määräämiseen ollut edellytykset.

2. Soveltuvat kurinpito- ym. säännöt

Jääkiekkoliiton valitus- ja kurinpitosääntöjen (2025-2026) kohdan 3.2.1 ensimmäisen virkkeen mukaan ennen kuin kurinpitoelin ratkaisee tutkittavana olevan asian, on asianosaiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi joko suullisesti tai kirjallisesti. Lisäksi kohdasta 3.2 ilmenee, että kurinpitoelin varaa asianosaiselle kohtuullisen ajan vastineen antamiseen, vastineen antamisajan määräämisessä on otettava huomioon asian käsittelemiseen liittyvät pakottavat aikataululliset seikat (eri sarjoissa eri tiheydellä otteluita) ja että kurinpitopäätös voidaan tehdä pelaajaa kuulematta, mikäli vastinetta ei toimiteta annettuun määräaikaan mennessä.

Valitus- ja kurinpitosääntöjen (2025-2026) kohdan 5.2 mukaan valituksessa tulee ilmetä ja siihen liittää kaikki asiat ja asiakirjat joihin valituksessa halutaan vedota. Erityisesti seuraavat asiat on käytävä ilmi valituksessa kurinpitopäätökseen liittyen se kilpailusääntöjen tai pelisääntöjen kohta, jota on rikottu; kyseisen ottelun pöytäkirja; kurinpitoelimen päätöksessä olevat mahdolliset virheelliset menettelytavat tai kilpailusääntöjen rikkominen; mahdollinen todistusaineisto (kuvatallenne, asianosaisen vastine).

Valitus- ja kurinpitosääntöjen (2025-2026) kohdan 3.4.1 mukaan rangaistukseen voidaan tuomita muun muassa pelaaja, joka ottelussa (ottelun kestoajaksi on määritelty 2 tuntia ennen ottelun alkua ja tunti ottelun päättymisen jälkeen) tai

seuran tai SJL:n järjestämässä ohjatussa tapahtumassa rikkoo näitä kilpailusääntöjä ja joka missä yhteydessä tahansa syyllistyy häirintään tai syrjivään käytökseen missä tahansa muodossa ml. sosiaalisessa mediassa toimiminen.

Valitus- ja kurinpitosääntöjen (2025-2026) kohdan 3.5.1.d mukaan kurinpitomenettelyssä määrättäviä rangaistuksia ovat muun muassa pelaajille määrättävä pelikielto tietyksi ottelumääräksi ja enintään 50 ottelun ajaksi kuluvan ja seuraavan kauden aikana. Sääntökohdan 3.5.1.i mukaan peli- tai toimintakieltoon määrätylle pelaajalle voidaan määrätä anteeksipyyntövelvoite rikkomaansa tahoa kohtaan.

Jääkiekkoliiton sääntökirjan (2025-2026) kohdan 75.7 mukaan epäasiallinen tai syrjivä käytös pitää sisällään kaikki ulkonäköön, kansallisuuteen tai etniseen taustaan liittyvät kommentit, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät kommentit, kaiken epäasiallisen käytöksen niin kentällä, kentän ulkopuolella kuin katsomossa (esim. henkilökohtaisuuksiin menevä loukkaava nimittely) ja käytöksen, joka kohdistuu tuomareihin, pelaajiin tai toimihenkilöihin.

Jääkiekkoliiton sääntökirjan (2025-2026) kohdasta 75.6 ilmenee muun muassa, että pelaajalle, joka käyttää säädyttömiä eleitä, rasistista loukkausta tai ivaa tai tekee seksuaalisen huomautuksen ennen peliä, pelin aikana tai sen jälkeen, jäällä tai sen ulkopuolella ja missä tahansa hallilla tai sen yhteydessä olevissa tiloissa, voidaan määrätä isorangaistus ja pelirangaistus ja että päätuomarin pitää raportoida olosuhteet asiaankuuluvalle elimelle kurinpitokäsittelyä varten.

3. Kurinpitomenettelyn sääntöjenmukaisuus

Valituksessa on esitetty, että valittajan nimeämä todistelu olisi jätetty ilman hyväksyttävää syytä huomioon ottamatta.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että urheilun kurinpitoa koskevien vakiintuneiden periaatteiden mukaan kurinpitomenettelyn kohteella tulee aina olla paitsi oikeus tulla kuulluksi myös oikeus esittää omaa kantaansa tukevaa todistelua. Sen sijaan kurinpitomenettelyn kohteella eli urheilijalla, toimitsijalla, seuralla tai muulla vastaavalla taholla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen eikä osallistua kurinpitomenettelyyn. Kurinpitomenettelyssä sen kohteena oleva voikin valita pysytellä passiivisena. Vaihtoehtoisesti kurinpitomenettelyn kohteena oleva voi valita antaa vastineensa asiassa ja puolustautua esittämällä omaa kantaansa puoltavia näkökohtia ja todisteita. Kurinpitäjän tehtävänä on arvioida käsiteltävää asiaa kurinpitoilmoituksen, mahdollisen erotuomariraportin ja -pöytäkirjan, ottelutallenteen ja muun ilmoituksen yhteydessä syntyneen sekä sen jälkeen hankitun tai sille toimitetun aineiston varassa. Näiden seikkojen ja sen perusteella, mitä kurinpidon kohteena oleva esittää ja mihin hän vetoaa, kurinpitäjän tehtävänä on kulloistenkin sääntöjen puitteissa arvioida, onko asia käsiteltävissä kirjallisessa menettelyssä vai onko asiaa käsiteltävä ainakin joltain osin suullisesti. On selvää, että suurin osa kurinpitoasioista on luonteensa vuoksi käsiteltävissä kirjallisessa menettelyssä.

Käsillä olevassa kurinpitoasiassa on tullut erotuomareiden tietoon kotijoukkueen seuran ilmoituksella, mitä on välittömästi samana päivänä seurannut epäillyn epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuneen pelaajan ja hänen joukkuetoverinsa lausumien antaminen sekä valittajan vastineen antaminen. Valittaja ei ollut kiistäessään epäillyn epäasiallisen käytöksen ja antaessaan siitä vastineensa nimennyt todistelua eikä muutoinkaan tuonut esille sitä, että tilanteelle olisi ollut muita ulkopuolisia todistajia. Valittaja ei ollut näin menetellyt myöhemminkään ennen kurinpitovaliokunnan päätöstä, joka oli annettu neljä päivää epäillyn tapahtuman ja valittajan vastineen antamisen jälkeen. Valittaja oli sen sijaan liiton sisäisessä muutoksenhaussa valittaessaan valitusvaliokuntaan tuonut nimeltä esiin kaksi joukkuetoveriaan, jotka olivat olleet läsnä tilanteessa ja joiden kertomukset tukisivat valittajan näkemystä.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että valittaja on hyödyntänyt jääkiekkoliiton valitus- ja kurinpitosääntöjen (2025-2026) kohdasta 3.2 ilmenevää oikeuttaan tulla asiassa kuulluksi antamalla asiassa vastineen. Valittaja ei ole tällöin eikä mainittujen sääntöjen kohdan 5.2 mukaisesti hakiessaan liiton sisäisesti muutosta valitusvaliokunnasta liittänyt kurinpitopäätöstä koskevaan valitukseensa asiakirjoja tai muuta todistusaineistoa, johon hän vetoaa. Oikeusturvalautakunta katsoo, että valittajan olisi tullut menetellä viimeksi mainitun sääntökohdan mukaisesti ja esimerkiksi liittää mainittujen henkilöiden allekirjoittamat kirjalliset kertomukset valituksensa oheen. Tällä tavoin valitusvaliokunnalla olisi ollut edellytykset arvioida mainittujen kertomusten sisältöjä sekä sitä, mikä vaikutus niillä on asian käsittelytapaan ja tapahtumia koskevaan näytön arviointiin. Valittajan tehtävänä on väitteidensä ja vetoamansa todistelun avulla pyrkiä horjuttamaan muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen johtopäätöksiä näytön arvioinnista. Käsillä olevassa tapauksessa valittajan vasta muutoksenhakuvaiheessa esiin tuomat uudet seikat ja mahdollisten todistajienkertomusten sisältö ovat olleet yleispiirteisiä. Kurinpitäjällä ei ole valittajan esiin tuomien seikkojen perusteella ollut velvollisuutta eikä muutoinkaan syytä kehottaa valittajaa täydentämään valitustaan hankkimalla mainittujen henkilöiden kirjalliset lausunnot. Kurinpitäjällä ei ole myöskään ollut kurinpitoasioiden näyttötaakkaan liittyvän selvittämisvelvollisuutensa perusteella velvoitetta lähteä oma-aloitteisesti kuulemaan kyseisiä henkilöitä kirjallisessa tai suullisessa menettelyssä ainakaan tilanteessa, jossa sääntörikkomusepäilyn tueksi esitetty näyttö ja sen uskottavuus ei sitä nimenomaisesti edellytä.

Urheiluoikeudellinen kurinpitomenettely perustuu tyypillisesti kirjalliseen käsittelytapaan, kuten käsilläkin olevassa asiassa. Valittaja ei ollut valitusvaliokunnassa vaatinut suullista käsittelyä. Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei käsiteltävän asian laatu eikä riidan kohteena olevien tapahtumien rajattu luonne ole edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista valitusvaliokunnassa. Valittaja ei ole suullista käsittelyä vaatinut myöskään oikeusturvalautakunnassa. Näyttöä epäillystä epäasiallisesta käyttäytymisestä on siten voitu arvioida kolmen paikalla olleen nuoren urheilijan kirjattujen lausumien ja vastineen perusteella. Asiassa ei ole esitetty uskottavaa perustetta sille, että nämä kurinpitopäätökseen sisältyvät kertomukset olisi kirjattu virheellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, että kurinpitoasian käsittely niin kurinpitovaliokunnassa kuin valitusvaliokunnassakin on menettelyltään ollut asianmukaista ja sääntöjenmukaista.

4. Kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytykset

Asiassa on arvioitava, onko valittajalle määrätylle kurinpitoseuraamukselle ollut riittävät perusteet sen perusteella, mitä asiassa on näyttönä esitetty.

Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä (esim. UOL 29/2024) on katsottu, että urheilun kurinpidon näyttökynnys on alempi kuin rikossyytettä koskevassa oikeudenkäyntimenettelyssä yleisissä tuomioistuimissa, joissa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti edellytetään, ettei rikosasian vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Samalla ratkaisukäytännössä on kuitenkin katsottu, että näyttökynnys on korkeampi kuin riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyssä yleisissä tuomioistuimissa, joissa edellytetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista uskottavaa näyttöä eli seikan osoittamista todennäköiseksi.

Oikeusturvalautakunta toteaa myös, että urheilun kurinpidossa näytön arviointi perustuu vapaaseen, perusteelliseen ja tasapuoliseen kaikkien esitettyjen todisteiden yksilölliseen ja niiden muodostamaa kokonaisuutta koskevaan punnintaan. Ratkaisukäytännössä on myös korostettu, että urheilun kurinpidossa todistusharkinnan tulee myös olla perusteltua ja läpinäkyvää (UOL 21/2025). Näytön riittävyyttä arvioitaessa olennaista on, että ratkaisua tehtäessä arvioidaan paitsi syyllisyyttä tukevan näytön riittävyyttä myös sitä, onko asiassa esitetty vaihtoehtoinen tapahtumainkulku siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea (UOL 16/2023). Näytöllisesti epäselvässä tilanteessa kurinpitoasiaa on arvioitava kurinpitotoimien kohteena olevan henkilön eduksi (UOL 8/2024).

Käsillä olevassa asiassa kotijoukkueen ilmoitus epäillystä epäasiallisesta käyttäytymisestä sekä edellä selostetut myöhemmät kotijoukkueen pelaajien (nro 49 ja 10) lausumat valittajan puheista ottelun jälkeen pukukoppikäytävällä ovat eronneet toisistaan vain tarkemmalta muotoilultaan. Niissä on kuitenkin samansisältöisesti, johdonmukaisesti, nimenomaisesti ja hyvin nopeasti tapahtumien jälkeen tuotu esiin se, että valittaja oli käyttänyt sanaa ”turvapaikka” ja että tätä sanaa oli käytetty viitaten sillä kotijoukkueen pelaajaan (nro 49) synty- tai alkuperän taikka kotipaikan perusteella syrjivässä tai herjaavassa tarkoituksessa. Kotijoukkueen pelaajien lausumat tukevat toinen toistaan, jolloin niitä voidaan yhdessä tulkiten pitää luotettavana näyttönä. Tällainen näyttö on myös riittävän yksityiskohtaista ja vankkaa sille, että valittajan voitaisiin katsoa kuvatulla tavalla ottelun jälkeen pukukoppikäytävällä menetelleen. Se, että valittaja on vasta myöhemmässä asian käsittelyn vaiheessa tuonut esille uutena seikkana, että hänen joukkueensa kaksi pelaajaa olisi ollut myös tilanteessa läsnä, ei ole omiaan herättämään luottamusta tiedon luotettavuuteen. Ei kuitenkaan ole epätavanomaista, että uutta selvitystä hankitaan tai nousee esille vasta kurinpitoasian muutoksenhakuvaiheessa. Tällaiselle on löydettävissä moniakin ymmärrettäviä ja selittäviä syitä, jotka voivat liittyä esimerkiksi nuoren urheilijan ymmärtämättömyyteen tai asian käsittelyn nopeuteen ja joiden vuoksi todistelu luotettavuuteen ei mainitusta syystä ole perustetta suhtautua epäillen.

Valittaja on liittänyt valituksensa oheen oikeusturvalautakunnassa joukkueensa kahden nuoren pelaajan allekirjoittamat samansuuntaiset lausumat, joiden mukaan he eivät olleet kuulleet valittajan käyttävän turvapaikka-sanaa ollessaan kiivaassa, molemminpuolisessa sanailussa kotijoukkueen pelaajan (nro 49) kanssa. Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei mainituista lausumista ilmene tarkemmalti niitä olosuhteita, joissa lausumanantajat ovat havaintojaan tehneet. Lausumista ei myöskään edes pääpiirteisesti ilmene sitä, mitä valittaja oli kyseisenä ajankohtana kotijoukkueen pelaajalle sanonut, koska lausumissa on keskitytty lyhyesti ja yksinomaisesti siihen, mitä valittajan ei ole kuultu sanovan. Näin ollen lausumien perusteella ei voitaisi päätellä kuin enintään se, etteivät kyseiset valittajan joukkuetoverit ole tehneet valittajan puheista samansisältöisiä havaintoja kuin kotijoukkueen kaksi pelaajaa. Lausumien perusteella jää kuitenkin epäselväksi, minkälaiset mahdollisuudet kuulla valittajan ja kotijoukkueen pelaajan välistä keskustelua lausumanantajilla on ylipäänsä ollut. Näistä syistä johtuen oikeusturvalautakunta katsoo, että valituksen mukainen vaihtoehtoinen tapahtumienkulku valittajan muista kuin turvapaikkapuheista on jäänyt epäselväksi ja joka tapauksessa siinä määrin epätodennäköiseksi, että se voidaan riittävällä varmuudella poissulkea. Näin ollen kurinpitopäätöksessä tehdyt johtopäätökset näytön arvioinnista ovat perustellut.

5. Asian lopputulos

Valittaja on näytetty menetelleen kurinpitopäätöksessä todetuin tavoin. Valittajan näytetyt puheet vastustajajoukkueen pelaajalle täyttävät jääkiekkoliiton sääntökirjan kohdan 75.7 epäasiallisen tai syrjivän käytöksen (ja kohdan 75.6 rasistisen loukkauksen) edellytykset, jolloin valittajalle on voitu kurinpitopäätöksessä tehdyin tavoin edellä selostettujen kurinpitosääntöjen nojalla määrätä viiden ottelun pelikielto ja anteeksipyyntövelvoite. Näin ollen kurinpitopäätös on pysytettävä sellaisenaan voimassa ja valitus hylättävä.

Asian näin päättyessä valitusmaksu on jätettävä palauttamatta.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Ilkka Lahtinen
Puheenjohtaja                                                  

Teemu Vanhanen
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Ilkka Lahtinen, Pia Ek, Tom Hedkrok ja Tanja Storbom.